Jumala ottaa tervetulleina vastaan kaikki kansat

OLLESSAAN ensimmäistä kertaa Malissa Johnia kosketti Mamadoun ja hänen perheensä osoittama lämmin vieraanvaraisuus. Samalla kun John istui maassa ja söi kömpelösti yhteiseltä lautaselta, hän mietti, miten hän voisi parhaiten antaa isännälleen mitä kallisarvoisimman lahjan – kertoa hänelle Jumalan sanassa Raamatussa olevasta Valtakunnan hyvästä uutisesta. Vaikka hän osasi ranskaa, jota Malissa puhutaan, hän pohti, miten hän osaisi kommunikoida sellaisen perheen kanssa, jolla oli aivan erilainen uskonto ja ajatusmaailma kuin hänellä itsellään.

Ei ihme, että Johnille tuli mieleen Raamatun kertomus Babelin kaupungista. Siellä Jumala sekoitti kapinallisten ihmisten kielen. (1. Mooseksen kirja 11:1–9.) Sen seurauksena eri puolille maapalloa on muodostunut kansoja, jotka puhuvat eri kieliä, tunnustavat eri uskontoja ja ajattelevat eri tavoin. Nykyään, kun matkustaminen ja muuttaminen on yleistä, monet kohtaavat jopa omassa naapurustossaan samanlaisen haasteen kuin John: miten kertoa Raamattuun perustuvasta toivostaan ihmisille, joilla on erilainen tausta?

Muinainen esimerkki

Joona puhui muiden israelilaisprofeettojen tavoin pääasiassa israelilaisille. Hän profetoi aikana, jolloin uskoton kymmenen heimon valtakunta syyllistyi avoimesti Jumalaa häpäiseviin tapoihin (2. Kuninkaiden kirja 14:23–25). Kuvittele, miltä Joonasta on mahtanut tuntua, kun hän sai erikoistehtävän lähteä kotimaastaan Assyriaan saarnaamaan Niniven asukkaille, joilla oli aivan erilainen uskonto ja kulttuuri. Joona ei ehkä edes puhunut heidän kieltään, ainakaan sujuvasti. Olipa asia miten tahansa, Joona ilmeisesti piti tehtävää ylivoimaisena ja pakeni. (Joona 1:1–3.)

Joonan täytyi selvästikin oppia, että Jehova Jumala ei näe pelkkää ulkokuorta, vaan hän tutkii sydämen (1. Samuelin kirja 16:7). Pelastettuaan Joonan ihmeen välityksellä hukkumasta Jehova antoi hänelle toistamiseen käskyn mennä saarnaamaan Niniven asukkaille. Joona totteli, ja tämän ansiosta niniveläiset katuivat joukoittain. Silti Joonalla ei ollut oikeanlaista näkemystä. Voimakkaan havainto-opetuksen avulla Jehova osoitti hänelle, että hänen täytyi muuttaa asennettaan. Jehova kysyi Joonalta: ”Enkö minä – – säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia, jossa on yli satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät edes tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä?” (Joona 4:5–11.) Entä me nykyään? Miten voimme auttaa ihmisiä, jotka ovat lähtöisin erilaisista oloista kuin me itse?

Samarialaiset ja ei-juutalaiset otetaan tervetulleina vastaan

Jeesus käski ensimmäisellä vuosisadalla seuraajiaan tekemään opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä (Matteus 28:19). Tämä ei ollut heille helppoa. Jeesuksen opetuslapset olivat juutalaisia, ja he olivat Joonan tavoin tottuneet puhumaan vain ihmisille, joilla oli samanlainen tausta ja kulttuuri kuin heillä itsellään. Luonnollisestikin myös tuolloin vallalla olleet ennakkoluulot saattoivat vaikuttaa heihin. Jehova kuitenkin ohjasi asioita niin, että hänen palvelijansa ymmärsivät vähitellen, mitä hän odotti heiltä.

Ensimmäinen askel oli voittaa juutalaisten ja samarialaisten väliset ennakkoluulot. Juutalaiset eivät olleet missään tekemisissä samarialaisten kanssa. Jeesus kuitenkin valmisti useaan otteeseen tietä sille, että tulevaisuudessa samarialaiset ottaisivat hyvän uutisen vastaan. Hän osoitti puolueettomuutensa puhumalla samarialaiselle naiselle (Johannes 4:7–26). Toisessa tilanteessa hän esitti eräälle uskonnolliselle juutalaiselle vertauksen lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta ja osoitti sen avulla, että ei-juutalaiset pystyivät osoittamaan lähimmäisenrakkautta (Luukas 10:25–37). Kun Jehovan oli aika tuoda samarialaisia kristilliseen seurakuntaan, Filippos, Pietari ja Johannes, jotka kaikki olivat juutalaissyntyisiä, saarnasivat Samarian asukkaille. Heidän sanomansa vuoksi kaupungissa syntyi suuri ilo. (Apostolien teot 8:4–8, 14–17.)

