Laulu 222

Katso aina palkintoon!

(2. Korinttolaisille 4:18)

1. Kun näön saavat sokeat

ja kuuron korvat kuulevat,

kun erämaa kuin ruusu on,

käy virta halki aavikon,

kun peuran lailla rampa käy,

ei huolta rakkaillemme näy

– pian pääset siihen nautintoon,

jos katsot nyt vain palkintoon.

2. Kun mykkäin kielet puhuvat

ja vanhat jälleen nuortuvat,

kun maakin runsaan sadon suo,

ei ehdy siunausten vuo.

Kun lasten laulut raikuvat,

kun kuolleet myöskin nousevat

– sen toivon varmuus kasvakoon,

kun katseesi luot palkintoon.

3. Näet sutten kanssa lampaat vain

ja karhut, lehmät rinnakkain,

kun pieni poika paimentaa,

hän niitä yksin johdattaa.

Kun eivät vuoda kyyneleet,

pois pelko, tuska kaikonneet

– voit päästä tähän suosioon,

jos katsot nyt vain palkintoon.