”Me arvostamme iäkkäitä!”

”VANHUKSILLA on viisautta, ja pitkäikäisillä ymmärrystä”, sanoi Job. (Job 12:12) Salomo huomautti samoin: ”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.” (Sananlaskut 16:31) Nämä sanat lausuttiin aikana, jolloin iäkkäitä arvostettiin ja kunnioitettiin. Raamattu osoittaa toistuvasti, miten noina aikoina eläneet nuoret hyötyivät iäkkäiden kanssa seurustelemisesta.

Ruutilla esimerkiksi oli vuosien ajan tilaisuus tarkkailla ja miettiä anoppinsa Noomin antamaa esimerkkiä. Ilmeisesti tämän ystävyyden ansiosta Ruutissa kehittyi halu palvoa Jehovaa. Niinpä kun hänelle tarjoutui tilaisuus erota Noomista ja palata omaan maahansa, jossa palvottiin epäjumalia, hän sanoi uskollisesti: ”Mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.” (Ruut 1:16, 17) Ruutin ja Noomin välinen ystävyys johti tosiaan siihen, että Ruutista tuli ”erinomainen nainen”. – Ruut 3:11, UM.

Myös Timoteus hyötyi vanhemman henkilön seurasta. Hän matkusti monta vuotta apostoli Paavalin kanssa. Ja jopa silloin, kun vankila erotti heidät, Timoteus sai Paavalilta kirjeitä, jotka kannustivat ”kohentamaan kuin tulta sitä Jumalan lahjaa”, joka Timoteuksessa oli. (2. Timoteukselle 1:6–8) Timoteus otti niin perusteellisesti oppia Paavalin esimerkistä, että kun Paavali kirjoitti filippiläisille, hän selitti, ettei hänellä ’ollut ketään muuta suhtautumistavalta Timoteuksen kaltaista, joka todella huolehtisi heitä koskevista asioista’. – Filippiläisille 2:20.

Joissakin maissa iäkkäitä ei kuitenkaan enää kunnioiteta juuri lainkaan. Onko näin käynyt myös kristityille? Ei suinkaan. Tosi kristityt ymmärtävät vielä nykyäänkin, että iäkkäämmillä on paljon annettavaa uskonsa, antaumuksensa ja elämänkokemuksensa vuoksi. Muuan sisar esimerkiksi kirjoittaa: ”Aina kun tunnen tämän järjestelmän painostavan minua, huomaan etsiväni seurakunnan iäkkäämpien ystävien seuraa ja rohkaistuvani heidän järkkymättömyydestään.” Eräs 34-vuotias nuori veli sanoi samoin uskollisista iäkkäistä ystävistä: ”He ovat auttaneet minua kaikilla elämänaloilla. Minun täytyi esimerkiksi saada tietää, miten voin saavuttaa tasapainon. Eräs 72-vuotias veli sanoi minulle silloin: ’Pidä huoli siitä, että teet sen, mitä Jehova haluaa sinun tekevän ensimmäiseksi. Se on jatkuvaa taistelua, mutta tasapaino tulee siitä, että etsit ensin Valtakuntaa.’”

Muuan 87-vuotias veli sairastui vakavasti. Eräs vanhin meni yhdessä toimettoman veljen kanssa käymään hänen luonaan. Toimeton veli sanoi nyyhkyttäen: ”Sinä olet ollut hyvä ystävä minulle. Tulen kaipaamaan sinua.” Iäkäs veli vastasi tähän: ”Minäkin kaipaan sinua.” Toimeton veli itki yhä ja sanoi: ”Näen sinut jälleen uudessa järjestyksessä – jos se tulee.” Vaikka vanha veljemme olikin heikko, hän ponnistautui istumaan ja vastasi päättäväisesti: ”Kyllä se tulee.” Vaikka tämä rohkaisu ei tehonnutkaan toimettomaan veljeen, tuon vanhan miehen usko liikutti sivusta seuranneen vanhimman sydäntä. ”Hänen uskonsa auttoi minua suuresti”, kertoo vanhin.

Iäkkäillä veljillä ja sisarilla on kokemusta kristillisestä elämästä, ja he voivat siksi antaa usein terveitä ja käytännöllisiä neuvoja. ”Ottakaa pienokaisenne syliinne ja hyväilkää heitä”, neuvoo eräs iäkäs, ”sillä he kasvavat pian. Huolehtikaa heistä ensin. He ovat teidän kallisarvoisia opetuslapsianne.” Eräs toinen suosittelee seuraavaa: ”Kun tämä järjestelmä aiheuttaa paineita tai kun Saatana koettelee sinua, älä koskaan luovu totuudesta. Noudata sitä jatkuvasti, sillä se johtaa onnellisuuteen.” Muuan iäkäs aviopari, joka on palvellut uskollisesti jo 43 vuotta eräällä alueella Uudessa-Seelannissa, antaa seuraavan käytännöllisen neuvon: ”On parempi asua yhdessä paikassa kuin muuttaa paikasta toiseen, mikäli se vain on mahdollista. Totuudella on silloin suurempi vaikutus paikkakuntasi asukkaisiin, ja se saa sinut elämään sen mukaisesti ja vahvistaa siten sinua.”

