Kun kärsimystä ei enää ole
KÄRSIMYKSET eivät olleet osa ihmisperhettä koskevaa Jumalan alkuperäistä tarkoitusta. Ne eivät kuuluneet hänen suunnitelmaansa, eikä hän halua ihmisten kärsivän. Saatat kysyä: ”Jos näin on, niin miten kärsimykset alkoivat ja miksi Jumala on sallinut niiden jatkua tähän asti?” (Vrt. Jaakobin kirje 1:13.)
Vastaus voidaan saada ihmisen historian varhaisimmista muistiinmerkinnöistä eli Raamatusta, erityisesti 1. Mooseksen kirjasta. Siinä kerrotaan, että ensimmäiset vanhempamme, Aadam ja Eeva, seurasivat Saatana Panettelijaa hänen kapinassaan Jumalaa vastaan. Heidän toimintansa herätti peruskysymyksiä, jotka kohdistuivat kaikkeudessa vallitsevan lain ja järjestyksen perustuksia vastaan. Kun he vaativat itselleen oikeutta päättää, mikä oli hyvää ja mikä pahaa, he saattoivat Jumalan suvereeniuden epäilyksenalaiseksi. He kyseenalaistivat hänen oikeutensa hallita ja olla ”hyvän ja pahan” ainoa tuomari. (1. Mooseksen kirja 2:15–17; 3:1–5.)
Miksei hän toteuta tahtoaan heti?
”Miksi sitten Jumala ei heti toteuttanut tahtoaan?” voit kysyä. Asia näyttää monien mielestä hyvin yksinkertaiselta. ”Jumalalla oli valta ja voima. Hänen olisi pitänyt käyttää sitä kapinoitsijoiden tuhoamiseen”, he sanovat. (Psalmit 147:5.) Mutta kysyhän itseltäsi: ”Hyväksynkö empimättä kaikki, jotka käyttävät ylivaltaa oman tahtonsa läpi viemiseen? Eikö se, että joku diktaattori panee teloitusryhmät eliminoimaan vihollisensa, herätä vaistomaisesti inhoa?” Useimmat järkevät ihmiset kavahtavat tällaista.
”Niin, mutta jos Jumala käyttäisi tällaista valtaa, kukaan ei asettaisi kyseenalaiseksi hänen tekojaan”, saatat sanoa. Oletko varma siitä? Eikö olekin niin, että ihmiset kyllä kyseenalaistavat Jumalan vallankäytön? He kysyvät, miksi hän ei ole käyttänyt sitä joissakin tilanteissa, esimerkiksi kun on kyse hänen pahuudensallinnastaan. Ja he kysyvät, miksi hän on käyttänyt sitä toisissa tilanteissa. Jopa uskollinen Abraham oli hämmentynyt Jumalan vallankäytöstä vihollisiaan vastaan. Muistat varmaan sen kerran, kun Jumala päätti tuhota Sodoman. Abraham pelkäsi turhaan, että hyvät ihmiset kuolisivat pahojen kanssa. Hän huudahti: ”On mahdotonta ajatella sinusta, että toimit tällä tavoin surmataksesi vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa.” (1. Mooseksen kirja 18:25.) Jopa oikeamieliset ihmiset, kuten Abraham, tarvitsevat vakuutuksia siitä, ettei ehdotonta valtaa käytetä väärin.
Jumala olisi tietenkin voinut tuhota Aadamin, Eevan ja Saatanan heti. Mutta ajattele, miten se olisi saattanut vaikuttaa muihin enkeleihin tai tuleviin luomuksiin, jotka olisivat voineet myöhemmin kuulla hänen toiminnastaan. Olisivatko kysymykset Jumalan hallintaoikeudesta voineet jäädä kalvamaan heidän mieltään? Eikö se asettaisi Jumalan alttiiksi sille syytökselle, että hän oli todellisuudessa jonkinlainen totalitaarinen despootti, jollaiseksi Nietzsche kuvaili hänet, Jumala joka häikäilemättömästi eliminoi jokaisen häntä vastustavan yksilön?
Miksei ihmisiä pakoteta tekemään sitä mikä on oikein?
”Eikö Jumala voisi yksinkertaisesti pakottaa ihmiset toimimaan oikein?” joku saattaa kysyä. Mietihän tätäkin. Kautta historian poliittiset vallanpitäjät ovat yrittäneet saada ihmiset mukautumaan omaan ajatteluunsa. Jotkin hallitukset tai jotkut yksittäiset hallitsijat ovat harjoittaneet monenlaista aivopesua, ehkä käyttämällä apunaan lääkkeitä tai kirurgiaa, ja riistäneet uhreiltaan suurenmoisen tahdonvapauden lahjan. Emmekö arvostakin sitä, että meillä on moraalinen toimintavapaus, vaikka tätä lahjaa voikin käyttää väärin? Katsommeko läpi sormien minkään hallituksen tai kenenkään hallitsijan yrityksiä ottaa se pois?
