Pyhäpäivät ja juhlat
Se että Jehovan todistajat eivät vietä useimpia pyhäpäiviä, voi olla opettajalle hiukan hämmentävää. Toivomme, että seuraava aineisto auttaa teitä ymmärtämään, miksi me suhtaudumme asiaan niin vakavasti.
Monilla pyhäpäivillä ja niihin liittyvillä tavoilla on ei-kristillinen uskonnollinen tausta suuremmassa määrin kuin monet tietävätkään. Juuri niiden ei-kristillisen taustan vuoksi Jehovan todistajat eivät halua viettää niitä. Me yritämme noudattaa kristityn apostoli Paavalin esittämää periaatetta:
”Mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial [väärä jumala]? Tai mitä osuutta uskollisella on epäuskoisen kanssa? – – ’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova.” – 2. Korinttolaisille 6:14–17.
Jos siksi pyhäpäivä tai jokin juhla on jollakin tavalla yhteydessä muihin jumaliin tai jumalattariin tai jos se on vastoin sitä ymmärrystä, joka meillä on Raamatun periaatteista, me emme ota osaa.
Syntymäpäivät. Siinä että viettää juhlaa tai pitää kutsuja ja antaa auliisti toisille, ei varmasti ole mitään väärää. (Luukas 15:22–25; Apostolien teot 20:35) Jehovan todistajat antavat mielellään lahjoja ja viettävät miellyttäviä hetkiä yhdessä kautta vuoden. Ainoat Raamatussa mainitut kaksi syntymäpäivänviettoa koskivat kuitenkin sellaisia, jotka eivät olleet tosi uskovia. He olivat Egyptin farao ja roomalainen hallitsija Herodes Antipas. Molempien syntymäpäivillä oli surulliset seuraukset. (1. Mooseksen kirja 40:18–22; Markus 6:21–28) Ei ole siksi yllättävää, että historia kertoo varhaiskristittyjen asenteesta syntymäpäivien viettoa kohtaan seuraavaa:
”Syntymäpäiväjuhlan ajatus oli tämän aikakauden kristityille yleensä vieras.” – August Neander, Allgemeine Geschichte der christlichen Religion und Kirche, 1842, s. 518.
”Kaikista Raamatussa mainituista pyhistä ihmisistä ei yhdenkään mainita pitäneen juhlaa tai suuria pitoja syntymäpäivänään. Vain synnintekijät (kuten farao ja Herodes) pitivät suuret riemujuhlat päivänä, jona he olivat syntyneet tähän maailmaan.” – The Catholic Encyclopedia (New York 1911) X s. 709 (lainaus 200-luvulla eläneen Origenes Adamantiuksen sanoista).
Syntymäpäivän vietoissa on lisäksi taipumuksena tehdä yksityinen ihminen liian tärkeäksi, mikä on epäilemättä yksi syy, miksi varhaiskristityt karttoivat niitä. (Saarnaaja 7:2) Voitte siksi havaita, että Jehovan todistajat eivät osallistu syntymäpäivien viettoon (juhliin, laulamiseen, lahjojen antamiseen jne.).
Joulu. Kuten luultavasti tiedätte, joulukuun 25. päivä ei ollut Jeesuksen Kristuksen syntymäpäivä. Teistä voi tuntua, ettei sillä ole väliä vaan että itse tapahtuma on tärkeä asia. Mutta se tapa, millä joulu kehittyi, osoittaa asiaan liittyvän muutakin. Tietosanakirjat selittävät:
”Joulua ei vietetä Jumalan määräyksestä, eikä se ole peräisin Uudesta testamentista. Kristuksen syntymän päivää ei voida saada selville Uudesta testamentista eikä todella mistään muustakaan lähteestä. Kolmen ensimmäisen vuosisadan [kirkko]isät eivät puhu mistään Jeesuksen syntymän erikoisesta vietosta.” – John McClintock ja James Strong, Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature (uusintapainos 1981) II s. 276.
”Useimmat Euroopassa nykyään vallitsevista ja aikaisemmilta ajoilta kerrotuista joulutavoista eivät ole aitoja kristillisiä tapoja vaan pakanallisia tapoja, jotka kirkko on omaksunut tai joita se on suvainnut. – – Rooman saturnalia oli mallina useimmille rattoisille jouluajan tavoille.” – Encyclopædia of Religion and Ethics (Edinburgh 1911, toim. James Hastings) III s. 608, 609.
Yleisesti tiedetään, että joulua ei alkujaan vietetty Kristuksen syntymän muistoksi. Tietosanakirjat selittävät edelleen:
”Roomassa vietettiin keisari Aurelianuksen (hallitsi 270–275) toimesta joulukuun 25. päivää aurinkojumalan syntymäjuhlana (dies natalis Solis invicti). – – Päivämäärä johtui siitä, että juliaanisen kalenterin käyttöön oton aikoihin talvipäivän seisaus sattui 25. päivän kohdalle. Kristillinen kirkko menetteli juhlan suhteen samalla tavoin kuin monesti muulloinkin: se ei ryhtynyt taistelemaan sen suosiota vastaan, vaan omaksui sen ja siirsi sille kristillisen sisällön.” – Otavan suuri ensyklopedia 3 s. 2404.
