Laulu 150
Leipä taivaasta
1. Oi suuri Isä taivaan,
oot sama kautta aikojen!
Me lauluin ylistämme
näin nimeäsi vaalien.
Kun johdit, Suuri Paimen,
jo muinoin laumaasi,
niin annoit kansallesi
myös mannaa leiväksi.
Soit vettä kalliosta,
sait heiltä janon sammumaan.
Näin onnellisen joukon
veit Kanaaniin niin ihanaan.
2. On kuvaus Kristuksesta
se manna, jota heille soit.
Hän jätti taivaan loiston,
ja lunnaat hänessä näin toit.
Hän on nyt leipä taivaan,
hän luopui lihastaan
ja uhriksi sen antoi;
sen kautta elää saan.
Nyt uskossa vain syökää,
se Jehovan on antamaa:
ken nauttii tätä leipää,
hän puhtaana voi vaeltaa.
3. Ei taivaallista leipää
nyt voida pitää kätkössä,
vaan nälkäisille tiedon
me siksi käymme viemässä.
Se vanhurskauteen ohjaa
nuo ”lampaat” Kristuksen,
myös saamaan pelastuksen
ja Luojan siunauksen.
Kun taistelu on käyty
ja Harmagedon ohi on,
maa Jehovalle laulaa,
hän antoi parhaan ravinnon.