Jumaliset perheet menneisyydessä – malli meidän ajallemme

PERHE – Yhdistyneet kansakunnat yritti kiinnittää siihen maailman huomion. Miten? Julistamalla vuoden 1994 ”kansainväliseksi perheen vuodeksi”. Vaikka maailman johtajat, sosiologit ja perheneuvojat ovatkin valittaneet hanakasti muun muassa sitä, että aviottomien lasten määrä kasvaa ja että avioerojen määrä lisääntyy huimasti, he eivät ole helposti keksineet käytännöllisiä ja realistisia ratkaisuja näihin ongelmiin.

Voisiko olla niin, että Raamatusta löytyisi ratkaisu perheongelmiin? Joistakuista saattaa tuntua naiivilta ehdottaa, että Raamattu voisi auttaa nykyajan perheitä. Kirjoitettiinhan se tuhansia vuosia sitten Lähi-idässä ja sen kulttuuripiirissä. Suurimmassa osassa maailmaa elämä on muuttunut rajusti sitten Raamatun aikojen. Raamatun kuitenkin henkeytti Jehova Jumala, jolle jokainen suku on kiitollisuudenvelassa nimestään (Efesolaisille 3:14, 15; 2. Timoteukselle 3:16). Mitä Raamatussa sanotaan perheongelmista?

Jehova tietää täsmälleen, mitä tarvitaan, jotta perhe-elämä olisi miellyttävää ja antoisaa. Hänen Sanassaan, Raamatussa, puhutaan siksi paljon perhe-elämästä ja annetaan myös sitä koskevia vakavia neuvoja. Raamatussa kerrotaan lisäksi esimerkkejä perheistä, jotka noudattivat jumalisia periaatteita. He tunsivat siksi todellista läheisyyttä ja tyytyväisyyttä. Luokaamme silmäys Raamatun aikojen perhe-elämään ja katsokaamme, mitä voimme oppia siitä.

Päänasema – vaivako?

Ajatellaanpa esimerkiksi päänasemaa perheessä. Patriarkaalisina aikoina Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kaltaiset miehet olivat kiistatta perheenpäitä (Apostolien teot 7:8, 9; Heprealaisille 7:4). Raamatun aikaisia tapoja käsittelevässä Ralph Gowerin teoksessa sanotaan: ”Perhe oli – – ’pikku kuningaskunta’, jota isä hallitsi. Hän hallitsi vaimoaan, lapsiaan, lastenlapsiaan ja palvelijoitaan – kaikkia huonekuntaansa kuuluvia.” (The New Manners and Customs of Bible Times.) Patriarkoilla oli tosiaan usein valtaa myös poikiensa perheisiin (vrt. 1. Mooseksen kirja 42:37).

Eikö tämä antanut miehille oikeuden sortaa vaimoaan ja lapsiaan? Ei suinkaan. Jumala oli tosin sanonut ensimmäiselle naiselle, Eevalle: ”Mieheesi on sinun halusi, ja hän hallitsee sinua.” (1. Mooseksen kirja 3:16.) Nämä sanat ilmaisivat, millaista naimisissa olevien naisten elämä yleensä olisi, mutta ne eivät kertoneet, millainen tilanne vallitsisi Jumalan tosi palvelijoiden keskuudessa. Jumalaa pelkäävien aviomiesten tuli pitää mielessään Jumalan alkuperäinen tarkoitus. Jehova loi naisen miehen ”auttajaksi hänen täydennyksekseen”, ei hänen orjakseen (1. Mooseksen kirja 2:20). Koska varhaisina aikoina eläneet jumaliset miehet ymmärsivät olevansa itse alamaisia ja tilivelvollisia Jumalalle, he eivät käyttäneet valtaansa väärin. Sen sijaan että Jumalaa pelkäävät patriarkat olisivat kohdelleet vaimojaan ja lapsiaan pelkkinä orjina, he osoittivat näitä kohtaan aitoa rakkautta ja kiintymystä.

