Tunne Jehova, persoonallinen Jumala
KUN intialainen tri Radhakrišnan vertasi hindujen jumalakuvaa muiden uskonnollisten järjestelmien jumalakuvaan, hän havaitsi: ”Heprealaisten Jumala on erilainen. Hän on persoona, hän toimii historiassa, ja hän on kiinnostunut tämän kehittyvän maailman muutoksista ja satunnaisista tapahtumista. Hän on Olento, joka viestii kanssamme.”
Raamatun Jumalan nimi on hepreaksi יהוה, joka käännetään tavallisesti ”Jehovaksi”. Hän on kaikkien muiden jumalien yläpuolella. Mitä hänestä tiedetään? Miten hän oli kanssakäymisissä ihmisten kanssa Raamatun aikoina?
Jehova ja Mooses ”kasvotusten”
Jehovan ja hänen palvelijansa Mooseksen välillä vallitsi niin läheinen suhde, että heidän sanottiin olevan tekemisissä ”kasvoista kasvoihin”, vaikkei Mooses pystynytkään näkemään Jumalaa kirjaimellisesti (5. Mooseksen kirja 34:10; 2. Mooseksen kirja 33:20). Nuorena Mooses tunsi kuuluvansa israelilaisiin, jotka olivat tuolloin orjina Egyptissä. Hän käänsi selkänsä elämälleen faraon huonekunnan jäsenenä ja ”valitsi – – osakseen huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa” (Heprealaisille 11:25). Sen vuoksi Jehova antoi Moosekselle monia erikoistehtäviä.
Faraon huonekunnan jäsenenä ”Moosekselle opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta” (Apostolien teot 7:22). Mutta voidakseen johtaa Israelin kansaa hänen täytyi kehittää myös nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä. Hän teki niin ollessaan 40 vuotta paimenena Midianissa (2. Mooseksen kirja 2:15–22; 4. Mooseksen kirja 12:3). Jehova paljasti hänelle itsensä ja tarkoituksensa, vaikka pysyikin näkymättömänä, ja enkelien välityksellä Jumala antoi hänelle kymmenen käskyä (2. Mooseksen kirja 3:1–10; 19:3–20:20; Apostolien teot 7:53; Heprealaisille 11:27). Raamatussa sanotaan, että ”Jehova puhui Moosekselle kasvotusten, niin kuin mies puhuisi toiselle” (2. Mooseksen kirja 33:11). Jehova itse sanoikin: ”Minä puhun hänelle suusta suuhun.” Miten kallisarvoinen, henkilökohtainen suhde Mooseksella olikaan näkymättömään mutta persoonalliseen Jumalaansa! (4. Mooseksen kirja 12:8.)
Israelin kansan varhaishistorian lisäksi Mooses kirjoitti muistiin lakikokoelman kaikkine seuraamuksineen. Hänelle uskottiin myös eräs toinen arvokas tehtävä: hän sai kirjoittaa 1. Mooseksen kirjan. Tuon kirjan loppupuoli oli historiaa, jonka hänen oma sukunsa tunsi tarkasti ja joka oli siksi suhteellisen helppo kirjoittaa muistiin. Mutta mistä Mooses sai tietää ihmiskunnan varhaisimman historian yksityiskohdat? Hän on saattanut käyttää lähdeaineistona esi-isiensä säilyttämiä vanhoja kirjallisia dokumentteja. Toisaalta yksityiskohtia on voitu välittää hänelle suullisesti tai suoraan Jehovan antamien jumalallisten ilmoitusten kautta. Kaikenikäiset kunnioittavat ihmiset ovat jo kauan tunnustaneet, että Mooseksella oli tällainen henkilökohtainen suhde Jumalaansa.
Jehova – Elian persoonallinen Jumala
Profeetta Eliakin tunsi Jehovan persoonallisena Jumalana. Elia oli palavan innokas puhtaan palvonnan puolesta ja palveli Jehovaa siitä huolimatta, että kanaanilaisten pääjumalan Baalin palvojat alkoivat vihata ja vastustaa häntä voimakkaasti (1. Kuninkaiden kirja 18:17–40).