Mitä muuta Jumala sitten saattoi tehdä kuin saattaa laki voimaan käyttämällä valtaansa heti? Jehova Jumala päätti, että paras tapa hoitaa kapina oli sallia niille, jotka olivat hylänneet hänen lakinsa, väliaikainen riippumattomuus hänen hallinnostaan. Tämän ansiosta Aadamista ja Eevasta polveutuvalla ihmisperheellä olisi rajallinen aika hallita itseään olematta Jumalan lain alaisuudessa. Miksi hän toimi näin? Koska hän tiesi, että aikanaan kertyisi kiistattomia todisteita siitä, että hänen hallitsemistapansa on aina oikea ja vanhurskas, silloinkin kun hän käyttää rajatonta valtaansa tahtonsa toteuttamiseen, ja että kaikenlainen kapina häntä vastaan johtaa ennemmin tai myöhemmin onnettomuuteen (5. Mooseksen kirja 32:4; Job 34:10–12; Jeremia 10:23).
Entä kaikki viattomat uhrit?
”Entä kaikki sillä välin kärsimään joutuvat viattomat ihmiset?” saatat kysyä. ”Onko joidenkin lain yksityiskohtien oikeaksi todistaminen todella sen tuskan arvoista, jota he saavat kärsiä?” Jumala ei ole sallinut pahuutta vain todistaakseen joitakin epämääräisiä lain yksityiskohtia. Päinvastoin tarkoitus on vahvistaa kerran kaikiksi ajoiksi se perustotuus, että hän yksin on suvereeni ja että hänen lakiensa totteleminen on välttämätöntä pysyvän rauhan ja onnellisuuden turvaamiseksi kaikille hänen luomuksilleen.
Eräs ratkaiseva asia, joka on syytä pitää mielessä, on se, että Jumala tietää voivansa poistaa täysin kaiken vahingon, mitä tästä sitten ihmisperheelle aiheutuukin. Hän tietää, että pitkällä aikavälillä tilapäinen tuska ja kärsimys johtaa hyödylliseen lopputulokseen. Ajattelehan äitiä, joka pitää lujasti kiinni lapsestaan samalla kun lääkäri aiheuttaa kipua rokottamalla lasta jotakin sellaista tautia vastaan, joka muutoin tappaisi lapsen. Kukaan äiti ei halua lapsensa tuntevan kipua. Kukaan lääkäri ei halua aiheuttaa potilaalleen ahdistusta. Lapsi ei tuolloin ymmärrä syytä kipuun, mutta myöhemmin hän tajuaa, miksi se sallittiin.
Todellista lohtua kärsiville?
Joistakuista voi tuntua, ettei tämän tietäminen juuri lohduta kärsiviä ihmisiä. Hans Küng sanoo, että järkiperäinen selitys kärsimysten olemassaoloon on ”suunnilleen yhtä suureksi avuksi kärsivälle kuin luento ruoka-aineiden kemiallisesta koostumuksesta nälkää näkevälle ihmiselle”. Hän kysyy: ”Voiko tällainen terävä järkeily todella antaa uusia voimia ihmiselle, joka on kärsimysten vuoksi lähes musertunut?” Sellaisten ihmisten ”terävä järkeily”, jotka jättävät huomioon ottamatta Jumalan sanan, Raamatun, ei tosiaan ole rohkaissut kärsiviä ihmisiä. Tällainen inhimillinen järkeily on vain pahentanut ongelmaa, koska sen avulla on luotu sellainen kuva, että Jumala tarkoitti ihmisten kärsivän ja että maapallo suunniteltiin kyynelten laaksoksi tai koekentäksi niille, jotka saavat lopulta elää taivaassa. Millaista rienausta!
Raamattu itse antaa kuitenkin todellista lohtua. Se ei ainoastaan selitä johdonmukaisesti, miksi kärsimyksiä on, vaan myös rakentaa luottamusta Jumalan varmaan lupaukseen siitä, että hän poistaa kaiken sen vahingon, jonka kärsimysten tilapäinen salliminen on aiheuttanut.
”Kaiken sen ennallistaminen”
Hyvin pian Jumala ennallistaa kaiken sellaiseksi, miksi hän sen tarkoitti ennen kuin hänen ensimmäiset ihmisluomuksensa kapinoivat. Määräaika, jonka hän on ihmisen riippumattomalle hallitusvallalle antanut, on lähes umpeutunut. Elämme aikaa, jolloin hän lähettää ”Jeesuksen, joka taivaan tosin täytyy pitää itsellään kaiken sen ennallistamisen aikoihin saakka, mistä Jumala on puhunut vanhan ajan pyhien profeettojensa suulla” (Apostolien teot 3:20, 21).