1. Mooseksen kirjan 50:23:ssa väläytetään sitä, millaista kiintymystä lapsia kohtaan tavallisesti osoitettiin. Joosefin lastenlasten lapsista sanotaan: ”He syntyivät Joosefin polvien päälle.” Vaikka tämä onkin voinut tarkoittaa vain sitä, että Joosef tunnusti nuo lapset jälkeläisikseen, se voisi myös ilmaista, että hän leikki hellästi noiden lasten kanssa keinutellen niitä polvellaan. Isien on nykyään hyvä osoittaa samanlaista kiintymystä lapsiaan kohtaan.

Perheenpäinä Jumalaa pelkäävät patriarkat huolehtivat myös perheensä hengellisistä tarpeista. Tultuaan ulos arkista maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen jälkeen ”Nooa rakensi alttarin Jehovalle – – ja uhrasi polttouhreja alttarilla” (1. Mooseksen kirja 8:20; vrt. Job 1:5). Uskollinen patriarkka Abraham antoi hyvän esimerkin opettaessaan perheensä jäseniä henkilökohtaisesti. Hän ’käski poikiaan ja jälkeensä jäävää huonekuntaansa, niin että nämä todella noudattaisivat Jehovan tietä tehdäkseen vanhurskautta ja oikeutta’. (1. Mooseksen kirja 18:19.) Perheenpäälle kuuluvan vallan käyttäminen rakkaudellisesti edisti näin perheen tunneperäistä ja hengellistä hyvinvointia.

Kristityt miehet noudattavat nykyään tätä mallia. He käyttävät valtaansa perheenpäänä palvontaan liittyvissä asioissa auttamalla perhettään noudattamaan Jumalan vaatimuksia ja antamalla siitä itse hyvän esimerkin (Matteus 28:19, 20; Heprealaisille 10:24, 25). Patriarkkojen tavoin kristityt aviomiehet ja isät myös käyttävät aikaa siihen, että he opettavat perheensä jäseniä henkilökohtaisesti.

Päättäväistä toimintaa

Saatuaan viimein maksetuksi valtavan velkansa apelleen patriarkka Jaakob kysyi: ”Milloin minä – – saan tehdä jotakin myös oman huonekuntani hyväksi?” (1. Mooseksen kirja 30:30.) Kuten kaikki isät Jaakobkin oli huolissaan siitä, että hän saisi täytettyä perheensä aineelliset tarpeet, ja hän teki kovasti työtä voidakseen huolehtia niistä. 1. Mooseksen kirjan 30:43:ssa sanotaan: ”Mies vaurastui yhä enemmän, ja hänellä oli lopulta suuria katraita ja palvelijattaria ja palvelijoita ja kameleja ja aaseja.”

Muutamaa vuotta myöhemmin Jaakob ei nähtävästi kuitenkaan tiennyt, että Kanaanin maahan muuttamisen jälkeen hänen tyttärelleen Dinalle oli tullut vaaralliseksi tavaksi viettää aikaa pakanallisten kanaanilaisten kanssaa (1. Mooseksen kirja 34:1). Jaakob ei myöskään toiminut saadessaan tietää, että hänen huonekuntansa hallussa oli pakanallisia esineitä. Mutta sen jälkeen kun oli sattunut järkyttävä tapaus – eräs kanaanilainen oli raiskannut Dinan – Jaakob toimi päättäväisesti. ”Pankaa pois vieraat jumalat, joita on keskuudessanne, ja puhdistautukaa”, hän käski (1. Mooseksen kirja 35:2–4).

Kristittyjen isien täytyy valvoa tarkasti perheensä hengellisyyttä. Jos jokin, kuten kodissa oleva moraaliton kirjallisuus tai epäterve musiikki, uhkaa vakavasti perheen hengellistä hyvinvointia, heidän täytyy ryhtyä päättäväisiin toimiin!

