teot 16:9, 10). He ovat saarnanneet nyt yli kaksi vuotta kärsivällisesti hyvää uutista tällä alueella luottaen siihen, että Jehova saa aikaan kasvun (1. Korinttolaisille 3:6).

Valoisat kasvunäkymät

Geotermisellä energialla ja keinovalolla lämmitettävissä kasvihuoneissa ovat islantilaiset maanviljelijät voineet kasvattaa monenlaisia hedelmiä, vihanneksia ja muita kasveja. Jehovan todistajatkin ovat hengellisen totuuden, lämpimän ja ystävällisen todistelun ja Jehovan pyhän hengen siunauksen avulla saaneet suurenmoisia tuloksia Islannin elopellolla.

Kristuksen kuoleman muistojuhlassa oli tänä vuonna läsnä 542 henkeä, ja tällä hetkellä johdetaan lähes 200:aa Raamatun kotitutkistelua. Lisäksi kannustus palvella vapailla alueilla herättää vastakaikua, ja se saa meidät luottamaan siihen, että kaikki tämän suuren saaren lampaankaltaiset ihmiset kuulevat hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, äänen (Johannes 10:14–16). Miten riemullinen lopputulos se onkaan näille uskollisille Valtakunnan julistajille, jotka ovat saarnanneet kärsivällisesti ja kestävinä hyvää uutista tässä jään ja tulen maassa kuluneiden 64 vuoden aikana!

Pysy hellittämättä tienraivauspalveluksessa

SUUNNILLEEN 4 500 000 Jehovan todistajaa julistaa hyvää uutista maailmanlaajuisesti. Heidän joukossaan on runsaat 600 000 tienraivaajaa eli kokoaikaista Valtakunnan julistajaa. Tuohon tienraivaajien armeijaan kuuluu kaikenikäisiä alle teini-ikäisistä yli 90-vuotiaisiin eläkeläisiin. He ovat lähtöisin erilaisista oloista, ja heitä on kaikilta elämänaloilta.

Kaikki nuo kokoajansaarnaajat haluavat epäilemättä menestyä tienraivauspalveluksessaan. Monet toivovat, että siitä tulisi heidän elämänuransa. Joillekin se ei syystä tai toisesta ole mahdollista. Toiset ovat kuitenkin pystyneet jatkamaan tienraivaustaan huolimatta taloudellisista ongelmista, huonosta terveydestä, lannistuneisuudesta ja muista pulmista. Miten sitten kokoajansaarnaajat voivat selvitä sellaisista ongelmista ja jatkaa hellittämättä tienraivauspalvelustaan?

Taloudellisten tarpeiden täyttäminen

Yleensä tienraivaajat ovat apostoli Paavalin tavoin ansiotyössä peittääkseen kulunsa (1. Tessalonikalaisille 2:9). Useimmissa osissa maailmaa he saavat maksaa ruoasta, vaatteista, asunnosta ja liikkumisesta pilviä hipovia hintoja. Monesti heidän on vaikeaa saada tarvitsemaansa osa-aikatyötä. Jos sellaista löytyy, palkka on hyvin usein pieni eikä työnantaja ehkä maksa sosiaaliturvamaksua.

Jos etsimme ”jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan”, voimme luottaa siihen, että Jehova huolehtii aineellisista tarpeistamme. Taloudellisten paineiden rasittamina tienraivaajien ei sen vuoksi tarvitse ”olla – – huolissaan seuraavasta päivästä”. (Matteus 6:25–34.) Samalla kun he yrittävät tosissaan ratkaista sellaiset ongelmat, luja usko Jehovaan säästää heidät tarpeettomalta huolestuneisuudelta.

Taloudellisten ongelmien ilmaantuessa voidaan kuluja ehkä pienentää. Muuttamalla hieman rahankäyttöä voi olla mahdollista hankkia se, mitä tarvitaan, vaikkei ehkä kaikkia tavaroita, joita tekisi mieli. Kulujen pienentämiseksi jotkut tienraivaajat jakavat asunnon toisten kristittyjen kanssa. Joskus vanhemmat tukevat lastensa tienraivausta antamalla näiden asua kotona ilmaiseksi tai hyvin pientä vuokraa vastaan. Jotkut auttavat tienraivaajia selviämään ruoka- ja matkakuluista. Tienraivaajat eivät kuitenkaan halua tulla toisille taakaksi, sillä heidän raamatullinen velvollisuutensa on elättää itsensä (2. Tessalonikalaisille 3:10–12).