Israelin kuningas Ahab ja hänen vaimonsa Isebel yrittivät tappaa Elian. Tämä pakeni henkensä edestä Beersebaan Kuolleenmeren länsipuolelle. Sieltä hän vaelsi erämaahan ja rukoili saavansa kuolla. (1. Kuninkaiden kirja 19:1–4.) Oliko Jehova hylännyt Elian? Eikö hän ollut enää kiinnostunut uskollisesta palvelijastaan? Elia on saattanut ajatella niin, mutta miten väärässä hän olikaan! Myöhemmin Jehova puhui hänelle hiljaa ja kysyi: ”Mitä tekemistä sinulla täällä on, Elia?” Yliluonnollisen voiman dramaattisten näytteiden jälkeen ”hänelle puhui ääni, ja se sanoi hänelle [uudestaan]: ’Mitä tekemistä sinulla täällä on, Elia?’” Jehova ilmaisi tätä henkilökohtaista kiinnostusta Eliaa kohtaan rohkaistakseen luotettavaa palvelijaansa. Jumalalla oli hänelle lisää työtä, ja Elia otti sen alttiisti vastaan! Hän suoritti tehtävänsä uskollisesti ja pyhitti Jehovan, persoonallisen Jumalansa, nimen. (1. Kuninkaiden kirja 19:9–18.)
Sen jälkeen kun Jehova hylkäsi Israelin kansan, hän ei enää puhunut henkilökohtaisesti maan päällä oleville palvelijoilleen. Tämä ei merkinnyt sitä, että hänen henkilökohtainen kiinnostuksensa heitä kohtaan olisi hiipunut. Pyhän henkensä välityksellä hän ohjasi ja vahvisti heitä edelleen palveluksessaan. Otetaanpa esimerkiksi apostoli Paavali, aiemmalta nimeltään Saul.
Paavali pyhän hengen ohjauksessa
Saul oli kotoisin Tarsoksesta, Kilikiassa sijaitsevasta huomattavasta kaupungista. Hänen vanhempansa olivat heprealaisia, mutta hän syntyi Rooman kansalaiseksi. Saul kasvatettiin kuitenkin fariseusten ankarien opetusten mukaisesti. Myöhemmin Jerusalemissa hänellä oli mahdollisuus saada koulutusta tunnetun Lain opettajan ”Gamalielin jalkojen juuressa”. (Apostolien teot 22:3, 26–28.)
Koska Saul oli harhaan johdettuna palavan innokas juutalaisen perinteen puolesta, hän osallistui häijyyn kampanjaan Jeesuksen Kristuksen seuraajia vastaan. Hän jopa hyväksyi Stefanoksen, ensimmäisen kristityn marttyyrin, murhan. (Apostolien teot 7:58–60; 8:1, 3.) Myöhemmin hän tunnusti, että vaikka hän oli aiemmin ollut rienaaja ja vainooja ja röyhkeä mies, ’hänelle osoitettiin armoa, koska hän oli tietämätön ja toimi epäuskossa’ (1. Timoteukselle 1:13).
Saulin vaikuttimena oli vilpitön halu palvella Jumalaa. Kun hän oli kääntynyt kristityksi Damaskokseen johtavalla tiellä, Jehova käytti häntä merkittävällä tavalla. Ylösnoussut Kristus ohjasi Ananiaan, erään varhaiskristityn opetuslapsen, auttamaan häntä. Sen jälkeen Jehovan pyhä henki ohjasi Paavalia (Saulin roomalainen nimi, jolla hänet tultiin tuntemaan kristittynä) tämän suorittaessa monivuotista, hedelmällistä palvelusta Euroopassa ja Vähässä-Aasiassa (Apostolien teot 13:2–5; 16:9, 10).
Onko pyhän hengen ohjaus havaittavissa samalla tavoin nykyään? Kyllä on.
Ateismi ei este Jehovan henkilökohtaiselle kiinnostukselle
Joseph F. Rutherford oli Vartiotorni-seuran toinen presidentti. Hänet kastettiin vuonna 1906 raamatuntutkijaksi – nimi jolla Jehovan todistajat tuolloin tunnettiin – seuraavana vuonna hänet nimitettiin Seuran lainopilliseksi neuvonantajaksi, ja tammikuussa 1917 hänestä tuli sen presidentti. Yhteen aikaan tämä nuori lakimies oli kuitenkin ateisti. Miten hänestä tuli tuollainen motivoitunut Jehovan kristitty palvelija?
