Sydänten tavoittaminen suostuttelutaidolla

MONET suhtautuvat sanaan ”suostuttelu” epäluuloisesti. Se voi tuoda mieleen painostavan myyntimiehen tai mainoksen, jonka tarkoitus on huiputtaa kuluttajaa tai ohjata hänen mieltään haluttuun suuntaan. Suostuttelemiseen liittyy joskus Raamatussakin kielteisiä merkitysvivahteita, kun se viittaa turmelemiseen tai harhaan johtamiseen. Esimerkiksi kristitty apostoli Paavali kirjoitti galatalaisille: ”Te olitte juoksemassa hyvin. Kuka esti teitä edelleenkin tottelemasta totuutta? Tällainen suostuttelu ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.” (Galatalaisille 5:7, 8.) Paavali varoitti myös kolossalaisia antamasta kenenkään ’pettää heitä suostuttelevilla puheilla’ (Kolossalaisille 2:4). Sellainen suostuttelu turvaa oveliin väitteisiin, jotka lepäävät valheellisella perustalla.

Toisessa kirjeessään Timoteukselle apostoli Paavali käytti suostuttelemisen ajatusta kuitenkin eri merkityksessä. Hän kirjoitti: ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mihin uskomisesta olet tullut vakuuttuneeksi [tai: suostutelluksi], koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” (2. Timoteukselle 3:14.) Tässä asiassa Timoteuksen äiti ja isoäiti, joiden välityksellä hän oli oppinut Raamatun totuuksia, eivät olleet ohjailleet hänen mieltään vilpillisessä tarkoituksessa (2. Timoteukselle 1:5).a

Ollessaan kotiarestissa Roomassa Paavali todisti perusteellisesti monille ”puhumalla heille vakuuttavasti [tai: suostuttelevasti] Jeesuksesta sekä Mooseksen lain että Profeettojen pohjalta aamusta iltaan” (Apostolien teot 28:23). Huiputtiko Paavali kuulijoitaan? Ei missään nimessä. Suostuttelu ei siis selvästikään ole aina pahasta.

”Suostuttelemiseksi” käännetty kreikkalainen juurisana tarkoittaa myönteisessä merkityksessä vakuuttamista, toisen mielen muuttamista pätevien, johdonmukaisten perusteiden avulla. Opettaja voi siis rakentaa raamatulliselle perustalle käyttämällä suostuttelua, jotta toiset vakuuttuvat Raamatun totuudesta (2. Timoteukselle 2:15). Tämä olikin tunnusomaista Paavalin palvelukselle. Jopa hopeaseppä Demetrios, joka piti kristillisiä opetuksia väärinä, pani merkille, että ”tämä Paavali on, ei ainoastaan Efesoksessa, vaan miltei koko Aasian piirikunnassa, taivuttanut [tai: suostutellut] melkoisen ihmisjoukon ja muuttanut sen käsityksiä sanomalla, että ne, jotka tehdään käsin, eivät ole jumalia” (Apostolien teot 19:26).

Suostuttelu sananpalveluksessa

Jeesus Kristus antoi seuraajilleen määräyksen: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matteus 28:19, 20.) Jehovan todistajat noudattavat tätä käskyä yli 230 maassa. Palvelusvuoden 1997 aikana he johtivat joka kuukausi keskimäärin 4 552 589:ää Raamatun kotitutkistelua kautta maailman.

Mikäli sinulla on ilo johtaa Raamatun kotitutkistelua, osaat ehkä odottaa haasteita, jotka kysyvät suostuttelutaitoa. Oletetaan esimerkiksi, että seuraavalla tutkistelukerralla herää kysymys kolminaisuudesta. Entä jos tiedät, että oppilaasi uskoo tähän oppiin? Voisit antaa hänelle jonkin julkaisun tuosta aiheesta. Hänen luettuaan sen saatat huomata hänen vakuuttuneen siitä, että Jumala ja Jeesus eivät ole sama persoona. Mutta mitä voit tehdä, jos kysymyksiä jää vielä jäljelle?

