Jehovan todistajain vuosikirja 1988
HÄN oli vasta 33-vuotias, kun hänen elämänsä jo päättyi äkillisesti teloituksessa. Siitä huolimatta vielä 1900 vuotta myöhemmin hänen sanomansa elää! Hänen nimensä oli Jeesus Kristus. Kun hänen kuolemaansa oli enää vajaat kolme päivää, hän istui oliivipuumetsikössä kukkulan laella, mistä avautui näköala Jerusalemiin, ja lausui profetian, jonka täyttymys asettaa jokaisen nykyään elävän ihmisen eteen valittavaksi elämän tai kuoleman. Hän ennusti, että Jumalan valtakunnan ”hyvä uutinen” tultaisiin saarnaamaan koko asutussa maassa. – Matt. 24:14.
Tämän hyvän uutisen vastaanottaminen nykyään merkitsee ikuista elämää, sen hylkääminen aiheuttaa ikuisen kuoleman. (Ilm. 14:6, 7) Ihmisten, jotka haluavat elää, täytyy muinaisen Joosuan tavoin valita Jehovan palveleminen. (Joos. 24:15) Jumalan valtakunnan etujen on oltava ensimmäisellä sijalla heidän elämässään. (Matt. 6:33) Mutta kuinka tätä elintärkeää sanomaa levitettäisiin?
Jeesuksen seuraajilleen antamat ohjeet olivat yksinkertaiset ja selkeät: saarnatkaa ja opettakaa. Hän halusi opetuslastensa jäljittelevän sitä, mitä hän itse teki. (Matt. 4:23; 9:35) Heidän piti olla Valtakunnan hyvän uutisen saarnaajia; Valtakunnan sanoman saarnaamisesta pyhän hengen ohjauksessa muodostuisi tosi kristillisyyden tärkein toimintamuoto. Niinpä Matteuksen 24:14:n täyttymykseksi Jumalan valtakunnan sanoma on ehtinyt maailman kaukaisimpiinkin kolkkiin.
Ketkä tekevät tätä suurta työtä nykyään? Jehovan todistajat. Yli satavuotinen kokemuksemme Valtakunnan saarnaamisessa puhuu itse puolestaan. Seuraamme samaa mallia ja käytämme saarnaamisessamme ja opettamisessamme samaa teemaa kuin Jeesuksen opetuslapset ensimmäisellä vuosisadalla. Tuore raporttimme osoittaa, ettemme ole hidastaneet vauhtia tässä työssä.
”ANNAT SILLE SUUREN ILON”
Jehovan todistajat korjaavat eloa riemuiten. Jesajan 9:2:ssa sanotaankin: ”Sinä lisäät kansan, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi, niinkuin elonaikana iloitaan, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.” Me iloitsemme siitä, että Jehova on siunannut saarnaamistyötämme ja opetuslasten tekemistämme uusilla Valtakunnan työntekijöillä ja että hän on antanut meille välineet heidän auttamisekseen. Siksi seuraava raportti antaa meille merkittäviä syitä riemuita!
Viime palvelusvuoden jokaisena kuukautena keskimäärin 3237751 Jehovan todistajaa osallistui toimeliaasti saarnaamistyöhön ja palvelusvuoden huippu oli 3395612 sananpalvelijaa. Yhden vuoden aikana käytimme ennennäkemättömät 739019286 tuntia, mikä vastaa noin 84000:ta vuotta, Valtakunnan sanoman saarnaamiseen!
Jehovan todistajat ovat myös opettajia. Mikä on kristillisen opetustyön tarkoitus? Kristuksen kastettujen opetuslasten tekeminen. (Matt. 28:19, 20) Ja koska Jeesus Kristus palvoo Jehovaa, hänen opetuslapsistaan täytyy myös tulla Hänen palvojiaan.
Palvelusvuonna 1987 kastettiin 230843 uutta Jehovan todistajaa ja Jeesuksen Kristuksen opetuslasta. Mahdollisuudet uusien opetuslasten tekemiseen ovat edelleen suuret, sillä johdimme keskimäärin 3005048:aa raamatuntutkistelua joka kuukausi. Luokaamme nyt nopea maailmanlaajuinen katsaus joihinkin teokraattisen toiminnan kohokohtiin, jotka myös saavat meidät iloitsemaan.
Ranskassa saatiin viime palvelusvuonna erinomaisia tuloksia. Toukokuussa saavutettiin seuraavia huippuja: 96954 julistajaa, joista 10180 oli osa-ajan tienraivaajia ja 3411 vakituisia tienraivaajia – tämä oli 22. perättäinen vakituisten tienraivaajien huippu. Toukokuun aikana noin 15 prosenttia kaikista julistajista osallistui johonkin kokoajanpalveluksen muotoon. Lisäksi tuossa samassa kuussa seurakunnanjulistajat käyttivät keskimäärin 12,9 tuntia palvelukseen ja raportoivat 65806 raamatuntutkistelua, mikä on uusi huippu.
Portugalissa palvelusvuotta siunattiin uudella julistajahuipulla kaikissa niissä maissa ja kaikilla niillä alueilla, joilla haaratoimisto valvoo Valtakunnasta saarnaamista. Yksistään Portugalissa saatiin seitsemän julistajahuippua, ja ensi kertaa siellä toimi yli 32000 julistajaa. Merkittävää kehitystä on tapahtunut siinä, että parhaillaan johdettavien Raamatun kotitutkistelujen määrä ylittää nyt viiden tähän haaratoimistoon raportoivan maan ja alueen julistajien yhteismäärän. Todella innostavat tulevaisuudenodotteet lupaavat runsasta sadonkorjuuta!
”Olemme kiitollisia Jehovalle siitä, että saimme nauttia jälleen yhdestä siunauksellisesta toiminnan vuodesta”, kerrotaan Japanin haaratoimistosta. Palvelusvuoden aikana Japanissa perustettiin 125 uutta seurakuntaa. Elokuussa Valtakunnan julistajien määrä nousi 120722:een, mikä on 104. perättäinen kuukausittainen huippu. Kaikkein rohkaisevinta oli kuitenkin Raamatun kotitutkistelujen määrä. Kesäkuussa pidettiin 166277:ää tutkistelua, mikä merkitsee 14 prosentin kasvua edellisen vuoden keskiarvoon verrattuna. Uusi kirjanen ”Katso! Minä teen kaiken uudeksi” on osoittautunut Japanissa todella tehokkaaksi apuvälineeksi tehtäessä uusintakäyntejä ja aloitettaessa Raamatun kotitutkisteluja.
Toukokuussa, jolloin Fidžissä tapahtui sotilasvallankaappaus, tuon maan haaratoimisto sai iloita 29. perättäisestä julistajahuipusta. Kesäkuussa seurasi jälleen uusi huippu, kun yli 1300 julistajaa osallistui kenttäpalvelukseen. ”Kaikki, mitä te olette kertoneet meille aikaisemmin, on käymässä toteen”, myönsi eräs poliisitarkastaja yhdelle Jehovan todistajista. ”Jos kaikki ihmiset tässä maassa olisivat Jehovan todistajia, maan tilanne ei olisi näin levoton.”
Australiassa oli ensimmäistä kertaa yli 45000 julistajaa, ja miltei joka kuukausi saatiin uusi vakituisten tienraivaajien huippu. Seurakunnanjulistajat olivat innokkaita kenttäpalveluksessa, etenkin huhtikuussa, jolloin he raportoivat keskimäärin 12,1 tuntia.
Vuodesta 1947 lähtien Australian väestönkasvusta lähes 40 prosenttia on johtunut ulkomailta muuttavista siirtolaisista. Heistä suurin osa on eurooppalaisia ja lähtöisin Englannista, Irlannista, Italiasta, Jugoslaviasta, Kreikasta, Saksasta, Alankomaista tai Puolasta. Näitä maahanvirranneita eri kansallisuuksia varten on perustettu 58 vieraskielistä seurakuntaa ja 39 ryhmää. He iloitsevat säännöllisestä kokoustoiminnasta sekä myös kierros- ja piirikonventeista, joiden ohjelma järjestetään 20:lla eri kielellä.
Aivan viime aikoina Australiaan on virrannut pakolaisia Vietnamista, Laosista, Kamputseasta ja Thaimaasta sekä muista Kaakkois-Aasian maista. Suurin osa näistä ihmisistä on joutunut kestämään äärimmäistä puutetta ja kärsimystä. Nyt kun he elävät rauhallisemmassa ympäristössä, monet heistä osoittavat vastakaikua hyvälle uutiselle. Esimerkiksi Sydneyssä on 124 julistajan ja 24 tienraivaajan muodostama seurakunta, jonka alueella asuu paljon aasialaista väestöä. Tämä seurakunta iloitsee 220:stä Raamatun kotitutkistelusta. Haaratoimistosta mainitaankin: ”Totisesti on kaikista kansoista koottu suuri joukko elossa säilymistä varten!”
Eräässä Afrikan maassa, jossa Jehovan todistajien työ on ollut kiellettyä noin 20 vuotta, on viime palvelusvuoden aikana perustettu 17 uutta seurakuntaa. Osa-aikaisten tienraivaajien keskimäärä seurakunnissa on noussut 18 prosenttia. Minkälaista satoa nämä uutterat osa-aikaiset tienraivaajat korjasivat? Parhaillaan johdetaan monia uusia raamatuntutkisteluja – niiden määrä on kasvanut 22 prosenttia!
Sambiassa saavutettiin uusi 67144 julistajan huippu huhtikuussa, mikä on 16,5 prosenttia enemmän kuin keskimäärin viime vuonna. Yhä useammat osallistuvat myös tienraivauspalvelukseen. Vakituisten tienraivaajien määrä kasvoi 13,5 prosenttia ja osa-aikaisten tienraivaajien määrä 20,5 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Vuoden aikana haaratoimisto merkitsi luetteloonsa 1715. seurakunnan; siihen mennessä oli perustettu 93 uutta seurakuntaa palvelusvuoden 1987 alusta lukien.
Eräs Sambian kuparivyöhykkeellä työskentelevä tienraivaaja keksi uuden tavan esittää hyvää uutista vetoavasti toisille. Hän kertoo: ”Olen jatkuvasti yrittänyt puhua työtoverilleni Valtakunnan hyvästä uutisesta, mutta hän on jyrkästi kieltäytynyt ottamasta mitään kirjallisuutta tai lehtiä. Eräänä päivänä otin viehättävän kalenterimme mukaani työpaikalle ja näytin sitä hänelle lounastauon aikana. Mies huudahti: ’Onpa kaunis kalenteri!’ Hän piti näkemästään niin paljon, että hän jopa suostui raamatuntutkisteluun ja edistyy nyt hengellisesti hyvää vauhtia.”
Vuoden kohokohtia Burkina Fasossa oli päätös käyttää paikallista moren kieltä aikaisempaa enemmän hyväksi seurakunnissa annettavassa opetuksessa. Helmikuusta lähtien on käännetty ja julkaistu kerran kuussa ilmestyvässä numerossa valikoituja Vartiotornin tutkittavia kirjoituksia. Myöhemmin myös Valtakunnan Palvelustamme alettiin kääntää. Niinpä ranskankielisistä seurakunnista yhdeksän saattoi iloita järjestelyistä, joita tehtiin heidän kokoustensa johtamiseksi moren kielellä.
LEHDET AUTTAVAT SAARNAAMAAN VALTAKUNTAA
Liberian julistajat ovat raportoineet keskimäärin 15,4 tuntia kenttäpalvelusta joka kuukausi, mikä on johtanut huomattavan huipun saavuttamiseen lehtien levityksessä. ”Koska lehtiä levitettiin yhdessä kuukaudessa 17630 kappaletta, ihmiset ovat saaneet niitä käsiinsä enemmän kuin minään kuukautena vuoden 1972 maaliskuun jälkeen”, kirjoitetaan haaratoimistosta. ”Neliväristen lehtiemme puoleensavetävä ulkonäkö on epäilemättä edistänyt lehtityötä tässä maassa. Julistajat havaitsevat, että lehdet loppuvat heiltä muutamassa päivässä heti uusien numeroiden ilmestyttyä. Usein ihmiset lähestyvät julistajia kadulla ja kysyvät: ’Onko teillä vielä ”Raamattuja” minulle?’ – he tarkoittavat Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä.”
”Nyt kun lehtiämme on julkaistu nelivärisinä vuoden 1987 huhtikuusta lähtien, monet julistajat ovat edistyneet valtavasti lehtityössä”, raportoi Zimbabwen haaratoimisto. Saatuaan käsiinsä yhden ensimmäisistä lehden nelivärisinä painetuista numeroista eräs maaseudulla asuva veli kirjoitti: ”Otin mukaani lehtiä ja menin erääseen liikekeskukseen tarjoamaan niitä ohikulkijoille. Muutamat ottivat lehtiä. Kotimatkallaan he näyttivät niitä naapureilleen, ja pian sen jälkeen suuri joukko tuon alueen asukkaita tuli ostamaan lehtiä. Muutamassa minuutissa olin levittänyt kaikki mukanani olleet numerot.”
Tutkittuaan Vartiotornissa 1.3.1987 olleen kirjoituksen lehtien avulla todistamisesta kaksi veljeä eräästä Norsunluurannikon seurakunnasta päätti soveltaa joitakin siinä olleista ehdotuksista käytäntöön palatessaan valtakunnansalista kotiin. He tarjosivat lehtiä innostuneesti kaikille, jotka he tapasivat matkan varrella. Saapuessaan kotiin he olivat levittäneet 20 lehteä.
