Eevan täydellisiksi ja tarkoitti, että koko ihmiskunta polveutuu heistä (1. Moos. 1:28; 3:20). On aivan selvää, että jotkut varsinkin ensimmäisiin sukupolviin kuuluvat lähisukulaiset menisivät naimisiin keskenään. Synnin ilmaantumisen jälkeenkin oli suhteellisen pieni vaara, että varhaisten sukupolvien lapset olisivat saaneet huomattavia epämuodostumia, koska ihmissuku oli paljon lähempänä täydellisyyttä, josta Aadam ja Eeva olivat nauttineet. Silloin eläneiden ihmisten pitkäikäisyys on todisteena tästä (ks. 1. Moos. 5:3–8; 25:7). Mutta noin 2500 vuotta sen jälkeen, kun Aadamista tuli synnintekijä, Jumala kielsi sukurutsaisen avioliiton. Tämä osaltaan varjeli jälkeläisiä ja kohotti Jehovan palvelijoitten sukupuolimoraalin korkeammalle tasolle kuin oli niiden heidän ympärillään olevien ihmisten moraali, jotka harrastivat tuohon aikaan kaikenlaisia paheita. (Ks. 3. Moos. 18:2–18.)

Mikä voi auttaa parantamaan avioliittoa?

1) Jumalan sanan tutkiminen säännöllisesti yhdessä ja Jumalan avun rukoileminen ongelmien ratkaisemiseen (2. Tim. 3:16, 17; Sananl. 3:5, 6; Fil. 4:6, 7).

2) Johtoaseman periaatteen ymmärtäminen. Se asettaa vakavan vastuun aviomiehelle. (1. Kor. 11:3; Ef. 5:25–33; Kol. 3:19.) Se vaatii myös vaimolta vilpittömiä ponnisteluja (Ef. 5:22–24, 33; Kol. 3:18; 1. Piet. 3:1–6).

3) Sukupuolisen kiinnostuksen rajoittaminen omaan puolisoonsa (Sananl. 5:15–21; Hepr. 13:4). Rakkaudellinen kiinnostus puolison tarpeita kohtaan voi auttaa suojelemaan häntä kiusaukselta väärintekoon (1. Kor. 7:2–5).

4) Ystävällinen, huomaavainen puhetapa; vihanpuuskien, nalkutuksen ja töykeän arvostelevien huomautusten välttäminen (Ef. 4:31, 32; Sananl. 15:1; 20:3; 21:9; 31:26, 28).

5) Työteliäisyys ja luotettavuus perheen asunnosta ja vaatteista huolehtimisessa sekä terveellisten aterioitten valmistamisessa (Tit. 2:4, 5; Sananl. 31:10–31).

6) Raamatun neuvojen nöyrä soveltaminen riippumatta siitä, menetteleekö toinen mielestäsi kaikessa niin kuin hänen pitäisi (Room. 14:12; 1. Piet. 3:1, 2).

7) Huomion kiinnittäminen omien hengellisten ominaisuuksiensa kehittämiseen (1. Piet. 3:3–6; Kol. 3:12–14; Gal. 5:22, 23).

8) Tarvittavan rakkauden, valmennuksen ja kurin antaminen lapsille, jos heitä on perheessä (Tit. 2:4; Ef. 6:4; Sananl. 13:24; 29:15).

Elämä

Määritelmä: Toiminnallinen tila, joka erottaa kasvit, eläimet, ihmiset ja henkiolennot elottomista kohteista. Aineellisilla eliöillä on yleensä kyky kasvaa, pitää yllä aineenvaihduntaa, reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin ja lisääntyä. Kasveissa on toiminnallinen elämä, mutta ei elämää aistivana sieluna. Maallisissa sieluissa, eläimissä ja ihmisissä, on sekä toiminnallinen elinvoima, joka elävöittää ne, että hengitys, joka ylläpitää tuota elinvoimaa.

Älyllisten persoonien elämä on täysimmässä merkityksessään täydellistä olemassaoloa, johon sisältyy oikeus elämään. Ihmissielu ei ole kuolematon. Uskolliset Jumalan palvelijat odottavat kuitenkin saavansa elää ikuisesti täydellisyydessä: monet maan päällä ja Jumalan valtakunnan perillisten ”pieni lauma” taivaassa. Kun Valtakunta-luokan jäsenet saavat ylösnousemuksen henkielämään, heille annetaan myös kuolemattomuus, sellainen elämä jota ei tarvitse ylläpitää minkään luodun avulla.

Mikä on ihmiselämän tarkoitus?

Perusedellytys sille, että elämällämme on tarkoitus, on elämän Lähteen tunnustaminen. Jos elämä olisi sokean sattuman tuote, olemassaolomme olisi väistämättä vailla tarkoitusta emmekä voisi luottaa tulevaisuuteen ja tehdä suunnitelmia sen suhteen. Mutta Apostolien tekojen 17:24, 25, 28 ilmoittaa: ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaiken siinä olevan, – – antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken. Sillä hänessä meillä on elämä ja me liikumme ja olemme olemassa.” Lisäksi Ilmestyksen 4:11 esittää seuraavat Jumalalle osoitetut sanat: ”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja ne luotiin.” (Ks. myös pääaihetta ”Jumala”, s. 115–122.)

Luojan vaatimusten ja hänen onnellisuuden saavuttamiseksi esittämiensä ohjeiden kanssa ristiriidassa oleva elintapa aiheuttaa pettymyksen. Galatalaiskirjeen 6:7, 8 varoittaa: ”Älkää eksykö: Jumalaa ei voida pitää pilkkana.