”Kristuksen syntymäjuhla joulu sijoitettiin n. 350-luvulla joulukuun 25. päiväksi. Kirkko omaksui näin Rooman valtakunnassa vietetyn auringonjumalan syntymäpäivän ja antoi sille kristillisen sisällön.” – Spectrum 13 s. 411.
Miten näiden asioiden tietäminen joulusta on vaikuttanut joihinkuihin? The World Book Encyclopedia (1982) huomauttaa otsikon ”Joulu” alla: ”1600-luvulla – –joulu julistettiin laittomaksi Englannissa ja osassa Englannin Amerikassa sijaitsevia siirtokuntia.” Koska menneiden aikojen ihmiset kieltäytyivät viettämästä joulua sen pakanallisen alkuperän vuoksi, pitäisi olla ymmärrettävää, miksi Jehovan todistajat eivät vietä sitä nykyään. Me emme osallistu joulujuhliin, -leikkeihin, -lauluihin, lahjojen antamiseen tai mihinkään muuhunkaan sellaiseen toimintaan, joka liittyy jouluun.
Jehovan todistajat omaksuvat samanlaisen asenteen muihin uskonnollisiin tai puoliuskonnollisiin pyhäpäiviin, joita on kouluvuoden aikana. He eivät osallistu niihin. Syynä on se, että myös nämä pyhäpäivät liittyvät ei-kristilliseen palvontaan; jotkin sellaisen palvonnan piirteet usein itse asiassa hallitsevat viettoa. Tarkastelemme joitakin esimerkkejä:
Kristikunnan pääsiäinen. Vaikka uskotaankin, että tätä kristikunnan viettämää pyhäpäivää, joka ei ole sama kuin Raamatun mainitsema pääsiäinen, vietetään Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi, pankaa merkille, mitä seuraavat julkaisut sanovat siitä:
”Pääsiäinen [engl. Easter]. Alun perin kevätjuhla, jota anglosaksit viettivät nimellä Eastre tunnetun germaanien valon- ja keväänjumalattaren kunniaksi. Anglosaksit yhdistivät tämän nimen jo kahdeksannella vuosisadalla siihen kristilliseen juhlaan, jota oli määrä viettää Kristuksen ylösnousemuksen muistoksi.” – John D. Davis, The Westminster Dictionary of the Bible (Philadelphia 1944) s. 145.
”Hyvin monet pakanalliset tavat, joilla juhlittiin kevään paluuta, liittyivät pääsiäiseen. Muna on vertauskuva varhaiskevään orastavasta elämästä. – – Jänis on ja on aina ollut hedelmällisyyden pakanallinen vertauskuva.” – The Catholic Encyclopedia (New York 1909) V s. 227.
Pyhäinpäivä. ”Ei ole juuri epäilystäkään siitä, että kristillinen kirkko yritti poistaa tai korvata druidien kuolleiden juhlan esittämällä vaihtoehtoiseksi juhlaksi 1. marraskuuta pidettävän pyhäinpäivän. Tätä juhlaa alettiin viettää kaikkien tunnettujen tai tuntemattomien pyhimysten kunniaksi, mutta se ei onnistunut syrjäyttämään pakanallista Samhainin kunniaksi vietettyä juhlaa.” – Encyclopædia Britannica (1959) 11 s. 107.
”Pyhäinpäivä, – – vuotuinen pyhimysten ja marttyyrien muistopäivä 600-luvulta. Protestanttisessa kirkossa nyk. kristittyjen vainajien muistopäivä, jota länsimailla vietettiin marrask. 1 p:nä. Näin myös Suomen kirkossa v:een 1955. Nyt sitä on vietettävä lokak. 31 ja marrask. 6 päivien välisenä lauantaina.” – Otavan iso tietosanakirja 6 palsta 1723.
Halloween. Vaikka tätä joissakin maissa vietettävää juhlaa pidetään kristillisenä, sen alkuperä juontuu kristillistä aikaa varhaisemmista juhlista, joiden välityksellä on levitetty edelleen vääriä kuolemanjälkeistä elämää koskevia käsityksiä. Tästä juhlasta kerrotaan: ”Anglosaksisissa maissa 31.10. vietettävä juhlapäivä, alk. muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajien henkien uskottiin liikkuvan elävien parissa. Vanhoista taikamenoista on vielä jäljellä tapa käyttää naamiota ja sytyttää pelottavannäköisiä lyhtyjä.” – Spectrum 14 s. 431.