Heinäkuussa 1913 Rutherford palveli puheenjohtajana Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran konventissa Springfieldissä Massachusettsissa Yhdysvalloissa. Paikallisen The Homestead -sanomalehden toimittaja haastatteli häntä, ja juttu julkaistiin myöhemmin myös tuosta konventista kertovassa raportissa.
Rutherford selitti, että niihin aikoihin, kun hän suunnitteli avioituvansa, hän oli uskonnollisilta näkemyksiltään baptisti, kun taas hänen tuleva vaimonsa oli presbyteeri. Kun Rutherfordin seurakunnan pappi sanoi, että hänen morsiamensa ”joutuisi helvetin tuleen, koska häntä ei ollut kastettu, ja että hän itse pääsisi suoraan taivaaseen, koska hänet oli kastettu, hänen järkensä ei mitenkään voinut hyväksyä sitä ja hänestä tuli ateisti”.
Rutherfordin täytyi tutkia asioita huolellisesti useiden vuosien ajan rakentaakseen uskonsa persoonalliseen Jumalaan uudelleen. Hänen lähtökohtansa oli, että ”sillä, mikä ei voi tyydyttää mieltä, ei ole oikeutta tyydyttää sydäntä”. Kristittyjen ”täytyy olla varmoja siitä, että Raamatun kirjoitukset, joihin he uskovat, ovat totta”, Rutherford selitti ja jatkoi: ”Heidän täytyy tuntea perusta, jolla he seisovat.” (Ks. 2. Timoteukselle 3:16, 17.)
Ateisti tai agnostikko voi tosiaan nykyäänkin tutkia Raamatun kirjoituksia, rakentaa uskoa ja luoda vahvan, henkilökohtaisen suhteen Jehova Jumalaan. Tutkittuaan huolellisesti Raamattua Vartiotorni-seuran julkaisun Tieto joka johtaa ikuiseen elämään avulla eräs nuori mies tunnusti: ”En uskonut Jumalaan, kun aloin tutkia, mutta nyt huomaan, että Raamatun tuntemus on muuttanut koko ajattelutapani. Alan tuntea Jehovaa ja luottaa häneen.”
”Hullu” ja Jumala
”Yhdellekään VT:n [Raamatun heprealaisten kirjoitusten] kirjoittajalle ei koskaan tullut mieleenkään todistaa tai vakuuttaa, että Jumala on olemassa”, sanoo tri James Hastings teoksessa A Dictionary of the Bible. ”Jumalan olemassaolon kieltäminen tai sen todistaminen perusteluin ei yleensäkään ole vanhan ajan maailman hengen mukaista. Usko Jumalaan oli ihmismielelle luonnollista ja kaikille ihmisille yhteistä.” Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että kaikki olisivat tuolloin olleet Jumalaa pelkääviä. Kaukana siitä. Psalmeissa 14:1 ja 53:1 mainitaan kummassakin ”mieletön” eli, kuten vuoden 1938 kirkkoraamattu sanoo, ”hullu”, joka on sanonut sydämessään: ”Ei ole Jehovaa.”
Millainen ihminen on tämä hullu, henkilö joka kieltää Jumalan olemassaolon? Hän ei ole älyllisesti tietämätön. Sen sijaan heprean sana na·valʹ viittaa moraaliseen vajavaisuuteen. Professori S. R. Driver sanoo teoksessaan The Parallel Psalter, että vikana ei ole ”järjen heikkous, vaan moraalinen ja uskonnollinen tunnottomuus, äärimmäinen havaintokyvyn puute”.
Psalmista jatkaa kuvaillen tuollaisesta asenteesta johtuvaa moraalista romahdusta: ”He ovat toimineet turmiollisesti, he ovat toimineet inhottavasti menettelyssään. Ei ole ketään, joka tekee hyvää.” (Psalmit 14:1.) Tri Hastings tiivistää: ”Kun ihmiset luottavat siihen, ettei maailmassa ole Jumalaa ja ettei rangaistusta tule, heistä tulee turmeltuneita ja he tekevät iljettäviä tekoja.” He omaksuvat avoimesti jumalattomia periaatteita ja jättävät huomiotta persoonallisen Jumalan, jolle he eivät halua olla tilivelvollisia. Tuollainen ajattelutapa on kuitenkin nykyään yhtä hullua ja järjetöntä kuin silloin, kun psalmista kirjoitti sanansa yli 3 000 vuotta sitten.
