Luku 5

Hindulaisuus – vapautuksen etsintää

”Hinduyhteiskunnassa on uskonnollisena tapana aivan ensimmäiseksi aamulla kylpeä läheisessä joessa tai kotona, ellei jokea tai virtaa ole lähettyvillä. Ihmiset uskovat, että se tekee heidät pyhiksi. Sitten he ennen ateriaa menevät vielä paikalliseen temppeliin ja uhraavat kukkia ja ruokaa paikalliselle jumalalle. Jotkut pesevät epäjumalan ja koristelevat sen punaisella ja keltaisella jauheella.

”Lähes joka kodissa on varattu nurkkaus tai jopa huone perheen lempijumalan palvontaa varten. Joissakin paikoin suositaan norsujumala Ganešaa. Häneltä rukoillaan erityisesti hyvää onnea, sillä hänet tunnetaan vaikeuksien poistajana. Toisissa paikoissa voi ensisijaisen antaumuksen saada Krišna, Rama, Šiva, Durga tai jokin muu jumaluus.” – Tara C., Katmandu, Nepal.

1. a) Kuvaile joitakin hindulaisuuteen kuuluvia tapoja. b) Mainitse joitakin länsimaalaisten ja hindujen näkemyseroja.

MITÄ hindulaisuus on? Onko se vain eläinten kunnioittamista, Gangesissa kylpemistä ja kastijakoa, kuten länsimaissa liiaksi yksinkertaistaen ajatellaan? Vai kuuluuko siihen jotain muutakin? Vastaus on, että siihen kuuluu paljon muuta. Hindulaisuudessa elämä ymmärretään aivan eri tavalla, länsimaiset arvot ovat sille täysin vieraita. Länsimaalaiset ovat taipuvaisia näkemään elämän aikajärjestystä noudattavana historian tapahtumaketjuna. Hindut näkevät elämän itseään toistavana kiertona, jossa ihmisen historialla ei ole paljon merkitystä.

2, 3. a) Miksi hindulaisuutta on vaikea määritellä? b) Miten eräs intialainen kirjailija selittää hindulaisuutta ja monijumalaisuutta?

² Hindulaisuutta ei ole helppo määritellä, koska sillä ei ole tarkalleen määrättyä uskontunnustusta, pappishierarkiaa eikä johtavaa elintä. Sillä on kuitenkin svaminsa (opettajansa) ja gurunsa (hengelliset ohjaajansa). Erään historiakirjan hindulaisuudesta esittämä väljä määritelmä sanoo, että se on ”koko niiden uskonkäsitysten ja instituutioiden moninaisuus, jotka ovat ilmaantuneet heidän muinaisten (ja mitä pyhimpien) kirjoitustensa, vedojen, laatimisajasta nykyaikaan saakka”. Toinen kirja sanoo: ”Voisimme sanoa, että hindulaisuus on uskollisuutta tai palvontaa, jota osoitetaan Višnu- tai Šiva-jumalalle tai Šakti-jumalattarelle tai heidän ruumiillistumilleen, ilmentymilleen, puolisoilleen tai jälkeläisilleen.” Se sisältää Raman ja Krišnan (Višnun ruumiillistumien) sekä Durgan, Skandan ja Ganešan (Šivan vaimon ja poikien) kultit. Hindulaisuudessa väitetään olevan 330 miljoonaa jumalaa, mutta kuitenkin sanotaan, että hindulaisuus ei ole monijumalainen. Miten se on mahdollista?

³ Intialainen kirjailija A. Parthasarathy selittää: ”Hindut eivät ole monijumalaisia. Hindulaisuus puhuu yhdestä Jumalasta – –. Hindu-panteonin eri jumalat ja jumalattaret vain edustavat ainoan korkeimman Jumalan voimia ja toimintoja näkyvässä maailmassa.”

4. Mitä termi ”hindulaisuus” sisältää?

⁴ Hindut käyttävät uskostaan usein ilmausta sanatana dharma, joka merkitsee ikuista lakia tai järjestystä. Hindulaisuusa on todellisuudessa väljä termi, joka kuvailee lukuisia uskontoja ja lahkoja (sampradayoja), jotka ovat kehittyneet ja menestyneet tuhansien vuosien ajan vanhan monimutkaisen hindumytologian suojissa. Tuo mytologia on niin sekava, että mytologian tietosanakirja New Larousse Encyclopedia of Mythology sanoo: ”Intialainen mytologia on runsaskasvuinen tiheä viidakko. Siihen astuvalta häviää päivänvalo ja kaikkinainen selkeä suunnantaju.” Tämä luku käsittelee kuitenkin joitain tuon uskon piirteitä ja opetuksia.

Hindulaisuuden muinaiset juuret

5. Miten laajalle hindulaisuus on levinnyt?

⁵ Vaikka hindulaisuus ei ehkä olekaan levinnyt niin laajalle kuin jotkin muut suuret uskonnot, sillä oli vuonna 1990 lähes 700 miljoonaa uskollista kannattajaa eli noin kahdeksasosa (13 %) maailman väestöstä. Enin osa näistä kuitenkin asuu Intiassa. On siksi johdonmukaista kysyä, miten ja miksi hindulaisuus keskittyi Intiaan?

6, 7. a) Miten hindulaisuus joidenkin historioitsijoiden mukaan tuli Intiaan? b) Millainen on hindulaisuuden vedenpaisumuslegenda? c) Millaista uskontoa arkeologi Marshallin mukaan harjoitettiin Induksen laaksossa ennen arjalaisten tuloa?

⁶ Joidenkin historioitsijoiden mukaan hindulaisuuden juuret ovat yli 3500 vuoden takana siinä muuttoaallossa, joka toi vaaleaihoiset arjalaiset luoteesta Induksen laaksoon, joka nykyään sijaitsee pääasiassa Pakistanin ja Intian alueella. Sieltä he levittäytyivät Gangesjoen tasangoille ja läpi Intian. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan näiden siirtolaisten uskonnolliset käsitykset perustuivat muinaisiin iranilaisiin ja babylonilaisiin opetuksiin. Yksi monille kulttuureille yhteinen lanka, joka esiintyy myös hindulaisuudessa, on vedenpaisumuslegenda. – Ks. kehystettyä tekstiä sivulta 120.

⁷ Mutta millaista uskontoa Induksen laaksossa harjoitettiin ennen arjalaisten tuloa? Eräs arkeologi, sir John Marshall, puhuu maailman uskontojen historiaa käsittelevässä kirjassa ”’suuresta äitijumalattaresta’, jota esittävissä pienissä veistokuvissa on joskus raskaana oleva nainen, mutta useimmiten alaston nainen, jolla on korkea kaulus ja päähine. – – Seuraavaksi tulee ’miespuolinen jumala’, ’jonka tuntee heti historiallisen Šivan prototyypiksi’ ja joka istuu jalkapohjat vastakkain (jooga-asennossa), fallos pystyssä (mikä tuo mieleen linga[fallos]kultin) ja eläinten ympäröimänä (mikä kuvastaa Šivan lisänimeä ’Petojen Herra’). Kivestä tehtyjä falloksen ja vulvan kuvia on runsaasti, – – mikä viittaa Šivan ja hänen puolisonsa linga- ja yoni-kulttiin.” (World Religions – From Ancient History to the Present) Nykyaikaan saakka on Šivaa kunnioitettu hedelmällisyyden jumalana ja falloksen eli lingan jumalana. Nandi-härkä kuljettaa häntä selässään.

8, 9. a) Missä asiassa eräs hinduoppinut on eri mieltä Marshallin teorian kanssa? b) Millaisia väitteitä eri osapuolet esittävät hindulaisuuden ja ”kristillisyyden” syvästi kunnioittamista esineistä? c) Mihin hindulaisuuden pyhät kirjoitukset perustuvat?

⁸ Hinduoppinut Swami Sankarananda on eri mieltä Marshallin tulkinnan kanssa ja väittää, että syvästi kunnioitetut kivet, joista jotkin tunnetaan nimellä Sivalinga, olivat alun perin ”taivaan tulen tai auringon ja auringon tulen, säteiden”, symboleja. (The Rigvedic Culture of the Pre-Historic Indus [Esihistoriallisen Induksen Rigveda-kulttuuri]) Hän väittää, että ”seksikultti – – ei ollut alun perin uskonnollinen kultti. Se on syntynyt jälkeenpäin. Se on alkuperäisen rappeutunut muoto. Ihmiset vetävät yli ymmärryksensä menevän ihanteen alas omalle tasolleen.” Hän vastaa länsimaalaisten hindulaisuudesta esittämään arvosteluun sanomalla, että kristittyjen pakanallista fallos-vertauskuvaa, ristiä, kohtaan osoittaman syvän kunnioituksen perusteellahan ”kristityt – – ovat seksikultin vihkiytyneitä kannattajia”.

