Hän palveli nöyrästi Jehovaa
”TODELLISTA merkitystä ei ole sillä, missä palvelet, vaan sillä, ketä palvelet.” John Booth sanoi mielellään nämä sanat, ja hän eli niiden mukaan. Hänen maanpäällinen elämänsä, joka päättyi maanantaina 8. tammikuuta 1996, ei jättänyt epäilystä siitä, ketä hän halusi palvella.
Nuorena miehenä vuonna 1921 John Booth etsi elämän tarkoitusta. Hän opetti Alankomaiden reformoidun kirkon pyhäkoulussa, mutta ei halunnut ryhtyä opiskelemaan papiksi, koska papit elivät hänen mielestään itsekkäästi. Kun hän näki lehtisen, jossa mainostettiin puhetta ”Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan”, hän tilasi viipymättä siinä mainostettua kirjallisuutta. Ihastuneena lukemaansa hän alkoi pian käydä pyörällä 24 kilometrin päässä raamatuntutkijoiden kokouksissa – Jehovan todistajista käytettiin silloin tuota nimeä. Hän meni kasteelle vuonna 1923, ja hän alkoi saarnata ovelta ovelle Wallkillin alueella New Yorkin osavaltiossa, missä hänen perheellään oli maitotila.
Veli Booth aloitti kokoaikaisen sananpalveluksen huhtikuussa 1928. Hän saarnasi kotiseudullaan ja maan eteläosan maaseudulla ja vaihtoi raamatullista kirjallisuutta ruokaa ja majapaikkaa vastaan. Hänen täytyi kohdata rohkeasti vaaroja, muun muassa pyssyjään paukuttelevia laittomien alkoholitislaamojen omistajia, joista yksi haavoitti John Boothin tienraivaustoveria. Vuonna 1935 veli Booth nimitettiin matkavalvojaksi, ja hän alkoi käydä eri puolilla maata sijaitsevissa seurakunnissa ja pienehköissä ryhmissä. Hän järjesti konventteja ja auttoi veljiä ja sisaria kestämään vastustuksesta huolimatta. Veli Booth joutui tuon tuosta pitämään puolensa vihaisia väkijoukkoja vastaan, puhumaan tuomioistuimissa ja kärsimään vankeusrangaistuksia. ”Näiden jännittävien aikojen yksityiskohdista voisi kirjoittaa kirjan”, hän totesi kerran.
Vuonna 1941 Joseph F. Rutherford, Vartiotorni-seuran silloinen presidentti, määräsi veli Boothin töihin Valtakunnanmaatilalle lähelle New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaa Ithacaa. Hän palveli siellä uskollisesti 28 vuotta. Hänen rakkautensa sananpalvelukseen ei heikennyt, ja hän iloitsi siitä, että sai vuosien mittaan tutustua tuhansiin Vartiotornin raamattukouluun Gileadiin tulleisiin oppilaisiin, joita valmennettiin lähetystyöhön; tuo koulu sijaitsi Valtakunnanmaatilalla aina vuoteen 1961 saakka. Vuonna 1970 veli Boothia pyydettiin palvelemaan Vartiotornin maatilalla Wallkillissa New Yorkin osavaltiossa, ja niinpä hän palasi samalle seudulle, jolla hän oli aloittanut tienraivauksen noin 45 vuotta aikaisemmin.
Vuonna 1974 veli Booth nimitettiin Brooklynissa New Yorkissa toimivan Jehovan todistajien hallintoelimen jäseneksi. Hän palveli uskollisesti tuossa tehtävässä, kunnes hän kuoli 93-vuotiaana. John Boothia rakastettiin hänen hyvin nöyrän ja huomaavaisen kristillisen persoonallisuutensa vuoksi. Hän saarnasi uskollisesti ovelta ovelle ja kaupungin kauduilla aina siihen asti, kun hänen terveytensä ja voimansa pettivät.
Vaikka ne, jotka palvelivat hänen kanssaan, surevat hänen poismenoaan, heitä lohduttaa Raamatun lupaus siitä, että tällaiset voidellut kristityt saavat ylösnousemuksen taivaalliseen elämään ja että ”heidän tekonsa seuraavat heitä” (Ilmestys 14:13; 1. Korinttilaisille 15:51–54). Olosuhteet ovat varmasti uudet, mutta sellaiset, joissa John Booth voi palvella Jehovaa ikuisesti!
[Kuva s. 32]
John Booth 1903–96
[Kuva s. 32]
HERALD-AMERICAN, ANDOVER 1234
76 Jehovites Jailed in Joliet
[Lähdemerkintä]
Chicago Herald-American