Eläkkeelle jääminen – ovi teokraattiseen toimintaan?
ELÄKKEELLE jääminen päättää monilta pitkään kestäneen stressaavan ja raskaan ajan. Uuvuttava ja kiivastahtinen rutiini on rajoittanut monien elämää, ja he odottavat, että eläkkeelle jääminen avaa tilaisuuden viettää leppoisia vuosia ja nauttia vapaudesta. Eläkkeelle jääminen johtaa kuitenkin hyvin usein ikävystymiseen ja veltostumiseen. Virkistäytyminen ja harrastukset eivät kerta kaikkiaan tue itsetuntoa samalla tavoin kuin työ.
Jehovan todistajille eläkkeelle jääminen voi avata ”suuren oven, joka johtaa toimintaan” (1. Korinttilaisille 16:9). Vaikka ikääntyminen tuokin mukanaan ongelmia ja rajoituksia, jotkut iäkkäät ovat huomanneet, että he voivat Jehovan avulla lisätä hänelle suorittamaansa palvelusta. Tarkastellaanpa joidenkuiden Alankomaissa asuvien iäkkäiden kristittyjen kokemuksia. Palvelusvuonna 1995 oli yli 1 223 tienraivaajasta (kokoaikaisesta Valtakunnan julistajasta) 269 joko 50-vuotiaita tai sitä vanhempia. Heistä 81 oli vähintään 65-vuotiaita.
Jotkut voivat toimia tienraivaajina, kun he vain jatkavat samaan ripeään tahtiin, johon he tottuivat työelämässä (vrt. Filippiläisille 3:16). Muuan eläkkeellä oleva Karel-niminen kristitty muistelee: ”Ollessani ansiotyössä aloitin työpäivän tavallisesti kello 7.30. Jäätyäni eläkkeelle päätin noudattaa edelleen samaa aikataulua. Aloitin tavallisesti päivän todistamalla kadulla lehtityössä rautatieaseman edessä joka aamu kello seitsemän.”
Menestyksen kannalta on tärkeää myös huolellinen suunnittelu (Sananlaskut 21:5). Jotkut ovat esimerkiksi voineet säästää riittävästi varoja toimeentulonsa turvaamiseksi sananpalveluksessaan. Toiset ovat päättäneet vähentää henkilökohtaisia menoja ja hankkia osa-aikatyötä. Ajatellaanpa Theodorea ja Annia. He olivat avioliittonsa alkuaikoina tienraivaajina, kunnes perhevelvollisuudet vaativat heitä lopettamaan tienraivauksen. Heidän tienraivaushenkensä ei kuitenkaan laantunut! Kun heidän tyttärensä varttuivat, he kannustivat näitä jatkuvasti ryhtymään tienraivaajiksi. Vielä tärkeämpää oli se, että Theodore ja Ann antoivat hyvän esimerkin palvelemalla usein osa-aikaisina tienraivaajina. Kun tyttärille tuli lisää ikää, Theodore ja Ann alkoivat vähentää ansiotyötä niin, että heille jäi enemmän aikaa kenttäpalvelukseen.
Kun heidän tyttärensä aloittivat kokoaikaisen palveluksen ja lähtivät kotoa, Ann ryhtyi tienraivaajaksi. Eräänä päivänä hän kannusti Theodorea jättämään työpaikkansa. ”Me molemmat voimme olla tienraivaajia”, hän ehdotti. Theodore kertoi työnantajalleen aikeistaan. Hänen yllätyksekseen hänen esimiehensä tarjosi apua antamalla hänelle osa-aikatyön sanoen: ”Taidat haluta olla kokoaikaisesti tuolla ylhäällä [taivaassa] olevan pomosi työssä.” Theodore ja Ann palvelevat nyt tienraivaajina yhdessä.
