Kuolema

Määritelmä: Kaikkien elintoimintojen päättyminen. Sen jälkeen kun hengitys, sydämenlyönnit ja aivotoiminta pysähtyvät, elinvoima lakkaa vähitellen toimimasta ruumiin soluissa. Kuolema on elämän vastakohta.

Loiko Jumala ihmisen kuolemaan?

Päinvastoin Jehova varoitti Aadamia tottelemattomuudesta, joka johtaisi kuolemaan (1. Moos. 2:17). Myöhemmin Jumala varoitti israelilaisia käytöksestä, joka johtaisi heidät jopa ennenaikaiseen kuolemaan (Hes. 18:31). Aikanaan hän lähetti Poikansa kuolemaan ihmiskunnan puolesta, jotta tähän järjestelyyn uskovat voisivat nauttia ikuisesta elämästä (Joh. 3:16, 36).

Psalmi 90:10 sanoo, että ihmisen tavallinen elinikä on 70 tai 80 vuotta. Tämä piti paikkansa silloin, kun Mooses kirjoitti sen, mutta tilanne ei ollut sellainen alusta saakka (vrt. 1. Moos. 5:3–32). Heprealaiskirjeen 9:27 sanoo: ”Ihmisille on varattu kuoleminen kerran kaikiksi ajoiksi.” Tämäkin piti paikkansa sen kirjoitusaikaan. Mutta tilanne ei kuitenkaan ollut sellainen, ennen kuin Jumala langetti tuomion syntiselle Aadamille.

Miksi me vanhenemme ja kuolemme?

Jehova loi ensimmäiset ihmiset täydellisiksi, ja heidän odotteenaan oli elää ikuisesti. Heille annettiin tahdonvapaus. Tottelisivatko he Luojaansa rakkaudesta ja arvostuksesta kaikkea sitä kohtaan, mitä hän oli tehnyt heidän hyväkseen? He olivat täysin kykeneviä siihen. Jumala sanoi Aadamille: ”Hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” Saatana käytti käärmettä puhetorvena ja houkutteli Eevan rikkomaan Jehovan käskyä. Aadam ei ojentanut vaimoaan, vaan söi hänen tavallaan tätä kiellettyä hedelmää. Jehova langetti sanansa mukaan kuolemantuomion Aadamille, mutta ennen kuin Jehova teloitti tuon syntisen avioparin, hän antoi sille armollisesti tilaisuuden hankkia lapsia. (1. Moos. 2:17; 3:1–19; 5:3–5; vrt. 5. Moos. 32:4 ja Ilm. 12:9.)

Room. 5:12, 17, 19: ”Yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, ja näin kuolema levisi kaikkiin ihmisiin, koska he kaikki olivat syntiä tehneet – – yhden ihmisen hairahduksesta kuolema hallitsi kuninkaana – – yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet joutuivat syntisten asemaan.”

1. Kor. 15:22: ”Kaikki kuolevat Aadamissa.”

Ks. myös pääaihetta ”Kohtalo”.

Miksi pikkulapsia kuolee?

Ps. 51:7, KR-38 (51:5, UM): ”Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” (Ks. myös Job 14:4; 1. Moos. 8:21.)

Room. 3:23; 6:23: ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla – – synnin palkka on kuolema.”

Jumala ei ”ota” lapsia vanhemmiltaan, kuten joillekuille on sanottu. Vaikka maapallo tuottaa runsaasti elintarvikkeita, niin itsekkäät poliittiset ja kaupalliset ainekset estävät usein niiden jakamisen niille, jotka niitä eniten tarvitsevat, ja niin monet kuolevat aliravitsemukseen. Jotkut lapset, kuten aikuisetkin, kuolevat onnettomuuksissa. Mutta me kaikki olemme perineet synnin; me kaikki olemme epätäydellisiä. Me olemme syntyneet järjestelmään, jossa jokainen, niin hyvä kuin pahakin, lopulta kuolee (Saarn. 9:5). Jehova ’ikävöitsee’ kuitenkin sitä, että hän voi yhdistää jälleen lapset vanhempiinsa ylösnousemuksen välityksellä, ja hän on tehnyt rakkaudellisesti järjestelyt sitä varten (Joh. 5:28, 29; Job 14:14, 15; vrt. Jer. 31:15, 16; Mark. 5:40–42).

