Laulu 150

Leipä taivaasta

(Johannes 6:51)

1. Oi suuri Isä taivaan,

oot sama kautta aikojen!

Me lauluin ylistämme

näin nimeäsi vaalien.

Kun johdit, Suuri Paimen,

jo muinoin laumaasi,

niin annoit kansallesi

myös mannaa leiväksi.

Soit vettä kalliosta,

sait heiltä janon sammumaan.

Näin onnellisen joukon

veit Kanaaniin niin ihanaan.

2. On kuvaus Kristuksesta

se manna, jota heille soit.

Hän jätti taivaan loiston,

ja lunnaat hänessä näin toit.

Hän on nyt leipä taivaan,

hän luopui lihastaan

ja uhriksi sen antoi;

sen kautta elää saan.

Nyt uskossa vain syökää,

se Jehovan on antamaa:

ken nauttii tätä leipää,

hän puhtaana voi vaeltaa.

3. Ei taivaallista leipää

nyt voida pitää kätkössä,

vaan nälkäisille tiedon

me siksi käymme viemässä.

Se vanhurskauteen ohjaa

nuo ”lampaat” Kristuksen,

myös saamaan pelastuksen

ja Luojan siunauksen.

Kun taistelu on käyty

ja Harmagedon ohi on,

maa Jehovalle laulaa,

hän antoi parhaan ravinnon.