Opettaako Raamattu kohtalouskoa?

LOUKKAUS! PANETTELUA! Kun joku yhdyskunnan kunnioitettu jäsen arvelee valheellisen puheen pilanneen hänen nimensä tai maineensa, hän tuntee, että hänen on pakko oikaista asiat. Hän saattaa jopa ryhtyä oikeudellisiin toimiin niitä vastaan, jotka ovat syypäitä loukkaukseen.

Fatalismi on silkkaa Kaikkivaltiaan Jumalan panettelua. Tuon teorian mukaan Jumala on henkilökohtaisesti vastuussa kaikista ihmiskuntaa kohtaavista murhenäytelmistä ja onnettomuuksista. Jos uskot kohtaloon, saatat luulla, että Kaikkeuden Suvereeni on laatinut jokseenkin seuraavanlaisen listan: ”Tänään John loukkaantuu auto-onnettomuudessa, Fatou saa malariakohtauksen, Mamadoun talo tuhoutuu myrskyssä.” Haluaisitko todella palvella sellaista Jumalaa?

”Mutta kuka on vastuussa onnettomuuksistamme, jollei Jumala?” kysyvät kohtaloon uskovat. Ousmane, edellisessä kirjoituksessa mainittu nuori mies, pohti tätä itsekseen. Hänen ei kuitenkaan tarvinnut arvailla eikä spekuloida saadakseen totuuden selville. Hän oppi, että Jumala on puhdistanut maineensa tuosta panettelusta niiden opetusten avulla, jotka löytyvät hänen henkeytetystä Sanastaan, Raamatusta (2. Timoteukselle 3:16). Tarkastellaanpa siis sitä, mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta.

Ketä voidaan syyttää?

Tulvat, myrskyt, maanjäristykset – tällaisia katastrofeja sanotaan usein Jumalan teoiksi. Raamattu ei kuitenkaan osoita, että Jumala aiheuttaisi tuollaisia onnettomuuksia. Tarkastellaanpa murhenäytelmää, joka sattui satoja vuosia sitten Lähi-idässä. Raamatussa kerrotaan, että ainoa tuosta katastrofista eloon jäänyt kertoi: ”Taivaista lankesi Jumalan tuli [heprealainen ilmaus, joka tarkoittaa usein salamaa] ja leimusi lampaiden ja palvelijoiden keskellä ja kulutti ne.” (Job 1:16.)

Vaikka tämä kauhistunut mies on saattanut ajatella, että Jumala oli vastuussa tuosta tulesta, Raamattu osoittaa, ettei siitä voinut syyttää Häntä. Lue Jobin kirjan 1:7–12, niin saat tietää, ettei salamointia aiheuttanut Jumala, vaan hänen Vastustajansa – Saatana Panettelija! Saatana ei kylläkään aiheuta suoranaisesti kaikkia onnettomuuksia, mutta ei ole selvästikään mitään aihetta syyttää niistä Jumalaa.

Usein on todellisuudessa syytettävä ihmisiä, kun asiat menevät vikaan. Epäonnistumiset koulussa, työssä tai ihmissuhteissa saattavat johtua ponnistelun ja hyvän valmennuksen puutteesta tai ehkä myös siitä, ettei olla riittävän huomaavaisia toisia kohtaan. Samoin sairaudet, onnettomuudet ja kuolemantapaukset voivat johtua välinpitämättömyydestä. Pienentäähän jo turvavyön käyttö autolla ajettaessa suuresti sitä mahdollisuutta, että saisi surmansa auto-onnettomuudessa. Turvavyöstä ei olisi mitään hyötyä, jos peruuttamaton ”kohtalo” ohjailisi tapahtumia. Asianmukainen lääkärinhoito ja hygienia vähentävät myös suuresti ennenaikaisten kuolemien määrää. Jopa jotkin ”Jumalan teoiksi” luokitellut onnettomuudet ovat itse asiassa ihmisen tekoja – ikävä perintö, jonka ihminen on saanut hoidettuaan maata huonosti (vrt. Ilmestys 11:18).

