ja vihkiytyneitten miesten vuosisatoja sitten kirjoittamien Raamatun ennustusten täyttyvän.”

Teokraattisen järjestön ulkopuolella olevat sukupolveni edustajat ovat tietenkin osoittautuneet juuri sellaisiksi, kuin vuonna 1914 valmistuneessa Luomisnäytöksessä sanottiinkin: hulluiksi rahaan, kunniaan ja nautintoihin. Me Herran järjestön sisäpuolella olevat olemme yrittäneet kaikilla mahdollisilla tavoilla kääntää heidän huomionsa elämän sanomaan. Olemme käyttäneet iskulauseita, suuria mainoksia lehdissä, radiota, ääniautoja, kannettavia gramofoneja, valtavia konventteja, kylttejä kantavien ihmisten muodostamia pitkiä kulkueita ja talosta-taloon-palvelijoiden kasvavaa armeijaa. Tämä toiminta on jakanut ihmisiä: Jumalan perustetun valtakunnan puolella olevat ovat toisella puolella ja sitä vastaan olevat ovat toisella. Juuri tämän työn Jeesus ennusti tapahtuvan minun sukupolveni aikana! – Matteus 25:31–46.

”Laiska sydämeni” tulee sykkimään loppuun asti arvostuksesta sitä etua kohtaan, että olen saanut kuulua ainutlaatuiseen sukupolveen. Se sykkii ihastuksesta sen edun vuoksi, että voin nyt nähdä miljoonia hymyileviä kasvoja, joiden on määrä jatkaa hymyilemistä ikuisesti.

Muuan nuori ylistää Jehovaa

NUORILLE avautuu monia tilaisuuksia todistamiseen, jos heillä on voimakas halu palvella Jehovaa. Erään Länsi-Keniassa asuvan viisivuotiaan pojan kokemus osoittaa tämän. – Saarnaaja 12:1.

Hänen äitinsä kysyi häneltä: ”Miksi haluat tulla isona?” Poika oli pannut merkille seurakunnassa työskentelevän erikoistienraivaajan ja vastasi: ”Haluan tulla erikoistienraivaajaksi niin kuin veli F——.” Äiti vastasi: ”Mutta eihän se käy päinsä; et voi olla edes vakituinen tienraivaaja, koska sinulla ei ole raamatuntutkistelua.” Poika kysyi: ”Mitä sitten voin tehdä?” Hänen äitinsä ehdotti, että hän yrittäisi opettaa leikkitovereitaan julkaisustaan Kirjani Raamatun kertomuksista.

Tämä viisivuotias poika otti Raamatun kertomuksia -kirjansa ja lähti käymään ystäviensä luona pyytämässä heitä tutkimaan kanssaan Raamattua. Mihin se johti?

Hän sai kokoon kymmenen lapsen ryhmän, jonka kanssa hän ryhtyi tutkimaan. Hän käytti hyvin kuvia, herätti monia tutkivia kysymyksiä ja esitti tutkistelun lopussa kertauskysymyksiä. Jos lapset eivät muistaneet, hän kävi aineiston läpi uudelleen heidän kanssaan. Äiti selitti, että oli todella ilo nähdä kaikkien näiden lasten istuvan maassa heidän kotinsa edessä ja tutkivan yhdessä! Siinä hänen viisivuotias poikansa kyseli ja kaikki nostivat kätensä halukkaina vastaamaan.

Tälle äidille samoin kuin seurakunnalle tuotti lisää iloa se, kun he näkivät kahdeksan lapsen käyvän seurakunnankokouksissa. Kaksi muuta olivat liian pieniä. Kaikki tämä tapahtui siksi, että muuan viisivuotias poika halusi ylistää Jehovaa ja auttaa toisia.