Ohjaa uusia Jumalan järjestöön
”Rakastakaa koko veljesseuraa.” – 1. PIETARI 2:17.
1, 2. Mitä muita kuin oppeja koskevia asioita kristityt opettajat välittävät?
OPETTAJAN tehtävänä on esittää tosiasioita. Mutta hyvä opettaja tekee enemmänkin. Hän välittää arvoja, auttaa oppilasta näkemään oppimiensa asioiden tärkeyden ja osoittaa hänelle, miten hän voi parhaiten soveltaa niitä käytäntöön. Tämä pitää paikkansa varsinkin kristitystä opettajasta. On totta, että hänen täytyy esittää ”Jumalan totuutta”. (Roomalaisille 1:25) Mutta tähän sisältyy enemmän kuin vain oppeja koskeva tieto. Raamattu kannustaa opettamaan Jehovan pelkoa sekä hyvyyttä ja järkevyyttä. – Psalmit 34:12; 119:66, UM.
2 Jeesus mainitsi muitakin asioita, joita täytyy opettaa: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä – – ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20) ’Kaikkeen, mitä hän on käskenyt noudattaa’, sisältyy osallistuminen maailmanlaajuiseen saarnaamistyöhön, joka ennustettiin meidän ajallemme. (Matteus 24:14) Ja on vielä muutakin, mitä meidän tulisi välittää Raamatun tutkijoillemme. Ymmärtääksemme mistä on kysymys tarkastelkaamme apostoli Paavalin palvelusta ja pankaamme merkille eräs hänen opetuksessaan selvästi ilmenevä piirre.
Paavali organisoijana
3. Miten Paavali menetteli opettaessaan vastakiinnostuneita Korintossa?
3 Ollessaan ensimmäisellä käynnillään Korintossa apostoli Paavali löysi monia kuulevia korvia huolimatta paikallisen juutalaisyhteisön vastustavasta asenteesta. Mutta Paavali ei opettanut näitä vastakiinnostuneita pelkästään yksityisesti. Me luemme: ”Hän lähti sieltä [juutalaisesta synagogasta] ja meni Titius Justus -nimisen miehen taloon, Jumalan palvojan, jonka talo oli synagogan vieressä.” (Apostolien teot 18:7) Tuosta talosta tuli paikka, johon uudet opetuslapset saattoivat kokoontua palvoakseen yhdessä. Pian Paavali järjesti heidät seurakunnaksi. – 1. Korinttolaisille 1:2.
4. Mitä Efesoksessa tapahtui pian sen jälkeen kun Paavali oli alkanut opettaa siellä?
4 Myöhemmin Paavali matkusti edelleen Efesokseen, ja siellä tapahtui samalla tavoin. Hän opetti kiinnostuneita yksityisesti, ”talosta taloon”. (Apostolien teot 20:20) Mutta hän teki pian myös järjestelyjä, jotta uudet opetuslapset voivat tulla yhteen. Hän ”erotti opetuslapset heistä [juutalaisista] ja piti päivittäin esitelmiä Tyrannuksen koulun luentosalissa”. (Apostolien teot 19:9) Pian myös tämä kristittyjen ryhmä järjestettiin seurakunnaksi, jossa oli nimitetyt vanhimmat. – Apostolien teot 20:17, 18.
5. Mitä varhaiskristillisen ajan opettajat tekivät uusille mahdollisimman pian?
5 Kun uudet ottivat ensimmäisellä vuosisadalla totuuden vastaan, heitä ei selvästikään jätetty yksin. Heidät koottiin seurakunniksi. He iloitsivat siitä rohkaisusta, jota he saivat tuon ajan hallintoelimeltä. Kypsät miehet kuten Paavali ja Barnabas uhrasivat paljon aikaa opettaen näissä vastamuodostetuissa seurakunnissa ja ”julistaen monien muidenkin kanssa Jehovan sanan hyvää uutista”. (Apostolien teot 15:30–35) Miksi tehtiin näin? Miksi uusia ei jätetty pelkästään vasta valmennetun omantuntonsa varaan, joka ohjaisi heitä toimimaan oikein?