Missä kuolleet ovat?

1. Moos. 3:19: ”Otsasi hiessä sinä syöt leipää, kunnes palaat maahan, sillä siitä sinut on otettu. Sillä tomua sinä olet, ja tomuun sinä palaat.”

Saarn. 9:10: ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa [”tuonelassa”, KR-92, KR-38; ”haudassa”, Väl, KR-1776], paikassa johon olet menossa.”

Millainen on kuolleiden tila?

Saarn. 9:5: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.”

Ps. 146:4: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa [”ajatuksensa”, KJ; ”hankkeensa”, KR-92, KR-38; ”aivoituksensa”, Sa, KR-1776] häviävät.”

Joh. 11:11–14: ”’Ystävämme Lasarus on vaipunut uneen, mutta minä menen sinne herättämään hänet unesta.’ – – Jeesus sanoi heille silloin suoraan: ’Lasarus on kuollut.’” (Myös Ps. 13:3.)

Jatkaako jokin osa ihmisestä elämää, kun ruumis kuolee?

Hes. 18:4: ”Se sielu [”sielu”, KR-38, KR-1776, RS, NE, KJ; ”ihminen”, JB; ”persoona”, TEV], joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.”

Jes. 53:12: ”Hän vuodatti sielunsa [”sielunsa”, KR-38, Väl, RS, KJ; ”elämänsä”, TEV; ”itsensä”, KR-92, JB, NAB] kuolemaan.” (Vrt. Matt. 26:38.)

Ks. myös pääaiheita ”Sielu” ja ”Henki”.

Kykenevätkö kuolleet millään tavalla auttamaan tai vahingoittamaan eläviä?

Saarn. 9:6: ”Heidän rakkautensa ja vihansa ja mustasukkaisuutensa ovat jo hävinneet, eikä heillä ole ajan hämärään asti enää mitään osaa missään, mitä on tehtävä auringon alla.”

Jes. 26:14: ”He ovat kuolleita, he eivät tule elämään. Elottomina he eivät nouse.”

Mitä on sanottava sellaisten ihmisten esittämistä tiedoista, jotka on elvytetty sen jälkeen, kun heidän on ilmoitettu kuolleen, ja jotka ovat puhuneet toisesta elämästä?

Yleensä kun ihminen lakkaa hengittämästä ja sydän pysähtyy, elinvoima alkaa vähitellen ehtyä ruumiin soluista vasta useiden minuuttien kuluttua. Jos ruumiinlämpö on hyvin alhainen, tuo tapahtumasarja viivästyy ehkä useita tunteja. Tästä syystä on joskus mahdollista elvyttää ihminen sydänhieronnan ja tekohengityksen avulla. Heidän sanotaan olleen ”kliinisesti kuolleita”, mutta heidän elimistönsä solut olivat yhä elossa.

Monet ”kliinisestä kuolemasta” elvytetyt eivät muista mitään. Toiset sanovat kokemuksensa muistuttavan leijumista. Jotkut sanovat nähneensä kauniita näkymiä; toisia heidän kokemuksensa kauhistutti.

Onko tällaisille kokemuksille mitään lääketieteellistä selitystä?

The Arizona Republic -lehden lääketieteen osaston toimittaja kirjoitti: ”Kun ruumiillinen toimintakyky on hyvin alhainen, kuten esimerkiksi syvässä nukutuksessa tai sairauden tai loukkaantumisen vuoksi, ruumiintoimintojen automaattinen hallinta vastaavasti heikkenee. Siksi hermohormonit ja hermoston katekolamiinit vapautuvat ja niitä purkautuu säännöstelemättömiä määriä. Muiden ilmiöiden ohella seurauksena on aistiharha, joka tajunnan palaamisen jälkeen tulkitaan siten, että henkilö olisi ollut kuollut ja palannut takaisin eloon.” (28.5.1977, s. C-1; myös saksalainen lääketieteellinen aikakauslehti Fortschritte der Medizin, nro 41, 1979; Psychology Today, tammikuu 1981.)