⁹ Aikaa myöten Intian uskonkäsitykset, myytit ja legendat kirjoitettiin muistiin, ja nykyään niistä muodostuvat hindulaisuuden pyhät kirjoitukset. Vaikka nämä pyhät teokset ovatkin laajoja, ne eivät pyri esittämään mitään yhtenäistä hindulaisuuden oppia.

Hindulaisuuden pyhät kirjoitukset

10. Mainitse joitakin hindulaisuuden vanhimpia kirjoituksia.

¹⁰ Vanhimpia kirjoituksia ovat veda-kirjat, kokoelma rukouksia ja hymnejä, jotka tunnetaan nimillä Rigveda, Samaveda, Yajurveda ja Atharvaveda. Ne sepitettiin useiden vuosisatojen kuluessa, ja ne valmistuivat noin vuonna 900 eaa. Vedoja täydennettiin myöhemmin muilla kirjoituksilla, muun muassa brahmanoilla ja upanišadeilla.

11. a) Miten brahmanat ja upanišadit eroavat toisistaan? b) Mitkä opit esitetään upanišadeissa?

¹¹ Brahmanat määräävät tarkoin oikean tavan hoitaa niin yksityiset kuin yleisetkin rituaalit ja uhrit sekä esittävät hyvin yksityiskohtaisesti niiden syvällisen merkityksen. Ne kirjoitettiin muistiin suunnilleen vuodesta 300 eaa. lähtien tai myöhemmin. Upanišadit (kirjaimellisesti ”opettajan lähellä istumiset”), jotka tunnetaan myös vedantana ja kirjoitettiin noin vuosina 600–300 eaa., ovat kirjoitelmia, jotka hindulaisen filosofian mukaan esittävät kaiken ajattelun ja toiminnan syyn. Opit samsarasta (sielunvaelluksesta) ja karmasta (uskomuksesta, jonka mukaan edellisessä olemassaolossa suoritetut teot ovat syynä ihmisen nykyiseen asemaan elämässä) esitettiin näissä kirjoituksissa.

12. Kuka oli Rama, ja mistä hänen kertomuksensa löytyy?

¹² Yhden kirjoituskokoelman muodostavat puranat, pitkät vertauskuvalliset kertomukset, jotka sisältävät monia hindulaisia myyttejä jumalista ja jumalattarista sekä hindulaisista sankareista. Tämä hindulaisuuden laaja kirjasto sisältää myös Ramayana- ja Mahabharata-eepokset. Ensin mainittu on A. Parthasarathyn mukaan kertomus ”Herra Ramasta – – joka on loistavin kaikista pyhän kirjallisuuden henkilöistä”. Ramayana kuuluu hindujen suosituimpiin kirjoituksiin, ja se on peräisin noin 300-luvulta eaa. Se on kertomus Rama eli Ramachandra -nimisestä sankarista, jota hindut pitävät mallikelpoisena poikana, veljenä ja aviomiehenä. Hänen uskotaan olleen Višnun seitsemäs avatara (ruumiillistuma), ja hänen nimeensä vedotaan usein tervehdyksessä.

13, 14. a) Mikä Bhagavadgita erään hindulähteen mukaan on? b) Mitä sruti ja smriti merkitsevät, ja mikä on Manusmriti?

¹³ Kansainvälisen Krišna-tietoisuus-yhteisön perustajan Bhaktivedanta Swami Prabhupādan mukaan Mahabharataan sisältyvän ”Bhagavad-gītān ohjeet ovat kaikkein korkein moraali. – – Bhagavad-gītān ohjeet muodostavat uskonnollisuuden ja moraalisuuden kaikkein korkeimman järjestelmän. – – Gītān lopullinen ohje on moraalisuuden ja uskonnon viimeinen sana: ’Antaudu Kṛṣṇalle [Krišnalle].’” – BG.

¹⁴ Bhagavadgita (Laulu Ylevästä), jota jotkut pitävät ”Intian hengellisen viisauden jalokivenä”, on taistelukentällä käyty keskustelu ”Herra Śrī Kṛṣṇan [Krišnan], Jumalan Ylimmän Persoonallisuuden, ja Arjunan, Hänen läheisen ystävänsä ja palvojansa, välillä, jota Hän neuvoo itsensä toteuttamisen tieteessä”. Bhagavadgita on kuitenkin vain yksi osa hindujen suurta pyhää kirjastoa. Joitakin näistä kirjoituksista (vedoja, brahmanoita ja upanišadeja) pidetään srutina eli ”kuultuna”, ja siksi niiden uskotaan olevan suoraan paljastettu pyhä ilmoitus. Toiset, kuten eepokset ja puranat, ovat smriti eli ”muistettuja” ja siten ihmiskirjailijoiden sepittämiä, vaikka ovatkin ilmestyksestä peräisin. Yksi esimerkki on Manusmriti, joka esittää hindujen uskonnollisen ja yhteiskunnallisen lain ja selittää kastijärjestelmän perusteet. Millaisia uskonkäsityksiä on syntynyt näiden hindulaisten kirjoitusten perusteella?

Opetukset ja käytös – ahimsa ja varna

15. a) Määrittele ahimsa ja selitä, miten jainalaiset soveltavat sitä. b) Miten Gandhi suhtautui ahimsaan? c) Miten sikhit eroavat hinduista ja jainalaisista?

¹⁵ Hindulaisuudessa samoin kuin muissakin uskonnoissa on joitakin peruskäsitteitä, jotka vaikuttavat ajatteluun ja jokapäiväiseen käytökseen. Näistä yksi huomattava on ahimsa (sanskritiksi ahinsa) eli väkivallattomuus, josta Mahatmana tunnettu Mohandas Gandhi (1869–1948) oli kuuluisa. (Ks. sivua 113.) Tämän filosofian perusteella odotetaan, että hindut eivät tapa eivätkä kohtele väkivaltaisesti muita luomuksia. Tämä on yksi syy siihen, että he kunnioittavat joitakin eläimiä, kuten esimerkiksi lehmiä, käärmeitä ja apinoita. Tiukimpia tämän ahimsa-opetuksen ja elämän kunnioittamisen noudattajia ovat jainalaisuuden (perustettiin 500-luvulla eaa.) kannattajat, jotka kävelevät paljain jaloin ja jopa käyttävät naamaria välttyäkseen vahingossakaan nielemästä hyönteistä. (Ks. tekstiä sivulta 104 ja valokuvaa sivulta 108.) Toisaalta sikhit tunnetaan sotaisasta perinteestään, ja heillä yleinen sukunimi Singh merkitsee leijonaa. – Ks. sivuja 100 ja 101.

16. a) Miten useimmat hindut suhtautuvat kastijärjestelmään? b) Mitä Gandhi sanoi kastijärjestelmästä?

¹⁶ Yksi hindulaisuuden yleisesti tunnettu piirre on varna eli kastijärjestelmä, joka jakaa yhteiskunnan tarkasti eri luokkiin. (Ks. sivua 113.) Vaikka buddhalaiset ja jainalaiset hylkäävät tämän järjestelmän, niin hinduyhteiskunnassa ei voi olla huomaamatta, miten se yhä asettaa ihmiset eri tasoille. Mutta kuten rotusyrjintä jatkuu itsepintaisesti Yhdysvalloissa ja muualla, niin samoin kastijärjestelmäkin on juurtunut syvälle intialaisten ajatteluun. Se on tavallaan luokkatietoisuuden muoto, jota voidaan rinnastaa siihen, mitä nykyään – tosin vähäisemmässä määrin – yhä havaitaan Brittiläisen kansainyhteisön maissa ja muuallakin. (Jaakob 2:1–9) Intiassa ihminen siis syntyy tiukkaan kastijärjestelmään, josta ei ole juuri mitään ulospääsytietä. Sitä paitsi tavallinen hindu ei yritäkään päästä siitä ulos. Hän pitää sitä ennalta määrättynä, väistämättömänä osanaan elämässä, tuloksena aiemman olemassaolonsa aikaisista teoistaan eli karmana. Mutta miten kastijärjestelmä sai alkunsa? Meidän on jälleen kerran käännyttävä hindumytologian puoleen.