Jotkut julistajat ovat kokeilleet uusia menetelmiä tarjotessaan lehtitilauksia. Argentiinassa eräs veli päätti ottaa mukaansa Herätkää!-lehden sidotun vuosikerran mennessään sen miehen luokse, jonka kanssa hän tutki Raamattua, ja näyttää tälle, mitä eri aiheita vuoden mittaan oli käsitelty. Kaikki lehdessä esitetty tieto teki tähän Raamatun tutkijaan suuren vaikutuksen. Hän oli juuri ostanut samantapaisia aiheita käsitteleviä kirjoja ja maksanut niistä vähän yli 100 markkaa. Nyt hän saattoi saada aivan samat tiedot meidän lehdistämme vain 40 markalla vuodessa tilaamalla ne. Lienee turha mainita, että veli sai tilauksen.
MUISTONVIETON HUOMATTAVA LÄSNÄOLIJAMÄÄRÄ!
12. huhtikuuta 1987 kokoontuivat vajaan vuorokauden sisällä yhteensä yli 160:tä kieltä puhuvat 8965221 Jehovan todistajaa ja heidän kutsumaansa vierasta 210 maassa viettämään Herran illallista. Vartiotorni-seuran haaratoimistot ovat lähettäneet joitakin innostavia raportteja.
El Salvadorissa oli muistonvietossa läsnä 58933 henkeä. Koska vuoden julistajahuippu tässä maassa oli 16041, siellä näyttää olevan vielä paljon työtä tehtävänä. El Salvadorin lähellä sijaitsevassa Belizessä muistonvieton läsnäolijamäärä oli niin ikään huomattava. Kaiken kaikkiaan 3928 henkeä kokoontui yhteen, mikä on viisi kertaa maan julistajahuippu. Tämä merkitsee sitä, että muistonvietossa oli läsnä noin yksi henkilö maan jokaista 44:ää asukasta kohti.
Sambiassa muistonvietossa oli läsnä 381129 henkeä – 16 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Tässä maassa todella monet ihmiset kaipaavat hengellistä apua. Hongkongissa 3583 oli läsnä muistonvietossa, Belgiassa taas 45466 ja Ranskassa 198797 kokoontui yhteen – kaikissa näissä kolmessa maassa kaksinkertainen määrä julistajamäärään verrattuna. Yhdysvalloissa viime vuoden muistonviettoon osallistui yli 86000 henkeä enemmän kuin edellisenä vuonna, tällä kertaa kaikkiaan 1778066 henkeä. Meksikossa, jossa julistajahuippu on 222168, muistonvietossa oli läsnä hämmästyttävät 957081!
TIENRAIVAAJIEN PALVELUSKOULU
Koska uusia tienraivaajia on yli 44000, tienraivaajien palveluskoululla ei ole ollut vaikeuksia saada oppilaita. Kymmenen toimintavuoden jälkeen koulu valmentaa kokoaikaisia evankelistoja entistäkin tehokkaammin. Eräs Guyanassa työskentelevä sisar, joka on 74-vuotias ja leski, sanoi: ”Minulla oli ilo osallistua tienraivaajien palveluskouluun, vaikka olinkin silloin sairaana” Osallistuminen ei kuitenkaan ollut hänelle helppoa. Hän jatkaa: ”Koska pystyin tuskin kävelemään, koulun opettaja tuli noutamaan minut aamuisin ja saattoi minut luokkaan ja sitten takaisin kotiin iltapäivisin. Tienraivaajien palveluskoulussa saamani rohkaisu on auttanut minua nyt tekemään paljon enemmän palveluksessa.”
Tienraivaajien palveluskoulu neuvoo käytännöllisellä tavalla, miten Raamatun tutkijoita autetaan edistymään kohti kastetta. Eräs toinen guyanalainen tienraivaaja sanoi: ”Ennen tienraivaajien kouluun osallistumistani tutkin erään henkilön kanssa, joka ei voinut olla läsnä kokouksissa. Mitä hän sanoi syyksi? Hänellä oli aina liikaa kotitöitä. Opittuani koulussa, miten voin osoittaa enemmän henkilökohtaista kiinnostusta toisia kohtaan, aloin soveltaa oppimaani käytäntöön. Seuraavassa raamatuntutkistelussa annoin oppilaalleni neuvoja, jotka todella tepsivät. Koska ystävät ja sukulaiset kävivät usein tervehtimässä häntä ja estivät häntä saamasta kotiaskareitaan tehdyksi, ehdotin, että hän pyytäisi heitä auttamaan joissakin taloustöissä. Nyt oppilaallani on aikaa sekä kokouksiin että myös kenttäpalvelukseen.”
Vuoden 1986 joulukuussa pidettiin Libanonissa tienraivaajien palveluskoulu ensimmäisen kerran sitten vuoden 1978. ”Meillä ei ollut tarpeeksi isoa ryhmää aikaisemmin, jotta olisimme voineet pitää kurssin”, selitetään haaratoimistosta. ”Mutta Jehovan siunauksen avulla tienraivaushenki on levinnyt niin nopeasti, että nyt meillä oli riittävästi vaatimukset täyttäviä tienraivaajia yhtä kurssia varten.”
Eräs tienraivaaja, joka arvosti etuaan osallistua kouluun Sambiassa, kirjoitti: ”Olen käynyt tienraivaajien palveluskoulun oppikirjan läpi kolme kertaa joka vuosi koulun jälkeen ja olen parantanut palvelustani hyvin paljon.”
”LUOTA JEHOVAAN” -PIIRIKONVENTIT
Kansainvälisen jännityksen kasvaessa maailman tulevaisuus näyttää yhä useampien mielestä aina vain synkemmältä. Miksi? Siksi, että he panevat luottamuksensa esimerkiksi omiin rikkauksiinsa, omaan viisauteensa, omaan voimaansa tai poliittisiin johtajiinsa. (Luuk. 21:25–28) Mutta Jehovan todistajilla on erilainen näkemys. Me suhtaudumme tulevaisuuteen luottavaisesti, koska me ’luotamme Jehovaan kaikesta sydämestämme emmekä nojaudu omaan ymmärrykseemme’. (Sananl. 3:5, UM) Oli siksi ajankohtaan nähden sopivaa, että kolmipäiväisten piirikonventtien sarja, joka alkoi kesäkuussa 1987, korosti teemaa: ”Luota Jehovaan.”
Saksan liittotasavallassa pidetyissä 24 konventissa saavutettiin uusi läsnäolijoiden huippu – 159361 – joka on noin 8500 enemmän kuin edellisenä vuonna. Tässä konventissa myös kastettiin useampia uusia julistajia kuin missään muussa aikaisemmassa kesäkonventissa: 1455.
Yhdysvaltojen haaratoimisto raportoi: ”Oli kannustavaa nähdä, että läsnäolijoita oli 1288313 kaikkiaan 123:ssa ’Luota Jehovaan’ -piirikonventissa ja että hiukan yli prosentti heistä eli 13562 kastettiin. Tämä on ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun kastettujen määrä on ollut yli yhden prosentin.”
Joissakin osissa maailmaa palvelusvuoden 1986 loppupuolella alkanut ”Jumalan rauhan” piirikonventtien sarja jatkui aina palvelusvuoden 1987 puolelle. Panama ja Ghana ovat tästä kaksi esimerkkiä.
Panaman veljillä oli muuan ongelma. Koska poliittinen kuohunta aiheutti levottomuuksia tuossa maassa, heräsi kysymys, voitaisiinko konventit pitää vapaasti. Olosuhteet eivät näyttäneet kovin lupaavilta. Väkijoukot olivat järjestäneet lakkoja ja katumielenosoituksia, ja hallitus oli lähettänyt mellakkajoukkoja hajottamaan ihmisjoukot kyynelkaasupommeilla. Katolista kirkkoa syytettiin siitä, että se käytti saarnastuoleja kiihottaakseen seurakuntalaisia osoittamaan mieltään. Esimerkiksi eräs hallituksen sanomalehti syytti etusivun otsikoissaan arkkipiispaa hallituksen uhmaamisesta ja ihmisten kiihottamisesta kapinaan. Etusivun alalaidassa oli suurilla kirjaimilla sanat: ”’Uskonto politiikassa – onko se Jumalan tahto?’ (Ks. s. 4).” Tämän sanomalehden sivulla 4 ollut kirjoitus, jossa oli edellä mainittu otsikko, oli painettu uudelleen Herätkää!-lehdestä 22.4.1987. Se sisälsi myös kuvan pappismiehestä, joka kätteli natsidiktaattori Adolf Hitleriä.
Panaman haaratoimisto kirjoittaa: ”Tämän lehtikirjoituksen tarkoituksena oli ilmeisesti osoittaa ero meidän asenteemme ja katolisen kirkon asenteen välillä. Seurauksena tästä oli, että vaikka julkisten kokoustilojen käyttö kiellettiin poliittisilta kokouksilta, niin kaiken tämän poliittisen kuohunnan keskellä me saatoimme pitää piirikonventtimme, joissa oli kaiken kaikkiaan läsnä yli 10000 ihmistä.”
Ghanan haaratoimistokomitea oli huolissaan perusteellisen todistuksen antamisesta vapailla alueilla maan pohjoisosissa. Siksi maan eteläosissa asuvia veljiä ja sisaria kannustettiin olemaan läsnä ”Jumalan rauhan” piirikonventissa, joka oli suunniteltu pidettäväksi maan pohjoisosassa Tamalen kaupungissa. Miten kutsu otettiin vastaan? Erittäin halukkaasti!
”Odotimme noin tuhatta osanottajaa, joista osan arvelimme tekevän omat matkajärjestelynsä”, kertoo haaratoimisto. ”Niinpä kirjoitimme eräälle linja-autoyhtiölle ja pyysimme käyttöömme kymmentä 70-paikkaista bussia. Mutta kun varauslomakkeet seurakunnista tulivat takaisin, havaitsimme, että yli 3000 oli päättänyt ottaa osaa Tamalen konventtiin! Mistä me löytäisimme tarpeeksi linja-autoja kuljettaaksemme heidät kaikki konventtiin?”
Kuljetuspalveluista on Ghanassa pula, ja lisäksi suurin osa 640 kilometrin matkalla olevista teistä etelässä sijaitsevasta Accran satamakaupungista, jossa haaratoimisto sijaitsee, Tamaleen on hyvin huonossa kunnossa. Niinpä linja-autoyhtiöt ovat haluttomia tarjoamaan palveluksiaan. Kuitenkin kaksi yhtiötä suostui vuokraamaan haaratoimistolle yhteensä 28 bussia. Mutta siitä huolimatta tarvitsimme vielä neljä bussia.
”Kauppa- ja matkailuministeriö oli tuonut maahan neljä loistoluokan ilmastoitua linja-autoa edistääkseen matkailua Ghanassa”, jatketaan haaratoimiston raportissa. ”Ministeriö ei kuitenkaan ollut suostunut vuokraamaan linja-autoja yhdellekään turistiryhmälle. Me anoimme käyttöömme näitä linja-autoja. Aluksi se tuntui toivottomalta. Lopulta tiistai-iltapäivänä juuri ennen keskiviikkoaamua, jolloin linja-autoja tarvittiin, ministeri allekirjoitti kirjeen, jolla linja-autot luovutettiin käyttöömme. Ministerinvirastossa toimiva kiertomatkoista vastaava virkailija sanoi kollegoilleen nähdessään ministerin allekirjoittavan lupakirjeen: ’Jehova toimii!’”
Niinpä veljet lähtivät matkaan perheineen 32 bussin saattueena. Jo tämä näky itsessään antoi suuren todistuksen matkalla Tamaleen. Mikään muu ryhmä ei ollut koskaan aikaisemmin kuljettanut niin paljon ihmisiä samanaikaisesti. Matkan varrella olleet ihmiset hälisivät ihmetyksestä ja puhuivat niistä ihmeellisistä asioista, joita Jehovan todistajat voivat saada aikaan.
Lisäksi ghanalainen Valtakunnan Palveluksemme kannusti Tamaleen matkustavia veljiä pitämään tavoitteenaan käyttää vähintään yksi tunti joka päivä kenttäpalvelukseen joko ennen konventin ohjelmajaksoja tai niiden jälkeen. Niinpä kello seitsemältä eräänä aamuna kaksi veljeä soitti siihen majataloon, jossa kolme konventissa mukana ollutta haaratoimistokomitean jäsentä oli majoitettuna. He sanoivat: ”Veljet, olemme käymässä tätä aluetta ja meiltä on loppunut kirjallisuus. Olisiko teillä mitään, mitä voisimme käyttää jatkaaksemme työtä?”
Tällä tavoin Tamalen kaupunki, jonka 146000 asukkaasta suurin osa on muslimeja, käytiin perusteellisesti ovelta-ovelle-työssä. Jopa raamatuntutkisteluja aloitettiin. Konventin läsnäolijahuippu, 4220 henkeä, osoittaa, että monia kiinnostuneita kaupunkilaisia oli konventissa. Haaratoimiston raportin lopussa sanotaan: ”Olemme todella toiveikkaita ja uskomme, että Tamalen kaksi seurakuntaa kastelevat runsaasti kylvettyä siementä hyvin ja että omana aikanaan Jehova antaa kasvun.” – 1. Kor. 3:6.
