Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • uw 22. luku s. 169-175
  • Puhu jatkuvasti Jumalan sanaa rohkeasti

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Puhu jatkuvasti Jumalan sanaa rohkeasti
  • Yhdistetyt ainoan tosi Jumalan palvonnassa
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • ÄLKÄÄMME LUOTTAKO OMAAN VOIMAAMME
  • KERTOMUS ROHKEASTA TODISTAMISESTA
  • Puhu jatkuvasti Jumalan sanaa rohkeasti
    Palvo ainoaa tosi Jumalaa
  • Jehovan sanan puhuminen rohkeasti
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1980
  • Julista rohkeasti hyvää uutista
    Valtakunnan Palveluksemme 1990
  • Rohkeat Jehovan todistajat toiminnassa!
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1982
Katso lisää
Yhdistetyt ainoan tosi Jumalan palvonnassa
uw 22. luku s. 169-175

22. luku

Puhu jatkuvasti Jumalan sanaa rohkeasti

1. a) Mitä hyvää uutista Jeesuksen opetuslapset julistivat vuoden 33 helluntaista lähtien, mutta miten juutalaisten hallitusmiehet ja vanhimmat suhtautuivat siihen? b) Mitä kysymyksiä voisimme tämän johdosta tehdä itsellemme?

YLI 4000 vuotta kestäneen ihmishistorian tärkein tapahtuma oli juuri sattunut. Jumalan oma Poika, Jeesus Kristus, oli voideltu koko maan tulevaksi Kuninkaaksi. Jeesus oli teloitettu uskonnollisten vihollistensa yllytyksestä, mutta Jehova oli herättänyt Poikansa kuolleista. Hänen kauttaan oli mahdollista pelastua ja saada ikuisen elämän toivo. Mutta kun Jeesuksen uskolliset opetuslapset julistivat tätä hyvää uutista julkisesti, puhkesi ankara vastustus. Aluksi kaksi apostolia, ja myöhemmin kaikki apostolit, heitettiin vankilaan. Heitä piestiin ja heidän käskettiin lakata puhumasta Jeesuksen nimen perusteella. (Apt. 4:1–3, 17; 5:17, 18, 40) Mitä heidän piti nyt tehdä? Mitä sinä olisit tehnyt? Olisitko jatkanut todistamista rohkeasti?

2. a) Mikä vielä suurenmoisempi uutinen täytyy julistaa meidän aikanamme? b) Keiden vastuulla sen julistaminen on?

2 Vuonna 1914 sattui jotain vielä suurenmoisempaa, jolla oli merkitystä koko kaikkeudelle. Jeesuksen Kristuksen valvonnassa oleva Jumalan valtakunta perustettiin taivaassa. Seuraavaksi Saatana ja hänen demoninsa heitettiin alas maahan. (Ilm. 12:1–5, 7–12) Nykyisen pahan järjestelmän viimeiset päivät olivat alkaneet. Ennen kuin vuoden 1914 tapahtumien todistajana ollut sukupolvi kuolee kokonaan, Jumala murskaa koko Saatanan asiainjärjestelmän. (Matt. 24:34) Elossa säilyvien edessä on ikuisen elämän odote. Jumalan alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti koko maasta tulee paratiisi. Jos olet jo omaksunut tämän hyvän uutisen, sinun velvollisuutesi on kertoa siitä toisille. (Matt. 24:14) Miten sitten voit odottaa ihmisten suhtautuvan?

3. a) Miten ihmiset suhtautuvat Valtakunnan sanomaan? b) Minkä kysymysten eteen me siis joudumme?

3 Vaikka jotkut saattavatkin ottaa sinut lämpimästi vastaan, koska olet Valtakunnan julistaja, niin suurin osa ihmisistä on välinpitämättömiä. (Matt. 24:37–39) Toiset saattavat pilkata sinua tai vastustaa sinua ankarasti. Jeesus varoitti, että omat sukulaisesi saattaisivat vastustaa sinua. (Luuk. 21:16–19) Ehkä kohtaat vastustusta myös työpaikallasi tai koulussa. Monissa osissa maailmaa hallitukset ovat jopa epäoikeudenmukaisesti kieltäneet Jehovan todistajien työn. Kun kohtaat tällaisia olosuhteita, niin jatkatko rohkeasti Jumalan sanasta puhumista?