17, 18. Miten kastijärjestelmä hindumytologian mukaan alkoi?

¹⁷ Hindumytologian mukaan oli alun perin olemassa neljä pääkastia, jotka perustuivat ihmiskunnan alkuperäisen isähahmon, Purušan, ruumiinosiin. Rigvedan hymneissä sanotaan:

”Kun he hajottivat Puruṣan, kuinka moneen osaan he jakoivat hänet?

Mitä tuli hänen suustaan? Miksi kutsutaan hänen käsiään, reisiään ja jalkojaan?

Hänen suustaan tulivat brāhmaṇat [korkein kasti], hänen molemmista käsistään tehtiin kṣatriyat,

hänen reisistään vaiśyat ja hänen jaloistaan syntyivät śūdrat.” – Idän viisautta.

¹⁸ Siten pappeina toimivien brāhmanoiden, ylimmän kastin, oletettiin saaneen alkunsa Purušan suusta, hänen ylimmästä osastaan. Hallitsija- tai sotilasluokka (kšatriya tai rajanya) tuli hänen käsivarsistaan. Vaišyaksi kutsuttu kauppiaiden ja maanviljelijöiden luokka sai alkunsa hänen reisistään. Alhaisempi kasti, sudra eli šudra, työläisten luokka, muodostui hänen ruumiinsa alimmasta osasta, hänen jaloistaan.

19. Mitä muita kasteja on syntynyt?

¹⁹ Satojen vuosien kuluessa syntyi vieläkin alhaisempia kasteja, kastittomat ja koskettamattomat tai, kuten Mahatma Gandhi ystävällisemmin kutsui heitä, harijanit eli ”Višnu-jumalalle kuuluvat”. Vaikka Intiassa on ollut vuodesta 1948 laitonta kohdella ketään ”koskettamattomana”, niin koskettamattomiin (eli paarioihin) kuuluvilla on yhä hyvin vaikeat oltavat.

20. Mainitse muita kastijärjestelmän piirteitä.

²⁰ Ajan myötä kastien määrä moninkertaistui niin, että lähes joka ammattia vastasi Intian yhteiskunnassa jokin kasti. Tämä muinainen kastijärjestelmä, joka pitää jokaisen yhteiskunnassa omalla paikallaan, liittyy todellisuudessa myös rotuun ja ”sisältää eri rotutyypit [vaaleaihoisina] arjalaisina tunnetuista niihin, jotka ovat [tummempi-ihoista] dravidakansoja edeltävää sukujuurta”. Varna eli kasti merkitsee ”väriä”. ”Kolme ensimmäistä kastia olivat arjalaisia, vaaleampia ihmisiä; neljäs kasti, joka koostui tummaihoisista alkuasukkaista, oli ei-arjalaisia.” (Donald A. Mackenzie, Myths and Legends Series – India) Intialaisten elämässä on tosiasia, että kastijärjestelmä, jota uskonnollinen opetus karmasta vahvistaa, on sulkenut miljoonia ihmisiä loputtoman köyhyyden ja epäoikeudenmukaisuuden loukkuun.

Olemassaolon turhauttava kierto

21. Miten karma Garudapuranan mukaan vaikuttaa ihmisen kohtaloon?

²¹ Yksi hindujen moraalifilosofiaan ja käyttäytymiseen vaikuttava erittäin tärkeä perususkomus on opetus karmasta. Se on periaate, jonka mukaan jokaisella teolla on seurauksensa, jotka ovat joko myönteisiä tai kielteisiä; se ratkaisee vaeltavan tai ruumiillistuneen sielun jokaisen olemassaolon. Garudapurana selittää:

”Ihminen on oman kohtalonsa luoja, ja hänen aikaisemman olemassaolonsa tekojen voima vaikuttaa häneen jo hänen sikiöaikanaan. Ihminen ei voi paeta omien aiempien tekojensa vaikutuksia, vaikka hänet suljettaisiin vuorilinnoitukseen tai häntä tuuditettaisiin meren helmassa, vaikka hän olisi turvallisesti äitinsä sylissä tai häntä pidettäisiin korkealla äitinsä pään yläpuolella. – – Minkä tahansa on määrä kohdata ihmistä jossakin iässä tai johonkin aikaan, se varmasti tulee hänelle silloin ja sinä päivänä.”

Garudapurana jatkaa:

”Ihmisen ennen syntymäänsä hankkima tieto, hänen aiemmassa olemassaolossaan hyväntekeväisyyteen antamansa varat ja hänen edellisessä ruumiillistumassaan tekemänsä työt kulkevat hänen sielunsa edellä sen seuraavaan olinpaikkaan.”

22. a) Mitä eroa on niiden vaihtoehtojen välillä, jotka hindulaisuus ja toisaalta kristikunta esittävät sielulle kuoleman jälkeen? b) Mitä Raamattu opettaa sielusta?

²² Minkä varassa tämä uskonkäsitys on? Kuolematon sielu on olennaisen tärkeä karma-opetukselle, ja karman vuoksi hindujen sielukäsitys eroaa kristikunnan käsityksestä. Hindut uskovat, että jokaisen sielu, jīva eli prānb, kulkee läpi monien ruumiillistumisien ja mahdollisesti läpi ”helvetin”. Sen täytyy pyrkiä yhtymään ”korkeimpaan todellisuuteen”, jota kutsutaan myös Brahmaniksi (sitä ei tule sekoittaa hindulaisten Brahma-jumalaan). Toisaalta kristikunnan opit esittävät eri uskontokunnissa sielulle vaihtoehdoiksi taivaan, helvetin, kiirastulen tai limbuksen. – Saarnaaja 9:5, 6, 10; Psalmi 146:4.

23. Miten karma vaikuttaa hindujen näkemykseen elämästä? (Vrt. Galatalaisille 6:7–10.)

²³ Karma on saanut hindut taipuvaisiksi uskomaan kohtaloon. He uskovat, että ihmisen nykyinen asema tai tila johtuu aiemmasta olemassaolosta ja että hän siksi ansaitsee sen, onpa se hyvä tai paha. Hindu voi yrittää teoillaan rakentaa paremman maineen, jotta hänen seuraava olemassaolonsa voisi olla siedettävämpi. Näin ollen hän on länsimaalaista valmiimpi hyväksymään osansa elämässä. Hindu näkee kaiken tuloksena syyn ja seurauksen laista suhteessa hänen aikaisempaan olemassaoloonsa. Kysymyksessä on periaate sen niittämisestä, mitä on kylvänyt oletetussa aiemmassa olemassaolossa. Kaikki tämä tietysti perustuu sille edellytykselle, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka siirtyy toiseen elämään, toteutuupa se sitten ihmisenä, eläimenä tai kasvina.

24. Mikä on mokša, ja miten se hindujen käsityksen mukaan on mahdollista saavuttaa?

²⁴ Mikä sitten on hindulaisen uskonnon lopullinen tavoite? Se on mokšan saavuttaminen, mikä merkitsee vapautusta jälleensyntymien ja erilaisten olemassaolojen ahdistavasta kierrosta. Se merkitsee siksi ”sielulle”, ei ruumiille, pakoa ruumiillisesta olemassaolosta. ”Koska mokša eli vapautuminen ruumiillistumisten pitkästä sarjasta on jokaisen hindun tavoitteena, niin hänen elämänsä suurin tapahtuma on todellisuudessa hänen kuolemansa”, sanoo muuan kommentaattori. Mokša voidaan saavuttaa seuraamalla eri margoja eli teitä. (Ks. sivua 110.) Miten suuresti tämä uskonnollinen opetus nojautuukaan muinaiseen babylonilaiseen käsitykseen kuolemattomasta sielusta!

25. Miten hindujen käsitys elämästä eroaa Raamatun näkökannasta?

²⁵ Raamatun mukaan tämä ruumiillisen elämän halveksiminen ja ylenkatsominen on kuitenkin täysin vastoin Jehova Jumalan alkuperäistä tarkoitusta ihmiskunnan suhteen. Kun hän loi ensimmäisen miehen ja naisen, hän määräsi heidät onnelliseen ja iloiseen olemassaoloon maan päälle. Raamattu kertoo:

”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.’ – – Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (1. Mooseksen kirja 1:27–31)

Raamatun ennustusten mukaan maata odottaa pian rauhan ja oikeudenmukaisuuden aikakausi, jolloin jokaisella perheellä on oma kunnollinen asuntonsa ja jolloin täydellinen terveys ja elämä ovat ihmiskunnan ikuisena osana. – Jesaja 65:17–25; 2. Pietari 3:13; Ilmestys 21:1–4.