Jotkut ovat aloittaneet tienraivauksen, kun heidän elämän olosuhteensa ovat muuttuneet. Eräs iäkäs pariskunta ryhtyi miettimään vakavasti, miten he käyttivät jäljellä olevia vuosiaan, kun heidän tyttärensä ja tyttärentyttärensä kuolivat traagisesti (Saarnaaja 7:2). Sen sijaan että he olisivat jääneet surun valtaan, he ryhtyivät kokoaikaiseen palvelukseen, jossa he ovat olleet nyt jo yli kahdeksan vuotta!
Kokoaikaisessa palveluksessa pysyminen vaatii kyllä todellista päättäväisyyttä. Esimerkiksi Ernst ja hänen vaimonsa Riek aloittivat tienraivauksen heti lastensa lähdettyä kotoa. Pian sen jälkeen muuan entinen liikekumppani tarjosi Ernstille tuottoisaa työtä. Ernst vastasi: ”Meillä on kaikkien aikojen paras työnantaja, emmekä halua erota hänen palveluksestaan!” Koska Ernst ja hänen vaimonsa pysyivät Jehovan ”palveluksessa”, heille avautui muita palvelusetuja. He palvelivat kierrostyössä yli 20 vuotta ja ovat jatkaneet tienraivausta aina tähän päivään saakka. Katuvatko he uhrautuvaa elämäntapaansa? Tuo pariskunta kirjoitti jokin aika sitten: ”Jos Jehova suo, vietämme kolmen kuukauden kuluttua 50. hääpäiväämme, niin sanottuja kultahäitä. Olemme kuitenkin täysin varmoja siitä, että todelliset kultaiset vuotemme alkoivat silloin kun aloitimme tienraivauksen.”
Monet ovat huomanneet, että lisätoimintaan johtava ovi on lisännyt myös heidän iloaan. Muuan veli, joka aloitti tienraivauksen kaksi viikkoa sen jälkeen kun hän oli täyttänyt 65 vuotta, sanoo: ”Minun täytyy sanoa, ettei mikään aika elämästäni ole ollut yhtä siunauksellista kuin viimeksi kuluneet kymmenen tienraivausvuotta.” Eräs aviopari, joka on ollut tienraivauspalveluksessa yli seitsemän vuotta, sanoo: ”Mitä muuta meidän ikäisemme pariskunta voisi meidän oloissamme tehdä? Tapaamme usein alueellamme kaltaisiamme ihmisiä, jotka ovat asettuneet mukavasti aloilleen ja vain lihovat, vanhenevat ja kangistuvat. Palvelus pitää meidät kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Olemme aina yhdessä. Nauramme paljon ja nautimme elämästä.”
Kaikkien iäkkäiden olosuhteet eivät tietenkään ole sellaiset, että he voisivat toimia tienraivaajina. Nämä kristityt voivat olla varmoja siitä, että Jehova arvostaa kaikkea sitä, mitä he voivat tehdä hänen palveluksessaan (vrt. Markus 12:41–44). Esimerkiksi erään vammaisen sisaren on oltava hoitokodissa. Toiminnan ovi on silti avoinna hänelle! Muuan lääkäri kysyi häneltä, miten hän saa aikansa kulumaan. Hän selostaa: ”Kerroin hänelle, että minulla on aina liian vähän aikaa. Hän ei voinut käsittää sitä. Kerroin sen johtuvan siitä, että päiväni ovat täynnä tyydytystä tuottavaa toimintaa. En ole yksinäinen, mutta etsin sellaisia, jotka ovat yksinäisiä ja yritän kertoa heille, mitä Jumala tekee ihmiskunnan hyväksi.” Hän toteaa lopuksi: ”Lähes 80-vuotiaalta ei voi odottaa liikoja. Rukoilkaa puolestani, että voisin vielä johdattaa monia Jehovan luo.”
Oletko sinä eläkeiässä? Mahdollisuus ryhtyä viettämään leppoisaa elämää saattaa houkutella suuresti, mutta se ei avaa hengellisten siunausten ovea. Ajattele olosuhteitasi rukoillen. Voit ehkä astua ovesta, joka johtaa suurempaan toimintaan Jehovan palveluksessa.
[Kuvat s. 25]
Eläkkeelle jääminen voi johtaa lisätoimintaan sananpalveluksessa