Säilytä kiireellisyydentajusi
MIKÄ on yksi varma, Jumalan hyväksymä keino palvella Jehovaa jatkuvasti kokosieluisesti? Se että säilytämme syvällä sydämessämme aidon kiireellisyydentajun. Jumalan palveleminen kokosieluisesti merkitsee hänen palvelemistaan koko olemuksellamme, ja se vaatii meiltä vilpitöntä, ehdotonta tottelevaisuutta kaikelle sille, mitä hän pyytää meitä tekemään.
Profeetta Mooses tähdensi tämän tarpeellisuutta kehottaessaan Israelin kansakuntaan kuuluvia: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi.” (5. Mooseksen kirja 6:5.) Satoja vuosia myöhemmin Kristus Jeesus toisti tuon saman käskyn: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko mielelläsi.” (Matteus 22:37.) Apostoli Paavali viittasi tähän samaan vaatimukseen, kun hän käski efesolaisia tekemään ”Jumalan tahdon kokosieluisesti” ja kun hän kehotti kolossalaisia: ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille.” (Efesolaisille 6:6; Kolossalaisille 3:23.)
Meidän on kuitenkin vaikeaa palvella Jumalaa koko sydämestämme ja sielustamme, jollei meillä ole sisimmässämme kiireellisyyden tuntua tai jos se kiireellisyydentaju, joka meillä aikaisemmin oli, on nyt hämärtynyt tai kadonnut kokonaan. Me elämme nykyään ihmisen historian kaikkein kiireellisintä aikaa.
Erityisen kiireellisiä ajanjaksoja
Esikristillisinä aikoina elettiin usein kiireellistä aikaa. Nooan päivät sekä Sodoman ja Gomorran tuhoon johtanut ajanjakso olivat varmasti todella kiireistä aikaa (2. Pietarin kirje 2:5, 6; Juudaan kirje 7). Vedenpaisumusta edeltäneet vuodet olivat epäilemättä kiireisen toiminnan aikaa. Vaikka Nooa ja hänen perheensä jäsenet eivät tienneetkään tarkalleen, milloin vedenpaisumus alkaisi, heidän ”jumalanpelkonsa” oli takeena siitä, etteivät he viivytelleet toimissaan (Heprealaisille 11:7).
Samalla tavoin ennen Sodoman ja Gomorran hävitystä ”enkelit – – kiirehtivät Lootia” ja käskivät häntä: ”Pakene sielusi tähden!” (1. Mooseksen kirja 19:15, 17.) Tuolloinkin siis kiireellisyydentaju pelasti vanhurskaat ihmiset. Satoja vuosia myöhemmin Babylonissa olevia juutalaisia vankeja kehotettiin: ”Kääntykää pois, kääntykää pois, lähtekää sieltä, älkää koskeko mihinkään epäpuhtaaseen, lähtekää sen keskeltä.” (Jesaja 52:11.) Vuonna 537 eaa. noin 200 000 pakkosiirtolaista kiirehti pois Babylonista ja totteli siten tuota kiireellistä profeetallista kehotusta.
Kiireellisyydentaju sai kussakin näistä tilanteista ne, jotka tunsivat ja uskoivat elävänsä kiireellistä aikaa, palvelemaan kokosieluisesti.
Kiireellisyys kristillisinä aikoina
Kiireellisyydestä puhutaan toistamiseen myös Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. ”Tähyilkää”, ”pysykää hereillä”, ”pysykää valveilla”, ”osoittakaa – – olevanne valmiit” – kaikkia näitä ilmaisuja Kristus Jeesus käytti juurruttaakseen seuraajiinsa oikean kiireellisyydentajun (Matteus 24:42–44; Markus 13:32–37). Lisäksi hänen kuvauksensa kymmenestä neitsyestä, pahasta orjasta, talenteista sekä lampaiden ja vuohien erottelemisesta herättävät kaikki odotusta ja kiireellisyyden tunnetta (Matteus 25:1, 14, 15, 32, 33).
Jeesus ei ainoastaan puhunut kiireellisyydestä, vaan hän myös vahvisti sanojensa totuudenmukaisuuden tekemällä työtä kiireellisesti. Kun ihmisjoukot erään kerran yrittivät pidätellä Jeesusta, hän sanoi heille: ”Minun täytyy julistaa muillekin kaupungeille Jumalan valtakunnan hyvää uutista, sillä sitä varten minut on lähetetty.” (Luukas 4:42, 43.) Lisäksi hän kannusti opetuslapsiaan anomaan, että elonkorjuun Herra lähettäisi elonkorjuuseensa lisää työntekijöitä, koska ”eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän” (Matteus 9:37, 38). Tällainen pyyntö, joka esitettiin Jumalalle rukouksessa, huokuu todella kiireellisyyden henkeä.
Kannustettiinko kiireellisyyteen väärään aikaan?