26. Mikä kysymys kaipaa nyt vastausta?

²⁶ Seuraavaksi on vastattavanamme kysymys: keitä ovat ne jumalat, joita hindun täytyy miellyttää saavuttaakseen hyvän karman?

Hindujumalien panteon

27, 28. a) Mitkä jumalat muodostavat hindujen Trimurtin? b) Keitä ovat heidän vaimonsa tai puolisonsa? c) Mainitse joitakin muita hindujen jumalia ja jumalattaria.

²⁷ Vaikka hindulaisuuteen voidaan väittää kuuluvan miljoonia jumalia, niin käytännössä on joitakin suosikkijumalia, joiden palvontaan hindulaisuuden yhteydessä olevat eri lahkot ovat keskittyneet. Kolme huomattavinta jumalaa sisältyy siihen, mitä hindut kutsuvat Trimurtiksi, jumalten kolminaisuudeksi eli kolmikoksi. – Ks. muiden hindujumalien luetteloa sivuilta 116 ja 117.

²⁸ Kolmikkoon sisältyvät Brahma eli Luoja, Višnu eli Säilyttäjä ja Šiva eli Tuhoaja, ja jokaisella on ainakin yksi vaimo tai puoliso. Brahma on vihitty tiedon jumalattaren, Sarasvatin, kanssa. Višnun vaimo on Lakšmi, ja Šivan ensimmäinen vaimo oli Sati, joka teki itsemurhan. Hän oli ensimmäinen nainen, joka astui uhrituleen, ja pani siten alulle tavan, joka sai nimen sati hänen mukaansa. Hänen mytologista esimerkkiään jäljitellen ovat vuosisatojen kuluessa tuhannet hindulesket uhranneet itsensä aviomiehensä hautaroviolla, mutta nykyään tämä tapa on laiton. Šivalla on myös toinen vaimo, joka tunnetaan useilla nimillä ja arvonimillä. Hyväntahtoisessa muodossaan hän on Parvati ja Uma samoin kuin Gauri, Kultainen. Durgan tai Kalin hahmossa hän on kauhistuttava jumalatar.

29. Miten hindut suhtautuvat Brahmaan? (Vrt. Apostolien teot 17:22–31.)

²⁹ Vaikka Brahmalla on keskeinen asema hindumytologiassa, ei hänellä tavallisen hindun palvonnassa ole tärkeää sijaa. Todellisuudessa hyvin harvoja temppeleitä on omistettu hänelle, vaikka häntä kutsutaankin Brahmaksi, Luojaksi. Hindumytologia kuitenkin katsoo, että aineellisen kaikkeuden loi korkein olento, alkulähde eli ydinolemus, Brahman, josta käytetään pyhää OM- tai AUM-tavua. Kolminaisuuden kaikkien kolmen jäsenen katsotaan olevan osa tuota ”Olentoa”, ja kaikkien muiden jumalien ajatellaan olevan sen eri ilmentymiä. Mitä tahansa jumalaa näin ollen palvotaankin ylimpänä, tuo jumaluus ajatellaan kaikenkäsittäväksi. Vaikka hindut siis avoimesti kunnioittavat miljoonia jumalia, useimmat tunnustavat vain yhden tosi Jumalan, joka voi ilmetä monissa muodoissa: miehenä, naisena tai jopa eläimenä. Siksi hinduoppineet korostavat mielellään sitä, että hindulaisuus on todellisuudessa yksijumalainen, ei monijumalainen. Myöhäisempi vedalainen ajattelu kuitenkin hylkää ajatuksen korkeimmasta ja korvaa sen persoonattomalla jumalallisella periaatteella tai realiteetilla.

30. Mainitse joitakin Višnun avataroja.

³⁰ Višnu, hyväntahtoinen auringon ja kaikkeuden jumaluus, on višnuismin kannattajien palvonnan keskipiste. Hän esiintyy kymmenenä avatarana eli ruumiillistumana, joihin sisältyvät Rama, Krišna ja Buddha.c Muihin avataroihin kuuluu Višnu Narayana, ”joka esitetään ihmisen muotoisena nukkumassa kerälle kietoutuneen Šeša- eli Ananta-käärmeen päällä kellumassa kaikkeuden vesissä vaimonsa, Lakšmi-jumalattaren, kanssa, joka istuu hänen jalkojensa juuressa Brahma-jumalan noustessa Višnun navasta kasvavasta lootuksesta”. – The Encyclopedia of World Faiths (Maailman uskontojen tietosanakirja).

31. Millainen jumala Šiva on?

³¹ Šiva, jota kutsutaan yleensä myös nimillä Maheša (Korkein Herra) ja Mahadeva (Suuri Jumala), on hindulaisuuden toiseksi suurin jumala, ja hänelle omistettavaa palvontaa kutsutaan šivaismiksi. Hänet kuvaillaan ”suureksi askeetiksi, mestarijoogiksi, joka istuu mietiskelyyn vaipuneena Himalajan rinteillä ruumis tuhkalla tuhrittuna ja pää takkuisen tukan peitossa”. Hänet tunnetaan myös ”eroottisuudestaan, hedelmällisyyden aikaansaajana ja luomakunnan ylimpänä herrana, Mahadevana”. (The Encyclopedia of World Faiths) Šivaa palvotaan fallosta esittävän lingan välityksellä. – Ks. valokuvia sivulta 99.

32. a) Millaisissa muodoissa Kali-jumalatar esiintyy? b) Miten hänen palvonnastaan omaksuttiin sana englannin kieleen?

³² Maailman monien muiden uskontojen tavoin hindulaisuudella on ylin jumalatar, joka voi olla viehättävä tai kauhistuttava. Miellyttävämmässä muodossaan hänet tunnetaan nimellä Parvati ja Uma. Hänen pelottavaa luonnettaan esittää Durga tai Kali, verenhimoinen jumalatar, joka nauttii veriuhreista. Äitijumalattaren, Kali Man (Mustan Maa-äidin), hahmossa hän on šakti-lahkon pääjumaluus. Hänet kuvataan lanteisiin saakka alastomana ja koristeinaan ruumiita, käärmeitä ja pääkalloja. Menneinä aikoina thugi-nimisinä tunnetut uskovat uhrasivat hänelle kuristettuja ihmisuhreja, ja heistä tuli englanninkieleen ryöväriä tarkoittava sana ”thug”.

Hindulaisuus ja Gangesjoki

33. Miksi Ganges on hinduille pyhä?

³³ Me emme voi puhua hindulaisuuden jumalten panteonista mainitsematta sen pyhintä jokea – Gangesia. Suuri osa hindumytologiasta liittyy suoranaisesti Gangesiin, jota hartaat hindut kutsuvat nimellä Ganga Ma (Äiti Ganges). (Ks. karttaa sivulta 123.) He esittävät rukousta, joka sisältää 108 eri nimeä tuolle joelle. Miksi vilpittömät hindut kunnioittavat Gangesia niin suuresti? Koska se liittyy hyvin läheisesti heidän jokapäiväiseen hengissäsäilymiseensä ja heidän muinaiseen mytologiaansa. He uskovat sen olleen aikaisemmin taivaissa Linnunratana. Miten siitä sitten tuli joki?

34. Mikä on hindumytologian mukaan yksi selitys siihen, miten Ganges syntyi?

³⁴ Tätä koskevasta kertomuksesta on joitakin muunnelmia, mutta useimmat hindut selittäisivät sen suunnilleen seuraavasti: Maharadža Sagaralla oli 60000 poikaa, jotka Kapilan, Višnun erään ilmenemismuodon, tuli surmasi. Heidän sielunsa tuomittaisiin helvettiin, ellei jumalatar Ganga tulisi alas taivaasta puhdistamaan heitä ja vapauttamaan heitä kirouksesta. Sagaran pojanpojanpoika Bhagīratha puhui heidän puolestaan Brahmalle, että tämä antaisi pyhän Gangan tulla alas maan päälle. Kertomuksen eräs versio jatkaa: ”Ganga vastasi: ’Olen niin mahtava virta, että murskaisin maan perustukset.’ Silloin [Bhagīratha] suoritettuaan tuhannen vuoden ajan katumusharjoituksia meni Šiva-jumalan, kaikista askeeteista suurimman, luo ja suostutteli hänet seisomaan korkealla maan yläpuolella Himalajan kallioiden ja jäiden keskellä. Šiva kasasi takkuisen tukkansa päänsä päälle ja antoi Gangan ryöpytä taivaista hiuksiinsa, jotka vaimensivat maata uhkaavan iskun. Sitten Ganga valui hiljaa maan päälle ja virtasi alas vuorilta ja läpi tasankojen tuoden vettä ja samalla elämää kuivaan maahan.” – Sir Edmund Hillary, From the Ocean to the Sky.