On kiinnostavaa, että myös sellaiset uskon naiset kuin Saara, Rebekka ja Raakel vaikuttivat merkittävästi perheeseensä. Vaikka he olivatkin alamaisia aviomiehelleen, he eivät olleet aloitekyvyttömiä, vaan toimivat, kun se oli sopivaa ja tarpeellista. Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjan 4:24–26:ssa kerrotaan, että kun Mooses ja hänen perheensä olivat menossa Egyptiin, ”Jehova [”Jehovan enkeli”, Septuaginta] tuli häntä vastaan ja etsiskeli keinoa surmata hänet [Mooseksen pojan]”. Mooseksen poika oli ilmeisesti vaarassa joutua surmatuksi siksi, ettei Mooses ollut ympärileikannut häntä. Sippora toimi ripeästi ja ympärileikkasi poikansa. Niinpä enkeli päästi pojan menemään. Kristityt vaimotkin voivat nykyään toimia aloitekykyisesti, kun tilanne sitä vaatii.

Isän antama opetus Mooseksen lain alaisuudessa

Patriarkkojen aika päättyi vuonna 1513 eaa., jolloin Israelista tuli kansakunta (2. Mooseksen kirja 24:3–8). Isät toimivat edelleen perheenpäänä. Perhettä koskevasta laista tuli kuitenkin osa kansallista Lakia, jonka Jumala antoi Mooseksen välityksellä ja jonka mukaisesti nimitetyt tuomarit hoitivat asioita (2. Mooseksen kirja 18:13–26). Leeviläiset papit ryhtyivät huolehtimaan palvontaan liittyvistä teurasuhreista. Isällä oli kuitenkin edelleen tärkeä osa. Mooses kehotti: ”Näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7.)

Laki tarjosi tilaisuuksia, kuten pesahin eli pääsiäisen, jolloin voitiin opettaa sekä muodollisesti että vapaamuotoisesti. Pesahin, nisankuun 14. päivän, lähestyessä juutalaiset perheet alkoivat yleensä valmistautua tavanomaiseen Jerusalemin matkaansa (5. Mooseksen kirja 16:16; vrt. Luukas 2:41). Kukapa lapsi ei olisi ollut innoissaan noista valmisteluista? Jo itse matka olisi hauska. Sadekausi oli siinä vaiheessa päättynyt, ja talven koleus oli alkanut lauhtua kevätauringon paistaessa. Hermoninvuoren lumien sulaessa Jordanvirta tulvisi yli äyräidensä.

Isät voisivat matkan varrella opettaa lapsilleen paitsi kotimaan maantiedettä myös sen rikasta historiaa, johon heidän matkalla ohittamansa paikat ehkä kytkeytyivät. Tällaisia paikkoja saattoivat olla muun muassa Ebalin- ja Garisiminvuori, joilla luettiin Lain kiroukset ja siunaukset. He saattoivat myös ohittaa Betelin, missä Jaakob sai näyn taivaaseen kohoavista tikapuista. Kuinka kiinnostavia keskusteluja käytäisiinkään! Kun matka etenisi ja maan muista osista tulevat matkalaiset liittyisivät perheryhmiin, kaikki saisivat nauttia rakentavasta seurasta.

Lopulta perhe saapuisi Jerusalemiin, ”kauneuden täydellisyyteen” (Psalmit 50:2). Oppinut Alfred Edersheim sanoo: ”Monien näistä pyhiinvaeltajista on täytynyt leiriytyä kaupungin muurien ulkopuolelle. Ne, jotka majoitettiin muurien sisäpuolelle, saivat yöpyä ilmaiseksi.” Heprealaiset nuoret saivat tosiaan ensi käden opetusta veljellisestä rakkaudesta ja vieraanvaraisuudesta. Jehovan todistajien vuosittaisilla konventeilla on nykyään sama tarkoitus.