Jotkut saattavat johdonmukaisesti kysyä, miksi kiireellisyydentaju oli tuolloin tarpeen, jos ennustettu ”suuri ahdistus” oli vielä satojen vuosien päässä? (Matteus 24:21.)
Voimme olla varmoja siitä, ettei se ollut vain Jeesuksen käyttämä juoni, jolla hän piti seuraajansa kiireisinä saarnaamis- ja opettamistyössä. Kiireellisyyttä koskevat Kristuksen neuvot perustuivat pikemminkin siihen, että hän rakasti opetuslapsiaan ja ymmärsi täydellisesti Jehovan näkemyksen ajasta. Kristus Jeesus tiesi, että tarvittaisiin kiireellisyyden henkeä, jotta Jehovan tahto tulisi tehdyksi Jumalan tarkoittamalla tavalla. Lisäksi Jeesus tiesi opetuslastensa hyötyvän hengellisesti siitä, että he säilyttäisivät kiireellisyydentajun hänen paluuseensa saakka.
Jeesus Kristus oli osoittanut selvästi, että maailmanlaajuinen todistustyö pitäisi saada tehdyksi rajallisessa ajassa (Matteus 24:14; Markus 13:10). Tämän tehtävän eri vaiheet paljastettiin vasta sitä mukaa kuin työ laajeni. Mutta jokainen vaihe täytyi tehdä kiireesti. Jeesus ilmaisi, miten tämä tehtävä etenisi, sanomalla: ”Te tulette olemaan todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti.” (Apostolien teot 1:8.) Ja juuri näin tuo työ on paljastunut aina nykyaikaan asti. Matkan varrella Jehovan palvelijat ovat kokeneet joitakin yllätyksiä, niin että toisinaan on täytynyt oikaista käsitystä totuudesta.
Kristillinen kiireellisyydentaju on palvellut Jehovan tarkoitusta. Se on auttanut Kristuksen opetuslapsia suorittamaan tehtävänsä eri vaiheet Jehovan erehtymättömän aikataulun mukaisesti. Kun me siis nykyään tarkastelemme kuluneita lähes 2 000:ta vuotta, ymmärrämme paremmin Jumalan aikataulun.
Kristillinen kiireellisyys auttoi opetuslapsia antamaan perusteellista todistusta Jerusalemissa, Juudeassa ja Samariassa sekä hajallaan asuville juutalaisille ennen vuotta 36, jolloin Israel lakkasi olemasta erikoissuosiossa (Daniel 9:27; Apostolien teot 2:46, 47). Samalla tavoin kristittyjen kiireellisyydentaju auttoi tuota varhaisseurakuntaa varoittamaan selvästi kaikkia juutalaisia siitä, että pian näiden järjestelmä päättyisi (Luukas 19:43, 44; Kolossalaisille 1:5, 6, 23). Ja sen päätyttyä odottamatta vuonna 70 kiireellisyydentaju auttoi ensimmäisellä vuosisadalla eläneitä Kristuksen todistajia julistamaan taivaallista toivoa monille, ennen kuin ennustettu luopumus levitti kuolettavan verhonsa (2. Tessalonikalaisille 2:3; 2. Timoteukselle 4:2). Sitten vain muutamat harvat vehnänkaltaiset kristityt pitivät Valtakunnan toivon elossa pimeän keskiajan vuosisatoina, kuten Kristus Jeesus oli ennustanut (Matteus 13:28–30). Lopulta Jehova kokosi määräaikanaan nykyisen elinvoimaisen seurakunnan, jota kannusti toimintaan hänen kiireellinen tuomiosanomansa tämän viimeisen sukupolven aikana eläville (Matteus 24:34).
Muinaisen Danielin tavoin Jumalan nykyiset uskolliset todistajat eivät koskaan uskaltaisi kysyä Jehovalta: ”Mitä olet tehnyt?” (Daniel 4:35.) He luottavat täysin siihen, että Jehova tietää tarkalleen, mitä tarvitaan, jotta hänen työnsä saadaan tehdyksi juuri ajallaan. Niinpä he eivät siksi aseta kyseenalaiseksi Jehovan tapaa järjestää asioita, vaan he ovat onnellisia siitä, että hän on antanut heille mahdollisuuden työskennellä hänen kanssaan näinä merkityksellisinä aikoina (1. Korinttilaisille 3:9).
Lisäkannustusta kiireellisyyteen
Syynä kiireellisyyteen on myös se, ettemme pysty täsmällisesti tietämään, minä päivänä tai hetkenä suuri ahdistus yhtäkkiä puhkeaa. Kristus Jeesus oli varma siitä, ettei kukaan maan päällä tietäisi tuon merkittävän tapahtuman ennaltamäärättyä päivää eikä hetkeä. (Matteus 24:36.) Erään toisen kerran hän sanoi innokkaille apostoleilleen: ”Ei ole teidän asianne saada tietoa ajoista eikä ajanjaksoista, jotka Isä on omassa tuomiovallassaan asettanut.” (Apostolien teot 1:7.) Lopputulos on kyllä selvä, mutta meidän asiamme ei vain ole tietää kaikkia yksityiskohtia.