35. Miten Višnun kannattajat selittävät tuon joen olemassaolon?

³⁵ Višnun kannattajilla on hiukan erilainen versio siitä, miten Ganges sai alkunsa. Erään muinaisen tekstin, Višnupuranan, mukaan heidän selityksensä kuuluu:

”Tältä seudulta [Višnun pyhästä istuimesta] etenee Ganges, joka poistaa kaikki synnit – –. Se lähtee Višnun vasemman jalan isonvarpaan kynnestä.”

Tai kuten Višnun kannattajat sanovat sanskritin kielellä: ”Visnu-padabja-sambhuta”, joka merkitsee ”syntynyt Višnun lootuksenkaltaisesta jalasta”.

36. Mitä hindut uskovat Gangesin vesien voimasta?

³⁶ Hindut uskovat, että Gangesilla on voima vapauttaa, puhdistaa ja parantaa siihen uskovat. Višnupurana sanoo:

”Pyhimykset, jotka puhdistuvat kylpemällä tämän joen vesissä ja jotka ovat omistaneet mielensä Kesavalle [Višnulle], saavat lopullisen vapautuksen. Tuo pyhä joki puhdistaa päivittäin kaikki olennot, kun siitä kuullaan puhuttavan, sitä halutaan, se nähdään, sitä kosketaan, siinä kylvetään tai sitä ylistetään. Ja kun siitä kaukanakin asuvat – – huutavat ’Ganga ja Ganga’, he vapautuvat kolmessa aiemmassa olemassaolossa tehdyistä synneistä.”

Brahmandapurana sanoo:

”Ganga suojelee sadoiltatuhansilta vaaroilta niiden heimoja, jotka kerran kylpevät hartaalla mielellä Gangan puhtaassa virrassa. Sukupolvien aikana kasaantuneet pahat asiat tuhotaan. Pelkästään kylpemällä Gangassa ihminen puhdistuu heti.”

37, 38. Miksi miljoonat hindut kerääntyvät Gangesin luo?

³⁷ Intialaiset kerääntyvät joelle suorittamaan pujaa eli palvontaa: he uhraavat kukkia, laulavat rukouksia ja ottavat otsaansa papilta tilakin, punaisesta tai keltaisesta tahnasta tehdyn merkin. Sitten he kahlaavat veteen kylpemään. Monet myös juovat vettä, vaikka se on pahasti saastunut viemäreistä, kemikaaleista ja kuolleista ruumiista. Mutta Gangesin hengellinen vetovoima on niin suuri, että miljoonat intialaiset haluavat kiihkeästi kylpeä edes kerran ’pyhässä joessaan’, onpa se saastunut tai ei.

³⁸ Toiset tuovat omaistensa ruumiit poltettaviksi hautarovioilla joen rannassa, ja sitten tuhkat voidaan levittää jokeen. He uskovat, että tämä takaa kuolleelle sielulle ikuisen autuuden. Ne, joilla ei ole varaa hautarovioon, yksinkertaisesti työntävät liinaan käärityn ruumiin jokeen, jossa haaskalinnut käyvät sen kimppuun tai se vain mätänee. Tämä tuo mieleemme kysymyksen: mitä hindulaisuus jo tarkastelemiemme seikkojen lisäksi opettaa kuolemanjälkeisestä elämästä?

Hindulaisuus ja sielu

39, 40. Mitä eräs hindukommentaattori sanoo sielusta?

³⁹ Bhagavadgita vastaa:

”Kuten ruumiillistunut sielu jatkuvasti kulkee tässä ruumiissa lapsuudesta nuoruuteen ja nuoruudesta vanhuuteen, niin samalla tavoin sielu siirtyy toiseen ruumiiseen kuoleman hetkellä.” – 2. luku, 13. säe.

⁴⁰ Erään hindun kommentti tästä säkeestä kuuluu: ”Koska kaikki elävät olennot ovat yksilöllisiä sieluja, niin jokainen vaihtaa ruumistaan joka hetki näyttäen joskus lapselta, joskus nuorelta ja joskus vanhukselta. Sama henkinen sielu on kuitenkin aina mukana ruumiissa muuttumattomana. Lopulta tämä yksilöllinen sielu vaihtaa ruumista kuoleman hetkellä ja siirtyy toiseen ruumiiseen. Koska sielu saa varmasti uuden ruumiin seuraavassa syntymässä – joko aineellisen tai henkisen – niin Arjunalla ei ollut mitään syytä surra – – kuolemaa.”

41. Mikä ero on Raamatun mukaan tehtävä sielun suhteen?

⁴¹ Huomaa tuon selityksen sanat ”kaikki elävät olennot ovat yksilöllisiä sieluja”. Tämä lausunto on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Raamattu sanoo 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä:

”Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.”

Tässä on kuitenkin tehtävä tärkeä ero: Onko ihminen kaikkine toimintoineen ja kykyineen elävä sielu, vai onko hänellä ruumiillisista toiminnoistaan erossa oleva sielu? Onko ihminen sielu, vai onko hänellä sielu? Seuraava lainaus selventää hindujen käsitystä.

42. Miten hindulaisuus ja Raamattu eroavat siinä, miten sielu ymmärretään?

⁴² Bhagavadgitan 2. luvun 17. säe sanoo:

”Tiedä, että hän joka virtaa läpi koko ruumiin on häviämätön. Kukaan ei pysty tuhoamaan tuota katoamatonta sielua.”

Sitten tätä säettä selitetään:

”Jokainen ruumis on – – yksilöllisen sielun ruumiillistuma, ja yksilöllinen tietoisuus on merkki sielun läsnäolosta ruumiissa.”

Kun siis Raamattu sanoo, että ihminen on sielu, niin hindulaisuus opettaa, että hänellä on sielu. Ja tässä on suunnattoman suuri ero, joka vaikuttaa syvästi niihin opetuksiin, jotka ovat näiden näkökantojen seurausta. – 3. Mooseksen kirja 24:17, 18, UM.

43. a) Mistä opetus kuolemattomasta sielusta on peräisin? b) Mihin se on johtanut?

⁴³ Opetus kuolemattomasta sielusta tulee viime kädessä muinaisen Babylonin uskonnollisen tiedon seisovan veden altaasta. Sen johdonmukaisena seurauksena ovat monien uskontojen opetuksissa yleiset eri käsitykset ’kuolemanjälkeisestä elämästä’, kuten jälleensyntyminen, taivas, helvetti, kiirastuli, limbus ja niin edelleen. Hinduille taivas ja helvetti ovat väliaikaisia odotuspaikkoja, ennen kuin sielu siirtyy seuraavaan jälleensyntymiseensä. Erityisen kiinnostava on hindujen käsitys helvetistä.

Hindujen helvettiopetus

44. Mistä tiedämme hindulaisuuden opettavan, että on olemassa tietoisen piinan helvetti?

⁴⁴ Yksi Bhagavadgitan kohta kuuluu:

”Kun ihmiset rikkovat perhelakeja, Janārdana, niin he joutuvat varmasti helvettiin.” – I. 44, Harvard Oriental Series, 38. osa, 1952.

Muuan selitys sanoo: ”Ne, jotka ovat hyvin syntisiä maallisessa elämässään, joutuvat kokemaan erilaisia rangaistuksia helvetillisillä planeetoilla.” Heidän käsityksensä eroaa kuitenkin jossain määrin kristikunnan ikuisesta helvetin piinasta: ”Tämä rangaistus – – ei ole ikuinen.” Mikä sitten hindulainen helvetti täsmällisesti sanottuna on?

45. Miten hindujen helvetin piinaa kuvaillaan?

⁴⁵ Seuraava kuvaus syntisen kohtalosta on otettu Markandeyapuranasta:

”Silloin Yaman [kuolleiden jumalan] palvelijat nopeasti sitovat hänet kauhistavilla lassoilla ja raahaavat häntä etelään kepin iskuista vapisevana. Sitten Yaman palvelijat raahaavat häntä kauhistavin pahaenteisin huudoin läpi epätasaisen maan, jossa on kusa[ruohoja], piikkipensaita, muurahaispesiä, neuloja ja kiviä, joka paikoitellen hehkuu liekeistä, joka on kuoppainen ja hohkaa auringon kuumuudesta ja palaa sen säteistä. Kauhistavien palvelijoiden raahaamana ja satojen sakaalien syömänä syntinen ihminen menee Yaman taloon pelottavasta sisäänkäynnistä. – –

”Hänen ruumiinsa palaessa hän kokee voimakkaan polttavan tunteen, ja hänen ruumistaan lyötäessä tai viillettäessä hän tuntee suurta tuskaa.