Jos juutalaiskristittyjen oli vaikea rakastaa samarialaisia, jotka olivat itse asiassa juutalaisten kaukaisia sukulaisia, lähimmäisenrakkauden osoittamisen ei-juutalaisia eli pakanoita kohtaan, joita juutalaiset halveksivat ja vihasivat, on täytynyt olla heille vielä vaikeampaa. Jeesuksen kuoleman jälkeen juutalaiskristittyjen ja pakanoiden välinen muuri voitiin kaikesta huolimatta poistaa (Efesolaisille 2:13, 14). Auttaakseen Pietaria tunnustamaan tämän uuden järjestelyn Jehova antoi hänelle näyn, jossa Hän sanoi: ”Älä sinä enää kutsu saastaiseksi sitä, minkä Jumala on puhdistanut.” Jehovan henki johdatti hänet sitten Cornelius-nimisen pakanan luokse. Kun Pietari ymmärsi Jumalan näkemyksen – ettei hänen tulisi kutsua tätä kansakuntien ihmistä saastaiseksi, koska Jumala oli puhdistanut hänet – hän sanoi henkeytettynä: ”Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apostolien teot 10:9–35.) Miten hämmästynyt Pietari olikaan, kun Jumala osoitti hyväksyneensä Corneliuksen ja hänen perheensä vuodattamalla heidän päälleen pyhää henkeä!

Paavali – valittu astia kansakuntien hyväksi

Paavalin palvelus on erinomainen esimerkki siitä, miten Jehova valmentaa edistyvästi palvelijoitaan rakastamaan ja auttamaan kaikenlaisia ihmisiä. Paavalin kääntymisen aikaan Jeesus sanoi, että Paavali olisi valittu astia kantamaan hänen nimeään kansakunnille (Apostolien teot 9:15). Sitten Paavali meni Arabiaan, kenties mietiskelläkseen Jumalan tarkoitusta käyttää häntä hyvän uutisen julistamiseen kansakunnille (Galatalaisille 1:15–17).

Paavali saarnasi ensimmäisellä lähetysmatkallaan innokkaasti ei-juutalaisille (Apostolien teot 13:46–48). Jehova siunasi Paavalin työtä, mikä oli todiste siitä, että hän toimi Jehovan järjestelyn mukaisesti. Paavali osoitti ymmärtävänsä Jehovan näkemyksen täysin, kun hän oikaisi rohkeasti Pietaria, joka oli ilmaissut puolueellisuutta karttamalla ei-juutalaisten veljiensä seuraa (Galatalaisille 2:11–14).

Lisätodiste Jehovan ohjauksesta nähtiin, kun pyhä henki esti Paavalia saarnaamasta Rooman provinssissa Bithyniassa hänen toisen lähetysmatkansa aikana (Apostolien teot 16:7). Ilmeisesti aika ei vielä ollut kypsä. Myöhemmin joistakuista bithynialaisista kuitenkin tuli kristittyjä (1. Pietarin kirje 1:1). Näyssä eräs makedonialainen esitti Paavalille hartaan pyynnön sanoen: ”Tule yli Makedoniaan ja auta meitä.” Tästä Paavali päätteli, että hänen tulisi muuttaa reittiään voidakseen julistaa hyvää uutista tuossa Rooman provinssissa. (Apostolien teot 16:9, 10.)

Paavalin joustavuus joutui kovalle koetukselle hänen saarnatessaan ateenalaisille. Kreikan ja Rooman lait kielsivät vieraiden jumalien ja uusien uskonnollisten tapojen tunnetuksi tekemisen. Paavalin rakkaus ihmisiä kohtaan sai hänet tarkastelemaan huolellisesti heidän uskonnollisia tapojaan. Ateenassa hän huomasi alttarin, johon oli kirjoitettu: ”Tuntemattomalle Jumalalle”. Hän mainitsi tämän yksityiskohdan todistustyössään. (Apostolien teot 17:22, 23.) Tämä oli erinomainen tapa levittää sanomaa huomaavaisesti ja kunnioittavasti.

