Olemme saaneet määräyksen
1 Jeesus antoi seuraajilleen käskyn: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” (Matt. 28:19.) Kaikkialla maapallolla 232 maassa ja saariryhmässä yli viisi miljoonaa Jehova Jumalan ylistäjää ovat elävä todiste Jeesuksen käskyn täyttämisestä. Entä me henkilökohtaisesti? Suhtaudummeko vakavasti määräykseen saarnata?
2 Moraalinen velvollisuus: Määräys on ’käsky, velvoittava ohje’. Kristuksen antama saarnaamiskäsky koskee meitä (Apt. 10:42). Apostoli Paavali ymmärsi, että hänen oli tämän vuoksi pakko – eli hänellä oli moraalinen velvollisuus – julistaa hyvää uutista (1. Kor. 9:16). Valaisemme asiaa: Kuvittele kuuluvasi uppoamassa olevan laivan miehistöön. Kapteeni käskee sinua varoittamaan matkustajia ja ohjaamaan heitä pelastusveneisiin. Sivuutatko tuon käskyn ja keskitytkö pelastamaan vain itsesi? Et varmasti. Toiset ovat sinusta riippuvaisia. Kyseessä on heidän henkensä. Sinulla on moraalinen velvollisuus totella saamaasi määräystä auttaa heitä.
3 Jumala on määrännyt meidät kaiuttamaan varoitusta. Pian Jehova lopettaa koko tämän jumalattoman asiainjärjestelmän. Miljoonien ihmisten elämä on vaakalaudalla. Olisiko oikein, että me vähät välittäisimme siitä, että toiset ovat vaarassa, ja olisimme huolissamme vain omasta pelastuksestamme? Ei tietenkään. Meillä on moraalinen velvollisuus auttaa pelastamaan toisten elämä. (1. Tim. 4:16.)
4 Uskollisia esimerkkejä joita seurata: Profeetta Hesekiel tunsi olevansa tilivelvollinen siitä, että hän veisi varoitussanomaa uskottomille israelilaisille. Jehova varoitti häntä painokkaasti siitä, mitä seuraisi, jos hän ei suorittaisi tehtäväänsä: ”Kun sanon jumalattomalle: ’Sinä kuolemalla kuolet’, etkä todella varoita häntä – – hän jumalattomana kuolee erheessään, mutta hänen verensä minä vaadin takaisin sinun kädestäsi.” (Hes. 3:18.) Hesekiel noudatti uskollisesti hänelle annettua määräystä jopa ankarasta vastustuksesta huolimatta. Siksi hän saattoi iloita, kun Jehovan tuomiot pantiin täytäntöön.
5 Satoja vuosia myöhemmin apostoli Paavali kirjoitti velvollisuudestaan saarnata. Hän julisti: ”Olen viaton kaikkien ihmisten vereen, sillä en ole pidättynyt kertomasta teille kaikkea Jumalan neuvoa.” Paavali saarnasi julkisesti ja talosta taloon, koska hän tajusi, että jos hän ei olisi tehnyt niin, hän olisi voinut tulla verivelkaiseksi Jumalan edessä. (Apt. 20:20, 26, 27.)
6 Onko meillä Hesekielin into? Tuntuuko meistä Paavalin tavoin siltä, että meidän on pakko saarnata? Meille on annettu sama määräys kuin oli annettu heille. Meidän täytyy jatkuvasti täyttää velvollisuutemme varoittaa toisia huolimatta heidän välinpitämättömyydestään tai vastustuksestaan. Tuhannet ihmiset voivat vielä suhtautua myönteisesti Valtakunnan sanomaan ja julistaa: ”Me tahdomme kulkea teidän kanssanne, sillä olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.” (Sak. 8:23.) Saakoon rakkautemme Jumalaan ja lähimmäisiimme meidät olemaan luovuttamatta. Olemme saaneet määräyksen saarnata!