Apostoli Paavalilla oli oikea näkemys kiireellisyydestä. Hänellä oli ehkä mielessään Jeesuksen sanat, kun hän kirjoitti tessalonikalaisille Kristuksen läsnäolosta: ”Mutta ajoista ja ajanjaksoista, veljet, teille ei tarvitse kirjoittaa mitään.” (1. Tessalonikalaisille 5:1.) Hän kirjoitti tämän kirjeensä noin 17 vuotta sen jälkeen, kun hän oli sanonut: ”Te tulette olemaan todistajiani – – maan ääriin asti.” (Apostolien teot 1:8.) Tuohon aikaan ei voitu kirjoittaa enempää, koska ei ollut paljastettu enempää. Siitäkin huolimatta he saattoivat olla täysin varmoja siitä, että Jehovan päivä tulisi varmasti ”juuri niin kuin varas yöllä”, kun kristityt saarnaisivat yhä kiireisesti (1. Tessalonikalaisille 5:2).
Vaikuttaisi epätodennäköiseltä, että ensimmäisen vuosisadan kristityt olisivat nämä sanat mielessään ajatelleet Jehovan päivän olevan satojen vuosien päässä. He kyllä tiesivät Jeesuksen vertaukset kuninkaasta, joka meni kaukaiseen maahan, ja miehestä, joka matkusti ulkomaille. He tiesivät myös, että nuo vertaukset osoittivat kuninkaan palaavan ”lopulta” ja pois matkustaneen miehen palaavan ”pitkän ajan kuluttua”. Epäilemättä he kuitenkin pohtivat sellaisia kysymyksiä kuin milloin on ”lopulta” ja mitä tarkoittaa ”pitkän ajan kuluttua”. Kymmentä vuottako? Kahtakymmentä vuotta? Viittäkymmentä vuottako vai vielä pitempää aikaa? (Luukas 19:12, 15; Matteus 25:14, 19.) Heidän korvissaan kaikuivat jatkuvasti Jeesuksen sanat: ”Pysykää tekin valmiina, sillä hetkenä, jota ette pidä todennäköisenä, Ihmisen Poika tulee.” (Luukas 12:40.)
Kiireellisyys vaikuttaa myönteisesti
Jumalan virittämä kiireellisyydentaju vaikutti erinomaisesti ensimmäisen vuosisadan kristittyihin, sillä se auttoi heitä ahkeroimaan kaikkein tärkeimmässä työssä, saarnaamisessa ja opettamisessa. Se kannustaa edelleen meitä monin tavoin. Se estää meitä tulemasta itsetyytyväisiksi tai ’väsymästä hyvän tekemiseen’ (Galatalaisille 6:9). Se suojelee meitä joutumasta liiaksi tekemisiin maailman ja sen salakavalan materialismin kanssa. Se pitää mielemme kohdistettuna ”todelliseen elämään” (1. Timoteukselle 6:19). Herra Jeesus sanoi, että hänen opetuslapsensa olisivat kuin ”lampaat susien keskellä”, ja hän tiesi, että meidän on tarpeellista säilyttää päättäväinen ja luja asenne voidaksemme taistella maailmaa vastaan. Kristillinen kiireellisyydentajumme on todellakin suojellut meitä. (Matteus 10:16.)
Rajattomassa viisaudessaan Jehova Jumala on antanut palvelijoilleen aina riittävästi tietoa, jotta he ovat voineet säilyttää kiireellisyydentajunsa. Hän on saanut meidät huomaavaisesti vakuuttumaan siitä, että me elämme tämän turmeltuneen asiainjärjestelmän ”viimeisiä päiviä” (2. Timoteukselle 3:1). Meitä muistutetaan jatkuvasti siitä, että meidän tulee loistaa valaisijoina, kunnes se sukupolvi, jonka keskuudessa me elämme, häviää Har-Magedoniin huipentuvassa suuressa ahdistuksessa (Filippiläisille 2:15; Ilmestys 7:14; 16:14, 16).
Jumalinen kiireellisyydentaju kuuluu ehdottomasti Jehovalle suoritettavaan kokosieluiseen palvelukseen. Se pitää loitolla ja tekee tyhjäksi Panettelijan yritykset saada Jumalan palvelijat ’väsymään ja lannistumaan sielussaan’ (Heprealaisille 12:3). Kokosieluinen palvelus saa Jehovan palvelijat tottelemaan häntä kautta ikuisuuden, mutta näinä Harmagedonia edeltävinä päivinä voimakas ja aito kiireellisyydentaju kuuluu välttämättömänä osana kokosieluiseen antaumukseen.
Auttakoon Jehova Jumala meitä kaikkia säilyttämään kiireellisyydentajumme samalla kun heijastamme jatkuvasti apostoli Johanneksen sanoja: ”Aamen! Tule, Herra Jeesus.” (Ilmestys 22:20.)