4. Takaako henkilökohtainen päättäväisyytemme sen, että palvelemme jatkuvasti Jumalaa uskollisesti?

4 Haluat epäilemättä olla rohkea Jumalan palvelija. Kuitenkin jotkut, jotka aiemmin ajattelivat, ettei mikään saisi heitä kääntymään takaisin, ovat jääneet pois Valtakunnan julistajien riveistä. Sitä vastoin toiset, myös jotkut luonteeltaan jokseenkin ujot ihmiset, menevät herkeämättä eteenpäin Jumalan innokkaina palvelijoina. Miten voit osoittaa kuuluvasi niihin, jotka pysyvät ”lujina uskossa”? – 1. Kor. 16:13.

ÄLKÄÄMME LUOTTAKO OMAAN VOIMAAMME

5. a) Mikä on perusedellytys sille, että osoittaudumme Jumalan uskolliseksi palvelijoiksi? b) Miksi kokoukset ovat erittäin tärkeitä?

5 Jumalan uskollisena palvelijana olemiseen liittyy luonnollisesti monia seikkoja. Niiden kaikkien perusta on kuitenkin luottamus Jehovaan ja hänen huolenpitoonsa. Miten voimme osoittaa tuollaista luottamusta? Esimerkiksi käymällä seurakunnankokouksissa. Raamattu kehottaa, ettemme laiminlöisi niitä. (Hepr. 10:23–25) Ne, jotka ovat jatkuvasti olleet uskollisia Jehovan todistajia, ovat sekä yleisön välinpitämättömyyttä että vainoja kohdatessaan ponnistelleet ollakseen säännöllisesti kokouksissa palvojatovereittensa kanssa. Raamatun tuntemuksemme kasvaa näissä kokouksissa, mutta pelkästään uudet, kiehtovat asiat eivät saa meitä tulemaan niihin. (Vrt. Apt. 17:21.) Opimme entistä paremmin ymmärtämään tuttuja totuuksia, ja opimme käyttämään niitä entistä valppaammin. Jeesuksen meille antama esimerkki painuu syvälle mieleemme ja sydämeemme. (Ef. 4:20–24) Palvonnan ykseys lähentää meitä kristittyihin veljiimme, ja me itse saamme lisää voimaa jatkaa Jumalan tahdon tekemistä. Seurakunnan kautta saamme Jehovan hengen ohjausta, ja tuon hengen välityksellä Jeesus on keskuudessamme, kun kokoonnumme hänen nimessään. – Ilm. 3:6; Matt. 18:20.

6. Miten toimitaan kokousten suhteen paikoissa, joissa Jehovan todistajien työ on kielletty?

6 Käytkö säännöllisesti kaikissa kokouksissa ja sovellatko henkilökohtaisesti asioita, joita kuulet käsiteltävän? Paikoissa, joissa työ on kielletty, on toisinaan ollut tarpeellista pitää kokoukset pienissä ryhmissä yksityiskodeissa. Kokouspaikat ja -ajat saattavat vaihdella, eivätkä ne kenties ole aina kovin mukavia, varsinkin jos kokouksia pidetään myöhään illalla. Henkilökohtaisesta epämukavuudesta tai vaarasta huolimatta uskolliset veljet ja sisaret ponnistelevat kuitenkin hartaasti ollakseen läsnä jokaisessa kokouksessa.

7. a) Millä muulla tavoin voimme osoittaa luottavamme Jehovaan? b) Miten tämä voi auttaa meitä puhumaan jatkuvasti rohkeasti?

7 Luottamus Jehovaan näkyy myös siten, että käännymme säännöllisesti hänen puoleensa rukouksessa – emme pelkästään rutiininomaisesti, vaan ymmärtäen koko sydämestämme, että tarvitsemme Jumalan apua. Toimitko sinä näin? Jeesus rukoili toistuvasti maanpäällisen palveluksensa aikana. (Luuk. 3:21; 6:12, 13; 9:18, 28; 11:1; 22:39–44) Paaluun naulitsemistaan edeltäneenä iltana hän lisäksi kehotti opetuslapsiaan: ”Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen.” (Mark. 14:38) Jos kohtaamme paljon välinpitämättömyyttä Valtakunnan sanomaa kohtaan, saattaisimme joutua kiusaukseen hidastaa vauhtia palveluksessamme. Jos ihmiset pilkkaavat meitä tai jos koemme ankaraa vainoa, meillä saattaisi olla kiusaus pysyä hiljaa, jotta välttäisimme sen. Jos kuitenkin rukoilemme hartaasti Jumalan hengen apua, jotta voisimme jatkuvasti puhua rohkeasti, varjellumme antamasta periksi tuolle kiusaukselle. – Luuk. 11:13; Ef. 6:18–20.

