sellaiseen elämäntapaan. Se voi jopa näyttää ”normaalilta”, koska muut ympärillämme olevat menettelevät siten. Raamattu ilmaisee kuitenkin sen, mikä on oikein ja mikä väärin Jumalan kannalta ja sen huomioon ottaen, miten hän teki ihmisen ja mikä hänen tarkoituksensa on ihmiskunnan suhteen. Jos kuuntelemme ja tottelemme Luojaamme, koska rakastamme häntä, elämämme saa mielekkään tarkoituksen, jollaista emme ole koskaan ennen tienneet, ja meillä on ikuinen tulevaisuus. Luojamme kehottaa meitä lämpimästi maistamaan ja näkemään, kuinka hyvää se on [Ps. 34:8].)

Miten synti vaikuttaa ihmisen suhteeseen Jumalaan?

1. Joh. 3:4, 8: ”Jokainen, joka harjoittaa syntiä, harjoittaa myös laittomuutta, ja niin synti on laittomuutta. Joka jatkaa synnin tekemistä, on Panettelijasta.” (Kuinka voimakkaasti tämä sanotaankaan! Ne, jotka tahallaan päättävät tehdä syntiä ja ottavat sen tavakseen, ovat Jumalan silmissä rikollisia. Heidän valitsemansa menettely on sama, jonka Saatana itse alun perin valitsi.)

Room. 5:8, 10: ”Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä. – – tulimme sovitetuiksi Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta ollessamme vihollisia.” (Huomaa, että syntisiä sanotaan Jumalan vihollisiksi. Kuinka viisasta siksi onkaan käyttää hyväksemme järjestelyjä, jotka Jumala on tehnyt tullaksemme sovitetuiksi hänen kanssaan!)

1. Tim. 1:13: ”Minulle osoitettiin – – armoa [sanoo apostoli Paavali], koska olin tietämätön ja toimin epäuskossa.” (Mutta kun Herra osoitti hänelle oikean tien, hän ei pidättynyt seuraamasta sitä.)

2. Kor. 6:1, 2: ”Työskennellessämme yhdessä hänen kanssaan mekin pyydämme hartaasti, ettette ota vastaan Jumalan ansaitsematonta hyvyyttä ja jätä huomioon ottamatta sen tarkoitusta. Sillä hän sanoo: ’Otolliseen aikaan minä kuulin sinua, ja pelastuksen päivänä minä autoin sinua.’ Katso! Nyt on erityisen otollinen aika. Katso! Nyt on pelastuksen päivä.” (Nyt on aika, jolloin on mahdollista pelastua. Jumala ei tarjoa ansaitsematonta hyvyyttä syntisille ihmisille loputtomasti. On siksi tärkeää varoa, ettemme jätä huomioon ottamatta sen tarkoitusta.)

Miten on mahdollista vapautua syntisestä tilastamme?

Ks. pääaihetta ”Lunnaat”.

Syntymäpäivä

Määritelmä: Jonkun syntymän päivä tai sen vuosipäivä. Joissakin paikoissa henkilön, varsinkin lapsen, syntymän vuosipäivää vietetään järjestämällä kutsut ja antamalla lahjoja. Ei raamatullinen tapa.

Puhuuko Raamattu syntymäpäivien vietosta myönteisellä tavalla? Se viittaa niiden viettoon vain kahdesti:

1. Moos. 40:20–22: ”Kolmantena päivänä olikin faraon syntymäpäivä, ja silloin hän laittoi pidot – –. Niin hän palautti ylijuomanlaskijan hänen juomanlaskijantoimeensa – –. Mutta ylileipurin hän kiinnitti riippumaan [”hirtätti”, KR-92].”

Matt. 14:6–10: ”Kun Herodeksen syntymäpäiväjuhlia vietettiin, Herodiaan tytär tanssi niissä ja miellytti Herodesta niin suuresti, että tämä lupasi valalla vannoen antaa hänelle, mitä tahansa hän pyytäisi. Niin hän äitinsä yllyttämänä sanoi: ’Anna minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää.’ – – hän lähetti mestauttamaan Johanneksen vankilassa.”