Varoituksia persoonalliselta Jumalaltamme
Palatkaamme nyt johdantokirjoituksessamme herätettyihin kysymyksiin. Miksi niin monet ihmiset eivät pysty sovittamaan yhteen persoonallista Jumalaa ja nykymaailmassa vallitsevaa kärsimystä?
Raamatussa on kirjallista tietoa ihmisiltä, jotka ”pyhän hengen johtamina – – puhuivat sen, minkä saivat Jumalalta” (2. Pietarin kirje 1:21). Ainoastaan siinä paljastetaan meille persoonallinen Jumala, Jehova. Siinä myös varoitetaan meitä pahasta, ihmisille näkymättömästä persoonasta, joka ohjaa ja valvoo ihmisten ajattelua voimakkaasti: Saatana Panettelijasta. Jos emme usko persoonalliseen Jumalaan, niin miten voimme sen paremmin uskoa, että on myös persoonallinen paholainen, Saatana?
Apostoli Johannes kirjoitti Jumalan hengen vaikutuksesta: ”Se – – jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, – – eksyttää koko asuttua maata.” (Ilmestys 12:9.) Myöhemmin Johannes sanoi: ”Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Nämä toteamukset heijastavat Jeesuksen sanoja, jotka Johannes itse kirjoitti muistiin evankeliumiinsa: ”Maailman hallitsija on tulossa. Ja hänellä ei ole mitään otetta minuun.” (Johannes 14:30.)
Miten kaukana tämä Raamatun opetus onkaan siitä, mihin ihmiset nykyään uskovat! ”Paholaisesta puhuminen on nykyään silmiinpistävän vanhanaikaista. Epäilevä ja tieteellinen aikakautemme on pannut Saatanan eläkkeelle”, sanotaan Catholic Herald -lehdessä. Kuitenkin Jeesus sanoi painokkaasti miehille, joilla oli murhanhimoisia aikeita häntä kohtaan: ”Te olette isästänne Panettelijasta ja tahdotte tehdä isänne halujen mukaan.” (Johannes 8:44.)
Raamatun selitys Saatanan voimasta on järkevä. Se selvittää, miksi maailmaa rasittavat viha, sodat ja mieletön väkivalta – kuten kävi ilmi Dunblanessa (ks. s. 3, 4) – vaikka useimmat ihmiset haluaisivat elää rauhassa ja sovussa. Lisäksi Saatana ei ole ainoa vihollisemme, jota vastaan meidän on taisteltava. Raamattu varoittaa myös demoneista, pahoista henkiolennoista, jotka kauan sitten liittyivät Saatanaan johtaakseen ihmisiä harhaan ja käyttääkseen heitä hyväkseen (Juudaan kirje 6). Jeesus Kristus kohtasi monta kertaa näiden henkien voiman, ja hän kykeni alistamaan ne valtaansa (Matteus 12:22–24; Luukas 9:37–43).
Tosi Jumalan, Jehovan, tarkoituksena on puhdistaa maapallo pahuudesta ja tehdä vihdoinkin loppu sekä Saatanan että hänen demoniensa toiminnasta. Jehovan tuntemuksemme perusteella voimme uskoa ja luottaa lujasti hänen lupauksiinsa. Hän sanoo: ”Ennen minua ei ollut muodostettu yhtään Jumalaa, eikä minun jälkeeni edelleenkään ole ollut ketään. Minä – minä olen Jehova, eikä minun lisäkseni ole ketään pelastajaa.” Jehova on todellakin persoonallinen Jumala kaikille niille, jotka tuntevat hänet sekä palvovat ja palvelevat häntä. Häneltä – ja vain häneltä – voimme odottaa pelastusta. (Jesaja 43:10, 11.)
[Kuva s. 7]
1700-luvulta oleva kaiverrus, joka kuvaa Moosesta kirjoittamassa henkeytettynä 1. Mooseksen kirjan 1:1:tä
[Lähdemerkintä]
From The Holy Bible by J. Baskett, Oxford
[Kuva s. 8]
Jeesus Kristus alisti demoneita valtaansa lukuisia kertoja