Liikkumisesta aiheutuvia kuluja voidaan vähentää jakamalla kustannukset toisten tienraivaajien kanssa. Jos kahdella tienraivaajalla on autot, he voisivat lähteä saarnaamistyöhön samalle alueelle yhdellä autolla, mikä poistaisi kahdesta autosta koituvat menot. Ne tienraivaajat, joilla ei ole autoa, voivat kulkea niiden kyydissä, joilla on, ja auttaa kustannuksissa. Matkakuluja voidaan edelleen pienentää käymällä lähialueita pääasiassa jalkaisin. Monissa maissa tienraivaajat käyttävät edullisia julkisia kulkuvälineitä.

Niiden joukossa, jotka voittivat taloudelliset vaikeudet ja pysyivät hellittämättä kokoajanpalveluksessa, olivat Newton Cantwell ja hänen vaimonsa. He myivät maatilansa ja aloittivat tienraivauksen kuuden lapsensa kanssa – lapsia oli kaiken kaikkiaan seitsemän – vuonna 1932, keskellä suurta lamakautta. ”Ei kulunut kauankaan, kun olimme käyttäneet kaikki rahat, jotka olimme saaneet tilastamme; suurin osa meni lääkärinlaskuihin”, kirjoitti veli Cantwell. ”Muistamme, kuinka muutettuamme toiselle määräalueellemme pystyimme maksamaan vain kahden viikon vuokran etukäteen ja säästöön jäi viisi dollaria. Tiesimme kuitenkin, että Jehova huolehtisi meistä niin kauan kuin suorittaisimme uutterasti palvelustamme. – – Opimme säästämään eri asioissa. Esimerkiksi muutettuamme uudelle alueelle kerroin muutamille huoltoaseman omistajille, että käytimme joka päivä kristillisessä työssämme kolmea autoa. Saimme tavallisesti sen vuoksi bensiiniä alennuksella. Poikamme oppivat nopeasti korjaamaan automme, mikä säästi paljon korjaamolaskuissa.” Cantwellit selvisivät siten menestyksellisesti taloudellisista haasteista ja pysyivät kokoajanpalveluksessa. Veli Cantwell oli yhä tienraivaajien riveissä kuollessaan 103-vuotiaana.

Osa-aikatyön saaminen

Useat tienraivaajat elättävät itsensä osaaikatyöllä. Elättääkseen itsensä sananpalvelijana Korintossa Paavali teki telttoja uskovien tovereidensa Akylaan ja Priskillan kanssa (Apostolien teot 18:1–11). Nykyään hengelliset veljet voivat usein ilokseen tarjota osaaikatyötä tienraivaajille. Toiset tienraivaajat hankkivat osa-aikatyön työnvälitystoimiston kautta. On välttämätöntä luottaa Jumalaan ja rukoilla hartaasti hänen ohjaustaan, kun tehdään työpaikkaa koskevia ratkaisuja (Sananlaskut 15:29).

”Saatuani paljon voimaa rukouksesta”, sanoi muuan tienraivaaja, ”ilmoitin esimiehelleni, että sananpalvelukseni on minulle vakava henkilökohtainen velvollisuus enkä voisi ottaa kokopäivätyötä. Seuraavana keskiviikkona minulta tiedusteltiin, voisinko harkita tehtävän suorittamista osa-aikatyönä. Hyväksyin sen ilomielin.” Älä aliarvioi rukouksen voimaa; toimi rukoustesi mukaisesti.

Tienraivaajat voivat huomata viisaaksi selittää mahdolliselle työnantajalle, että he etsivät osa-aikatyötä voidakseen elättää itsensä sananpalvelijoina. He voivat kertoa, minä päivinä ja kuinka moneksi tunniksi viikossa he voivat tulla töihin. Kaksi lihallista sisarusta pystyi jakamaan lakiasiaintoimistosta tarjotun kokopäivätyön siten, että kumpikin oli töissä kaksi ja puoli päivää viikossa. He elättivät sillä itsensä tienraivaajina, kunnes he saivat kutsun Vartiotornin raamattukouluun Gileadiin, josta heidät lähetettiin määräalueelleen lähetystyöhön.

Monenlaista raamatullisesti hyväksyttävää työtä voidaan löytää toisten uskovien ja muiden ihmisten avulla tai lehti-ilmoitusten kautta. Nöyryydestä on hyötyä, sillä se voi estää tienraivaajia valitsemasta liian tarkoin, mitä työtä he haluavat tehdä (vrt. Jaakob 4:10). Jatkaakseen tienraivausta he voivat joutua tekemään työtä, jota jotkut ihmiset pitävät vähäpätöisenä tai halpa-arvoisena. Jos ottaa vastaan sellaisen työn, vaikka haluaisikin jonkin toisenlaisen, työpaikkaa voi ehkä myöhemmin vaihtaa.