Lopulta koittaisi 14. nisankuuta. Pesah-eläin teurastettaisiin, ja sitä paahdettaisiin monta tuntia. Perhe söisi lampaan, happamattoman leivän ja katkerat yrtit puolilta öin. Perheen pojan oli tapana kysyä: ”Mitä tämä palvontameno teille merkitsee?” Isät antaisivat sitten muodollista opetusta sanoen: ”Se on pesahin teurasuhri Jehovalle, joka meni Israelin poikien talojen ohi Egyptissä, kun hän vitsasi egyptiläisiä mutta säästi meidän talomme.” (2. Mooseksen kirja 12:26, 27; 13:8.)

Israelin kuningas Salomo sanoi: ’Aika on nauraa ja aika hypellä.’ (Saarnaaja 3:4.) Israelilaislapsille annettiin vapaa-aikaa. Jeesus Kristus ilmeisesti katseli lasten leikkimistä toreilla (Sakarja 8:5; Matteus 11:16). Eikä ollut mitenkään harvinaista, että varakkaat vanhemmat järjestivät iloisia perhejuhlia, joissa laulettiin, tanssittiin ja aterioitiin (Luukas 15:25). Kristityt vanhemmat ottavat nykyäänkin aloitteen järjestääkseen tervehenkistä virkistystä ja seuraa lapsilleen.

Äidit ja lapset juutalaisessa yhteiskunnassa

Millainen osa äideillä oli Mooseksen lain alaisuudessa? Sananlaskujen 1:8:ssa käskettiin: ”Kuuntele, poikani, isäsi kuria äläkä hylkää äitisi lakia.” Juutalainen vaimo sovelsi Jumalalta saatuja vaatimuksia perhe-elämään aviomiehensä vallan asettamissa rajoissa. Hänen lastensa oli kunnioitettava häntä vielä senkin jälkeen, kun hän oli tullut vanhaksi (Sananlaskut 23:22).

Äidillä oli myös merkittävä osa lastensa valmentamisessa. Hän huolehti pienokaisesta melkein yksinään, kunnes se oli niin vanha, että se voitiin vieroittaa. Näin äidin ja lapsen välille syntyi epäilemättä läheinen suhde. (Jesaja 49:15.) Samalla kun isät opettivat pojilleen ammatin, äidit opettivat tyttärilleen kotitöitä. Äidit vaikuttivat syvästi myös poikiinsa. Esimerkiksi kuningas Lemuel oli hyötynyt ’painavasta sanomasta, jonka hänen äitinsä oli antanut hänelle oikaisuksi’ (Sananlaskut 31:1).

Pystyvä juutalainen vaimo sai myös melkoisen toimintavapauden ’huonekuntansa menon valvomisessa’. Sananlaskujen 31:10–31:n mukaan hän voisi ostaa kotiin tavaroita, tehdä kiinteistökauppoja ja jopa hoitaa pientä liikeyritystä. Aviomiehelle, joka osaisi olla kiitollinen, hänen arvonsa olisi ”paljon suurempi kuin korallien”!

Malli nykypäivää varten

Raamatun aikoina perhejärjestely edisti kaikkien perheen jäsenten tunneperäistä ja hengellistä kasvua. Isien piti käyttää valtaansa rakkaudellisesti perheensä hyväksi. Heidän piti ottaa johto palvonnassa. Sekä isät että äidit olivat kiinnostuneita lapsistaan – he opettivat ja valmensivat näitä, palvoivat heidän kanssaan ja järjestivät heille virkistystä. Jumaliset äidit osoittautuivat arvokkaiksi auttajiksi, jotka kunnioittivat aviomiehensä asemaa perheenpäänä, samalla kun he toimivat aloitekykyisesti perheensä hyväksi. Tottelevaiset lapset toivat iloa vanhemmilleen ja Jehova Jumalalle. Raamatun aikoina eläneet Jumalaa pelkäävät perheet olivat tosiaan erinomainen malli meidän ajallemme.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Teidän perheenne voi olla yhtä onnellinen kuin ne perheet, jotka palvoivat Jehovaa Raamatun aikoina