Mitä Jeesus Kristus tulee tekemään? Hän hävittää maan päältä kaikki Jumalan viholliset (2. Tessalonikalaisille 1:6–10). Tämä ei ole mikään hätäisesti toimeenpantu teloitus, jollaisia tuomioita jakavat ihmisdiktaattorit. Todistusröykkiö, joka vahvistaa ihmisen huonon hallinnon katastrofaaliset seuraukset, tulee osoittamaan, että Jumalalla on täysi oikeus käyttää pian rajatonta valtaansa tahtonsa toteuttamiseen (Ilmestys 11:17, 18). Tämä merkitsee aluksi ”ahdistusta”, jollaista maapallolla ei ole koskaan ennen koettu ja joka on samankaltainen kuin Nooan ajan vedenpaisumus mutta paljon suurempi (Matteus 24:21, 29–31, 36–39). Tästä ”suuresta ahdistuksesta” elossa säilyvät kokevat ”virvoittumisen ajat” nähdessään kaikkien niiden Jumalan lupausten täyttymyksen, jotka on annettu hänen ”pyhien profeettojensa suulla” (Apostolien teot 3:19; Ilmestys 7:14–17). Mitä Jumala on luvannut?
Vanhan ajan Jumalan profeetat sanovat, että sodan ja verenvuodatuksen aiheuttama kärsimys loppuu. Esimerkiksi psalmissa 46:9 sanotaan: ”Hän lopettaa sodat maan ääreen saakka.” Ei enää julmien sotien viattomia uhreja, surkeita pakolaisia, raiskauksen uhreja, raajarikkoja eikä kuolleita! Profeetta Jesaja sanoo: ”Kansakunta ei nosta miekkaa kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa.” (Jesaja 2:4.)
Profeetat ennustavat myös, että rikollisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta johtuva kärsimys loppuu. Sananlaskujen 2:21, 22:ssa luvataan, että ”juuri oikeamieliset tulevat asumaan maassa” ja ne, jotka aiheuttavat tuskaa ja kärsimystä, ”siitä repäistään pois”. Enää ei ’ihminen hallitse ihmistä hänen vahingokseen’ (Saarnaaja 8:9). Kaikki jumalattomat hävitetään ikuisiksi ajoiksi (Psalmit 37:10, 38). Jokainen voi elää rauhassa ja turvassa, vailla kärsimyksiä (Miika 4:4).
Lisäksi profeetat lupaavat, että fyysisten ja henkisten häiriöiden aiheuttamat kärsimykset loppuvat (Jesaja 33:24). Jesaja lupaa, että sokeat, kuurot ja vammaiset sekä kaikki erilaisten tautien vaivaamat paranevat (Jesaja 35:5, 6). Jumala kumoaa jopa kuoleman vaikutukset. Jeesus ennusti, että ”kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin” (Johannes 5:28, 29). Näyssä, jonka apostoli Johannes sai ”uudesta taivaasta ja uudesta maasta”, hänelle sanottiin, että ”Jumala itse – – pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole” (Ilmestys 21:1–4). Kuvittele tätä! Ei kipua, ei kyyneleitä, ei valitushuutoa, ei kuolemaa – ei kärsimystä enää!
Onpa tänä aikana, jolloin pahuus tilapäisesti sallitaan, sattunut millaisia murhenäytelmiä tahansa, niiden vaikutukset tullaan kaikki poistamaan. Jopa muistot inhimillisestä tuskasta ja kärsimyksestä – jotka eivät koskaan olleet osa Jumalan tarkoitusta – pyyhitään täysin pois. ”Aikaisemmat ahdistukset on silloin unohdettu – – entisiä ei enää palauteta mieleen”, ennusti Jesaja (Jesaja 65:16, 17). Se Jumalan alkuperäinen tarkoitus, että täydellinen ihmisperhe eläisi paratiisimaassa nauttien täydellisestä rauhasta ja onnellisuudesta, toteutuu viimeistä piirtoa myöten (Jesaja 45:18). Luottamus hänen suvereeniuteensa tulee olemaan ehdoton. Mikä etu onkaan elää tuona aikana, jolloin Jumala lopettaa kaiken inhimillisen kärsimyksen, aikana jolloin hän osoittaa, ettei hän ole mikään ”despootti, petkuttaja, huijari, teloittaja”, kuten Nietzsche syytti, vaan hän on aina rakkaudellinen, viisas ja oikeudenmukainen käyttäessään ehdotonta valtaansa!
[Kuva s. 5]
Jotkut hallitsijat ovat harjoittaneet aivopesua ja riistäneet uhreiltaan tahdonvapauden
[Lähdemerkintä]
UPI/Bettmann
[Kuva s. 7]
Kun kärsimystä ei enää ole, kaikki nauttivat elämästä täysin määrin