Huono terveys ja lannistuminen

Jotkut joutuvat keskeyttämään tienraivauksensa vakavien terveysongelmien vuoksi. Jos tienraivaajat eivät kuitenkaan tee niin liian hätäisesti, he voivat huomata, että sairaus voidaan parantaa tai terveys kohenee sen verran, että he pystyvät jatkamaan tienraivaustaan. Monet voivat olla tienraivaajia terveyspulmista huolimatta, koska he saavat lääkärinhoitoa, noudattavat oikeaa ruokavaliota sekä lepäävät ja liikkuvat riittävästi. Muuan matkavalvoja huomasi eräällä tienraivaajasisarella olevan niin paha niveltulehdus, että tämä tarvitsi apua pystyäkseen kävelemään palveluksessa talosta taloon (Apostolien teot 20:20). Silti tuo sisar ja hänen miehensä johtivat 33:a raamatuntutkistelua ja olivat auttaneet 83:a ihmistä ottamaan vastaan Jumalan totuuden. Hänen terveytensä koheni aikanaan, ja 11 vuotta myöhemmin hän oli tienraivaajien palveluskoulussa.

Lannistuminen voi saada jotkut jättämään tienraivauspalveluksen (Sananlaskut 24:10 [”veltto”, KR-38; ”lannistunut”, UM]). Eräs tienraivaaja kertoi matkavalvojalle: ”Aion lopettaa tienraivauksen. – – Minun täytyy maksaa muutamia laskuja.” Tuo veli tarvitsi silmälasit, jotka maksoivat 20 dollaria. ”Aiotko lopettaa tienraivauksen, koska sinulta puuttuu 20 dollaria?” kysyi matkavalvoja. Tienraivaajalle ehdotettiin, että hän menisi päiväksi töihin paikkakunnalla olevalle kahviviljelmälle, ansaitsisi nuo 20 dollaria, ostaisi silmälasit ja jatkaisi tienraivausta. Myöhemmin keskustelusta kävi ilmi, että eniten häntä masensivat hänen autonsa kalliit korjauskulut. Hänelle ehdotettiin, että hän vähentäisi kustannuksia ajamalla päivittäin vain muutaman kilometrin matkoja eikä kävisi läpi kovin laajaa aluetta. Häntä neuvottiin myös pitämään yllä hengellisyyttään. Tienraivaaja sovelsi noita neuvoja, ja puolen vuoden kuluttua hänet kutsuttiin Gilead-kouluun. Valmistuttuaan hän lähti ulkomaiselle määräalueelleen ja palveli siellä uskollisesti vuosien ajan kuolemaansa saakka. Saamme tosiaan usein suuria siunauksia, jos emme lannistu vaan muistamme, että Jehova on kanssamme.

Vaali palvelusetuasi

Huolimatta siitä, että Paavali kohtasi koettelemuksia, kuten ollessaan puutteessa ja vailla ruokaa, hän piti palvelustaan aarteena (2. Korinttolaisille 4:7; 6:3–6). Vaikka monet Jehovan palvelijat Afrikassa, Aasiassa, Itä-Euroopassa ja muualla ovat nykyään kokeneet kärsimyksiä ja vainoa, he ovat pitäneet lujasti kiinni tienraivauspalveluksen edustaan. Tee siksi koetuksia kohdatessasi kaikkesi, jotta pysyisit hellittämättä tässä kallisarvoisessa palveluksessa Jehovan ylistykseksi.

Useimmat tienraivaajat pystyivät aloittamaan kokoajanpalveluksen vain siksi, että he yksinkertaistivat elämäntapaansa. Paavalin tavoin he vastustivat materialistisia houkutuksia ja opettelivat tyytymään ”elatukseen ja vaatteisiin”. Voidakseen jatkaa tienraivauspalvelustaan heidän täytyy edelleen pysyä tyytyväisinä siihen, että heillä on elämän välttämättömyydet. (1. Timoteukselle 6:8.) Ilo seuraa siitä, että arvostamme Jumalan meille antamia etuja aineellista omaisuutta enemmän.