Kuuntele tarkkaan. Silloin voit saada selville, mitä oppilaasi jo uskoo aiheesta. Jos hän esimerkiksi sanoo uskovansa kolminaisuuteen, saatat oitis ryhtyä kumoamaan tuota oppia Raamatun avulla. Kolminaisuudesta on kuitenkin erilaisia käsityksiä. Oppilaasi voi uskoa aivan eri tavalla kuin miten sinä määrittelisit kolminaisuusopin. Samaa voitaisiin sanoa muista uskonkäsityksistä, kuten jälleensyntymisestä, sielun kuolemattomuudesta ja pelastuksesta. Kuuntele siis tarkkaan ennen kuin puhut. Älä oleta tietäväsi, mitä oppilas uskoo. (Sananlaskut 18:13.)

Esitä kysymyksiä. Voisit kysyä esimerkiksi: ”Oletko aina uskonut kolminaisuuteen? Oletko koskaan tutkinut oikein kunnolla, mitä Raamattu sanoo tästä aiheesta? Jos Jumala olisi osa kolminaisuutta, niin eikö se sanottaisi hänen Sanassaan Raamatussa selvästi ja suoraan?” Opettaessasi oppilasta pysähdy silloin tällöin esittämään seuraavanlaisia kysymyksiä: ”Tuntuuko tähän mennessä tutkimamme aineisto sinusta järkevältä? Oletko samaa mieltä tämän selityksen kanssa?” Käyttämällä kysymyksiä taitavasti saat toisen oppimaan. Hänen ei tulisi pelkästään kuunnella, kun sinä selität.

Käytä pätevää perustelua. Käsitellessänne kolminaisuusoppia voisit sanoa oppilaallesi esimerkiksi näin: ”Kun Jeesus kastettiin, taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ’Sinä olet minun rakas Poikani.’ Jos kastettavana maan päällä oli tosiaan Jumala, suuntasiko hän äänensä ylös taivaaseen ja sitten takaisin, niin että sanat saattoi kuulla maan päällä? Eikö se olisi harhaanjohtavaa? Toimisiko Jumala, ’joka ei voi valehdella’, näin petollisesti?” (Luukas 3:21, 22; Titukselle 1:1, 2.)

Pätevä, tahdikas perustelu on usein varsin tehokasta. Ajatellaanpa esimerkiksi naista, jota sanomme vaikka Barbaraksi. Hän oli koko ikänsä uskonut, että Jeesus oli Jumala ja osa kolminaisuutta, johon kuului myös pyhä henki. Mutta sitten eräs Jehovan todistaja sanoi hänelle, että Jumala ja Jeesus ovat kaksi eri yksilöä, ja näytti hänelle raamatunkohtia sen tueksi.b Barbara ei voinut kieltää, mitä Raamattu sanoi. Samalla hän tunsi itsensä turhautuneeksi. Olihan kolminaisuusoppi lähellä hänen sydäntään.

Todistaja perusteli asiaa kärsivällisesti Barbaralle. Hän kysyi: ”Jos yrittäisit opettaa minulle, että kaksi henkilöä on tasaveroisia, niin millä sukulaisuussuhteella valaisisit sitä?” Nainen mietti hetken ja vastasi: ”Saattaisin puhua kahdesta veljeksestä.” ”Juuri niin”, todistaja sanoi. ”Ehkä jopa identtisistä kaksosista. Mutta kun Jeesus opetti meitä pitämään Jumalaa Isänä ja itseään Poikana, niin mitä hän viestitti sillä?” ”Ymmärrän”, Barbara vastasi silmät kirkastuen. ”Hän kuvailee toista vanhemmaksi ja arvovaltaisemmaksi.”

”Niin”, sanoi todistaja, ”ja varsinkin Jeesuksen juutalaiset kuulijat, jotka elivät patriarkaalisessa yhteiskunnassa, olisivat tehneet sellaisen päätelmän.” Varmistaakseen, että asian ydin tuli ymmärretyksi, todistaja sanoi lopuksi: ”Jos me keksimme näin sopivan kuvauksen tasaveroisuudesta – tuon kuvauksen veljeksistä tai identtisistä kaksosista – niin varmasti Jeesus, Suuri Opettaja, olisi hänkin keksinyt. Mutta sen sijaan hän käytti sanoja ’isä’ ja ’poika’ kuvaillessaan itsensä ja Jumalan välistä suhdetta.”

Lopulta Barbara ymmärsi asian ja hyväksyi sen. Hänen sydämensä oli tavoitettu suostuttelutaidolla.