’KAUNISTAMINEN HYVYYDELLÄ’ SAA AIKAAN LAAJENNUKSIA
”Sinä kaunistat vuoden hyvyydelläsi”, kirjoitti psalmista. (Ps. 65:12) Veljiemme ponnistelut kentällä ’kaunistettiin’ kasvulla, joka on tehnyt valtakunnansalien rakentamisen ja haaratoimistotilojen laajentamisen välttämättömäksi. Seuraavassa muutamia esimerkkejä:
Kun jälleen yksi suurenmoinen toiminnan vuosi on takana, Meksiko odottaa innokkaana jännittävää palvelusvuotta 1988. Uuden, 126 huonetta käsittävän Beetel-kodin rakennustyöt ovat jo täydessä vauhdissa. Myös nykyiseen kirjapainoon rakennetaan suuri lisärakennus. Meksiko on lisäksi ensimmäinen haaratoimisto, johon asennetaan kaksi uutta neliväripainokonetta ja kaksi kirjansidontalinjaa samanaikaisesti. Kaikki nämä hankkeet on määrä saada päätökseen uuden palvelusvuoden aikana.
Portugalissa uusi Beetel-koti on tällä hetkellä tärkein rakennuskohde. Haaratoimiston raportti kertoo: ”Tähän mennessä kaikki rakentamiskustannukset on peitetty paikallisten veljien lahjoitusten avulla.” Monet ovat luopuneet henkilökohtaisesta omaisuudestaan. Kaikenlaisia rakennusmateriaaleja, samoin kuin sikoja, kanoja, lampaita ja ankkoja, on myös tarjottu käyttöön.
Muutamia vuosia sitten Kolumbiassa pidettiin hyvänä kasvuna, jos vuodessa muodostettiin 15 uutta seurakuntaa. Nyt vain yhdessä päivässä palvelusosasto sai pelkästään Barranquillan rannikkokaupungista 13 anomusta uusien seurakuntien perustamiseksi! Viime palvelusvuoden aikana tässä maassa on muodostettu 143 uutta seurakuntaa.
Noin 30 vuotta sitten Medellínin kaupunkia pidettiin Kolumbian katolisuuden keskuspaikkana, ja maa ylpeili, että 99 prosenttia sen asukkaista oli katolilaisia. Moraalin rappio, huumekauppa ja yhä harvinaisemmaksi käyvä usko ovat johtaneet siihen, että Medellínistä on nyt tullut yksi tämän maan vaarallisimmista suurkaupungeista. Nämä muutokset ovat saaneet monet vilpitönsydämiset ihmiset suhtautumaan suopeammin hyvän uutisen saarnaamiseen. Medellínissä ja sen ympäristössä on nyt 35 seurakuntaa. ”Kaikki tämä kasvu on saanut aikaan sen, että valtakunnansaleja tarvitaan todella kipeästi”, kerrotaan haaratoimistosta. Se, mitä paikalliset veljet tekivät pienessä Segovian kaupungissa, joka sijaitsee lähellä Medellíniä, osoittaa, miten halukkaasti he pyrkivät tyydyttämään tämän kipeän tarpeen.
Paikallinen piirivalvoja kertoo: ”Segoviassa on vain 32 julistajaa. Heistä 17 on sisaria, jotka ovat hyvin uutteria työntekijöitä. Vuosi sitten tämä pieni ryhmä osti tontin, alkoi valmistaa sementistä omia rakennuskiviä ja kerätä muita rakennusmateriaaleja valtakunnansalia varten. Kierrosvalvoja oli käynyt seurakunnassa pian tontin ostamisen jälkeen. Kun hän palasi viiden kuukauden kuluttua, kuinka yllättynyt hän olikaan nähdessään, että koko sali oli valmis! Kaikki työ oli tehty lauantaisin, sunnuntaisin ja iltaisin.” Sali oli riittävän suuri jopa pienen kierroskonventin tarpeita varten. Ensimmäisessä siellä pidetyssä konventissa oli läsnä 263 henkeä, joista 5 meni kasteelle.
Tulivuorenpurkausta seurannut tuhoisa mutavyöry autioitti kolumbialaisen Armeron kaupungin ympäristön. Maailmanlaajuinen veljesseura tuli halukkaasti avuksi. Kun eloonjääneiden aineellisista tarpeista oli huolehdittu, hallintoelin antoi haaratoimistolle luvan käyttää jäljelle jääneet varat veljien hengellisistä tarpeista huolehtimiseen. Sen vuoksi rakennettiin sopivia valtakunnansaleja tulivuoren tuhoamille alueille, niin että hengellinen opetusohjelma saattoi jatkua keskeytyksettä.
La Doradan seurakunta oli yksi niistä kolmesta seurakunnasta, jotka saivat kansainvälistä apua uuden valtakunnansalin rakentamiseen. Sisaret ja kiinnostuneet tekivät suuren osan rakennustyöstä, koska tuossa seurakunnassa oli vain kuusi kastettua veljeä. Ryhmä Bogotán veljiä antoi heille kuitenkin rakkaudellista apuaan. Niinpä La Dorada sai uuden valtakunnansalin alle viikossa. Rakennustyö alkoi torstaina, ja seuraavana maanantai-iltana pidettiin ensimmäinen kokous, jossa oli läsnä 200 henkeä. Järjestelyjä tehtiin salien rakentamiseksi myös Mariquitaan ja Léridaan. Selvittyään hengissä tulivuoren aiheuttamasta tuhoisasta mutavyörystä monet kolumbialaiset etsivät nyt virkistäviä totuuden vesiä.
Jotta Argentiinan sankoista palvojajoukoista voitaisiin huolehtia, palvelusvuoden aikana perustettiin 121 uutta seurakuntaa – keskimäärin 10 seurakuntaa joka kuukausi! Monissa paikoissa valtakunnansalit ovat liian pieniä, ja usein neljä tai viisi seurakuntaa kokoontuu samassa rakennuksessa. Haaratoimisto pani alulle valtakunnansalirahaston ja alkaa pian myöntää lainoja uusia saleja varten. Tällä hetkellä tehdään erikoisjärjestelyjä seurakuntien työvoiman ja lahjoitusten yhdistämiseksi, jotta monet keskeneräiset valtakunnansalit saataisiin valmiiksi ja sitten voitaisiin aloittaa uusien salien rakentaminen.
Sri Lankan haaratoimisto sai nähdä kolmen uuden seurakunnan syntyvän viime palvelusvuoden aikana; yksi niistä sijaitsee poliittisesti levottomassa maan pohjoisosassa. Viisi seurakuntaa on rakentanut oman valtakunnansalin. Näistä yksi, Chilawin sali, saatiin valmiiksi Saksan liittotasavallasta vierailulla olleiden veljien avustuksella.
Intiassa Keralan osavaltiossa toimiva kierrosvalvoja kertoo, että kaksi seurakuntaa on äskettäin rakentanut omat valtakunnansalinsa. Toisessa näistä on istuinpaikat 120 hengelle. Sen jälkeen ensimmäisen vuoden aikana läsnäolijamäärä kasvoi niin paljon, että seurakunnan on täytynyt pitää kokoukset kahteen kertaan eri aikoihin.
Valtakunnansalien hankkiminen on todellinen ongelma Taiwanissa, koska seurakuntien on vaikea vuokrata sopivia tiloja etenkin kaupungeissa. Vaikka sopiva paikka löydettäisiinkin, usein käy niin, että ensimmäisen vuoden jälkeen vuokraisäntä nostaa vuokran niin korkeaksi, että veljien on pakko muuttaa pois. Suunnilleen viime vuoden aikana kahdeksan seurakuntaa – 38 prosenttia kaikista seurakunnista – on joko muuttanut uuteen valtakunnansaliin tai alkanut tehdä järjestelyjä oman rakennuksen hankkimiseksi. Suurehkoissa kaupungeissa seurakunnat ovat ostaneet useita vierekkäin sijaitsevia huoneistoja samasta kerroksesta ja muuttaneet ne valtakunnansaliksi.
Yhdysvalloissa perustettiin 211 uutta seurakuntaa tämän palvelusvuoden loppuun mennessä. Se on keskimäärin neljä uutta seurakuntaa joka viikko! Tällaisen kasvun vuoksi tarvitaan uusia valtakunnansaleja. Vuoden 1987 joulukuuhun mennessä Seuran valtakunnansalirahasto oli myöntänyt varoja 387 valtakunnansalin rakentamista varten. Viime palvelusvuoden aikana 108 salia sai käyttöönsä tästä rahastosta myönnettyjä varoja.
NOPEASTI RAKENNETTUJA VALTAKUNNANSALEJA ON KAIKKIALLA
Ajatus rakentaa valtakunnansaleja täysin valmiiksi kokouksia varten vain muutamassa päivässä syntyi Yhdysvalloissa. Kuluneen vuosikymmenen aikana tämä ajatus on kehittynyt ja järjestelyt ovat tulleet tehokkaammiksi. Vuoteen 1987 mennessä menetelmä oli kantanut hedelmää ympäri maailmaa. Esimerkiksi Uudessa-Seelannissa todistajat rakensivat vuoden 1987 kesäkuun 26. ja 28. päivän välisenä viikonloppuna alusta loppuun valmiiksi tuon maan ensimmäisen nopeasti rakennetun valtakunnansalin Cambridgeen Pohjoissaarelle – ja ihmiset panivat sen todella merkille.
”Hanke lähentelee ihmettä” oli etusivun otsikkona paikallisessa Cambridge Edition -sanomalehdessä. Artikkelissa kerrottiin: ”Perjantaina näytti siltä, kuin koko maailma olisi kokoontunut Arnold Streetille. Noin 800 Jehovan todistajaa kaikkialta Pohjoissaarelta oli tullut tontille ja aloittanut työn, joka lähenteli ihmettä. He sanoivat rakentavansa valtakunnansalin valmiiksi puutarhoineen kahdessa ja puolessa päivässä. Ja he tekivät sen! Ehkä kaikkein hämmästyttävin piirre tässä tapahtumassa oli, että työ eteni niin järjestyksellisesti ja meluttomasti.”
Belizessä erään 13 julistajaa käsittävän ryhmän kokouksissa kävi 30 tai 40 henkeä San Pedrossa Ambergris Cayssa, mutta heillä ei ollut omaa valtakunnansalia. He kokoontuivat erään veljen talon kattotasanteella. Niinpä he päättivät ryhtyä toimiin pikasalin rakentamiseksi. Ilmaantui kuitenkin esteitä. Koska he asuvat yksinäisellä saarella vajaat 60 kilometriä Belize Citystä, heidän olisi kuljetettava kaikki tarvikkeet valtakunnansaliaan varten tälle saarelle. Sellaiseen hankkeeseen ei ollut vielä koskaan ryhdytty Belizessä. He suunnittelivat käyttävänsä paikallisia puulajeja, jotka kestäisivät hyvin luonnonvoimia mutta olisivat myös erittäin kovia. Kappaleisiin olisi porattava valmiit naulanreiät ennen varsinaista naulaamista. Kaikkien hankkeeseen osallistuvien olisi tultava paikalle joko laivalla tai lentokoneella. Jehovan siunaus oli ilmeinen, sillä valtakunnansali rakennettiin ja sen vihkiäisissä oli läsnä 247.
Tanskan ensimmäinen nopeasti rakennettava valtakunnansali oli määrä tehdä syyskuussa 1986. Sanomalehdet, radio ja televisio antoivat hankkeesta myönteisen kuvan. Sen jälkeen seitsemän muun pikasalin valmistuminen on ’kaunistanut’ tuon vuoden ”hyvyydellä”.
Alankomaissa ajateltiin pitkään, ettei valtakunnansaleja voitaisi rakentaa siellä niin nopeasti hallituksen lakien ja säädösten vuoksi. Kuitenkin viranomaisten yhteistoiminnallisuus ja veljien alttius saivat aikaan sen, että maan ensimmäisestä nopeasti rakennetusta salista tuli suuri menestys. Siitä lähtien kiinnostus Valtakunnan sanomaa kohtaan tuossa Euroopan osassa on kasvanut suuresti.
Luxemburgin 20 seurakunnasta 12 rakensi uutta valtakunnansalia tai laajensi vanhaa salia tämän palvelusvuoden aikana. Tämä koski siis 60:tä prosenttia kaikista tuon maan seurakunnista. Hieman pohjoisempana, Belgiassa, toimii tällä hetkellä kaksi alueellista rakennusryhmää, jotka ovat pystyttäneet kuusi pikasalia, ja uudet hankkeet ovat valmiita aloitettaviksi. Nämä ovat todella hyviä syitä iloon!
Myös Kanadassa on tapahtunut kasvua, ja siellä rakennettiin 11 valtakunnansalia vuoden aikana. Tähän mennessä Kanadassa on kaiken kaikkiaan 120 nopeasti rakennettua valtakunnansalia. Yhdeksän näistä on kaksoissaleja. Montrealissa on rakennettu uutta konventtisalia, joka oli suunnitelmissa saada käyttöön vuoden 1987 lopulla. Kanadassa on nyt kahdeksan konventtisalia.