Miksi seurakuntia muodostettiin?
6. Miksi varhaiskristityt järjestettiin seurakunniksi?
6 Siihen on monia syitä, joista seuraavassa muutamia. Ensiksikin, kun jostakusta tuli kristitty, hänellä ei enää ollut paljoa yhteistä ympärillään olevan maailman kanssa. (Johannes 17:14, 15) Jos hänet olisi jätetty yksin tulemaan toimeen omin avuin, hän olisi tuntenut itsensä hyvin yksinäiseksi. Mutta jos hän olisi ollut toisten paikalliseen seurakuntaan kuuluvien kristittyjen yhteydessä, he olisivat vahvistaneet häntä pysymään jatkuvasti erossa maailmasta. Lisäksi Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa olisivat ”yhtä”. (Johannes 17:11) Tämä ykseys nähtiin varsinkin seurakunnissa. Jeesus sanoi myös: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35) Jotta kristityt voisivat ilmaista tätä rakkautta sellaisella tavalla, että se olisi ulkopuolisille tunnusmerkki, heidän täytyi muodostaa yhteisöjä. Nuo yhteisöt olivat paikallisia kristillisiä seurakuntia, joissa kristityt huolehtivat toinen toisensa hengellisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. (Filippiläisille 2:4) Esimerkiksi leskille tarkoitetun avustuksen antaminen, josta Paavali puhui Timoteukselle, järjestettiin selvästikin seurakuntien välityksellä. – 1. Timoteukselle 5:3–10.
7. a) Mihin Paavali kehotti Heprealaiskirjeen 10:24, 25:ssä olevilla sanoillaan? b) Millainen oli ensimmäisen vuosisadan kristillisten seurakuntien osuus saarnaamistyössä?
7 Niinpä Paavali esitti suoran kehotuksen paikallisen seurakunnan tukemiseen sanoessaan: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (Heprealaisille 10:24, 25) Lisäksi Valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen, joka toteutettiin ensimmäisen vuosisadan aikana niin huomattavassa määrin, suoritettiin selvästikin järjestyksellisellä tavalla seurakuntien välityksellä. (Roomalaisille 10:11–15) Niinpä pyhä henki ohjasi Antiokian seurakunnan vanhimpia lähettämään Paavalin ja Barnabaan lähetystyöhön uusille alueille, ja Paavali hyväksyi Jerusalemin seurakunnan vanhinten valtuuden antaa hänelle ohjeita sen suhteen, missä hänen tulisi saarnata. – Apostolien teot 13:1–3; Galatalaisille 2:8–10.
Nykyiset paikallisseurakunnat
8, 9. Mainitse joitakin syitä, miksi myös meidän tulisi ohjata kiinnostuneemme paikallisen seurakunnan yhteyteen.
8 Mitä me nykyään voimme oppia tämän historiallisen taustan valossa? Sen että myös meidän tulisi ohjata vastakiinnostuneet paikallisen kristillisen seurakunnan yhteyteen. Kristillisyys ei ole erakkojen uskonto sen enempää nykyään kuin Paavalinkaan aikana. ”Eristäytyvä etsii omia itsekkäitä pyyteitään”, varoittaa Sananlaskujen kirja. (Sananlaskut 18:1, UM) Toisaalta se, joka ’vaeltaa viisasten kanssa, viisastuu’. (Sananlaskut 13:20) Uudet tarvitsevat kristillisen seurakunnan antamaa hengellistä, moraalista ja tunneperäistä tukea. He tarvitsevat kristittyjen toveriensa rakkautta, vanhinten palvelusta ja sitä miellyttävää ykseyttä, jonka ansiosta kristittynä oleminen on niin onnellista ja ainutlaatuista. – Psalmit 133:1.
9 Myös nykyään Valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuinen saarnaaminen suoritetaan järjestyksellisesti suureksi osaksi kristillisten paikallisseurakuntien välityksellä. (Matteus 24:14) Kun me siksi puhumme uusille heidän vastuustaan osallistua tähän työhön, meidän täytyy ohjata heidät paikallisseurakuntien yhteyteen ja osoittaa heille, miten he voivat olla yhteistoiminnassa seurakunnan kanssa.
