Raamatun näkökanta

Oikeuttaako köyhyys varastamaan?

”Köyhyys on ihmisten onnellisuuden suuri vihollinen; se todellakin riistää vapauden, ja se tekee joidenkin hyveiden ylläpitämisestä mahdotonta ja toisten harjoittamisesta äärimmäisen vaikeaa.” (Samuel Johnson, 1700-luvulla elänyt kirjailija)

ROOMALAINEN valtiomies Flavius Magnus Aurelius Cassiodorus sanoi: ”Köyhyys on rikollisuuden äiti.” Tällaiset mielipiteet tuntuvat vihjaavan, että jotkin rikokset ovat luonnollinen seuraus köyhyydestä. Ilmeisesti monet ihmiset ajattelevat nykyään samalla tavoin, varsinkin kun kyseessä on varastaminen.

Melko yleisesti uskotaan, että sorto ja köyhyys oikeuttavat varastamaan. Ajattelepa vaikka kuuluisia 1300-luvun englantilaisia balladeja, joissa kerrotaan Robin Hoodista ja kuvaillaan, kuinka tuo legendaarinen lainsuojaton varasti rikkailta ja jakoi saaliinsa köyhille. Häntä on vuosisatojen ajan pidetty sankarina.

Monet joutuvat nykyisin kieltämättä kokemaan äärimmäisiä taloudellisia vaikeuksia. Maailmanpankki raportoi hiljattain, että 1,3 miljardia ihmistä elää vähemmällä kuin dollarilla päivässä. Eräässä tutkimuksessa 70 prosenttia filippiiniläisistä sanoi pitävänsä itseään köyhänä. Brasiliassa rikkain 20 prosenttia väestöstä ansaitsee 32 kertaa enemmän kuin köyhin 20 prosenttia. Tällainen tilanne voi saada jotkut turhautumaan siinä määrin, että he turvautuvat mihin tahansa keinoihin, jopa varastamiseen, täyttääkseen päivittäiset tarpeensa ja pysyäkseen hengissä.

Raamattu selvästikin tuomitsee varastamisen. Kymmenestä käskystä kahdeksas kuuluu: ”Et saa varastaa.” (2. Mooseksen kirja 20:​15.) Silti monet sellaisetkin ihmiset, jotka uskovat Raamattuun, helposti pitävät varastamista hyväksyttävänä, jos varkaan motiivina on surkea taloudellinen tilanne.

Tämä herättää vakavia kysymyksiä: Oikeuttaako köyhyys todellakin varastamaan? Miten äärimmäisessä taloudellisessa ahdingossa pitäisi toimia? Entä jos huolehdittavana on sairaita tai nälkäisiä lapsia? Hyväksyisikö Jehova Jumala varastamisen tällaisissa tapauksissa, varsinkin jos varastetut tavarat kuuluvat ihmisille, jotka eivät ehkä edes kaipaa niitä?

Mitä Jumala sanoo?

Koska Jeesus heijasti Isänsä persoonallisuutta, hänen esimerkkinsä voi auttaa meitä ymmärtämään Jumalan kantaa (Johannes 12:​49). Maan päällä ollessaan Jeesus kohteli puutteenalaisia ihmisiä hyvin myötätuntoisesti. Raamatussa sanotaan, että ”nähdessään ihmisjoukot hän tunsi sääliä heitä kohtaan” (Matteus 9:​36). Silti hän ei koskaan, ei missään olosuhteissa, suvainnut varastamista. Myöskään Jumala ei ajattele köyhyyden oikeuttavan varastamaan, vaikka hän välittääkin köyhistä. Raamatussa sanotaan Jesajan 61:​8:ssa, että Jumala ’vihaa ryöstöä ja epävanhurskautta’. Ja apostoli Paavali toteaa selvästi, että varkaat eivät peri Jumalan valtakuntaa. Meidän ei siis tarvitse olla epätietoisia Jumalan näkökannasta. (1. Korinttilaisille 6:​10.)