Saksan liittotasavallassa on 11 rakennuskomiteaa. Viime palvelusvuoden aikana tehtiin 19 pikasalia. Lisäksi rakennettiin tai parhaillaan on rakenteilla 62 muuta valtakunnansalia. Jehova kaunisti palvelusvuoden, paitsi 81 valtakunnansalin ripeällä rakennustyöllä, myös yhdeksännen konventtisalin vihkiäisillä. Siten kaikilla Saksan liittotasavallan kierroksilla on kauniit konventtisalinsa, joita käytetään myös vieraskielisten piirikonventtien pitämiseen.
Isossa-Britanniassa on nyt viisi konventtisalia, jotka palvelevat 75:tä prosenttia tuon maan Valtakunnan julistajista.
Viime palvelusvuonna Jehovan kansa Norjassa sai uusia julistajahuippuja. Tämä kasvu on kuitenkin saanut aikaan sen, että valtakunnansaleja tarvitaan kipeästi lisää. ”Tähän mennessä olemme saaneet valmiiksi 25 pikasalia, jotka ovat saaneet osakseen lehdistön ja yleisön huomion”, kerrotaan haaratoimistosta. Esimerkiksi eräässä Norjan kaupungissa veljet menivät kaupungin rakennusviranomaisten luo selvittämään joitakin rakentamiseen liittyviä seikkoja. Ennen lähtöään he kertoivat suunnitelmistaan rakentaa sali kolmessa päivässä. Veljien laskeutuessa alas portaita he kuulivat, miten kaikki tuossa virastossa olleet räjähtivät nauramaan. Viranomaiset eivät yksinkertaisesti pystyneet uskomaan, että oli mahdollista rakentaa niin suuri rakennus vain kolmessa päivässä.
Salityö edistyi jopa suunniteltua nopeammin. Perjantaina puolenpäivän aikaan katto oli valmiina ja muurarit olivat puolessa välissä työtään. Silloin yksi suunnitelmille nauraneista virkailijoista ajoi ohi autollaan ja näki, mitä oli tapahtumassa. Hän ryntäsi kiihtyneenä virastoon ja sanoi: ”Hei, kaverit, he tosiaan rakentavat sen!”
Kaikki virkailijat nolostuivat ja päättivät, että heidän pitäisi pyytää anteeksi jollain tavoin. Yksi henkilökuntaan kuuluvista oli kaupungin virastojen työntekijöistä muodostetun soittokunnan johtaja. Hän ehdotti, että he marssisivat lauantaina rakennuspaikalle ja soittaisivat Jehovan todistajille, ”pyytäisivät anteeksi tällä tavoin”. Kaikki suostuivat ehdotukseen. Niinpä 180 veljeä yllättyivät nähdessään soittokunnan marssivan tietä pitkin rakennuspaikalle ja soittavan heille useita kappaleita.
’HYVÄN UUTISEN LAILLINEN VAHVISTAMINEN’
Mennyt palvelusvuosi on ollut täynnä toimintaa. Veljillämme on ollut haasteena vahvistaa hyvän uutisen saarnaaminen laillisesti. – Fil. 1:7.
Uuden-Kaledonian haaratoimistosta kirjoitetaan merkittävästä oikeusvoitosta, joka saatiin eteläisen Tyynenmeren saarella, Vanuatussa, valtakunnansalin rakentamista koskeneessa kysymyksessä. Protestanttisten kirkkojen neuvosto vastusti voimakkaasti salin rakentamista. Veljet olivat vuokranneet maata ja tehneet kaikki yksityiskohtaiset piirustukset rakennusluvan saamiseksi. Siitä huolimatta he saivat hallitukselta kirjeen, jossa sanottiin, että kirkkojen vastustuksen vuoksi olisi mahdotonta rakentaa sellaisia tiloja. Tämän ongelman johdosta kirjoitettiin kirje pääministerille. Useiden kuukausien kuluttua paikallinen seurakunta sai pääministeriltä vastauksen, jossa annettiin lupa rakennustyöhön ryhtymiseen.
Lastenholhoustapauksissa henkilön uskonnollista vakaumusta käytetään yhä enemmän kiilana, jonka avulla yritetään vaikuttaa tuomioistuimen päätöksiin. Esimerkiksi Alaskassa muuan epäuskoinen aviomies anoi lasta holhoukseensa, koska hän ei halunnut poikaansa kasvatettavan Jehovan todistajaksi. Sisaremme selittää:
”Kun päätin palvella Jehovaa kokosieluisesti, mieheni pani avioeron vireille. Hän oli vakaumustamme vastaan, joka koskee veren oikeaa käyttöä. [Apt. 15:28, 29] Asianajajani ei myöskään ollut oikein samaa mieltä verta koskevasta kannastamme, mutta luettuani hänelle otteita Puhu perustellen käyttämällä Raamattua -kirjasta hän alkoi suhtautua erittäin myönteisesti tuohon kysymykseen. Hän sanoi nyt itsekin ajattelevansa kolmesti tai useammin, ennen kuin antaisi omille lapsilleen verta. Hän kysyi, voitaisiinko Puhu perustellen -kirjaa käyttää oikeudessa. Kun siis olin todistajanaitiossa, käytin Puhu perustellen -kirjan aineistoa melkein sana sanalta. Mikä oli tulos? Poikani annettiin minun holhoukseeni. Seuraavana päivänä tuomari julkisti oikeudenpäätöksen, jossa sanottiin, että jos sattuisi onnettomuus poikani vieraillessa isänsä luona, tämän täytyisi kertoa hoitohenkilökunnalle, että poikani oli uskonnoltaan Jehovan todistaja ja että heidän täytyisi etsiä vaihtoehtoisia hoitokeinoja veren käytölle.”
Yhdysvalloissa lapsen holhouskysymyksen eteen joutuvat Valtakunnan julistajat voivat saada Seuran lakiosastolta tietopaketin, joka sisältää aikaisempia suotuisia oikeudenpäätöksiä ja ehdotuksia oikeudenkäyntimenetelmistä. Noista tiedoista on ollut apua joillekuille julistajille, jotka ovat yrittäneet säilyttää itsellään oikeuden lastensa holhoukseen, kun vastustava puoliso on hakenut avioeroa oikeusteitse. Muuan julistaja kirjoittaa: ”Huomasin, että oikeustapauksista kertonut paketti rohkaisi minua, koska se osoitti erittäin selvästi, miten Jehova huolehtii ja on kiinnostunut maan päällä olevista palvelijoistaan. Arvostin myös oikeudenkäyntiä varten annettuja ehdotuksia. Niistä oli hyötyä.”
Kanadan haaratoimistosta kerrotaan: ”Voitimme kymmenen lasten holhousta koskenutta oikeusjuttua joko tuomioistuimen tekemän ratkaisun tai neuvottelemalla aikaansaadun sopimuksen perusteella.” Tapaukset vietiin tuomioistuimeen, jotta voitaisiin suojella uskovien vanhempien oikeuksia antaa uskonnollista opetusta jälkeläisilleen ja viedä heidät seurakunnankokouksiin. Jotkut epäuskoiset vanhemmat ja alioikeuksien tuomarit ovat yrittäneet evätä nämä oikeudet. Veljemme ovat myös puolustautuneet 11 tapauksessa, joissa lääkärit ovat yrittäneet pakottaa potilaita ottamaan verensiirtoja. Yksi tapaus koski aikuista ja muissa oli kyseessä alaikäisiä, joiden vanhemmat olivat halunneet käytettävän jotakin vaihtoehtoista hoitokeinoa.
Tanskassa kaksi lääkäriä, jotka eivät ole Jehovan todistajia ja jotka kirjoittavat viikoittain ilmestyvään lääkärilehteen Ugeskrift for læger, ovat ottaneet esille Jehovan todistajia ja verensiirtoa koskevan kysymyksen. Lääkärit pyysivät asioista vastuussa olevilta viranomaisilta selviä ohjeita. Vaikka terveysviranomaiset eivät olekaan halunneet tehdä tätä, he ovat ilmaisseet, ettei niitä lääkäreitä vastaan, jotka haluavat kunnioittaa Jehovan todistajien verestä kieltäytymistä, nosteta mitään virallista syytettä edes silloin, kun potilas kuolee.
Joidenkin lääkäreiden ja sairaaloiden kanssa on yhä sattunut kiivaita yhteenottoja verensiirtokysymyksen vuoksi Koreassa. Joitain läpimurtojakin on kuitenkin tehty. Lääketieteellinen lehti Hu Saing Bo kertoi lokakuun 20. päivän numerossaan vuonna 1986 eräälle Jehovan todistajien kahdeksanvuotiaalle pojalle tehdystä onnistuneesta avoimesta sydänleikkauksesta, jossa ei käytetty verta. Tri Park Young-kwan sanoi: ”Tähän saakka Koreassa on käytetty aivan liian paljon verta avosydänleikkauksissa. Meidän täytyy kehittää tässä maassa menetelmä, jolla avoimia sydänleikkauksia voidaan tehdä mahdollisimman vähäisellä verimäärällä tai täysin verettömästi.” Uutisessa mainittiin, että Buchun Sejongin sairaalassa suunnitellaan verettömien avosydänleikkausten tekemistä myös muille kuin Jehovan todistajille. On rohkaisevaa tietää, että onnistuneita avoimia sydänleikkauksia on tehty Jehovan todistajien lapsille.
Oikeustaisteluja saatetaan hävitä tai voittaa tuomioistuimissa. Merkitystä on kuitenkin sillä, kuka voittaa lopullisen taistelun. Sen lopputulos on varma. Voittajia voi olla vain yksi: Jehova Jumala, jonka nimi ja sana saatetaan kunniaan.
Afrikka korottaa äänensä
Psalmista sanoi: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman.” (Ps. 8:3) Kahdeksanvuotias Moses Sierra Leonesta on erinomainen esimerkki tästä. Hän nauttii kenttäpalveluksesta ja tekee usein itse järjestelyjä työskennelläkseen toisten seurakuntaan kuuluvien kanssa. Eräs asia kuitenkin vaivasi häntä. Hänen täytyi aina lainata lehtiä ja kirjasia palvelusta varten. Mutta miten hän voisi hankkia itse kirjallisuutensa, kun hänen vanhempansa eivät antaneet hänelle yhtään taskurahaa? Keskustelematta pulmastaan kenenkään kanssa hän teki päätöksen: hän säästäisi rahaa kouluaterian ostamista varten saamistaan rahoista. Kolmen päivän kuluttua hän oli säästänyt tarpeeksi rahaa kolmea kirjasta varten. Mitä hän tekee rahalla, jonka hän saa levitettyään kirjaset? ”Otan sen tietenkin mukaan valtakunnansalille ja hankin lisää kirjallisuutta!” vastaa Moses.
Sanat ”olkaa hengestä palavia” kuvailevat hyvin Liberiassa toimivaa Jehovan kansaa. (Room. 12:11) He saivat uuden julistajahuipun, kun 1576 raportoi – se merkitsee 20 prosentin kasvua viime vuoden keskiarvoon verrattuna. Muistonvietossa läsnä olleitten määrä, 8254, osoittaa jännittävällä tavalla sen, missä määrin tuossa maassa ollaan kiinnostuneita Valtakunnan sanomasta.
Heidän uuden haaratoimistonsa vihkiäiset viime maaliskuussa kannustivat varmasti lisäämään palvelustoimintaa. Uusi kiinalaisten rakentama urheilustadion valittiin vihkiäisohjelman esittämispaikaksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun näihin tiloihin järjestettiin uskonnollinen tilaisuus. Miten ateistinen kiinalainen johtokunta suhtautuisi siihen? Nähtyään miten 2126 läsnäolijaa käyttäytyivät, muuan johtokunnan edustaja sanoi: ”Voimme nähdä, että te olette järjestäneet tällaisia tilaisuuksia ennenkin. Olette tervetulleita takaisin milloin tahansa.”
Kaksi päivää ennen muistonviettoa eräs seurakunta Liberiassa joutui todellisen ongelman eteen. Heidän tavanomainen kokouspaikkansa varattiin erästä maailmallista tilaisuutta varten, ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tyhjä sali, jossa ei ollut lainkaan tuoleja. Yli 400:n odotettiin olevan läsnä, joten veljet lähestyivät paikallisen koulun viranomaisia, joilta he olivat aiemmin lainanneet tuoleja. Heidän pyyntönsä evättiin jyrkästi. Heille kerrottiin, että muut ryhmät olivat varastaneet liikaa tuoleja. Kerran eräs uskonnollinen ryhmä oli jättänyt tuolit ulos koko viikonlopuksi.
Veljien anomuksiin ei suostuttu. Viranomaiset olivat järkkymättömiä. Lopulta muuan veljien ryhmä meni tapaamaan koulutarkastajaa kenttäpalveluksen jälkeen esittääkseen viimeisen vetoomuksen. Eräs veljistä selitti tuolle naiselle, että Jehovan todistajien keskuudessa vallitsee hyvä järjestys ja he ovat rehellisiä ja että konventeissamme kymmenpennisen kadottanut todennäköisesti saa sen takaisin löytötavaraosastosta. Siitä että Jehovan todistajat käyttäisivät tässä tilaisuudessa noita tuoleja, ei varmastikaan koituisi mitään ongelmia, selitti veli.