Tunteiden käsitteleminen

Syvään juurtuneissa uskomuksissa on usein tunteita mukana. Mietihän hartaan katolilaisen Ednan tapausta. Hänen teini-ikäiset tyttärenpoikansa esittivät hänelle selviä raamatullisia todisteita siitä, että Jumala ja Jeesus eivät ole sama persoona. Edna ymmärsi kuulemansa. Siitä huolimatta hän sanoi ystävällisesti mutta lujasti: ”Minä uskon pyhään kolminaisuuteen.”

Ehkä sinulle on käynyt samalla tavalla. Monet suhtautuvat uskontonsa oppeihin ikään kuin ne olisivat osa heitä itseään. Sellaisten Raamatun tutkijoiden suostuttelemiseen tarvitaan muutakin kuin kylmää logiikkaa tai edes raamatunkohtia, jotka osoittavat toisen näkemyksen virheelliseksi. Näissä tilanteissa on syytä muistaa tasapainottaa suostuttelutaito myötätunnolla (vrt. Roomalaisille 12:15; Kolossalaisille 3:12). Tuloksellisella opettajalla tulee toki olla vakaumukselliset näkemykset. Esimerkiksi Paavali käytti muun muassa ilmauksia ”olen vakuuttunut” sekä ”tiedän ja olen vakuuttunut Herrassa Jeesuksessa” (Roomalaisille 8:38; 14:14). Mutta emme saa esittää näkemyksiämme ehdottomaan, omavanhurskaaseen sävyyn, eikä meidän tulisi olla ivallisia tai halveksivia kertoessamme Raamatun totuuksista. Emme varmastikaan halua pahoittaa oppilaan mieltä tai jopa loukata häntä. (Sananlaskut 12:18.)

On paljon hedelmällisempää kunnioittaa oppilaan uskonkäsityksiä ja tunnustaa hänen oikeutensa niihin. Nöyryys on avain. Nöyrämielinen opettaja ei pidä itseään automaattisesti oppilastaan parempana. (Luukas 18:9–14; Filippiläisille 2:3, 4.) Jumaliseen suostutteluun kuuluu sellainen nöyryys, joka oikeastaan viestii: ”Jehova on armollisesti auttanut minua ymmärtämään tämän. Annahan kun kerron siitä sinulle.”

Paavali kirjoitti korinttilaisille uskonveljilleen: ”Meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan linnoituksia. Sillä me kukistamme järkeilyt ja kaiken korkean, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan, ja me vangitsemme jokaisen ajatuksen tehdäksemme sen tottelevaiseksi Kristukselle.” (2. Korinttilaisille 10:4, 5.) Jehovan todistajat kukistavat nykyään Jumalan sanan avulla väärien oppien linnoituksia sekä sellaisia syvään juurtuneita tapoja ja piirteitä, jotka eivät ole hänelle otollisia (1. Korinttilaisille 6:9–11). Tässä todistajat muistavat, että Jehova on rakkaudellisesti ollut kärsivällinen heitä kohtaan. Miten onnellisia he ovatkaan hänen Sanastaan, Raamatusta, ja siitä, että voivat käyttää tätä voimallista työvälinettä väärien opetusten juurimiseen ja sydänten tavoittamiseen suostuttelutaidon avulla!

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 23]

Tavoita oppilaasi sydän

◻ Rukoile Jehovan ohjausta tavoittaaksesi Raamatun tutkijan sydämen (Nehemia 2:4, 5; Jesaja 50:4).

◻ Ota selville, mitä oppilas uskoo ja miksi väärä uskomus voi tuntua hänestä vetoavalta (Apostolien teot 17:22, 23).

◻ Etene ystävällisesti ja kärsivällisesti johdonmukaisessa, raamatullisessa todistelussa ja säilytä samalla yhteinen pohja (Apostolien teot 17:24–34).

◻ Mikäli mahdollista, anna Raamatun totuuksille lisäpontta tehokkailla kuvauksilla (Markus 4:33, 34).

◻ Osoita oppilaalle, mitä hyötyä on siitä, että omaksuu Raamatun täsmällistä tuntemusta (1. Timoteukselle 2:3, 4; 2. Timoteukselle 3:14, 15).