Sananlaskujen 6:​30:ssä sanotaan kuitenkin, että ”varasta ollaan halveksimatta vain siksi, että hän varastaa täyttääkseen nälissään sielunsa”. Oikeuttaako tämä lausunto varastamaan? Ei millään muotoa. Lauseyhteys osoittaa, että Jumalan silmissä varas ansaitsee silti rangaistuksen hairahduksestaan. Seuraavassa jakeessa sanotaan: ”Mutta kun hänet yllätetään, hän korvaa sen seitsenkertaisesti; kaikki talonsa arvoesineet hän antaa.” (Sananlaskut 6:​31.)

Vaikka varas, joka anastaa nälkäänsä, ei olisikaan yhtä tuomittava kuin se, joka varastaa ahneuksissaan tai vahingoittamistarkoituksessa, niiden, jotka haluavat Jumalan hyväksymyksen, ei tulisi syyllistyä minkäänlaiseen varasteluun. Varastaminen jopa äärimmäisessä köyhyydessä häpäisee Jumalaa. Sananlaskujen 30:​8, 9:ssä asia esitetään näin: ”Anna minun syödä määräosani ruokaa, – – etten joudu köyhyyteen ja suorastaan varasta, ja riko Jumalani nimeä vastaan.” Varas todellakin tuottaa häpeää Jumalan nimelle. Koska varastaminen on rakkaudetonta, se on syntiä huolimatta siitä, onko uhrina rikas vai köyhä. Niiden kannalta katsottuna, jotka rakastavat Jumalaa ja lähimmäistä, varastaminen ei ole koskaan oikeutettua. (Matteus 22:​39; Roomalaisille 13:​9, 10.)

Ei ole johdonmukaista väittää, että vähäosaisilla on oikeus varastaa. Vähän samanlainen väite voisi olla, että heikkorakenteisemmalla urheilijalla on oikeus käyttää kiellettyjä lääkeaineita, jotta hän voittaisi. Vaikka hän voittaisikin, tapa on silti ollut epärehellinen. Toiset voisivat oikeutetusti olla sitä mieltä, että hän on vienyt heiltä voiton laittomin keinoin. Sama pitää paikkansa myös varkaasta. Hän ottaa itselleen epärehellisesti sellaista, mikä kuuluu jollekulle toiselle. Hänen epäedullinen asemansa ei pyhitä keinoja.

Jokaisen varkaan, joka haluaa Jumalan hyväksymyksen, tulee katua käytöstään. Raamattu kehottaa: ”Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää.” (Efesolaisille 4:​28.) Aitoa katumusta osoittavat entiset varkaat voivat olla varmoja siitä, että Jehova antaa heille anteeksi (Hesekiel 33:​14–16).

Mitä puutteenalaiset voivat tehdä?

Raamatussa luvataan: ”Jehova ei anna vanhurskaan sielun olla nälissään, mutta jumalattomien halun hän torjuu.” (Sananlaskut 10:​3.) Jumala ei auta niitä, jotka tieten tahtoen rikkovat hänen lakiaan tyydyttääkseen omat halunsa. Mutta hän tuntee sääliä niitä kohtaan, jotka vilpittömästi yrittävät totella häntä, ja siunaa heidän ponnistelunsa tarpeellisen hankkimiseksi. (Psalmit 37:​25.)

Miljoonat ihmiset ovat jo huomanneet, että jumalisten periaatteiden noudattaminen parantaa heidän osaansa elämässä. Esimerkiksi soveltamalla Raamatun neuvoja, jotka koskevat ahkeruutta ja paheiden – muun muassa uhkapelien, juopumuksen, tupakoinnin ja huumeidenkäytön – karttamista, he ovat voineet saada enemmän sellaista, mitä he todella tarvitsevat (Galatalaisille 5:​19–21). Tämä vaatii uskon osoittamista, ja ne, jotka ovat osoittaneet sitä, ovat oppineet, että ”Jehova on hyvä” ja että hän auttaa häneen luottavia (Psalmit 34:​8).

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Robin Hood: General Research Division/The New York Public Library/Astor, Lenox and Tilden Foundations