”Luomuksen ruumista näin tuhottaessa hän toiseen ruumiiseen vaeltaessaankin kärsii ikuista kurjuutta omien pahojen tekojensa vuoksi. – –

”Jotta hänen syntinsä sitten pestäisiin pois, hänet viedään toiseen sellaiseen helvettiin. Syntisen käytyä läpi kaikki helvetit hän muuttuu eläimeksi. Käytyään sitten läpi matojen, hyönteisten ja kärpästen, petoeläinten, sääskien, norsujen, puiden, hevosten, lehmien ja monien muiden syntisen ja kurjan elämän hän ihmissukuun saavuttuaan syntyy kyttyräselkäiseksi tai rumaksi ihmiseksi tai kääpiöksi tai Chandala Pukkasaksi.”

46, 47. Mitä Raamattu sanoo kuolleiden tilasta, ja mitä johtopäätöksiä voimme tehdä?

⁴⁶ Vertaa tätä siihen, mitä Raamattu sanoo kuolleista:

”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla. Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” – Saarnaaja 9:5, 6, 10.

⁴⁷ Tietysti jos, kuten Raamattu sanoo, ihmisellä ei ole sielua, vaan hän on sielu, niin kuoleman jälkeen ei ole mitään tietoista olemassaoloa. Siellä ei ole autuutta eikä kärsimystä. Kaikki ”tuonpuoleista” koskevat monimutkaiset epäjohdonmukaisuudet häviävät.d

Hindulaisuuden kilpailija

48, 49. a) Mainitse kertaukseksi joitakin hindulaisuuden opetuksia. b) Miksi jotkut ovat epäilleet sitä, onko hindulaisuus oikeassa? c) Kuka alkoi asettaa hindulaisten ajattelua kyseenalaiseksi?

⁴⁸ Tämä pakostakin lyhyt katsaus hindulaisuuteen on osoittanut, että se on yksijumalaisuuteen perustuva monijumalainen uskonto – siinä uskotaan Brahmaniin, ylimpään Olentoon, alkulähteeseen eli ydinolemukseen, jota vertauskuvaa tavu OM tai AUM ja jolla on monia piirteitä tai ilmenemismuotoja. Lisäksi se on uskonto, joka opettaa suvaitsevaisuutta ja edistää huomaavaisuutta eläimiä kohtaan.

⁴⁹ Toisaalta jotkin hindulaisen opetuksen ainekset, kuten karma ja kastijärjestelmän epäoikeudenmukaisuudet sekä epäjumalanpalvelus ja tarujen ristiriitaisuudet, ovat saaneet jotkut ajattelevat ihmiset pohtimaan, onko tuo uskonto oikeassa. Yksi sellainen epäilijä ilmaantui Koillis-Intiassa noin vuonna 560 eaa. Hän oli Siddhartha Gautama. Hän perusti uuden uskonnon, joka ei saanut kannatusta Intiassa, mutta menestyi kuitenkin hyvin muualla, kuten seuraava lukumme selittää. Tuo uusi uskonto oli buddhalaisuus.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 100, 101]

Sikhiläisyys – uudistususkonto

Sikhiläisyys, jota vertauskuvaa kolme miekkaa ja ympyrä, on yli 17 miljoonan ihmisen uskonto. Useimmat heistä asuvat Punjabissa. Keinotekoisen järven keskelle rakennettu sikhien kultainen temppeli sijaitsee Amritsarissa, sikhien pyhässä kaupungissa. Sikhimiehet tunnistaa helposti sinisestä, valkoisesta tai mustasta turbaanistaan, jonka kantaminen samoin kuin pitkän tukan kasvattaminen kuuluvat olennaisesti heidän uskonnolliseen perinteeseensä.

Hindinkielinen sana sikh merkitsee ”oppilasta”. Sikhit ovat uskontonsa perustajan, guru Nānakin, oppilaita ja niiden kymmenen gurun (Nānakin ja yhdeksän hänen seuraajansa) opetusten kannattajia, joiden kirjoitukset ovat sikhien pyhässä kirjassa Guru Granth Sahibissa. Uskonto syntyi 1500-luvun alussa, jolloin guru Nānak halusi yhdistää hindulaisuuden ja islamin parhaat puolet yhdeksi uskonnoksi.

Nānakin ajama asia voidaan kiteyttää yhteen lauseeseen: ”Koska on vain yksi Jumala ja koska Hän on Isämme, sen vuoksi meidän kaikkien täytyy olla veljiä.” Muslimien tavoin sikhit uskovat yhteen Jumalaan ja kieltävät epäjumalankuvien käytön. (Psalmi 115:4–9; Matteus 23:8, 9) He noudattavat hinduperinnettä uskomalla kuolemattomaan sieluun, jälleensyntymiseen ja karmaan. Sikhien palvontapaikkaa kutsutaan nimellä gurdwara. – Vrt. Psalmi 103:12, 13; Apostolien teot 24:15.

Yksi guru Nānakin suurista käskyistä kuului: ”Muista aina Jumalaa, toista Hänen nimeään.” Jumalaa sanotaan ”Totiseksi”, mutta mitään nimeä ei mainita. (Psalmi 83:17–19, UM) Toinen käsky kuului: ”Jaa ansioistasi vähäosaisemmille.” Tämän mukaisesti jokaisessa sikhitemppelissä on langar eli keittiö, jossa kaikenlaiset ihmiset voivat syödä ilmaiseksi. Siellä on jopa huoneita, joissa matkustajat voivat viettää yönsä ilmaiseksi. – Jaakob 2:14–17.

Viimeinen guru, Govind Singh (1666–1708), perusti sikhien veljeskunnan, khalsan, jossa noudatetaan viitenä K:na tunnettua käytäntöä: keš, leikkaamaton tukka, joka vertauskuvaa hengellisyyttä; kangha, hiuksissa oleva kampa, joka vertauskuvaa järjestystä ja kuria; kirpan, tikari, joka merkitsee arvokkuutta, rohkeutta ja itsensä uhraamista; kara, teräsrannerengas, joka vertauskuvaa ykseyttä Jumalan kanssa; kachh, alusvaatteena käytettävät lyhyet housut, jotka ilmaisevat vaatimattomuutta ja joita käytetään moraalisen pidättyvyyden vertauskuvana. – Ks. The Encyclopedia of World Faiths, s. 269.

[Kuva]

Sikhien kultainen temppeli Amritsarissa Punjabissa Intiassa

[Kuvat]

Sininen turbaani merkitsee sitä, että mieli on avara kuin taivas ja vailla sijaa ennakkoluuloisuudelle

Valkoinen turbaani merkitsee pyhää ihmistä, joka viettää esimerkillistä elämää

Musta turbaani muistuttaa brittien vuonna 1919 toimeenpanemasta sikhivainosta

Muita värejä käytetään maun mukaan

[Kuva]

Juhlanäyttelyssä sikhipappi selostaa pyhien aseiden historiaa

[Tekstiruutu/Kuvat s. 104]

Jainalaisuus – itsensä kieltäminen ja väkivallattomuus

Tämän uskonnon, jolla on muinainen intialainen hakaristivertauskuva, perusti 500-luvulla eaa. rikas intialainen prinssi Nataputta Vardhamāna, joka tunnetaan paremmin nimellä Vardhamana Mahāvīra (arvonimi merkitsee ”Suurta Miestä” tai ”Suurta Sankaria”). Hän alkoi harjoittaa itsekieltäymystä ja askeesia. Hän lähti alastomana etsimään tietoa ”läpi Keski-Intian kylien ja tasankojen tavoitellessaan vapautusta syntymän, kuoleman ja jälleensyntymän kiertokulusta”. (John B. Noss, Man’s Religions [Ihmiskunnan uskonnot]) Hän uskoi, että sielun pelastus vaati äärimmäistä itsensä kieltämistä ja itsekuria sekä ahimsan tiukkaa soveltamista, väkivallasta pidättymistä kaikkia luomuksia kohtaan. Hän vei ahimsan niin pitkälle, että kuljetti mukanaan pehmeää harjaa, jolla hän saattoi varovaisesti lakaista pois kaikki polullaan mahdollisesti olevat hyönteiset. Hän kunnioitti elämää myös suojellakseen oman sielunsa puhtautta ja nuhteettomuutta.