Miten onnellinen Paavalin onkaan täytynyt olla ajatellessaan, millaista tulosta hänen työnsä kansakuntien apostolina oli tuottanut! Hänen avullaan Korinttiin, Filippiin, Tessalonikaan ja Galatian eri kaupunkeihin perustettiin seurakuntia, joissa oli paljon syntyperältään ei-juutalaisia kristittyjä. Hän auttoi uskon miehiä ja naisia, kuten Damarista, Dionysiosta, Sergius Paulusta ja Titusta. Hänellä oli todellakin harvinaislaatuinen mahdollisuus nähdä, kuinka ihmiset, jotka eivät tunteneet sen enempää Jehovaa kuin Raamattuakaan, omaksuivat kristillisen totuuden. Paavali sanoi siitä osasta, joka hänellä oli totuuden opettamisessa ei-juutalaisille: ”Tällä tavoin asetinkin tavoitteekseni, etten julistaisi hyvää uutista siellä, missä Kristus oli jo mainittu, – – vaan niin kuin on kirjoitettu: ’Ne, joille hänestä ei ole mitään ilmoitettu, tulevat näkemään, ja ne, jotka eivät ole kuulleet, tulevat ymmärtämään.’” (Roomalaisille 15:20, 21.) Voisimmeko me osallistua hyvän uutisen julistamiseen ihmisille, jotka edustavat jotakin muuta kulttuuria kuin omaamme?

Apua kaikille maan kansoille

Salomo puhui Jehovalle rukouksessaan ei-israelilaisista, jotka tulisivat palvomaan Jerusalemin temppeliin. Hän anoi: ”Kuuntelethan sinä taivaista, pysyvästä asuinpaikastasi, ja varmasti teet kaiken sen mukaan, minkä vuoksi vierasmaalainen huutaa puoleesi, jotta kaikki maan kansat saisivat tuntea nimesi.” (1. Kuninkaiden kirja 8:41–43.) Tuhannet Valtakunnan julistajat monissa maissa ilmaisevat nykyään samanlaisia tunteita. He tapaavat ihmisiä, jotka eivät niniveläisten tavoin ”tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä” hengellisessä mielessä. Valtakunnan saarnaajat ovat myös alttiisti mukana täyttämässä niitä ennustuksia, jotka koskevat tosi palvojien kokoamista monista eri kansakunnista (Jesaja 2:2, 3; Miika 4:1–3).

Raamatun toivon sanoman ovat ottaneet vastaan niin kristikunnasta lähtöisin olevat ihmiset kuin nekin, joilla on toisenlainen uskonnollinen tausta. Miten tämän pitäisi vaikuttaa sinuun? Tutki itseäsi rehellisesti. Jos tunnet, että sinulla on syvään juurtuneita ennakkoluuloja, kitke ne pois kehittämällä rakkautta.a Älä torju ihmisiä, jotka Jumala on halukas ottamaan vastaan. (Johannes 3:16.)

Valmistaudu ennen kuin puhut ihmisille, joilla on erilainen tausta. Tutustu heidän uskonkäsityksiinsä, kiinnostuksen kohteisiinsa ja ajattelutapaansa ja pyri sitten löytämään yhteinen pohja. Osoita toisia kohtaan hyvyyttä ja myötätuntoa. Vältä vastakkainasettelua; ole joustava ja myönteinen (Luukas 9:52–56). Näin miellytät Jehovaa, ”jonka tahto on, että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Timoteukselle 2:4).

Miten iloisia olemmekaan siitä, että seurakunnissamme on ihmisiä, jotka ovat lähtöisin hyvin erilaisista oloista! (Jesaja 56:6, 7.) Nykyään onkin mukava kuulla kotimaisten nimien lisäksi myös sellaisia nimiä kuin Mamadou, Jegan, Reza ja Chan. Meille on tosiaan ”avautunut suuri ovi, joka johtaa toimintaan” (1. Korinttilaisille 16:9). Tarttukaamme eteemme tuleviin tilaisuuksiin esittää puolueettoman Jumalan Jehovan kutsua, niin että voimme toivottaa tervetulleeksi kaikkien kansojen ihmiset.

[Alaviite]

[Kuvat s. 23]

Paavali oli joustava ja kertoi ihmisille hyvää uutista kaikkialla

...Ateenassa

...Filippissä

...matkustaessaan