KERTOMUS ROHKEASTA TODISTAMISESTA

8. a) Miksi Apostolien tekojen kertomus kiinnostaa meitä erityisesti? b) Vastaa tämän kappaleen lopussa oleviin kysymyksiin tähdentäen sitä, miten nämä tiedot voivat hyödyttää meitä.

8 Apostolien tekojen kirjaan kirjoitettu kertomus kiinnostaa meitä kaikkia erityisesti. Siinä kerrotaan, miten apostolit ja muut ensimmäiset opetuslapset, ihmiset, joilla oli samanlaiset tunteet kuin meillä, voittivat vaikeuksia ja osoittivat olevansa rohkeita ja uskollisia Jehovan todistajia. Tarkastelkaamme joitakin kohtia tuosta kertomuksesta seuraavien kysymysten ja raamatunpaikkojen avulla. Pohdi samalla, miten sinä voit henkilökohtaisesti hyötyä lukemastasi aineistosta.

Olivatko apostolit korkeasti koulutettuja ihmisiä? Olivatko he luonteeltaan sellaisia, etteivät he pelänneet, tapahtuipa mitä hyvänsä? (Apt. 4:13; Joh. 18:17, 25–27; 20:19)

Mikä auttoi Pietaria puhumaan rohkeasti sen juutalaisen tuomioistuimen edessä, joka oli vain muutamia viikkoja aiemmin tuominnut Jumalan oman Pojan? (Apt. 4:8; Matt. 10:19, 20)

Mitä apostolit olivat tehneet noiden viikkojen aikana, ennen kuin heidät vietiin sanhedrinin eteen? (Apt. 1:14; 2:1, 42)

Mitä Pietari ja Johannes vastasivat, kun hallitusmiehet käskivät heidän lakata saarnaamasta Jeesuksen nimen perusteella? (Apt. 4:19, 20)

Keneltä he jälleen etsivät apua vapautumisensa jälkeen? Pyysivätkö he häntä lakkauttamaan vainon, vai mitä he pyysivät? (Apt. 4:24–31)

Millä tavoin Jehova antoi apuaan, kun vastustajat yrittivät lakkauttaa saarnaamistyön? (Apt. 5:17–20, 33–40)

Miten apostolit osoittivat ymmärtävänsä syyn siihen, että heidät oli vapautettu? (Apt. 5:21, 41, 42)

Minkä tekemistä opetuslapset jatkoivat, vaikka monet heistä hajaantuivatkin voimakkaan vainon takia? (Apt. 8:3, 4; 11:19–21)

9. a) Millaisia olivat noiden ensimmäisten opetuslasten palveluksen sykähdyttävät tulokset? b) Miten me liitymme asiaan?

9 Heidän työnsä hyvän uutisen parissa ei ollut turhaa. Vuoden 33 helluntaina oli kastettu noin 3000 opetuslasta. ”Herraan uskovia tuli jatkuvasti lisää, joukoittain sekä miehiä että naisia.” (Apt. 2:41; 4:4; 5:14) Aikanaan kerrottiin, että jopa yksi kiihkeimmistä vastustajista, tarsolainen Saulus, oli tullut kristityksi ja todisti itsekin rohkeasti totuudesta. Hän tuli myöhemmin tunnetuksi apostoli Paavalina. (Gal. 1:22–24) Tuo ensimmäisellä vuosisadalla alkanut työ ei ole päättynyt. Se on saanut vauhtia näinä ”viimeisinä päivinä” ja ulottuu nyt kaikkialle maailmaan. Meidän etumme on kertoa siitä, ja me voimme tässä työssä ottaa oppia ennen meitä palvelleitten uskollisten todistajien antamasta esimerkistä.

10. a) Mitä tilaisuuksia Paavali käytti todistamiseen? b) Millä tavoin sinä kerrot Valtakunnan sanomaa toisille?

10 Opittuaan totuuden Jeesuksesta Kristuksesta Paavali ei vitkastellut. ”Heti hän rupesi – – saarnaamaan Jeesusta, että tämä on Jumalan Poika.” (Apt. 9:20) Hän arvosti Jumalan häntä kohtaan osoittamaa ansaitsematonta hyvyyttä ja tajusi, että jokainen tarvitsi sitä hyvää uutista, jonka hän oli saanut. Koska hän oli juutalainen, hän meni silloisen tavan mukaan synagogiin, juutalaisten julkisiin kokouspaikkoihin, antaakseen todistusta. Hän saarnasi myös talosta taloon ja keskusteli ihmisten kanssa torilla. Lisäksi hän oli halukas siirtymään uusille alueille julistamaan hyvää uutista. – Apt. 17:17; 20:20; Room. 15:23, 24.