On totta, että monet iäkkäät veljemme ja sisaremme eivät voi osallistua nuorempien tavoin talosta-taloon-työhön. Jotkut ovat vuoteenomina. Joillakuilla on tuskallisia vaivoja ja sairauksia. Eräs iäkäs sisar sanoi: ”Ei vanheneminen sinänsä harmita minua. Mutta en pidä siitä, mitä ikä tuo tullessaan.” Silti hänen onnistuu yhä ilmaista kristillistä intoa!

Varaatko aikaa tutustuaksesi iäkkäisiin veljiisi ja sisariisi? Pyritkö jäljittelemään heidän ilmaisemiaan ominaisuuksia, ominaisuuksia, jotka aika ja kokemus on puhdistanut kuin kullan? Iäkkäät kristityt veljemme ja sisaremme ovat tosiaan arvokas voimanlähde meille, jos meillä vain on aikaa panna heidät merkille ja puhua heidän kanssaan. Muuan nuori kristitty sanoi: ”Uskolliset, iäkkäät ystävät ovat olleet minulle esimerkkejä totuudessa pysymisessä, aidossa rakkaudessa, elävässä uskossa, sääliväisyydessä ja Jumalan palvelusta kohtaan osoitettavassa innossa. Minulle he ovat kauniita kuin täydessä kukassa olevat puut, ja he ovat kuin lämmin takkatuli kylmässä yössä.” Meillä on totisesti syytä arvostaa iäkkäitä ystäviämme!

Jehovan silmä oli ”vanhinten yllä”

VANHINTEN täytyy nykyään tehdä usein ratkaisuja, jotka tuntuvat olevan heidän tieto- ja kokemuspiirinsä ulkopuolella. Mutta ajattelehan, millainen tilanne tuli joidenkuiden juutalaisten vanhinten eteen Esran päivinä.

Juutalaisen jäännöksen palattua Babylonista alkoi 16 vuotta kestänyt toimettomuuden aika. Profeetta Haggain ja profeetta Sakarjan onnistui ravistaa juutalaiset hereille apatiastaan, ja niin Jehovan temppelin jälleenrakennustyö aloitettiin uudelleen. Pian persialaiset virkailijat asettuivat kuitenkin vastustamaan tätä työtä. ”Kuka on käskenyt teitä rakentamaan tätä temppeliä?” kysyivät vastustajat. – Esra 5:1–3.

Vastaus tähän kysymykseen oli ratkaiseva. Jos vanhimmat sallisivat itseään peloteltavan, temppelin ennallistustyöt päättyisivät äkisti. Jos vanhimmat vastustaisivat näitä virkailijoita, rakennustyö voitaisiin kieltää heti. Niinpä vanhimmat muotoilivat (epäilemättä käskynhaltija Serubbaabelin ja ylipappi Joosuan johdolla) tahdikkaan mutta tehokkaan vastauksen. He muistuttivat virkailijoita kauan unohduksissa olleesta Kooreksen asettamasta säädöksestä, jossa juutalaisille suotiin kuninkaallinen lupa ryhtyä tähän työhön. Koska nämä virkailijat tiesivät, ettei Persiassa koskaan muutettu annettua lakia, he päättivät viisaasti olla vastustamatta kuninkaallista säädöstä. Työ sai siksi rauhassa jatkua, kunnes kuningas Daarejavekselta myöhemmin tuli virallinen lupa siihen! – Esra 5:11–17; 6:6–12.

Oliko tämä ällistyttävä lopputulos ihmisviisauden ansiota? Ei, sillä Esran kertomus sanoo päinvastoin, että ”juutalaisten vanhinten yllä oli heidän Jumalansa silmä”. (Esra 5:5) Jehova johti selvästi sekä heidän vastauksensa antamista että Persian kuninkaalta tullutta suotuisaa vastausta. Kristityt vanhimmat voivat myös nykyään luottaa Jehovan opastukseen ja ohjaukseen, kun heidän on tehtävä vaikeita ratkaisuja tai oltava tekemisissä vastustajien kanssa. Jehova vakuuttaa Psalmissa 32:8: ”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee.”