Kansainvälinen veljeys
10. Mainitse joitakin raamatunkohtia, jotka kiinnittävät huomion ensimmäisen vuosisadan kristittyjen kansainväliseen ykseyteen.
10 Apostoli Paavali ei kuitenkaan ohjannut uusia vain paikallisseurakuntien yhteyteen. Hän sanoi efesolaisille: ”On yksi ruumis ja yksi henki, samoin kuin teidät kutsuttiin yhdessä toivossakin, johon teidät kutsuttiin.” (Efesolaisille 4:4) Kautta maailman oli vain yksi ”ruumis”, ei lukuisia siellä täällä sijaitsevia toisistaan riippumattomia paikallisseurakuntia. Myös Jeesus viittasi tämän maanpäällisen ”ruumiin” eläviin jäseniin puhuessaan ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta”, joka on valtuutettu antamaan ”ruokaa” ”palvelusväelle”. (Matteus 24:45–47) Jos yksityiset kristityt haluaisivat saada siltä ”ruokaa”, heidän olisi kaikkialla maailmassa tunnustettava tämän ”orjan” valtuus. Tämä johtaisi siihen, että kristityt muodostaisivat kansainvälisen seuran.
11. a) Mitä nimeä Pietari käytti tästä kansainvälisestä kristittyjen järjestöstä? b) Mikä järjestely auttoi ensimmäisen vuosisadan kristittyjä säilyttämään opillisen ykseyden? Miten Paavali osoitti tunnustavansa tämän järjestelyn?
11 Niinpä apostoli Pietari sanoi kaikkia aikansa kristittyjä ”koko veljesseuraksi”. (1. Pietari 2:17) He olivat kansainvälinen ”seura” (kreikaksi adelfotesʹ, ’veljeskunta’). Uusista tuli paitsi paikallisseurakuntaan myös tähän koko kansainväliseen veljesseuraan kuuluvia. Seurakunnat olivat yhteydessä toisiinsa. (Kolossalaisille 4:15, 16) Kun kristittyjen keskuudessa heräsi opillisia kysymyksiä, he eivät päättäneet niistä itse. He odottivat saavansa arvovaltaisen vastauksen Jerusalemin seurakunnan vanhimmilta, jotka palvelivat tuon ajan maailmassa hallintoelimenä. (Apostolien teot 15:2, 6–22) Paavali itsekin tunnusti tuon elimen valtuuden päättää opillisista asioista. Vaikka hän oli saanut totuuden Jeesukselta Kristukselta erityisen ilmestyksen välityksellä, hän matkusti Jerusalemiin ja selitti sikäläisille vanhimmille saarnaamansa hyvän uutisen ’siltä varalta että hän jollakin tavoin juoksi tai oli juossut turhaan’. – Galatalaisille 1:11, 12; 2:1, 2, 7–10.
12. Mitkä muut menettelyt edelleen lähensivät ”koko veljesseuraan” kuuluvia toisiinsa?
12 ”Koko veljesseuraan” kuuluvien ajattelun ja toiminnan ykseyden säilyttämiseksi heidän luokseen lähetettiin heitä rakentamaan sellaisia matkustavia palvelijoita kuin Timoteus, Tiitus ja Epafroditus, ja lisäksi esimerkiksi Paavalin, Pietarin, Jaakobin, Johanneksen ja Juudaan kirjeitä pantiin kiertämään heidän keskuudessaan. Koska sellainen veljeys todella vallitsi, muissa maissa asuvat varakkaammat kristityt kuulivat Juudeassa ahdingossa olevien veljiensä tarpeista ja Paavali saattoi seurakuntien välityksellä järjestää tarpeessa oleville apua. (1. Korinttolaisille 16:1–4) Yksityiset kristityt myös rohkaistuivat kuullessaan tietoja siitä kestävyydestä ja uskosta, jota ”koko veljesseura maailmassa” osoitti. – 1. Pietari 5:9.