”Aika ja sattuma”

On totta, että tapahtuu monia ikäviä asioita, joiden syitä ei varmasti tiedetä. Huomaa kuitenkin, mitä Raamattu sanoo Saarnaajan 9:11:ssä: ”Minä palasin näkemään auringon alla, ettei kilpajuoksu ole nopeiden vallassa eikä taistelu väkevien, eikä viisaillakaan ole ruokaa eikä ymmärtäväisilläkään rikkautta, eikä edes tietävillä ole suosiota, sillä aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia.” Ei ole sen vuoksi mitään syytä uskoa, että Luoja olisi onnettomuuksien takana tai että onnettomuuksien uhreja rangaistaisiin jollain tapaa.

Itse Jeesus Kristus esitti perusteluja tällaista fatalistista ajattelua vastaan. Jeesus puhui eräästä kuulijoidensa hyvin tuntemasta onnettomuudesta ja kysyi: ”Ne kahdeksantoista, joiden päälle torni kaatui Siloamissa tappaen heidät, kuvitteletteko, että he osoittautuivat suuremmiksi velallisiksi kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa? Eivät toki, sanon teille.” (Luukas 13:4, 5.) Jeesus ei selvästikään lukenut onnettomuutta Jumalan syyksi, vaan katsoi sen johtuvan ”ajasta ja sattumasta”.

Epätäydellisyyden tuhot

Entäpä selittämättömät kuolemantapaukset ja sairaudet? Raamatussa ihmisen tilaa kuvaillaan suorasukaisesti: ”Kaikki kuolevat Aadamissa.” (1. Korinttilaisille 15:22.) Kuolema on vitsannut ihmiskuntaa siitä saakka, kun esi-isämme Aadam astui tottelemattomuuden tielle. Aadam jätti jälkeläisilleen perinnöksi kuoleman, juuri niin kuin Jumala oli ilmoittanutkin käyvän. (1. Mooseksen kirja 2:17; Roomalaisille 5:12.) Kaikkien sairauksien voidaan siis viime kädessä katsoa johtuvan yhteisestä esi-isästämme Aadamista. Perityt heikkoutemme liittyvät usein myös elämässä kokemiimme pettymyksiin ja epäonnistumisiin. (Psalmit 51:5.)

Ajatellaanpa köyhyyden ongelmaa. Usko kohtaloon on usein kannustanut siitä kärsiviä alistumaan vaikeaan elämäänsä. He uskovat, että se on heidän kohtalonsa. Raamatussa kuitenkin osoitetaan, että syynä on ihmisen epätäydellisyys, ei kohtalo. Joistakuista tulee köyhiä, kun he ovat laiskoja tai hoitavat huonosti varojaan; he ’niittävät sitä, mitä ovat kylväneet’ (Galatalaisille 6:7; Sananlaskut 6:10, 11). Lukemattomat miljoonat ihmiset elävät köyhyydessä, koska ahneet vallassaolijat sortavat heitä (vrt. Jaakobin kirje 2:6). ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen”, sanotaan Raamatussa (Saarnaaja 8:9). Ei ole mitään perusteita syyttää Jumalaa tai kohtaloa kaikesta köyhyydestä.

Kohtalouskon tuhoisat seuraukset

Vielä yksi vakuuttava todiste kohtalouskoa vastaan on se, miten se voi vaikuttaa siihen uskoviin. Jeesus Kristus sanoi: ”Jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, mutta jokainen mätä puu tuottaa mätää hedelmää.” (Matteus 7:17.) Tarkastellaanpa fatalismin ”hedelmää” – sitä, miten se vaikuttaa ihmisten vastuuntuntoon.

Ihmisen on tärkeää osoittaa tervettä vastuuntuntoa. Se on yksi niistä seikoista, jotka saavat vanhemmat huolehtimaan perheestään, työntekijät suorittamaan tehtävänsä tunnollisesti, valmistajat tuottamaan laatutavaroita. Usko kohtaloon voi turruttaa tämän vastuuntunnon. Ajatellaanpa esimerkiksi, että jonkun autossa on viallinen ohjauslaitteisto. Jos hän tuntee voimakasta vastuuta, hän korjauttaa sen, koska hän välittää omasta elämästään ja niiden elämästä, jotka kulkevat hänen kyydissään. Toisaalta kohtaloon uskova ihminen saattaa sivuuttaa riskin ja ajatella, että laitteisto pettää vain, jos se on ”Jumalan tahto”!