Tämä pyyntö ei kuitenkaan tehnyt koulutarkastajaan mitään vaikutusta. Juuri sillä hetkellä hiljaisuuden rikkoi erään veljen kuusi- ja puolivuotias sukulaispoika, joka juoksi sisään koulutarkastajan etupihalta ja kertoi innoissaan löytäneensä rahaa pihalta. Hän antoi viisi dollaria enolleen, joka ojensi sen ällistyneelle koulutarkastajalle. ”Jos joku omista lapsistani olisi löytänyt tämän rahan”, hän tunnusti, ”he olisivat pistäneet sen taskuunsa ja pitäneet sitä Jumalan suomana ’onnenpotkuna’.”
Veljien sallittiin käyttää kaikkia saatavilla olevia tuoleja. Koulutarkastaja aikoi kertoa tästä rehellisestä teosta uskonnolliselle rukousryhmälleen, ja jos jonkin muun uskonnon edustajat kysyisivät häneltä, miksi hän oli sallinut veljiemme käyttää tuoleja, hän vastaisi heille, että Jehovan todistajat ovat rehellisiä ja että hän tiesi heidän pitävän hyvää huolta tuoleista. 474 läsnäolijaa nauttivat muistonvietosta, ja kaikki tuolit palautettiin tuona samana iltana.
Etelä-Afrikassa muuan Jehovan todistajien entinen vainooja on omaksunut totuuden. Tämän miehen ja hänen ystäviensä keskustellessa eräänä päivänä politiikasta muuan veli keskeytti kohteliaasti heidän keskustelunsa ja kertoi heille Raamatun näkökannan aiheesta. Miehet, jotka olivat halukkaita saamaan lisää tietoa, pommittivat häntä kysymyksillä. Yksi miehistä oli erittäin kiinnostunut Raamatun esittämistä vastauksista. Kun veli kävi hänen luonaan hänen kotonaan, hän sanoi: ”Haluan todella lukea Raamattua, mutta kuka voi auttaa minua?” Veli järjesti hänelle raamatuntutkistelun zulunkielisestä Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä -kirjasta. Pian mies nolona tunnusti veljelle, että joitakin vuosia aikaisemmin hän oli asunut maassa, jossa Jehovan todistajien työ oli kielletty. Palvellessaan sotilaana tuon maan armeijassa hän oli vainonnut Jehovan todistajia. Nyt totuus on muuttanut hänen elämänsä. Hänestä on tullut innokas Valtakunnan julistaja, ja hän on onnellinen siitä, että voi aseiden sijasta kantaa raamatullista kirjallisuutta sisältävää laukkua.
Aasia ’ylistää Jahia’
Psalmien kirja päättyy raikuvaan huudahdukseen: ”Ylistäkää Jahia!” (Ps. 150:6, UM) Lue seuraavat kokemukset nähdäksesi, miten Aasian maat ovat päättäneet palvelusvuotensa samanlaiseen iloiseen huudahdukseen.
Hongkongin haaratoimistossa pantiin merkille kiinnostava suuntaus kuluneen palvelusvuoden aikana. Julistajat ovat tarttuneet valppaammin sopiviin tilaisuuksiin puhua totuutta, ja seurauksena on ollut, että ihmiset paitsi kuuntelevat, osoittavat myös nopeasti arvostuksensa totuutta kohtaan. Kiinnostuneet alkavat käydä säännöllisesti kokouksissa pian sen jälkeen, kun he ovat alkaneet tutkia Raamattua. Esimerkiksi erään nuoren miehen isä kuoli. Joidenkin kuolemaan liittyvien asioitten vuoksi tuo nuorimies ja hänen äitinsä menivät virastoon, jonka palveluksessa hänen isänsä oli ollut. Pantuaan merkille nuorenmiehen surun muuan tuossa virastossa työskentelevä veli puhui hänelle ylösnousemustoivosta ja antoi hänelle kirjan Nykyinen elämämme – siinäkö kaikki? Pian tämän jälkeen eräs toinen julistaja tapasi tuon nuorenmiehen ovella ja jätti hänelle Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä -kirjan. Nuorimies luki halukkaasti koko kirjan ja päätti mennä valtakunnansalissa pidettävään kokoukseen. Hänen saamansa lämmin vastaanotto teki häneen vaikutuksen, ja hän suostui Raamatun kotitutkisteluun. Tutkittuaan yhden kuukauden hän alkoi käydä säännöllisesti kokouksissa. Lisäksi hän on nyt lukenut kirjan Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? ja lukee parhaillaan kirjaa Maailmanlaajuinen turvallisuus ”Rauhanruhtinaan” alaisuudessa.
Muuan vanhahko tienraivaajasisar Japanista pitää sairaalan odotushuonetta alueenaan. Millaista teokraattista sodankäyntimenetelmää hän käyttää? Hän istuu ja lukee Seuran julkaisuja ja odottaa, että joku utelias ihminen pysähtyy kysymään, mitä hänen kirjansa käsittelevät. Eräänä päivänä hän kuuli jonkun kysyvän takanaan: ”Mitä minun on tehtävä saadakseni tuollaisen?” Sisar kääntyi ja näki opiskelijanuorukaisen. Tämä oli yrittänyt lukea sisaren olkapään yli buddhalaisten auttamiseksi suunniteltua kirjasta ”Isää etsimässä”. (engl. In Search of a Father) ”Minäkin nähkääs etsin isääni”, nuori mies selitti. Sisar antoi hänelle kirjasen ja lupasi tulla tapaamaan häntä sairaalaan. Muutamaa päivää myöhemmin sisar tapasi hänet jälleen. Tällä kertaa sisar kannusti nuorta miestä lukemaan eräästä toisesta Isästä, Jehova Jumalasta. Ottaessaan tuohon nuoreen mieheen yhteyttä useiden kuukausien jälkeen sisar sai yllätyksekseen ja ilokseen tietää, että tämä oli löytänyt kaksi isää: luonnollisen isänsä sekä toisen isän, kaikkivaltiaan Jumalan, Jehovan. Nuori mies, hänen äitinsä ja hänen isänsä löysivät nyt käytännöllisiä neuvoja kirjasesta. Sen johdosta koko perhe alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa.
”Tämä on ollut ennätysvuotemme”, ilmoitetaan Taiwanin haaratoimistosta. Heidän julistajiensa keskimäärä on kasvanut 13 prosenttia, mikä on korkein tuon haaratoimiston alaisuudessa saavutettu kasvuprosentti vuoden 1959 jälkeen! Vuosi sitten useisiin eri paikkoihin rakennetut valtakunnansalit ovat nyt ääriään myöten täynnä.
Edistyäkseen hengellisesti vasta mukaan tulleiden täytyy olla halukkaita tekemään muutoksia elämässään. Havainnollistamme tätä seuraavasti: Useat samassa tehtaassa työskennelleet naiset alkoivat tutkia lähetystyöntekijöitten kanssa. Totuuden vaikutus tuli pian ilmeiseksi. He kieltäytyivät jäämästä ylitöihin kokousiltaisin, mikä on ennenkuulumatonta useimmissa tehtaissa, joissa työntekijät tekevät pitkiä päiviä. Heidän rehellisyytensä ja esimerkilliset työtapansa toivat heille kuitenkin lisävastuita. Heille määrättiin luottamustehtävä pitää kirjaa tuotannosta.
Tehtaassa syntyi ongelma, kun kaikki Raamatun tutkijat pyysivät lomaa samoiksi päiviksi ollakseen läsnä piirikonventissa. Miten ongelma ratkaistiin? Naiset suostuivat tulemaan takaisin tehtaaseen joka päivä konventin jälkeen ja työskentelemään yhden tunnin illalla. Yritys tarjosi naisille tästä palveluksesta täyden päivän palkkaa, mutta naiset kieltäytyivät ottamasta sitä vastaan, koska he olivat pyytäneet lomaa voidakseen olla läsnä konventissa eivätkä halunneet saada päivän palkkaa tunnin työstä.
Kasteensa jälkeen he halusivat ryhtyä tienraivaajiksi, ja niinpä he jättivät tuon kokopäivätyön ja yrittivät löytää työtä, joka sopisi paremmin heidän aikatauluunsa. Sisarten entinen esimies kuitenkin lähestyi heitä ja tarjosi kullekin heistä töitä kolmena päivänä viikossa ja suostui heidän ehtoihinsa: ”Ei ylitöitä kokousiltoina ja vapaapäivät konventteja varten.” Yritys arvioi säästävänsä rahaa palkkaamalla sisaret uudelleen. Miten niin? Koska he tekisivät työnsä hyvin ilman valvojaa. He eivät myöskään varastaisi. Esimies päätteli, että jos Jehovan todistajat ovat niin uskollisia Jumalalleen, he olisivat varmasti luotettavia myös yrityksessä.
Filippiinien haaratoimistosta kerrotaan: ”Seuraava kokemus nuhteettomuuden säilyttämisestä työpaikalla tulee Mindanaon saarelta. Muuan Davaon kaupungissa asuva nuori sisar työskenteli pormestarin virastossa sihteerinä. Hän oli tunnollinen työssään, ei myöhästellyt eikä vetelehtinyt. Hänen virkansa ei kuitenkaan ollut vakinainen, ja niinpä se jonkin ajan kuluttua tuli uudelleen tarkasteltavaksi. Hänen lähin esimiehensä tuolla osastolla ei suositellut hänen työsuhteensa jatkamista. Sen sijaan hän tarjosi sisarelle korkeampaa asemaa, jos tämä suostuisi moraalittomiin suhteisiin hänen kanssaan. Sisar kieltäytyi tästä jyrkästi, vaikka se merkitsisikin hänelle työpaikan menetystä. Hän pani täyden luottamuksensa Jehovaan, ja hänet palkittiin. Muut virkailijat olivat kiinnittäneet huomiota siihen, että hän teki ansiotyönsä hyvin. He siirsivät hänet toiseen hallituksen virastoon, jossa hänellä oli korkeampi asema ja palkka.”
Malesiassa kirjataan uusia huippuja useimmissa palveluksen piirteissä. Vaikka poliittinen ja taloudellinen tilanne onkin epävakainen, vilpittömät lampaan kaltaiset ihmiset kuulevat Hyvän Paimenen äänen. Esimerkiksi eräälle euraasialaiselle naiselle ja hänen pojilleen aloitettiin raamatuntutkistelu. He elivät köyhyydessä, koska naisen aviomies ei pystynyt elättämään perhettä. Lisäksi hänen vanhin poikansa oli lapsuudestaan saakka ollut demonien riivaama. Avun saamiseksi äiti kääntyi usein kiinalaisten taolaismeedioitten ja malaijilaisten poppamiesten (bomohs) puoleen. Itse asiassa kaikki perheeseen kuuluvat, isä mukaan lukien, käyttivät eräänlaista taikakalua, talismaania (tangkalia), suojellakseen itseään demonien hyökkäyksiltä. Kun perhe oppi, että Jehova inhoaa kaikkea spiritismiin viittaavaakin, he kaikki isää lukuun ottamatta panivat pois ”suojelevat” taikakalunsa. Mutta isä teki tässä virheen, sillä hän joutui jälleen demonien hyökkäyksen kohteeksi. Tällä kertaa äiti kuitenkin huusi äänekkäästi Jehovan nimeä ja rukoili ääneen puoli tuntia. Lopulta hyökkäys lakkasi. Sen jälkeen myös isä otti pois tangkalinsa. Viikkoa myöhemmin hän löysi työpaikan, ja perheen taloudellinen tilanne alkoi korjaantua. Tämä mies ja nainen tajusivat myös, että heidän täytyi laillistaa avioliittonsa, ja koko perhe edistyy nyt hyvin totuudessa.
Kiivaat sodankäynnin leimahdukset, jotka ovat rikkoneet Sri Lankan rauhan, eivät ole heikentäneet tuossa maassa asuvien Jehovan todistajien henkeä. He ovat voineet iloita siitä, että Valtakunnan julistajien keskimäärä on kasvanut 13 prosenttia. Jotkut Jehovan todistajat ovat tosin menettäneet omaisuuttaan selkkausten vuoksi, mutta tähän mennessä kukaan ei ole kärsinyt ruumiillista vahinkoa. Kaikki seurakunnankokoukset on voitu pitää, kun ajat ja paikat on sovitettu olosuhteisiin ja hallituksen määräämiin ulkonaliikkumiskieltoihin. Myös kierroskonventit ja piirikonventit on voitu pitää, ja sodan repimässä maan pohjoisosassa voitiin järjestää tienraivaajien koulukin.
Pohjoisen ja idän sotavyöhykkeillä julistajien pelastuminen on kuitenkin useasti ollut täpärällä. Ihmiset ovat kaivaneet syviä ojia ja peittäneet ne hiekkasäkeillä niin, että kun pommit putoilevat ja konekiväärit tulittavat helikoptereista, heillä on piilopaikkoja. Ihmiset unohtavat nopeasti uskonto- ja kastierot pujahtaessaan näihin suojiin turvaan. Erään pommituksen aikana kaivantoon ahtautuneet hindut huusivat avukseen jumalaansa Muragahia. Joku, joka oli saanut tietää Jehovasta, käski heitä huutamaan avukseen Jehovaa, koska hän on ainoa Jumala, joka voisi pelastaa heidät. He noudattivat nopeasti tätä kehotusta.