Valaisemme asiaa. Anton Koerberilla oli etu kertoa Valtakunnasta hallitusviranomaisille Washingtonissa. Hän palveli tienraivaajana jonkin aikaa ja oli kierrosvalvojana 1950-luvulla. Muutamat hänen entisistä liiketuttavistaan tarjosivat hänelle kerran mahdollisuuden saada miljoona dollaria voittoa. Hänen olisi kuitenkin täytynyt omistautua liiketoimiin koko ajallaan noin vuodeksi. Rukoiltuaan ohjausta ja tervemielisyyttä hän sanoi: ”En voisi mistään hinnasta luopua edes vuodeksi suurenmoisesta edustani palvella Jehovaa täällä. Minulle on arvokkaampaa palvella veljiäni Washingtonissa, ja tiedän, että täällä Jehova siunaa minua. Epäilemättä ansaitsisin miljoona dollaria, mutta mitä minusta olisi sellaisen vuoden jälkeen jäljellä hengellisesti tai edes fyysisesti?” Hän hylkäsi sen vuoksi tarjouksen. Vaalimalla samoin etujaan monet tienraivaajat voivat pysyä hellittämättä palveluksessaan.

Miten suuresti tienraivaajia siunataankaan! On siunattu etu käyttää useita tunteja Jehovan valtakunnan kunniasta kertomiseen (Psalmit 145:11–13). Koska tienraivaajat omistavat paljon aikaa palvelukseen, heillä on etu antaa hengellistä lohdutusta köyhille ja sorretuille, sairaille ja riistetyille sekä muille sellaisille, jotka ovat tuskallisen ahdistuneita ja tarvitsevat luotettavaa toivoa. Jos siis olosuhteemme sallivat meidän osallistua kokoajanpalvelukseen, saamme varmasti monia siunauksia. ”Herran siunaus rikkaaksi tekee.” (Sananlaskut 10:22.) Hänen tukensa ja siunauksensa auttavat monia Valtakunnan julistajia pysymään iloisina hellittämättä tienraivauspalveluksessaan.

Lukijoiden kysymyksiä

Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeen 9:3:ssa: ”Toivoisinpa, että minut itseni erotettaisiin kirottuna Kristuksesta veljieni hyväksi, sukulaisteni lihan mukaan.” Tarkoittiko hän, että hän uhraisi elämänsä pelastaakseen juutalaistoverinsa?

Jeesus antoi verrattoman esimerkin rakkaudesta. Hän luopui halukkaasti sielustaan eli elämästään syntisen ihmiskunnan hyväksi. Julkisen palveluksensa aikana hän kulutti itseään maanmiestensä – juutalaisten – hyväksi, jotta mahdollisimman monet olisivat niiden joukossa, jotka hyötyisivät hänen lunastusuhristaan (Markus 6:30–34). Se että he olivat välinpitämättömiä pelastussanomasta ja vastustivat sitä, ei koskaan sammuttanut Jeesuksen rakkaudellista kiinnostusta juutalaista kansaa kohtaan (Matteus 23:37). Hän jätti meille mallin seurataksemme hänen askeleitaan (1. Pietarin kirje 2:21).

Voivatko epätäydelliset ihmiset seurata Jeesuksen esimerkkiä rakkaudesta? Kyllä voivat. Apostoli Paavali on siitä osoitus. Koska hän oli syvästi huolissaan juutalaistovereistaan, hän sanoi rakkaudesta heitä kohtaan toivovansa, että hänet itsensä ”erotettaisiin kirottuna Kristuksesta” heidän puolestaan.

Paavali käytti erästä hyperbolan eli liioittelun muotoa tehdäkseen asiansa selväksi. Jeesus käytti samanlaista liioittelua Matteuksen 5:18:ssa sanoessaan: ”Ennemmin taivas ja maa katoaisivat kuin pieninkään kirjain tai kirjaimen osanen mitenkään katoaisi Laista kaiken tapahtumatta.” Jeesus tiesi, etteivät taivas ja maa katoaisi. Niin kuin ei Paavalikaan tulisi kirotuksi, niin eivät myöskään kaikki juutalaiset hyväksyisi kristillisyyttä. Paavali tarkoitti kuitenkin sitä, että hän tekisi käytännöllisesti katsoen mitä tahansa auttaakseen juutalaisia hyötymään Jumalan järjestämästä keinosta pelastua Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Ei ihme, että hän saattoi rohkaista kristittyjä tovereitaan sanomalla: ”Tulkaa minun jäljittelijöikseni, niin kuin minä olen Kristuksen jäljittelijä.” (1. Korinttolaisille 11:1.)

Nykyajan kristityillä tulee olla samanlainen huoli ei-uskovista kuin Jeesuksella ja Paavalilla. Meidän ei koskaan tule antaa todistusalueellamme asuvien ihmisten kiinnostuksen puutteen tai suoranaisen vastustuksen sammuttaa lähimmäisenrakkauttamme eikä intoamme auttaa heitä oppimaan pelastuksen tie (Matteus 22:39).