Kaikella sillä, mitä Raamattuun on kirjoitettu, on oma tarkoituksensa (2. Tim. 3:16, 17). Jehovan todistajat panevat merkille, että Jumalan sana puhuu syntymäpäivien vietosta kielteisesti, ja siksi he karttavat niitä.

Miten varhaiskristityt ja Raamatun ajan juutalaiset suhtautuivat syntymäpäivien viettoon?

”Syntymäpäiväjuhlan ajatus oli tämän aikakauden kristityille yleensä vieras.” (August Neander, Allgemeine Geschichte der christlichen Religion und Kirche, Hampuri 1842, 1. osa, s. 518.)

”Myöhäisheprealaiset pitivät syntymäpäivien viettoa epäjumalanpalvelukseen kuuluvana, jota näkemystä tukivat voimakkaasti heidän havaintonsa noihin päiviin liittyvistä yleisistä viettotavoista.” (The Imperial Bible-Dictionary, toim. Patrick Fairbairn, Lontoo 1874, I osa, s. 225.)

Mistä syntymäpäivien viettoon liittyvät suositut tavat ovat peräisin?

”Niillä monilla tavoilla, joilla ihmiset nykyään viettävät syntymäpäiviään, on pitkä historia. Ne ovat peräisin taikuuden ja uskonnon maailmasta. Onnittelujen esittämiseen, lahjojen antamiseen ja juhlan viettoon liittyvät tavat sytytettyine kynttilöineen tarkoitettiin entisaikoina suojelemaan syntymäpäivien viettäjää demoneilta ja varmistamaan hänen turvallisuutensa tulevan vuoden ajaksi. – – 300-luvulle saakka kristillisyys hylkäsi syntymäpäivien vieton pakanallisena tapana.” (Schwäbische Zeitung, Zeit und Welt -liite, 3/4.4.1981, s. 4.)

”Kreikkalaiset uskoivat, että jokaisella oli suojelushenki eli daimon, joka oli läsnä hänen syntymässään ja valvoi hänen elämäänsä. Tällä hengellä oli mystinen suhde siihen jumalaan, jonka syntymäpäivänä ihminen oli syntynyt. Myös roomalaisilla oli tämä käsitys. – – Tämä ajatus eli jatkuvasti ihmisten uskomuksissa, ja suojelusenkeli, hyvä haltijatar ja suojeluspyhimys ovat sen ilmentymiä. – – Kreikkalaiset aloittivat tavan koristella kakut palavilla kynttilöillä. – – Pyöreän kuun muotoisia hunajakakkuja, joissa oli sytytettyjä ohuita kynttilöitä, pantiin [Artemis-jumalattaren] temppelialttareille. – – Kansanuskomuksissa syntymäpäiväkynttilöillä katsotaan olevan erityistä toiveet toteuttavaa taikavoimaa. – – Palavilla kynttilöillä ja uhritulilla on ollut erityistä mystistä merkitystä aina siitä lähtien kun ihminen ensi kerran rakensi alttareita jumalilleen. Syntymäpäiväkynttilät ovat siis eräänlainen kunnianosoitus syntymäpäivälapselle ja tuovat hyvää onnea. – – Syntymäpäivätervehdykset ja onnentoivotukset ovat olennainen osa tätä juhlaa. – – Ajatus juontaa juurensa taikuudesta. – – Syntymäpäivätervehdykset voivat vaikuttaa hyvään tai pahaan suuntaan, koska tuona päivänä ihminen on lähempänä henkimaailmaa.” (Ralph ja Adelin Linton, The Lore of Birthdays, New York 1952, s. 8, 18–20.)

”Syntymäpäivää vietettiin antiikin aikana henkilökohtaisen suojelushengen (genius) juhlana. Kat. ja ortod. maissa on suojeluspyhimykseksi – – usein valittu se, jonka muistopäivä