Muuan srilankalainen nuori tienraivaaja oli käymässä erään vanhahkon metodistin luona, joka paheksui sisaren käyntiä sanomalla: ”Miten sinun kaltaisesi nuori voi opettaa minulle Raamattua?” Tienraivaaja vastasi: ”En todellisuudessa tullut opettamaan, vaan kertomaan teille jostakin sellaisesta oppimastani, joka teki minut niin onnelliseksi, että minun yksinkertaisesti täytyy kertoa siitä muille.” Tienraivaajan vastaus herätti tämän vanhan miehen kiinnostuksen. ”Kerro minulle sitten, mitä olet oppinut”, hän pyysi. ”Olen oppinut, miten voi elää ikuisesti”, vastasi tienraivaaja. Tienraivaaja pyydettiin sisään, ja raamatullisista asioista keskusteltiin pitkään. Nyt tämä vanhahko mies tutkii Raamattua tienraivaajan kanssa.
Latinalainen Amerikka ’tekee evankelistan työn’
Sana ”toimeliaita” kuvailee hyvin Keski- ja Etelä-Amerikassa asuvia veljiämme. He ovat olleet erittäin ahkeria ’tehdessään evankelistan työn’ tänä viimeksi kuluneena palvelusvuonna, kuten seuraavat kokemukset selvästi osoittavat. – 2. Tim. 4:5.
Brasiliassa kasvu jatkui edelleen sekä Valtakunnan julistajien määrässä että, mikä vielä tärkeämpää, myös palveluksen laadussa. Muistonvietossa läsnä olleiden määrä oli 23 prosenttia korkeampi kuin vuonna 1986; tänä vuonna oli läsnä 657784 henkeä. Julistajien määrässä saavutettiin kuusi uutta huippua – viimeinen huippu oli 216216. Lisäksi saavutettiin 261423:n Raamatun kotitutkistelun huippu.
Laatu kävi selvästi ilmi siitä, että niiden Valtakunnan julistajien määrä, jotka astuivat kokoajanpalvelukseen, sekä niiden julistajien määrä, jotka lähtivät panemaan työtä alulle uusilla alueilla, kasvoi jatkuvasti. Vakituisten tienraivaajien määrässä saatiin kymmenen huippua tuona vuonna. Yli 750 julistajaa työskenteli viikonloppuisin ja loma-aikoina ainakin 110 sellaisessa kaupungissa, joissa ei ollut saarnattu aikaisemmin, ja he saivat hämmästyttäviä tuloksia. Tuhansia kirjoja ja kirjasia sekä lehtiä levitettiin, kymmeniä raamatuntutkisteluja aloitettiin ja lukuisia esitelmiä pidettiin. Seuraavasta kirjeestä käy ilmi, miten näillä alueilla asuvat kiinnostuneet yleensä suhtautuivat työhön:
”Olen erittäin onnellinen siitä, että lähetitte kaupunkiini kaksi nuorta naista, koska sillä tavoin tulin tietämään Jehovan järjestöstä. He olivat minulle todellinen siunaus Jehovalta. Olen pahoillani saatuani tietää, että he lähtevät pian luotamme. Rakkaat veljet, jos suinkin mahdollista, niin antakaa heidän viipyä luonamme vielä vähän aikaa. – R.M.P.”
Viime palvelusvuoden kohokohta Brasiliassa oli uuden, isotekstisen ”Uuden maailman käännöksen” viitelaitoksen julkaiseminen portugaliksi. Useat sanoma- ja aikakauslehdet julkaisivat sitä koskevia kirjoituksia. São Paulossa ilmestyvä tunnettu uutislehti Veja julkaisi kirjoituksen, jonka otsikkona oli: ”JEHOVAN RAAMATTU – täydellisin koskaan julkaistu raamatunkäännös.” Kirjoituksessa sanottiin muun muassa:
”Viime viikolla Jehovan todistajat julkaisivat Brasiliassa Raamatun, jossa on eniten rinnakkaispaikkaviitteitä ja rinnakkaistekstejä kuin missään muussa Raamatussa. Sen nimenä on ”Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös”, ja teos koottiin, järjestettiin ja muokattiin Yhdysvalloissa tietokoneiden avulla yksiosaiseksi, 1600-sivuiseksi kirjaksi. Brasiliassa [uuden Raamatun] ensimmäinen painos on 50000 kappaletta, mikä on erinomainen määrä. Kotimaassa painettujen teosten hyvä painosmäärä on tavallisesti keskimäärin 5000 kappaletta.”
Nelivärisinä painetut lehdet saavat aikaan erinomaisia tuloksia Brasiliassa. Koskaan aikaisemmin ei haaratoimisto ole saanut niin paljon tilauksia: 49154 yhdessä kuussa. Vicente, joka on veturinkuljettaja, matkustaa suuren osan ajastaan eikä siksi voi osallistua niin paljon ovelta-ovelle-palvelukseen. Hän luki Vartiotornista, että muuan sisar oli saanut 59 tilausta tarjoamalla niitä työtovereilleen. Niinpä Vicente päätti yrittää samaa. Hän asetti tavoitteekseen kymmenen tilausta huhtikuussa. ”Ällistyin todella”, hän kirjoitti. ”Saavutin tavoitteeni kahdessa päivässä! Niinpä nostin sitä 20:een, mutta pääsin siihen viikossa. Kolmas tavoitteeni oli 30 tilausta, ja olin saanut ne kuun puolivälissä. Niinpä asetin tavoitteekseni saada yhtä monta tilausta kuin se sisar oli saanut, jonka kokemuksen olin lukenut. Kuvitelkaahan, miten iloinen olin, kun saatoin raportoida 68 tilausta tuossa kuussa!”
Kun muuan toinen veli kuuli, miten vanhimmat kannustivat osa-aikaiseen tienraivauspalvelukseen, hän päätti palvella tienraivaajana maaliskuussa. Hän piti siitä niin paljon, että jatkoi tienraivausta huhtikuussa ja sai noissa kahdessa kuussa 79 tilausta, joista suurimman osan työpaikallaan.
Jopa eräs nelivuotias tyttö teki osansa. Muuan ystävä tuli käymään perheen luona muutamaksi päiväksi. Eräänä päivänä vieras halusi lukea jotain ja valitti: ”Eikö tässä talossa ole mitään lukemista?” Kädet lanteillaan tämä nuori todistaja puuskahti: ”Vai ei muka tässä talossa ole mitään lukemista! Hetkinen vain.” Hän juoksi äitinsä huoneeseen, kiipesi tuolille ja otti pinon äitinsä Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä. Hän toi ne vieraalle ja sanoi: ”Eikö meillä olekin lukemista!” Perheen tuttava piti lehdistä niin paljon, että tyttönen sanoi: ”Jos haluat, posti voi tuoda ne kotiisi.” Tuloksena oli kaksi tilausta.
Menneenä palvelusvuonna Ecuadorissa oli edustajia 13:sta eri maasta rakentamassa haaratoimistoa. Vapaaehtoisten rakentajien miellyttävimpiä hetkiä oli se aika, jonka he käyttivät kenttäpalvelukseen kielimuurista huolimatta. Torit, linja-autoasemat ja kadut olivat ihanteellisia todistamispaikkoja. Usein vain kuvia sisältävän kirjan, kuten Kirjani Raamatun kertomuksista, tai värikkään kirjasen näyttäminen riittää kiinnittämään suurten ihmisjoukkojen huomion. Kahdeksan rakennuksella työskennelleen veljen ryhmä saarnasi torilla eräänä aamuna ja levitti 73 kirjaa, 51 kirjasta ja 30 lehteä. Erään toisen kerran neljän hengen ryhmä todisti linja-autoasemalla ja levitti 133 kirjasta ja 13 kirjaa. He olisivat voineet levittää enemmän kirjallisuutta, mutta heidän varastonsa loppuivat.
Heti palvelusvuoden alussa maanjäristys järkytti San Salvadoria, El Salvadorin pääkaupunkia. Ainakin 14 veljeä sekä muutamia kiinnostuneita kuoli. Monet valtakunnansalit ja yksityiskodit sortuivat. Järistyksen aiheuttamat aineelliset menetykset tuottivat tuskaa, mutta eniten se järkytti ihmisiä tunneperäisesti. Tämän lisäksi maassa jatkuvasti raivoavat poliittiset väkivaltaisuudet rasittavat ihmisiä. Toisinaan myös veden- ja sähkönjakelu katkaistaan pitkäksikin aikaa, samalla kun inflaatio harppoo eteenpäin ja alentaa ihmisten rahan arvoa.
Tässä synkässä ilmapiirissä veljet ovat kuitenkin hengellisesti optimistisia, koska haaratoimisto on antanut heille runsaasti tehtävää teokraattisessa työssä. Niille seurakunnan jäsenille, jotka menettivät kotinsa maanjäristyksessä, järjestettiin apua. Valtakunnansalit korjattiin. Sitten joulukuussa veljet saivat lisää hengellistä voimaa neljässä ”Jumalan rauhan” piirikonventissa. Konventeissa oli yhteensä läsnä 30003, ja 521 kastettiin. Muistonvietossa oli läsnä 58933, mikä oli lähes neljä kertaa enemmän kuin heidän 16041 julistajan huippunsa.
Pohjois-Amerikka ja Karibianmeren saaret ’todistavat’
Ovatpa ihmiset rikkaita tai köyhiä, pieniä tai suuria, sillä ei ole merkitystä maan päällä oleville Jehovan palvelijoille; he ’todistavat’ jatkuvasti kaikille ihmisille. (Apt. 26:22) Jotkut ovenavaajat saattavat ihmetellä, miksi me aina vain käymme heidän luonaan senkin jälkeen, kun he ovat sanoneet meille, ettei heitä kiinnosta. Meillä on kuitenkin erittäin hyviä syitä palata uudelleen. Harkitsehan seuraavaa Kanadasta tullutta esimerkkiä:
Eräs nainen, jonka luona kävi kaksi todistajaa, teki melko selväksi, ettei hän halunnut olla missään tekemisissä uskontomme kanssa. Kun hän myöhemmin teki kotiaskareitaan, hän alkoi ajatella Jehovan todistajia. Hänen mielessään heräsi uskonkäsityksiimme liittyviä kysymyksiä. Niinpä hän hyppäsi autoonsa ja lähti ajamaan katuja pitkin ja poikin etsien noita kahta Jehovan todistajaa. Hän ei löytänyt heitä mistään. Sitten hän ajoi ystävänsä talon luo ajatellen, että todistajat olisivat saattaneet käydä tämän luona. Hänelle kuitenkin kerrottiin, että he eivät olleet käyneet siellä. Hänen ystävänsä tosin kertoi työskentelevänsä erään Jehovan todistajan kanssa ja tarjoutui järjestämään näille kahdelle naiselle tapaamisen. Sisar, johon otettiin yhteyttä, selittää:
”Ensimmäisellä kerralla läsnä oli yllätyksekseni viisi naista, jotka pommittivat minua sellaisilla kysymyksillä kuin: ’Miksi te kutsutte itseänne Jehovan todistajiksi?’ ’Miksi te kuljette ovelta ovelle?’ Ja: ’Uskotteko te Jeesukseen?’ Heidän kysymyksiinsä vastaamiseen kului kolme tuntia. Tuon ensimmäisen käynnin jälkeen olen käynyt heidän luonaan keskimäärin kolmesti kuukaudessa ja joka kerran olen tavannut 5–15 ihmistä.”
Puolen vuoden aikana sisaremme levitti 313 lehteä, 171 kirjasta ja 272 kirjaa tuolle ryhmälle. Mutta nyt sisaremme sanoo: ”Kannustan kaikin tavoin ryhmään kuuluvia hyötymään henkilökohtaisesta Raamatun kotitutkisteluohjelmastamme.” On todella kiinnostavaa nähdä, miten tilanne vielä kehittyy.
Koulut ovat antoisaa maaperää Valtakunnan siementen kylvämiseen. Muuan nuori kanadalainen todistaja sanoo Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? -kirjasta: ”Päätin laittaa sen pulpetilleni niin, että toiset oppilaat voisivat nähdä sen. Viisi oppilasta tuli katsomaan sitä. Kiinnitin heidän huomionsa joihinkin kirjan erityispiirteisiin. Kolme oppilasta pyysi minua hankkimaan heille kirjan. Seuraavaksi kysyin koulun kirjastonhoitajalta, haluaisiko hän kirjan. Hän suostui ottamaan sen vastaan lahjoituksena kirjastolle. Seuraavana päivänä hän kertoi minulle jo lainanneensa kirjan ja pyysi yhtä kirjaa itselleen ja toista ystävälleen. Lopuksi luonnontieteitten opettajani otti kaksi kirjaa. Kirjastonhoitaja on pyytänyt myös kaksi uutta kirjaa sen jälkeen. Olen huomannut Jehovan siunaavan sen, että ponnistelee. Hän siunasi minun ponnisteluni niin, että levitin 11 kirjaa.”
Myös Guadeloupessa asuvia nuoria kannustetaan pitämään kouluaan alueena, jolla he voivat todistaa koulutovereilleen ja opettajilleen. Mutta hyvä käytös koulussa on myös välttämätöntä. Viime joulukuussa erään luokan oppilaille annettiin tehtäväksi lukea joulua käsittelevä läksy. Muuan nuori sisar kieltäytyi siitä ja tarjoutui lukemaan jonkin toisen jakson. Opettaja raivostui ja sai luokan pilkkaamaan sisartamme.