Uudenvuodenpäivä. ”Muinaisessa Roomassa omistettiin vuoden ensimmäinen päivä Januksen, porttien ja ovien ja alkujen ja loppujen jumalan, kunniaksi. – – Uudenvuodenpäivästä tuli pyhä päivä kristillisessä kirkossa vuonna 487.” – The World Book Encyclopedia (1982) 14 s. 237.
”Monet nykyiset uudenvuodentavat ovat peräisin roomalaisten saturnaliajuhlista, jotka olivat meluisia ja vallattomia.” – Otavan iso tietosanakirja 9 palsta 621.
Valentinuksen päivä. Tästä joissakin maissa vietettävästä päivästä sanotaan, että se ”on peräisin kahden Valentinus-nimisen kristityn marttyyrin juhlapäivästä. Mutta päivään liittyvät tavat – – ovat luultavasti peräisin muinaisesta roomalaisesta Lupercalia-nimisestä juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa.” – The World Book Encyclopedia (1973) 20 s. 204.
Vapunpäivä. ”Vapun [engl. May Day] vietto juontuu luultavasti menoista, joita harjoitettiin roomalaisen jumalattaren Maian kunniaksi, jota palvottiin ihmisen ja luonnon hedelmällisyyden lähteenä.” – The New Funk & Wagnalls Encyclopedia (1952) s. 8294.
”Toukokuun ensimmäinen päivä eli vappu – – on merkinnyt kevään alkua – –. Vappu eli Valpuri (Walpurgis) oli anglosaksien pyhän Rikhard-kuninkaan tytär, joka – – kuoli Heidenheimin luostarin abbedissana n. 780. Vappu, jota rukoiltiin varsinkin peltojen hedelmällisyyden edistämiseksi, julistettiin pyhimykseksi 1.5. Tämä hänen kirkollinen muistopäivänsä sattui samaan ajankohtaan pakanallisten germaanien kesän alkajaisjuhlien kanssa.” – Otavan suuri ensyklopedia 10 s. 7687.
Äitienpäivä. ”Juhla juontaa alkunsa muinaisten kreikkalaisten tavasta palvoa äitiä. Muodollista äidinpalvontaa, johon sisältyi Kybelelle eli Rhealle, suurelle äitijumalattarelle, suoritettuja seremonioita, harjoitettiin kaikkialla Vähässä-Aasiassa maaliskuun iduksena [15. maaliskuuta].” – Encyclopædia Britannica (1959) 15 s. 849.
Olemme käsitelleet tässä joitakin pyhäpäiviä, joita vietetään yleisesti ja joiden viettoon koululaisten usein odotetaan jollakin tavalla osallistuvan. Jehovan todistajat eivät kuitenkaan omantunnonsyistä osallistu näiden pyhäpäivien toimintoihin, olipa kyseessä laulaminen, soittaminen, leikkeihin osallistuminen, paraateissa marssiminen, kuvien piirtäminen, juhliin osallistuminen, syöminen tai juominen jne. Me emme silti vastusta sitä, että toiset viettävät sellaisia pyhäpäiviä, emmekä yritä estää heitä. Me arvostamme hyvin paljon sitä, että opettajat vapauttavat ystävällisesti lapsemme osallistumasta kaikkeen sellaiseen, mikä merkitsisi näiden pyhäpäivien viettämistä jollakin tavalla.
Kansalliset pyhäpäivät
Jotkin muut pyhäpäivät ovat luonteeltaan hiukan erilaisia. Niitä ei vietetä niin yleisesti, vaan ehkä vain jossakin nimenomaisessa maassa. Sellaisia päiviä ovat esimerkiksi sodassa kaatuneitten muistopäivät, itsenäisyyspäivät tai huomattavien presidenttien tai joidenkuiden kansallissankarien muistoksi vietettävät päivät.
Jehovan todistajat pidättyvät kunnioittavasti myös sellaisten kansallisten pyhäpäivien viettoon osallistumisesta. Vaikka me kunnioitamme sen maan hallitusviranomaisia, jossa asumme, me emme omantunnonsyistä anna heille palvovaa kunnioitusta. Me pysymme puolueettomina kaikkiin sellaisiin viettoihin nähden. Tämä on sopusoinnussa Jeesuksen hänen seuraajiaan koskevien sanojen kanssa: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” – Johannes 17:16.
[Huomioteksti s. 19]
”Joulu julistettiin laittomaksi Englannissa ja osassa Englannin Amerikassa sijaitsevia siirtokuntia”
[Huomioteksti s. 21]
Jehovan todistajat eivät omantunnonsyistä osallistu pyhäpäivien viettoon
[Kuva s. 17]
Varhaiskristityt eivät viettäneet syntymäpäiviään
[Kuva s. 19]
”Hyvin monet pakanalliset tavat, joilla juhlittiin kevään paluuta, liittyivät pääsiäiseen”