Kohtaloon uskominen saattaa tosiaan helposti edistää huolimattomuutta, laiskuutta, kyvyttömyyttä kantaa vastuuta omista teoistaan ja lukuisia muita kielteisiä piirteitä.

Esteenä suhteellemme Jumalaan?

Kaikkein vahingollisinta on se, että kohtalousko voi tukahduttaa ihmisen vastuun- eli velvollisuudentunteen Jumalaa kohtaan (Saarnaaja 12:13). Psalmista kannustaa kaikkia ihmisiä ’maistamaan ja näkemään, että Jehova on hyvä’ (Psalmit 34:8). Jumala asettaa joitakin vaatimuksia niille, jotka pääsevät nauttimaan hänen hyvyydestään (Psalmit 15:1–5).

Yksi noista vaatimuksista on katumus (Apostolien teot 3:19; 17:30). Siihen sisältyy se, että myönnämme virheemme ja teemme tarvittavia muutoksia. Epätäydellisinä ihmisinä meillä kaikilla on paljon sellaista, mitä meidän täytyy katua. Mutta jos ihminen uskoo olevansa avuton kohtalon uhri, hänen on vaikeaa tuntea, että hänen täytyy katua tai kantaa vastuu virheistään.

Psalmista sanoi Jumalasta: ”Sinun rakkaudellinen huomaavaisuutesi on parempi kuin elämä.” (Psalmit 63:3.) Kohtalousko on kuitenkin saanut miljoonat ihmiset vakuuttumaan siitä, että Jumala aiheuttaa heidän kurjuutensa. Tämän vuoksi monet ovat luonnollisesti alkaneet tuntea katkeruutta häntä kohtaan, mikä on tehnyt heille mahdottomaksi saada todella läheisen suhteen Luojaan. Miten voisitkaan tuntea rakkautta jotakuta sellaista kohtaan, jonka ajattelisit aiheuttavan kaikki ongelmasi ja koettelemuksesi? Fatalismi pystyttää siten esteen Jumalan ja ihmisen välille.

Vapautus kohtalon kahleista

Alussa mainittu nuori Ousmane oli aikaisemmin kohtalouskon orja. Mutta kun Jehovan todistajat auttoivat Ousmanea arvioimaan ajatteluaan Raamatun valossa, hän hylkäsi uskonsa kohtaloon. Seurauksena oli syvä helpotuksen tunne ja uusi, myönteinen elämänasenne. Mikä tärkeämpää, hän on oppinut tuntemaan Jehovan Jumalana, joka on ”armollinen ja suosiollinen – – hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa” (2. Mooseksen kirja 34:6).

Ousmane on oppinut myös ymmärtämään, että Jumalalla on todella tarkoitus tulevaisuuden suhteen, vaikkei hän suunnittelekaan elämämme jokaista yksityiskohtaa.a Toisen Pietarin kirjeen 3:13:ssa sanotaan: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” Jehovan todistajat ovat auttaneet miljoonia ihmisiä hankkimaan toivon elää ikuisesti tässä luvatussa ”uudessa maassa”. He haluaisivat auttaa myös sinua.

Kun kasvat Raamatun täsmällisessä tuntemuksessa, opit ymmärtämään, että tulevaisuutesi ei riipu mistään ennaltamäärätystä kohtalosta, jota et voi millään tavoin hallita. Mooseksen sanat muinaisille israelilaisille ovat erittäin sopivat: ”Olen pannut eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; ja sinun on valittava elämä, jotta pysyisit elossa, sinä ja jälkeläisesi, rakastamalla Jehovaa, Jumalaasi, kuuntelemalla hänen ääntään ja pysymällä hänessä kiinni.” (5. Mooseksen kirja 30:19, 20.) Sinä voit tosiaan vaikuttaa tulevaisuuteesi. Se ei ole kohtalon käsissä.

[Alaviite]

[Kuvat s. 6, 7]

Nämä onnettomuudet eivät olleet ”Jumalan tekoja”

[Lähdemerkinnät]

U.S. Coast Guard photo

WHO

UN PHOTO 186208/M. Grafman