Hänen nykyiset seuraajansa yrittävät parantaa karmaansa elämällä samalla tavoin itsensä kieltäen ja kaikkia muita luomuksia kunnioittaen. Tässä näemme jälleen, miten voimakkaasti uskomus ihmissielun kuolemattomuudesta vaikuttaa ihmisten elämään.

Nykyään tähän uskontoon kuuluvia on alle neljä miljoonaa, ja useimmat asuvat Bombayn ja Gujaratin alueilla Intiassa.

[Kuva]

Jainalainen palvoo 17-metrisen Gomateswara-pyhimyksen kuvan juurella Karnatakassa Intiassa

[Tekstiruutu/Kuvat s. 106, 107]

Hindulaisuuden termejä

ahimsa (sanskr. ahinsa) – väkivallattomuus; pidättyminen vahingoittamasta tai tappamasta mitään elollista. Syy hindujen vegetarismiin ja eläinten kunnioitukseen

ašram – pyhäkkö tai paikka, jossa guru (hengellinen ohjaaja) opettaa

ātman – henki; yhdistetään siihen mikä on kuolematonta. Usein erheellisesti käännetään sieluksi. Ks. jīva

avatara – hindulaisuuden jumaluuden ilmentymä tai ruumiillistuma

bhakti – pelastukseen johtava antaumus jollekin jumaluudelle

bindi – punainen täplä, jota naimisissa olevat naiset pitävät otsassa

brāhmana – kastijärjestelmän korkein eli pappistaso

dharma – kaiken lopullinen laki; se mikä ratkaisee, ovatko teot oikeita vai vääriä

ghat – joen rannalla oleva portaikko tai tasanne

guru – opettaja tai hengellinen ohjaaja

harijani – koskettamattomien eli kastittomien paarioiden jäsen; merkitsee ”Jumalan kansaa”, jonka myötätuntoisen nimen Mahatma Gandhi antoi heille

japa – Jumalan palvomista toistamalla yhtä hänen nimistään; laskemisen apuna käytetään 108 helmestä koostuvaa rukousnauhaa eli malaa

jīva (eli prān, prāni) – sielu tai olento

jooga – juurisanasta yuj, joka merkitsee yhdistää tai valjastaa yhteen; sisältää yksilön yhdistämisen yleismaailmalliseen jumalolentoon. Tunnetaan yleisesti keskittymisharjoituksena, johon sisältyy asento ja hengityksen säätely. Hindulaisuus tuntee ainakin neljä pääjoogaa eli tietä. Ks. s. 110

karma – periaate, jonka mukaan jokaisella teolla on myönteiset tai kielteiset seurauksensa jälleensyntyneen sielun seuraavassa elämässä

kšatriya – virkamiesten, hallitsijoiden ja sotilaiden luokka ja kastijärjestelmän toiseksi ylin taso

mahant – pyhä mies tai opettaja

mahatma – hindulainen pyhimys; tulee sanoista maha, korkea tai suuri, ja ātman, henki

mantra – pyhä kaava, jolla uskotaan olevan taianomaista voimaa ja jota käytetään lahkon jäseneksi vihittäessä ja toistetaan rukouksissa ja loitsuissa

maya – maailma harhakuvana

mokša eli mukti – vapautuminen jälleensyntymisen kiertokulusta; sielun matkan pää. Tunnetaan myös nirvanana, joka merkitsee yksilön liittymistä Korkeimpaan Olentoon, Brahmaniin

OM, AUM – mietiskelyyn käytettävä sanasymboli, joka edustaa Brahmania; ääni, jonka katsotaan sisältävän mystistä värähtelyä; käytetään pyhänä mantrana

paramatman – Maailmanhenki, yleismaailmallinen ātman eli Brahman

puja – palvonta

sadhu – pyhä mies; askeetti tai joogi

šakti – jumalan vaimon, erityisesti Šivan puolison, naispuolinen voima

samsara – ikuisen, katoamattoman sielun jälleensyntyminen

sraddha – tärkeitä riittejä, joita suoritetaan esi-isien kunnioittamiseksi ja poismenneitten sielujen auttamiseksi saavuttamaan mokša

šudra – työläiset, alhaisin neljästä pääkastista

svami – opettaja tai hengellisten ohjaajien korkeampi taso

tilak – otsassa oleva merkki, joka vertauskuvaa Herran muiston säilyttämistä kaikissa toimissaan

Trimurti – Brahman, Višnun ja Šivan hindukolmikko

upanišadit – hindulaisuuden varhaisia pyhiä runomuotoisia kirjoituksia. Tunnetaan myös vedantana, vedojen loppuna

vaišya – kauppiaiden ja maanviljelijöiden luokka; kastijärjestelmän kolmas ryhmä

vedat – hindulaisuuden varhaisimpia pyhiä runomuotoisia kirjoituksia

[Kuvat]

Vasemmalta hindulainen mahant; sadhu seisoo keskittyneenä; Nepalista oleva guru

[Tekstiruutu s. 110]

Neljä tietä mokšaan

Hindulainen uskonto tarjoaa ainakin neljä tietä mokšaan eli sielun vapautumiseen. Nämä tunnetaan joogalajeina eli margoina, mokšaan johtavina teinä.

1. Karma-jooga – ”Toiminnan tie eli karma-jooga, toiminnan koulukunta. Pohjimmiltaan karma-marga merkitsee dharmansa noudattamista sen mukaan, missä asemassa elämässä on. Kaikilla ihmisillä on joitakin velvollisuuksia, esimerkiksi ahimsa sekä alkoholista ja lihasta pidättyminen, mutta jokaisen yksilön erikoisdharma riippuu hänen kastistaan ja asemastaan elämässä.” – Great Asian Religions (Aasian suuret uskonnot).

Tätä karmaa suoritetaan ehdottomasti kunkin kastin rajoissa. Ihminen säilyttää kastin puhtauden siten, ettei hän avioidu eikä syö sellaisen kanssa, joka on hänen aiemman olemassaolonsa karman määräämän oman kastinsa ulkopuolella. Ihmisen kastia ei siksi pidetä epäoikeudenmukaisena vaan perintönä edellisestä ruumiillistumasta. Hindujen filosofiassa miehet ja naiset eivät ole kaikki tasa-arvoisia. Heidät jaetaan kastin, sukupuolen ja itse asiassa värin mukaan. Mitä vaaleampi ihonväri on, sitä korkeampaan kastiin henkilö yleensä kuuluu.

2. Jnana-jooga – ”Tiedon tie eli jnana-jooga, tiedon koulukunta. Vastakohtana toiminnan tielle, karma-margalle, joka säätää velvollisuudet elämän joka tilanteeseen, jnana-marga tarjoaa filosofisen ja psykologisen keinon itsensä ja kaikkeuden tuntemiseen. Jnana-margan avain on oleminen, ei tekeminen. [Kursivointi meidän.] Tärkeintä on, että tämä tie mahdollistaa harjoittajilleen mokšan tässä elämässä.” (Great Asian Religions) Siihen sisältyy itseään tutkisteleva jooga, maailmasta vetäytyminen ja ankaran pidättyväisyyden noudattaminen. Se on itsehillinnän ja itsekieltäymyksen ilmaisemista.

3. Bhakti-jooga – ”Hindulaisen perinteen suosituin muoto nykyään. Tämä on antaumuksen tie, bhakti-marga. Karma-margan vastakohtana – – tämä tie on helpompi, vaistonvaraisempi ja avoinna mitä tahansa kastia, sukupuolta tai ikää edustaville. – – [Se] sallii ihmisen ilmaista vapaasti tunteitaan ja halujaan sen sijaan että ne pitäisi voittaa askeettisen joogan avulla – –. [Se] sisältää vain antaumuksen jumalolennoille.” Ja perinteen mukaan noita kunnioituksen kohteina olevia jumalolentoja on 330 miljoonaa. Tämän perinteen mukaan tunteminen merkitsee rakastamista. Itse asiassa bhakti merkitsee ”tunneperäistä kiintymystä valitsemaansa jumalaa kohtaan”. – Great Asian Religions.