Tutustuta uudet ”koko veljesseuraan”
13. Mainitse joitakin yhtäläisyyksiä ensimmäisen vuosisadan ja nykyisen maailmanlaajuisen ”koko veljesseuran” välillä.
13 Onko nykyään olemassa samanlainen ”koko veljesseura”? On, todellakin. ”Uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on yhä olemassa, ja sillä on edelleen vastuu antaa ”ruokaa” ”palvelusväelle”. (Matteus 24:45–47) Kuten Paavalinkin päivinä, hallintoelin edustaa tätä ”orjaa” ja ohjaa maailmanlaajuista ”hyvän uutisen” saarnaamistyötä. Samoin myös nykyään hallintoelimeltä tulevat kirjeet ja kirjallisuus sekä seurakunnissa palvelevat kypsät opettajat lujittavat kansainvälistä ykseyttä. Kun joku oppii tuntemaan totuuden, hän oppii siksi kuuluvansa paikallisseurakuntaan ja tuntee myös olevansa osa ’koko maailmanlaajuista veljesseuraa’. Kristityn opettajan vastuuna on auttaa Raamatun tutkijaa ymmärtämään tämä. Miten hän voi onnistua siinä?
Auta toisia rakentamaan ”koko veljesseuraa”
14. Millä tavoin olet havainnut hyväksi kertoa raamatuntutkijoille paikallisseurakunnasta ja myös Jumalan kansan kansainvälisestä järjestöstä?
14 Kristitty opettaja voi kertoa oppilaalleen seurakunnasta sekä kansainvälisestä veljesseurasta, ja sitten hän voi esitellä sen hänelle. Miten hän voi kertoa näistä asioista? Seuraavassa on joitakin tapoja, jotka kokeneet opettajat ovat havainneet tehokkaiksi: Varaa aikaa ennen raamatuntutkistelua tai sen jälkeen keskustellaksesi seurakunnasta ja sen tärkeydestä Raamatun valossa sekä myös ”uskollisesta ja ymmärtäväisestä orjasta” ja siitä, miten se palvelee meitä nykyään. Kerro millainen valtakunnansali on ja millaisia kokoukset ovat. Puhu niistä kiinnostavista asioista, joita olet oppinut kokouksissa. Esitä ennen tutkistelua ja sen jälkeen pidettävässä rukouksessa ajatuksia, jotka koskevat paikallisseurakuntaa sekä kansainvälistä veljesseuraa.
15. Mainitse joitakin erinomaisia tapoja esitellä kiinnostuneille paikallisseurakuntaa ja kansainvälistä järjestöä.
15 Mutta miten tätä kaikkea voidaan esitellä? Seuraavassa on joitakin tapoja, jotka ovat osoittautuneet menestyksellisiksi: Kutsu niin pian kuin mahdollista toisia seurakuntaan kuuluvia kanssasi tutkisteluun, jotta kanssasi Raamattua tutkiva alkaisi mahdollisimman nopeasti saada itselleen uusia ystäviä. Hänen on tärkeää ymmärtää pian, että menettääpä hän mitä tahansa tähän vanhaan asiainjärjestelmään kuuluvien ystävyyden suhteen, se korvautuu runsain mitoin niiden uusien ystävien kautta, joita hän saa ’koko maailmanlaajuiseen veljesseuraan’ kuuluvista. (1. Pietari 5:9; Matteus 19:27–29) Käytä tehokkaasti hyväksesi esitettä Jehovan todistajat tällä vuosisadalla. Se kuvailee Jehovan todistajien nykyistä kansainvälistä järjestöä, ja siinä on joitakin erinomaisia suurta konventtia, tyypillistä valtakunnansalia, kokousta, saarnaamistyötä jne. esittäviä kuvia. Se antaa oppilaalle mielikuvan ”koko veljesseuran” toiminnan eri piirteistä. Samoin kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä luku 23 esittää värikuvin varustetun kuvauksen Jumalan nykyisestä järjestöstä.
16. a) Mitä meidän tulisi tehdä mahdollisimman pian niiden suhteen, joiden kanssa tutkimme Raamattua? Perustele vastauksesi Raamatulla. b) Miten me voimme käyttää hyväksemme kierros- tai piirivalvojan vierailua auttaaksemme Raamatun tutkijoitamme tulemaan osaksi Jumalan kansaa?