Mutta kun koulua oli jäljellä enää puoli lukukautta, olosuhteet olivat muuttuneet. Opettaja tunnusti nuoren julistajamme äidille: ”Jehova on teidän kanssanne; hän suojelee tytärtänne. Sen lisäksi että hänen käytöksensä on erinomaista, hän myös tekee koulutyönsä erittäin hyvin ja saa keskitasoa parempia arvosanoja. Haluan onnitella teitä. Olette kasvattaneet lapsenne hyvin. Kerroin juuri tänä iltapäivänä koko luokalle, että tyttärenne Jumala, Jehova, on tosi Jumala ja voimakkaampi kuin muiden uskontojen jumalat, koska tyttärenne käytös on aina kunnioittavaa silloin, kun hänen luokkatoverinsa aiheuttavat häiriötä ja tekevät pahaa.”
Alankomaiden Antillit ovat kielentaitajien aluetta. Hollanti on virallinen kieli. Papiamento on paikallisen väestön äidinkieli, kun taas englanti on kauppakieli. Monet ihmiset puhuvat myös espanjaa, koska Alankomaiden Antillien saariryhmä on erittäin lähellä Kolumbian ja Venezuelan rannikkoja. Niinpä tavallinen kansalainen puhuu ja lukee useita eri kieliä. ”Hämmästykseksemme”, kirjoitetaan haaratoimistosta, ”171500 asukkaan Curaçaon saarella ilmestyy päivittäin kuusi sanomalehteä, ja vuosi vuoden jälkeen niitä kaikkia julkaistaan edelleen. Koska täällä asuvat ihmiset pitävät lukemisesta, he lukevat myös meidän kirjallisuuttamme. He todella arvostavat suurenmoisia lehtiämme. Kuluneen vuoden suurimpia tapahtumia on ollut papiamentonkielisen Vartiotornin ilmestyminen nelivärisenä. Se on epäilemättä auttanut meitä lisäämään lehtien levitystämme palvelusvuoden aikana.”
Ei ole ihme, että Martiniquessa oli muistonvietossa läsnä lähes kolme kertaa enemmän kuin tuossa maassa on julistajia. Tuon saaren asukkaat edistyvät nopeasti totuuden soveltamisessa elämäänsä. Esimerkiksi viikko sen jälkeen, kun muuan tienraivaajasisar ja hänen miehensä olivat aloittaneet raamatuntutkistelun eräälle avioparille, nämä vastakiinnostuneet olivat läsnä kirjantutkistelussa, ja pian sen jälkeen kävivät kaikissa kokouksissa. Kuukautta myöhemmin he olivat piirikonventin yleisön joukossa. Koska mies oli ammattiyhdistysjohtaja, konventin organisaatio teki häneen syvän vaikutuksen. Miten eri tavoin siellä käyttäydyttiinkään hänen ammattiyhdistyskokouksiinsa verrattuna! Mies kuului myös joogaa harjoittavaan ryhmään. Mutta nyt hän sanoi: ’Raamattu on paljon parempi hoitokeino mielen ja sydämen tyyneyden saavuttamiseen, ja se on todella paljon tehokkaampi apukeino henkilökohtaisten ongelmien ratkaisemiseen kuin joogan harjoittaminen.’ Kahdeksan kuukautta ensimmäisen tutkistelunsa jälkeen hän vertauskuvasi vihkiytymisensä Jehovalle vesikasteella, ja hänen vaimonsa ja vanhin tyttärensä ovat nyt julistajia.
Eurooppa ’julistaa vapautusta’
Ydinsodan uhan häälyessä pilven tavoin Euroopan yllä Jehovan todistajat julistavat vapautusta, jonka ainoastaan Jehova voi tuoda. (Jes. 61:1) Seuraava kokemus osoittaa, että jopa ne, joita on vaikea tavoittaa, kuulevat tämän hyvän uutisen.
Viime palvelusvuoden aikana Itävallassa ponnisteltiin keskittyneesti kuurojen ihmisten tavoittamiseksi. Muuan tuossa maassa asuva kuuro nuorimies löysi Vartiotorni-lehden rautatieaseman odotushuoneesta. Uteliaisuudesta hän nosti lehden ja alkoi lukea sitä. Sana ”Jehova” ihmetytti häntä. Hän ajatteli sen olevan jonkun Jeesuksen apostolin nimi ja jatkoi lukemista. Muuan kirjoitus liikutti hänen sydäntään, ja koska hän oli aina halunnut opettaa ihmisille Jumalasta, hän lähti käymään Wienin haaratoimistossa. Siellä hän sai kuurojen kokouspaikan osoitteen. Tuolla samalla viikolla hän oli läsnä ensimmäisessä kokouksessa, vaikka se merkitsi sitä, että hänen täytyi matkustaa 90 kilometriä mennen tullen. Hänen innokkuutensa on jo tuottanut hedelmää. Muuan kuuro aviopari tutkii Raamattua ja käy säännöllisesti kokouksissa.
Ruotsissa luterilainen valtionkirkko kamppailee vastatuulessa. Yli 90 prosenttia väestöstä kuuluu kirkkoon, mutta ainoastaan pieni vähemmistö käy kirkossa säännöllisesti. Tuhannet ihmiset eroavat kirkosta vuosittain. Etelä-Ruotsin papit ovat huolissaan. He järjestivät kaksi seminaaria, joissa keskusteltiin tilanteesta. Koska Jehovan todistajien tiedetään olevan yksi nopeimmin kasvavista uskonnollisista ryhmistä Ruotsissa, seminaarin järjestäjä soitti haaratoimistoon ja kysyi, voisiko joku Jehovan todistaja tulla kertomaan heille uskonkäsityksistämme, menettelytavoistamme ja järjestöstämme. Paikalle lähetettiin piirivalvoja. Hän piti puheen ja vastasi seminaarilaisten kysymyksiin.
Ensimmäisessä, helmikuussa 1986 pidetyssä seminaarissa oli läsnä noin 50 pappia ja muita kirkon edustajia. Heidän asenteensa oli lempeä ja ystävällinen, ja he kuuntelivat tarkkaavaisesti. Ohjelman jälkeen levitettiin 5 kirjaa, 25 kirjasta ja 30 lehteä.
Seuraava seminaari pidettiin helmikuussa 1987. Noin 20 pappia, uskontososiologian professori ja Lundin yliopiston teologian apulaisprofessori olivat läsnä. Esitellessään piirivalvojan puheenjohtajana toiminut kirkkoherra sanoi: ”Ensiksi haluan kertoa teille olevani varma siitä, ettei kukaan meistä täällä olevista papeista suostuisi saarnaamaan samoilla ehdoilla kuin millä vieraileva puhujamme saarnaa. Tiedän, että hän saarnaa kokoaikaisesti ja ilman palkkaa. Me papit sen sijaan valitamme palkoistamme ja vaadimme koko ajan yhä enemmän.”
Ohjelman aikana heräsi monia kysymyksiä, ja yleisö näytti hyväksyvän annetut selitykset. Ohjelman jälkeen useimmat heistä kävivät veljen eteen jonoon pyytämään kirjallisuutta. Noin 25 kirjasta ja 20 lehteä levitettiin. Yksi nuori pappi kertoi veljelle ihailevansa järjestöämme. ”On hämmästyttävää nähdä, miten te pidätte yhtä niin yksimielisessä uskossa ja veljeydessä yli 200 maassa ympäri maailman”, hän sanoi ja huokaili niitä vaikeuksia, joita kirkolla on Ruotsissa.
Espanjassa, noin 80 kilometriä Madridista, sijaitsee kaksi erittäin tarkasti vartioitua vankilaa, joissa on vaarallisia rikollisia ja terroristeja. Toista noista vankiloista korjataan, ja sinne valmistetaan huonetta, jota tullaan käyttämään yksinomaan ”valtakunnansalina” ja niiden tutkimishuoneena, jotka haluavat tarkastella Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Toisessa vankilassa kokoontuu peräti 50 vankia säännöllisesti yhteen kuuntelemaan paikallisessa seurakunnassa pidettyjen kokousten äänitteitä.
Näissä kokouksissa käyvät vangit näyttävät erilaisilta kuin muut vangit. Heidän hiuksensa ja vaatteensa ovat siistit, ja he käyttävät jopa solmioita, mitä ketkään muut vangit eivät tee. ”Tupakointi kielletty” -kilpi on selvästi näkyvillä kokouspaikassa.
Mikä vielä tärkeämpää, nämä vangit soveltavat oppimaansa. Eräs vanki oli huolellisesti suunnitellut pankkiryöstöä, jonka hän aikoi toteuttaa vapauduttuaan. Hän hävitti nuo suunnitelmat oppimiensa Raamatun totuuksien vuoksi. Yksi vangeista päätti mennä naimisiin naisen kanssa, jonka kanssa hän oli asunut yhdeksän vuotta. Vielä muuan toinen vanki ilmestyi kokoukseen silmä mustana. Kun häneltä kysyttiin, mitä oli tapahtunut, hän selitti iloisena, että muuan vankitoveri oli iskenyt häntä nyrkillä, mutta hän oli erittäin onnellinen, koska hän oli pystynyt säilyttämään malttinsa eikä ollut maksanut pahaa pahalla.
’Kirkastakaa Jehovaa meren saarilla’
Meren saarilta kuuluu ääni, joka tosiaan kirkastaa Jehovan nimeä. (Jes. 24:15, UM) Afrikan itäpuolella Intian valtameressä sijaitseva Réunionin saari, joka kuuluu Mauritiuksen haaratoimiston alueeseen, on yksi esimerkki tuosta äänestä. Ahkeroidessaan saarnaamistyössä muuan nuori veli tapasi muusikon, jolla oli jo joitakin raamatullisia julkaisujamme. Muusikko kuului viiden hengen muodostamaan rock-yhtyeeseen, jonka jäsenet kasvattivat ja myivät marihuanaa. Siitä huolimatta veli kutsui muusikon vuoden 1986 piirikonventtiin. Kolme yhtyeen jäsentä tuli konventtiin ensimmäisenä päivänä, ja kaikki viisi olivat läsnä viimeisenä konventtipäivänä. Heidän kaikkien kanssa aloitettiin raamatuntutkistelu. Yhtyeen neljä jäsentä kuului samaan perheeseen, ja perheensä vastustuksesta huolimatta he hävittivät marihuanaviljelmänsä. Seuraavaksi he lahjoittivat seurakunnalle mikrofonin, jota he olivat käyttäneet rockmusiikkinsa esittämiseen. Kolmessa kuukaudessa jokaisen viiden elämä oli muuttunut siinä määrin, että he olivat päteviä julistajiksi.
Australian itäpuolelta löytyy Uusi-Kaledonia. Kuluneena palvelusvuonna siellä sijaitsevasta haaratoimistosta lähetettiin useita veljiä Wallis- ja Futunasaarille, missä katolinen kirkko hallitsee ihmisten elämää ja vastustaa ankarasti työtämme. Melko monet näiltä saarilta kotoisin olevat veljet asuvat Uudessa-Kaledoniassa. Äskettäin saarille tehdyn käynnin aikana veljet tapasivat katoliseen kirkkoon kuuluvan koulunopettajan. Hän kertoi heille, että he olivat viime aikoina keskustelleet tunneilla muista uskonnoista, ja kaikki oppilaat halusivat puhua Jehovan todistajien uskonkäsityksistä. Tehtyään jonkin verran tutkimustyötä ja kuunneltuaan julkaisuihimme perustuvia puheita yksi oppilaista huomautti: ”On hämmästyttävää nähdä, että ne etniseen ryhmäämme kuuluvat, joista on tullut Jehovan todistajia, näyttävät olevan avoimempia ja järkevämpiä, ja he tuntevat Raamatun harvinaisen hyvin. Tuntuu siltä, että tämä liike on onnistunut muuttamaan ihmisiä. Emme näe samaa vaikutusta omaan kirkkoomme kuuluvissa ihmisissä.”
Tyynellämerellä sijaitsevasta Havaijin haaratoimistosta kuulemme raportteja vielä koulua käyvistä nuorista, jotka myös ottavat entistä lujemman asenteen Jehovan puolelle. ”Voin muistaa ajan, jolloin minulla oli tapana esittää koulutovereilleni todella lapsellisia syitä siihen, että kartoin maailmallisia asioita, koska pelkäsin heidän kielteistä suhtautumistaan”, myöntää muuan Jehovan todistaja -tyttö. ”Niin ei ole enää! Olen oppinut kestämään kaiken minuun kohdistetun painostuksen, ja pidän sitä tilaisuutena lisätodistuksen antamiseen. Se on parantanut suhdettani Jehovaan ja kohottanut itseluottamustani.”
Ponnistellessaan näin tosissaan hän on levittänyt paljon kirjallisuutta ja johtanut peräti seitsemää eri raamatuntutkistelua. Hänen luonnontieteiden opettajansa sanoi hänelle: ”Olen aikaisemmin keskustellut joidenkuiden Jehovan todistajien kanssa, kun he tulivat ovelleni, mutta vasta tänä vuonna meidän keskustelujemme, lukemani kirjallisuuden ja sen ansiosta, että pystyt puolustamaan sitä, minkä uskot olevan oikein, olen vihdoin pystynyt avartamaan näkemystäni Jehovan todistajien järjestöstä. Ihailen suuresti ponnistelujasi ja aikaansaannoksiasi, ja nyt voin myös kunnioittaa uskontoasi. Kiitos siitä, ettet ole kieltäytynyt puhumasta, vaan olet käyttänyt aikaa uskosi selittämiseen minulle.”
