1. Kor. 6:2: ”Ettekö tiedä, että pyhät tulevat tuomitsemaan maailman?”

Ilm. 5:10: ”Sinä teit heidät valtakunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja heidän on määrä hallita kuninkaina maata [”maan päällä”, KR-92, KR-38; ”maailmaa”, UTN, EU].” (Sama kreikkalainen sana ja kieliopillinen rakenne esiintyy Ilmestyksen 11:6:ssa. KR-92, KR-38, UTN ja EU kääntävät kaikki sen ”maata”.)

Kuka valitsee ne, jotka menevät taivaaseen?

2. Tess. 2:13, 14: ”Me olemme kuitenkin velvollisia aina kiittämään Jumalaa teistä, Jehovan rakastamat veljet, koska Jumala valitsi teidät alusta pitäen pelastukseen pyhittämällä teidät hengellä ja uskollanne totuuteen. Tähän hän kutsui teidät julistamamme hyvän uutisen välityksellä Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden hankkimiseksi.”

Room. 9:6, 16: ”Eivät kaikki, jotka polveutuvat Israelista, ole todellisuudessa ’Israel’. – – se ei siis riipu siitä, joka tahtoo, eikä siitä, joka juoksee, vaan Jumalasta, joka on armollinen.”

Tunnustaminen

Määritelmä: 1) Uskonsa tai 2) syntiensä julistaminen tai myöntäminen joko julkisesti tai yksityisesti.

Onko katolisen kirkon opettama sovitusmeno, johon sisältyy salarippi (syntien henkilökohtainen tunnustaminen papin korvaan), raamatullinen?

Miten pappia puhutellaan

Perinteinen kaava, jota yhä usein käytetään, kuuluu: ”Siunaa minua, Isä, sillä olen tehnyt syntiä. Siitä on [ajan pituus] kun olen viimeksi ollut ripillä.” (U.S. Catholic -aikakauslehti, lokakuu 1982, s. 6.)

Katolisessa katekismuksessa kaava on: ”Minä vaivainen syntinen ihminen tunnustan Jumalalle, kaikkivaltiaalle ja teille isäni, Jumalan sijassa olevalle, että sitten viime rippini olen tehnyt seuraavat synnit. Viime rippini oli ... sitten.” (Katolinen katekismus, Helsinki 1953, s. 146.)

Matt. 23:1, 9, KR-38: ”Jeesus [sanoi:] – – ’Isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.’”

Synnit jotka voidaan antaa anteeksi

”Kirkko on aina opettanut, että jokainen synti, olkoon se kuinka vakava tahansa, voidaan antaa anteeksi.” (R. C. Broderick, The Catholic Encyclopedia [teksti: nihil obstat ja imprimatur], Nashville, Tennessee, USA, 1976, s. 554.)

Hepr. 10:26, KR-38: ”Jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä.”

Mark. 3:29, KR-38: ”Joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.”

Miten katumus tulee ilmaista

Rippi-isä määrää usein katujan lausumaan tietyn määrän ”Herran rukousta” ja ”Ave Mariaa”.

Matt. 6:7, KR-38: ”Kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko [ts. lausuko rukouksia merkityksettömästi toistaen] niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.”