16 Muista myös, että Paavali järjesti Efesoksessa kokouksia melkein heti, kun hän oli löytänyt kiinnostuneita. (Apostolien teot 19:9, 10) Hän sanoi Korinton seurakunnalle, että kun ”joku epäuskoinen tai tavallinen ihminen” tulee hyvin järjestettyyn kristilliseen kokoukseen, ”hänen sydämensä salaisuudet tulevat ilmeisiksi, niin että hän lankeaa kasvoilleen ja palvoo Jumalaa julistaen: ’Jumala on todella teidän keskuudessanne.’” (1. Korinttolaisille 14:24, 25) Samoin on nykyään. Mitä pikemmin Raamattua tutkiva alkaa olla paikallisen seurakunnan yhteydessä, sitä nopeammin hän tajuaa, missä totuus todella on. Siksi kristityt opettajat kutsuvat niitä, joiden kanssa he tutkivat Raamattua, tulemaan mahdollisimman pian seurakunnan kokouksiin ja suurempiin konventteihin. Jos se on tarpeellista, he menevät jopa hakemaan kiinnostuneen hänen kotoaan tullakseen yhdessä hänen kanssaan kokouksiin. Kun joku nykyajan ”Tiitus” tai ”Epafroditus”, joku kierros- tai piirivalvoja, vierailee heidän seurakunnassaan, he huolehtivat siitä, että se, jonka kanssa he tutkivat Raamattua, saa tavata vierailevan veljen ja hänen vaimonsa, ja mahdollisesti hän jopa kutsuu heidät mukaan säännölliseen raamatuntutkisteluun.
17. Mikä siis kuuluu hyvin tärkeänä osana opettamiseemme ja opetuslasten tekemiseemme? (Matteus 28:19, 20) Mitä hyötyä siitä on oppilaillemme?
17 Jehovan voideltujen maailmanlaajuinen seurakunta on ”totuuden pylväs ja tuki”. (1. Timoteukselle 3:15) Jotta vastakiinnostuneet hyötyisivät tästä ”tuesta”, heidän täytyy liittyä niihin satoihin tuhansiin nöyrämielisiin ihmisiin, jotka suurin joukoin kokoontuvat voideltujen yhteyteen. (Sakarja 8:23) Nämä nöyrämieliset muodostavat nykyään kansainvälisen, yli kaksi ja puoli miljoonaa ihmistä käsittävän veljesseuran. Totuuden hyväksyminen merkitsee sitä, että on tämän kansainvälisen veljesseuran yhteydessä. Kun vastakiinnostuneet liittyvät siihen, he saavat kaiken sen tarjoaman tuen ja suojeluksen. He iloitsevat kristittyjen toveriensa veljellisestä rakkaudesta, ja heillä puolestaan on mahdollisuus osoittaa vastarakkauttaan. (Heprealaisille 13:1) Tämä merkitsee myös sitä, että heistä tulee osa sitä lukemattomien ihmisten kansainvälistä joukkoa, joka säilyy elossa läpi tulevan suuren ahdistuksen ikuisesti kestävään onnelliseen veljeyteen. (Ilmestys 7:9–17) Kun siis opetat Raamatun tutkijoillesi Raamattuun sisältyviä opetuksia, älä unohda ohjata heitä ”koko veljesseuran” yhteyteen ja opettaa heitä rakastamaan sitä. – 1. Pietari 2:17.
Muistatko?
◻ Miten Paavali toimi vastakiinnostuneiden suhteen Efesoksessa ja Korintossa?
◻ Miten Paavali siten hyödytti uusia?
◻ Mihin meidän tulisi Raamatun opetusten lisäksi kiinnittää Raamatun tutkijoittemme huomio?
◻ Mitkä ovat joitakin käytännöllisiä tapoja, joilla tämä voidaan tehdä?
[Kuvat s. 24, 25]
Uudet lausutaan lämpimästi tervetulleiksi ”koko veljesseuraan”