Mutta eivätkö niiden kokemukset, joille kuolleet omaiset ovat näyttäytyneet ja puhuneet, vahvista tällä tavalla elvytettyjen todistusta?

Lue uudelleen aikaisemmin lainatut raamatunkohdat, jotka koskevat kuolleiden tilaa. Mitä Jumalan totuuden sana kertoo meille kuolleiden tilasta?

Kuka haluaa, että ihmiset uskoisivat toisin? Sen jälkeen kun Jehova oli varoittanut ensimmäisiä vanhempiamme siitä, että tottelemattomuus johtaisi kuolemaan, kuka väitti sitä vastaan? ”Käärme [jota Saatana käytti; ks. Ilm. 12:9] sanoi naiselle: ’Ette suinkaan kuole.’” (1. Moos. 3:4.) Tietysti Aadam ja Eeva myöhemmin todella kuolivat. Kuka sitten keksi ajatuksen, että ihmisen henkiosa säilyy elossa ruumiin kuollessa? Kuten olemme jo nähneet, Jumalan sana ei sano niin. Jumalan muinaiselle Israelille antama laki tuomitsi ’epäpuhtaaksi’ ja ”inhottavaksi” tavan kysyä neuvoa kuolleilta (3. Moos. 19:31; 5. Moos. 18:10–12; Jes. 8:19). Tuomitsisiko rakkauden Jumala tämän tavan, jos elävät olisivat kanssakäymisissä vain kuolleiden omaistensa kanssa? Jos toisaalta demonihenget esiintyisivät kuolleina ja johtaisivat ihmisiä harhaan tuomalla heidän mieleensä käsityksiä, jotka pitäisivät yllä valhetta, niin eikö Jumalan olisi rakkaudellista suojella palvelijoitaan sellaiselta petokselta? (Ef. 6:11, 12.)

Miksi Jehovan todistajat eivät osallistu perinteisiin tapoihin, joita noudatetaan kuolleita surtaessa?

On normaalia murehtia rakkaan ihmisen kuolemaa, ja on aivan sopivaa ilmaista tunteensa

Kun Jeesuksen läheinen ystävä Lasarus oli kuollut, ”Jeesus puhkesi kyyneliin” (Joh. 11:35). Joskus Jumalan palvelijat ovat ilmaisseet tuntevansa hyvin syvää surua kuoleman yhteydessä (2. Sam. 1:11, 12).

Mutta koska kristityillä on ylösnousemustoivo, heille sanotaan: ”Emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niistä, jotka nukkuvat kuolemassa, jottette surisi niin kuin muut, joilla ei ole toivoa.” (1. Tess. 4:13.)

Jehovan palvelijat eivät hylkää kaikkia kuolemaan liittyviä tapoja

1. Moos. 50:2, 3: ”Joosef käski palvelijoitaan, lääkäreitä, palsamoimaan hänen isänsä. – – ja he käyttivät täydet neljäkymmentä päivää häntä varten, sillä näin monta päivää he tavallisesti käyttävät palsamointiin.”

Joh. 19:40: ”He ottivat Jeesuksen ruumiin ja sitoivat sen tuoksuyrttien kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana hautaaminen valmistella.”

Ne jotka pyrkivät miellyttämään Jumalaa, välttävät tapoja, jotka ovat ristiriidassa Jumalan sanan kanssa

Joitakin tapoja noudatettaessa halutaan kiinnittää ihmisten huomio suruun. Mutta Jeesus sanoi: ”Kun te paastoatte [surun vuoksi], lakatkaa tulemasta surullisiksi kasvoiltanne niin kuin ulkokullatut, sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, jotta heidän paastoamisensa näkyisi ihmisille. Totisesti minä sanon teille: heillä on jo palkkansa täysimääräisenä. Mutta sinä, kun paastoat, sivele päähäsi öljyä ja pese kasvosi, jottei paastoamisesi näkyisi ihmisille, vaan Isällesi, joka on salassa; silloin Isäsi, joka katselee salassa, tulee palkitsemaan sinut.” (Matt. 6:16–18.)

Jotkin tavat heijastavat uskomusta, jonka mukaan ihmisellä on kuolematon sielu, joka jää eloon ruumiin kuollessa ja niin ollen tietää, mitä henkiin jääneet tekevät. Mutta Raamattu sanoo: ”Kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarn. 9:5.) Myös: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (Hes. 18:4.)

Monet tavat johtuvat siitä käsityksestä, että kuolleet tarvitsevat elävien apua, tai siitä pelosta, että he voivat vahingoittaa eläviä, ellei heitä lepytetä. Mutta Jumalan sana osoittaa, että kuolleet eivät tunne enempää tuskaa kuin mielihyvääkään. ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (Ps. 146:4; ks. myös 2. Sam. 12:22, 23.) ”Heidän rakkautensa ja vihansa ja mustasukkaisuutensa ovat jo hävinneet, eikä heillä ole ajan hämärään asti enää mitään osaa missään, mitä on tehtävä auringon alla.” (Saarn. 9:6.)

Joku voi sanoa:

”Se on Jumalan tahto”

Voisit vastata: ”Se on hyvin yleinen käsitys. Olen kuitenkin huomannut hyödylliseksi tutkia, mitä Jumala itse sanoo tästä.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) (Lue 1. Mooseksen kirjan 2:17.) ”Jos isä varoittaa poikaansa, että jokin menettely tietää hänelle hengen menoa, niin sanoisitteko, että isä tahtoo pojan menettelevän siten?” 2) ”Mikä siis on todellisuudessa Jumalan tahto ihmiskunnan suhteen? Jeesus sanoi: ’Tämä on Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan [ts. tajuaa ja tunnustaa, että Jeesus on tosiaan Jumalan Poika] ja uskoo häneen, olisi ikuinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.’ (Joh. 6:40.)”

”Ihmiset tulevat aina kuolemaan”

Voisit vastata: ”Niinhän on käynyt ihmisille aina meidän aikaamme saakka.” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Mutta pankaapa merkille tämä suurenmoinen lupaus, jonka Jumala esitti Ilmestyksen 21:3, 4:ssä (tai Jesajan 25:8:ssa).”

”Ihminen kuolee, kun hänen aikansa on täysi”

Voisit vastata: ”Monet ajattelevat samoin kuin te. Oletteko tiennyt, että monilla muinaisilla kreikkalaisilla oli sama käsitys? He uskoivat, että kolme jumalatarta päätti kunkin ihmisen elämän pituuden. Mutta Raamattu esittää aivan erilaisen käsityksen elämästä.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) (Lue Saarnaajan 9:11.) ”Kuvaus: Rakennuksesta voi irrota sementtilohkare, joka putoaa jalankulkijan päälle. Aiheuttiko Jumala sen? Jos aiheutti, niin onko oikeudenmukaista syyttää tuon rakennuksen omistajaa laiminlyönnistä? .... Kuten Raamattu sanoo, se että jalankulkija oli paikalla juuri silloin, kun sementtilohkare putosi, oli pelkkä sattuma.” 2) ”Raamattu kertoo, että jos vältämme huonoa käytöstä, varjelemme elämäämme (Sananl. 16:17). Jos teillä on lapsia, sovellatte varmasti tätä periaatetta heihin. Varoitatte heitä sellaisesta, minkä vuoksi he voisivat menettää henkensä. Jehova menettelee samoin koko ihmiskunnan suhteen nykyään.” 3) ”Jehova tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hän kertoo meille Raamatun välityksellä, miten voimme nauttia elämästä paljon pitempään kuin ne, jotka jättävät huomioon ottamatta sen, mitä hän sanoo (Joh. 17:3; Sananl. 12:28).” (Ks. myös pääaihetta ”Kohtalo”.)