11. a) Miten Paavali osoitti, että hän pystyi todistamaan sekä rohkeasti että arvostelukykyisesti? b) Miten me voisimme ilmaista viimeksi mainittua ominaisuutta todistaessamme sukulaisillemme, työ- tai koulutovereillemme?

11 Paavali oli rohkea, mutta hän oli myös arvostelukykyinen, kuten meidänkin tulisi olla. Juutalaisiin hän vetosi niiden lupausten perusteella, jotka Jumala oli antanut heidän esi-isilleen. Kreikkalaisille hän puhui niiden asioitten pohjalta, jotka olivat heille tuttuja. Toisinaan hän käytti todistamiseen omaa kokemustaan totuuden oppimisesta. Hän selittikin: ”Kaiken minä teen hyvän uutisen tähden tullakseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” – 1. Kor. 9:20–23; Apt. 22:3–21.

12. a) Vaikka Paavali olikin rohkea, mitä hän teki välttääkseen jatkuvia yhteenottoja vastustajien kanssa? b) Milloin meidän olisi viisasta jäljitellä tätä esimerkkiä ja miten? c) Mistä saamme voimaa puhua jatkuvasti rohkeasti?

12 Kun hyvän uutisen kohtaaman vastustuksen vuoksi näytti parhaalta saarnata jossain muualla tai siirtyä joksikin aikaa toiselle alueelle, Paavali teki niin, sen sijaan että olisi pyrkinyt jatkuvasti toistuviin yhteenottoihin totuuden vihollisten kanssa. (Apt. 14:5–7; 18:5–7; Room. 12:18) Hän ei kuitenkaan koskaan hävennyt hyvää uutista. (Room. 1:16) Vaikka vastustajien taholta tullut röyhkeä ja suorastaan väkivaltainen kohtelu tuntuikin Paavalista epämiellyttävältä, hän ’keräsi rohkeutta Jumalamme avulla’ voidakseen jatkaa saarnaamista. Niistä vaikeista olosuhteista huolimatta, joihin hän joutui, hän sanoi: ”Herra seisoi lähelläni ja valoi minuun voimaa, jotta saarnaaminen suoritettaisiin täydelleen minun välitykselläni.” (1. Tess. 2:2; 2. Tim. 4:17) Kristillisen seurakunnan pää, Herra Jeesus, antaa jatkuvasti voimaa, jota tarvitaan sen työn tekemiseen, jonka hän ennusti tulevan suoritetuksi meidän päivinämme. – Mark. 13:10.

13. Mikä todistaa kristillisestä rohkeudesta, ja mikä on sen perusta?

13 Meillä on täysi syy jatkaa Jumalan sanasta puhumista rohkeasti, niin kuin Jeesus Kristus ja muut ensimmäisellä vuosisadalla eläneet Jumalan uskolliset palvelijat tekivät. Tämä ei merkitse sitä, että meidän tulisi käyttäytyä karkeasti tai uhmakkaasti. Meidän ei ole mitään syytä olla tahdittomia tai tyrkyttää sanomaamme niille, jotka eivät tahdo kuulla sitä. Me emme kuitenkaan luovuta sen vuoksi, että ihmiset ovat välinpitämättömiä, eikä vastustus pelästytä meitä vaikenemaan. Jeesuksen tavoin me osoitamme Jumalan valtakunnan olevan oikea hallitus koko maailmalle. Me puhumme luottavaisina, koska edustamme Jehovaa, Kaikkeuden Suvereenia, ja koska julistamamme sanoma ei ole lähtöisin meistä vaan hänestä. – Fil. 1:27, 28; 1. Tess. 2:13.

Kertauskysymyksiä

● Miksi on tärkeää kertoa Valtakunnan sanomaa kaikille mahdollisille ihmisille? Millaiseen suhtautumiseen meidän kuitenkin tulisi varautua?

● Miten voimme osoittaa, ettemme yritä Jehovaa palvellessamme turvautua omaan voimaamme?

● Mitä arvokkaita asioita opimme Apostolien tekojen kirjasta?

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa