nöyryyttä, rohkeutta, rakkautta, kestävyyttä ja monia muita ominaisuuksia. – Vrt. Jaakob 1:2–4.

Meitä kannustaa myös sen tietäminen, että valmennuksemme tämä vaihe on kerran ohi. Niinpä Pietari lohdutti kristittyjä tovereitaan sanoen: ”Hetkisen kärsittyänne kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala, joka on kutsunut teidät ikuiseen kirkkauteensa Kristuksen yhteydessä, saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” (1. Pietari 5:10) Nämä sanat soveltuvat yhtä lailla ”suureen joukkoon”, jonka odotteena on saada ikuinen elämä paratiisimaassa.

Tuon odotteen pitäisi jo itsessään auttaa meitä alistumaan kärsivällisesti näihin koetteleviin kokemuksiin ja päättämään, ettemme sovittele. Siten voimme nähdä Paavalin seuraavien kannustavien sanojen pitävän paikkansa: ”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” – Galatalaisille 6:9.

Lukijoiden kysymyksiä

◼ Paalussa ollessaan Jeesus huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?” Horjuiko hänen uskonsa, niin että hän luuli Jumalan jättäneen hänet?

Luettuaan nämä Matteuksen 27:46:ssa ja Markuksen 15:34:ssä olevat sanat jotkut ovat päätelleet, että Jeesuksen luottamus Jumalaan alkoi horjua hänen ollessaan tuskallisen kuoleman edessä. Toiset ovat sanoneet sen olleen vain Jeesuksen inhimillinen reaktio, kärsivän ihmisen ymmärrettävä epätoivon huuto. On kuitenkin hyvä katsoa pinnallisiin vaikutelmiin perustuvia ihmisten arvioita syvemmälle. Vaikka kukaan meistä ei voikaan nykyään tietää varmasti kaikkea sitä, mitä tuohon Jeesuksen huutoon liittyi, me voimme löytää sille kaksi todennäköistä vaikutinta.

Jeesus oli täysin selvillä siitä, että hänen täytyisi ”mennä Jerusalemiin ja kärsiä paljon – – ja tulla tapetuksi ja kolmantena päivänä herätetyksi”. (Matteus 16:21) Taivaasta käsin Jumalan Poika oli tarkkaillut sitä, miten epätäydellisiäkin ihmisiä kidutettiin kuoliaaksi ja miten he kuitenkin säilyttivät nuhteettomuutensa. (Heprealaisille 11:36–38) Sen vuoksi ei ole mitään syytä uskoa, että sen pelko, mitä pian tapahtuisi, olisi vallannut Jeesuksen – täydellisen ihmisen. Paalussa kuoleminen ei myöskään antanut hänelle aihetta uskoa hänen Isänsä hylänneen hänet. Jeesus tiesi etukäteen, ”millaisella kuolemalla hän oli kohta kuoleva”, nimittäin paaluun naulittuna. (Johannes 12:32, 33) Hän oli myös varma siitä, että kolmantena päivänä hänet herätettäisiin kuolleista. Miten Jeesus sitten saattoi sanoa Jumalan hylänneen hänet?

Ensinnäkin hän on saattanut tarkoittaa sitä siinä rajallisessa mielessä, että Jehova oli ottanut pois suojeluksensa Pojaltaan, jotta Jeesuksen nuhteettomuus voitaisiin koetella loppuun asti, tuskalliseen ja häpeälliseen kuolemaan saakka. Mutta se, että Jumala antoi Jeesuksen alttiiksi Saatanan ohjaamien vihollisten osoittamalle vihalle, merkinnyt täydellistä hylkäämistä. Jehova osoitti jatkuvasti rakkautta Jeesusta kohtaan, mikä kävi ilmi kolmantena päivänä, kun Hän herätti Poikansa kuolleista, kuten Jeesus oli tiennyt tapahtuvankin. – Apostolien teot 2:31–36; 10:40; 17:31.

Edellä kerrottuun liittyy myös toinen todennäköinen syy siihen, miksi Jeesus lausui nuo sanat ollessaan paalussa. Käyttämällä näitä sanoja hän nimittäin saattoi täyttää Messiasta koskevan profeetallisen viittauksen. Muutamia tunteja aikaisemmin Jeesus kertoi apostoleille, että kaikki tapahtuisi ”niin kuin hänestä on kirjoitettukin”. (Matteus 26:24; Markus 14:21) Hän halusi todellakin toteuttaa sen, mitä oli kirjoitettu, mukaan luettuna Psalmiin 22 kirjoitetut asiat. Voit havaita valaisevaksi verrata keskenään seuraavia kohtia: Psalmi 22:8, 9 – Matteus 27:39, 43; Psalmi 22:16 – Johannes 19:28, 29; Psalmi 22:17 – Markus 15:25 ja Johannes 20:27; Psalmi 22:19 – Matteus 27:35. Psalmi 22, jossa on monia profeetallisia viittauksia Messiaan kokemuksiin, alkaa sanoin: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Huutaessaan nuo sanat Jeesus siis lisäsi täyttämiensä profetioiden määrää. – Luukas 24:44.

Psalmista ei uskonut, että hänen Jumalansa oli kokonaan hylännyt tai jättänyt hänet, sillä Daavid jatkoi sanoen, että hän ’julistaisi Jumalan nimeä veljilleen’, ja kannusti muita ylistämään Jehovaa. (Psalmi 22:23, 24) Samoin Jeesuksella, joka tunsi hyvin Psalmin 22, oli myös syytä luottaa siihen, että hänen Isänsä yhä hyväksyi hänet ja rakasti häntä siitä huolimatta, mitä Jumala salli hänen kokea paalussa.