Lopuksi tämä nuori sisar kertoo asenteestaan koulussa todistamiseen seuraavasti: ”Olen oppinut yhden seikan: Vaikka olisimmekin erillään muista julistajista ja tienraivaajista ja kenttäpalveluskokouksista, emme ole koskaan erossa alueestamme. Kolmekymmentä tuntia viikossa meillä on alue, jota kukaan muu ei pääse käymään.”
Kiellon alaisissa maissa ’veisataan Jumalan väkevyydestä’
Jehovan vaikutus tekee tyhjäksi vastustajien ilkeät juonet, ja niin hänen maan päällä olevat palvelijansa voivat ’veisata Jumalan väkevyydestä’. (Ps. 59:17) Sellaisissa maissa asuvia veljiämme, joissa Valtakunnan työ on kielletty, ei voida vaientaa. He jatkavat evankelioimistaan.
Eräässä Afrikan maaseutukaupungissa pidätettiin marraskuussa 1986 pieni veljien ryhmä, joka oli kokoontunut yksityiskotiin pitämään palveluskokousta. Tähän ryhmään kuului erikoistienraivaaja, joka ottaa johdon seurakunnassa. Toinen pidätyksen suorittaneista poliiseista hakkasi ja potki häntä pahoin. ”Juuri hän saa toiset saarnaamaan kiellosta huolimatta! Hänen takiaan toiset ovat vankilassa”, poliisi karjui.
Pahoinpitelyn aikana veli huusi apua ja voimaa Jehovalta. Vieressä katsellut vanginvartija käski lyöjää lopettamaan ja sanoi: ”Sinun sietäisi varoa kohtelemasta huonosti Jumalan palvelijoita!” Tämä tehosi, sillä seuraavana päivänä poliisi tuli veljen luo pyytämään anteeksi sitä, mitä oli tehnyt. ”Tein todella erittäin väärin”, hän sanoi katuvasti. Lisäksi hän tunnusti tietävänsä, että Jehova oli tosi Jumala. Viikkoa myöhemmin erikoistienraivaaja ja muut vapautettiin. Kun poliisit nyt näkevät veljiemme olevan palveluksessa, he jättävät heidät rauhaan.
Eräässä toisessa Afrikan maassa on vain 35 julistajan seurakunta, mutta sen yhteydessä kastettiin 19 uutta julistajaa. ”Vartiotorni pelasti henkeni!”, sanoi yksi heistä ennen kastettaan. Oli tapahtunut seuraavaa:
Hän oli ollut vallassa olevan poliittisen puolueen toimihenkilö. Paikallisten sissien johtaja ja hänen joukkonsa lähtivät ajamaan takaa tätä miestä. Saapuessaan hänen kotiinsa sissit löysivät hänet lukemasta Vartiotorni-lehteä. He kysyivät häneltä, oliko hän sen kirkon jäsen, joka julkaisi tuota lehteä. Hän vastasi, ettei hän vielä ollut sen jäsen, mutta tutki Jehovan todistajien kanssa ja toivoi itsekin tulevansa todistajaksi. Sissit kertoivat hänelle tietävänsä, että hän oli hallituspuolueen aluetoimihenkilö, mutta että sen ”lehden vuoksi”, jota hän oli lukemassa, he eivät aikoneet tappaa häntä. He jättivät hänet henkiin.
Kiihtyneenä tämä kiinnostunut mies syöksyi kokouspaikkaan ja selitti veljillemme, että hän olisi kuollut ilman Vartiotorni-lehteä. Hän on nyt päättänyt tulla Jehovan todistajaksi.
Maissa, joissa vaino on levinnyt laajalle, Jehova voi sokaista vihollisen suojellakseen palvelijoitaan, kuten seuraava eräästä Afrikan maasta tuleva kokemus osoittaa. Ilmoitus kierrosvalvojan lähestyvästä vierailusta saapui seurakuntaan samaan aikaan kun muuan veli erotettiin. Erotettu halusi kostaa ja kertoi poliiseille, että hän tiesi kierrosvalvojan vierailun päivämäärän ja että hän voisi viedä heidät oikeaan paikkaan ja tunnistaa tämän ”ison kihon”, järjestömme tärkeän miehen.
Viranomaiset olivat tästä erittäin kiinnostuneita ja odottivat innokkaasti oikeaa aikaa. Sitten odottamatta kierrosvalvoja siirsi vierailuaan tähän seurakuntaan useilla viikoilla eteenpäin. Kun erotettu mies ohjasi poliisin kotiin, jossa hän oletti kierrosvalvojan vierailevan, heitä odotti suuri pettymys. Saatuaan tietää, että poliisi oli aikonut pidättää kierrosvalvojan, veljet kertoivat poliisille, että tämän tiedon antaja ei ollut enää Jehovan todistaja. Kun siihen kysyttiin syytä, veljet vastasivat, ettei tämä elänyt kristillistä elämää ja oli sen vuoksi erotettu. Suuttuneina herätetyistä turhista toiveista ja kiusaantuneina poliisit sanoivat: ”No, jollei hän kelpaa teille, niin ei hän kelpaa meillekään”, ja niin erotettu mies vietiin vankilaan.
Eräässä kiellon alaisessa Aasian maassa yksi tienraivaajista tapasi ovella nuoren miehen, joka osoitti syvää kiinnostusta raamatullista keskustelua kohtaan. Koska sisarella ei ollut lainkaan kirjallisuutta mukanaan, hän lupasi tulla uudelleen ja tuoda miehelle jotakin luettavaa. Seuraavalla viikolla sisar palasi. Puolitoista tuntia kestäneen keskustelun jälkeen mies otti kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Hän sanoi: ”Tiedättekö, että olen kolmen viikon ajan rukoillut Jumalaa lähettämään jonkun, joka auttaisi minua ymmärtämään Raamattua. Uskon, että te olette vastaus rukoukseeni.” Tämä sisar ja hänen aviomiehensä johtavat nyt raamatuntutkistelua tälle kiinnostuneelle miehelle.
Erään Lähi-idässä asuvan veljen perheenjäsenet vainosivat häntä; he pitivät häntä luopiona. Kun hän ilmoitti äidilleen menevänsä naimisiin Jehovan todistajien virkaanasettaman edustajan vihkimänä, äiti kieltäytyi jyrkästi kutsusta tulla hääjuhlaan. Äiti piti poikansa avioliittoa ikään kuin aviorikoksena, koska se solmittaisiin äidin kirkon ulkopuolella. Lopulta poika sai äitinsä suostuteltua tulemaan häihin. Äiti lähti sinne vastahakoisesti, mutta kuunnellessaan vanhimman pitämää puhetta hän alkoi itkeä. Hänen toinen poikansa, joka myös oli läsnä, yllättyi. Hän kysyi äidiltään, miksi tämä oli surullinen. Äiti kertoi olleensa monissa hääjuhlissa, mutta sanoi, että tämä oli ensimmäinen kerta koko hänen elämänsä aikana, kun hän ymmärsi täsmällisesti, mikä avioliitto on, millä perusteella se solmitaan ja mikä on sen tarkoitus. Hän itki ilosta. Nyt äiti ja toiset perheenjäsenet ovat totuudessa.
On kiinnostavaa, että luettuaan Jehovan todistajain vuosikirjan 1987 ja selostettuaan suopeasti nopeaa kasvuamme Kingstonissa Jamaikassa ilmestyvän The Sunday Gleaner -sanomalehden toimittaja lopetti 15. maaliskuuta 1987 ilmestyneen pääkirjoituksensa seuraavaan lausuntoon: ”Jos hellittämätöntä kehotusta saarnata vielä enemmän noudatetaan tänä palvelusvuonna, niin vuoden 1988 vuosikirjan pitäisi olla vieläkin vaikuttavampi.” Tarkasteltuamme kuluneen palvelusvuotemme raporttia, voimme tosiaan lopuksi todeta, että se on ollut ”vieläkin vaikuttavampi”. Jehovalle kuuluu siis kiitos siitä, että Jehovan todistajien evankelioimistyö jatkuu joka puolella maailmaa. – Ps. 75:2.
[Tekstiruutu s. 27]
Kansainvälinen vapaaehtoisten rakennustyöntekijöiden ohjelma
Vuoden 1985 marraskuun aikana 11 vapaaehtoista, joiden joukossa oli eri-ikäisiä eräästä 26-vuotiaasta naimattomasta veljestä aina 59-vuotiaisiin isovanhempiin saakka, lähti Yhdysvalloista Afrikkaan. Mikä oli heidän tehtävänsä? Auttaa uusien haaratoimistotilojen rakentamisessa eräässä maassa, jossa palvelee yli 100000 todistajaa. Sen jälkeen yli 800 rakennustaitoista vapaaehtoista, jotka edustavat 12:ta haaratoimistoa, on auttanut 13 haaratoimiston rakentamisessa. Jotkut vapaaehtoisista ilmoittautuivat työhön vähintään yhdeksi vuodeksi, toisten työaika vaihteli kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Mitä nämä vapaaehtoiset ja heidän perheensä ajattelevat tällaisesta tehtävästä? Seuraavassa on joitakin heidän ajatuksiaan:
◻ ”Vuosikausia olen tehnyt kovasti työtä, mutta maailmassa. Nyt käytän koko tarmoni Jehovan järjestön hyväksi. On helpotus olla erillään maailmasta, ja voimiensa käyttämisestä Jehovalle saa ruumiillista, tunneperäistä ja hengellistä iloa.”
◻ ”On vaikea kuvailla niitä lujia ystävyyssuhteita, jotka kehittyivät sinä lyhyenä aikana, jonka työskentelin tässä ohjelmassa.”
◻ ”Haluamme perheenä kiittää teitä siitä, että miehelläni oli etu palvella kansainvälisten rakennustyöntekijöiden ohjelmassa. Vaikkei yksikään meistä pystynyt lähtemään hänen kanssaan, hänen kokemuksensa on hyödyttänyt koko perhettä. Se osoittaa, miten yksimielisenä Jehovan järjestö toimiikaan kaikkialla. Se auttoi myös häntä näkemään, miten me voimme yksinkertaistaa elämäämme niin, että voimme perheenä palvella Jehovaa täydemmin.”
[Tekstiruutu/Kuvat s. 24, 25]
Laajennusta maailmankeskuksessa
Tammikuussa 1983 Seura osti Brooklynissa New Yorkissa puolet noin 60 metrin levyisestä ja pituisesta kaupunkikorttelista, jossa on yhdeksänkerroksinen tehdasrakennus. Tämä rakennus on nyt uudistettu täysin. Sitten joulukuussa 1986 Seura osti samasta korttelista toisen puolen, jossa oli toinen yhdeksänkerroksinen tehdasrakennus. Nämä kaksi rakennusta on nyt yhdistetty alkuperäiseen neljä rakennusta käsittävään tehdaskompleksiin sillalla, joka on noin 50 metriä pitkä ja 4 metriä leveä.
Vuodesta 1978 lähtien Seura on asentanut ja ottanut käyttöön Brooklynissa sijaitsevassa painossaan kahdeksan huippunopeaa Harris-merkkistä nelivärirullaoffsetpainokonetta. (Noin 160 kilometriä Brooklynista pohjoiseen sijaitsevalla Vartiotornin maatilalla on käytössä neljä samanlaista painokonetta.) Pysyäkseen painamisessa Raamattujen kasvavan kysynnän tasalla Seura osti viimeksi kuluneen palvelusvuoden aikana kolme uutta offsetpainokonetta. Ne ovat Hantscho-merkkisiä viisiyksikköisiä huippunopeita nelivärirullaoffsetpainokoneita. Kaksi niistä on kahdelta rullalta painavia koneita kirjojen ja lehtien painamiseen. Kolmas on 35-metrinen neljältä rullalta painava offsetrotaatio, jota käytetään raamattupaperille painamiseen. Tämä uusi painokone mukaan luettuna Brooklynin painossa on nyt kolme painokonetta, joilla painetaan raamattupaperille.
Helmikuussa 1987 hankittiin lisää tiloja Brooklynin Beetel-perheen asunnoiksi. Uusi 11-kerroksinen rakennus sijaitsee Columbia Heights 97:ssä, ja siinä tulee olemaan 127 huonetta sekä maanalainen paikoitustila 30 autolle. Palkattu rakennusurakoitsija viimeisteli rakennuksen ulkopuolen, ja Seuran henkilökunta saa rakennuksen sisätilat valmiiksi suunnilleen vuoden 1988 syyskuussa.
[Kuva]
Kaksi äskettäin ostettua yhdeksänkerroksista tehdasrakennusta, jotka käsittävät kokonaisen kaupunkikorttelin
[Kuva]
Vastarakennettu 11-kerroksinen Beetel-koti Columbia Heights 97:ssä
[Taulukko s. 34–41]
JEHOVAN TODISTAJIEN MAAILMANLAAJUISEN TOIMINNAN RAPORTTI PALVELUSVUODELTA 1987
(Ks. painettu julkaisu)
[Kuva s. 7]
Portugalissa saatiin seitsemän julistajahuippua. Julistajia oli ensimmäisen kerran yli 32000
[Kuvat s. 15]
”Luota Jehovaan” -piirikonventit kokoavat ennätysmäärän yleisöä
[Kuva s. 18]
Vastarakennettu valtakunnansali Keralassa Intiassa
[Kuvat s. 26]
Haaratoimistoja, joissa kansainväliseen vapaaehtoisten rakennustyöntekijöiden ohjelmaan kuuluneet olivat auttamassa