4. Raja-jooga – Menetelmä sisältää ”nimenomaisia asentoja, hengitysmenetelmiä ja asianmukaisten ajatuskaavojen rytmistä toistamista”. (Man’s Religions) Siinä on kahdeksan askelta.

[Tekstiruutu/Kuva s. 113]

Mahatma Gandhi ja kastijärjestelmä

”Väkivallattomuus on ensimmäinen uskonkappaleeni. Se on myös uskontunnustukseni viimeinen kohta.” – Mahatma Gandhi, 23.3.1922.

Mahatma Gandhi, joka tuli tunnetuksi väkivallattomana johtajana auttaessaan Intiaa riippumattomaksi Britanniasta (toteutui vuonna 1947), ponnisteli myös parantaakseen miljoonien hindutovereittensa osaa. Intialainen professori M. P. Rege selittää: ”Hän julisti ahimsaa (väkivallattomuutta) moraalisena perusarvona, jonka hän tulkitsi jokaisen ihmisen arvokkuuden ja hyvinvoinnin huomioon ottamiseksi. Hän kielsi hindujen pyhien kirjoitusten vallan silloin, kun niiden opetus oli ristiriidassa ahimsan kanssa, hän taisteli rohkeasti poistaakseen koskettamattomuuden ja hierarkkisen kastijärjestelmän ja edisti naisten tasa-arvoa kaikilla elämänaloilla.”

Miten Gandhi suhtautui koskettamattomien osaan? Jawaharlal Nehrulle 2. toukokuuta 1933 osoittamassaan kirjeessä hän totesi: ”Harijani-liike on liian suuri pelkkään älylliseen ponnisteluun. Maailmassa ei ole mitään niin pahaa. Mutta sittenkään en voi jättää uskontoa ja niin ollen hindulaisuutta. Elämäni olisi minulle taakka, jos hindulaisuus tuottaisi minulle pettymyksen. Rakastan kristillisyyttä, islamia ja monia muita uskontoja hindulaisuuden kautta. – – Mutta sittenkään en voi suvaita koskettamattomuutta.” – The Essential Gandhi.

[Kuva]

Mahatma Gandhi (1869–1948), kunnioitettu hindujohtaja ja ahimsan opettaja

[Tekstiruutu/Kuvat s. 116, 117]

Hindulaisuuden jumalia ja jumalattaria

Aditi – jumalten äiti; taivaan jumalatar; Ääretön

Agni – tulen jumala

Brahma – luojajumala, luomisen periaate kaikkeudessa. Yksi Trimurtin (jumalkolmikon) jumalista

Brahman – Korkein, kaikkeuden kaikenkäsittävä olemus, jota edustavat äänteet OM tai AUM. (Ks. yllä olevaa symbolia.) Käytetään myös nimitystä Atman. Jotkut hindut pitävät Brahmania persoonattomana Jumalisena Periaatteena tai Korkeimpana Todellisuutena

Buddha – Gautama, buddhalaisuuden perustaja; hindut pitävät häntä Višnun ruumiillistumana (avatarana)

Durga – Šivan vaimo eli šakti, joka samastetaan Kaliin

Ganeša – Šivan norsupäinen poika-jumala, Esteitten Herra, hyvän onnen jumala. Kutsutaan myös nimillä Ganapati ja Gajanana

Ganga – jumalatar, yksi Šivan vaimoista ja Gangesjoen henkilöitymä

Hanuman – apina-jumala ja Raman harras palvelija

Himalaja – lumen asunto, Parvatin isä

Kali – Šivan musta puoliso (šakti) ja verenhimoinen tuhon jumalatar. Kuvataan usein suuri punainen kieli riippumassa suun ulkopuolella

Krišna – Višnun kahdeksas leikkisä ruumiillistuma ja Bhagavadgitan jumaluus. Hänen rakastajattarensa olivat gopeja eli paimentyttöjä

Lakšmi – kauneuden ja hyvän onnen jumalatar; Višnun puoliso

Manasa – käärmeiden jumalatar

Manu – ihmissuvun esi-isä; pelastui suuren kalan avulla tuhoutumasta vedenpaisumuksessa

Mitra – valon jumala. Roomalaiset tunsivat nimellä Mithras

Nandi – härkä, Šivan ratsu tai kulkuväline

Nataraja – Šiva tanssiasennossa liekkiympyrän sisällä

Parvati tai Uma – Šivan jumalatarpuoliso. Esiintyy myös Durga- tai Kali-jumalattaren hahmossa

Prajapati – kaikkeuden Luoja, Luomusten Herra, jumalien, demoneiden ja kaikkien muiden luomusten isä. Tunnetaan myöhemmin Brahmana

Puruša – kosminen mies. Hänen ruumiistaan tehtiin neljä pääkastia

Radha – Krišnan puoliso

Rama, Ramachandra – Višnu-jumalan seitsemäs ruumiillistuma. Eeppinen kertomus Ramayana kertoo Ramasta ja hänen vaimostaan Sitasta

Sarasvati – tiedon jumalatar ja Brahma-Luojan puoliso

Šašti – jumalatar, joka suojelee naisia ja lapsia synnytyksessä

Šiva – hedelmällisyyden, kuoleman ja tuhon jumala; Trimurtin jäsen. Vertauskuvataan kolmikärjellä ja falloksella

Soma – sekä jumala että huume; elämän eliksiiri

Višnu – jumala, joka pitää yllä elämää; Trimurtin kolmas jäsen

[Lähdemerkintä]

(Perustuu kirjan Mythology – An Illustrated Encyclopedia luetteloon)

[Kuvat]

Vasemmalta ylhäältä myötäpäivään Nataraja (tanssiva Šiva), Sarasvati, Krišna, Durga (Kali)

[Tekstiruutu s. 120]

Hindujen vedenpaisumuslegenda

”Manulle [ihmiskunnan esi-isälle ja ensimmäiselle lainantajalle] tuotiin aamulla pesuvettä – –. Hänen peseytyessään kala [Višnu Matsyaksi ruumiillistuneena] putosi (vesiruukusta) hänen käsiinsä.

”Tämä sanoi hänelle näin: ’Hoida minua, niin pelastan sinut kerran.’ ’Mistä sinä minut pelastaisit?’ ’Tulva tulee hävittämään kaikki olennot, siitä minä sinut pelastaisin.’ ’Kuinka siis hoidan sinua?’

Kala neuvoi Manulle, miten hoitaa sitä. Sitten ”se sanoi: ’Niin ja niin monen vuoden kuluttua tuo tulva tulee. Silloin sinun tulee *rakentaa laiva ja odottaa minua. Tulvan noustua nouse laivaan, sitten minä pelastan sinut.’”

Manu noudatti kalan ohjeita, ja tulva-aikana kala veti laivan ”korkeinta vuorenhuippua kohti. Hän (kala) sanoi: ’Olen pelastanut sinut. Sido laiva kiinni puuhun, mutta älä anna veden katkaista tietäsi kun olet vuorella. Sitä mukaa kuin vesi laskeutuu, seuraa sen perässä askel askeleelta.’” – Satapathabrahmana, Idän viisautta; vrt. 1. Mooseksen kirja 6:9 – 8:22.

[Kartta/Kuvat s. 123]

(Ks. painettu julkaisu)

Ganges virtaa yli 2400 kilometriä Himalajalta Kalkuttaan ja sen Bangladeshissa sijaitsevalle suistoalueelle

INTIA

Kalkutta

Gangesjoki

[Kuvat]

Ganga Ma laskeutuu Šivan pään päältä hänen hiustensa kautta

Hartaita hinduja ghatilla kylpemässä Gangesin vesissä Varanasissa eli Benaresissa

[Kuva s. 96]

Ganeša, hindujen norsupäinen hyvän onnen jumala, Šivan ja Parvatin poika

[Kuvat s. 99]

Hindut kunnioittavat lingoja (fallossymboleja). Šiva (hedelmällisyyden jumala) on kaiverrettu yhteen lingaan ja neljä hänen päätään on toisen ympärillä

[Kuva s. 108]

Jainalaiset nunnat käyttävät suunsa edessä mukhavastrikaa, joka estää hyönteisiä menemästä suuhun ja kuolemasta

[Kuva s. 115]

Käärmeenpalvontaa harjoitetaan pääasiassa Bengalissa. Manasa on käärmeiden jumalatar

[Kuva s. 118]

Višnu vaimonsa Lakšmin kanssa. Višnu on kerälle kiertyneen Ananta-käärmeen päällä ja nelipäinen Brahma Višnun navasta kasvavan lootuksen päällä