ollut määrä kääntyä, ennen kuin Kristus ottaa valtaistuimen haltuunsa; kaikki eivät osoittautuisi vanhurskaiksi.)

Osoittaako Raamattu, milloin Valtakunta aloittaisi hallintansa?

Ks. pääaihetta ”Ajankohdat”, s. 31–34, ja pääaihetta ”Viimeiset päivät”, s. 411–415.

Joku voi sanoa:

”Se ei tapahdu minun elinaikanani”

Voisit vastata: ”Mutta se tapahtuu jonkun elinaikana, eikö niin? .... Voiko kukaan tietää, tuleeko se hänen sukupolvensa aikana? Jeesuksen omat apostolit halusivat tietää sen, ja Jeesuksen heille antama vastaus on hyvin merkityksellinen meille nykyään (Matt. 24:3–14).”

Tai voisit sanoa: ”Tuo näkemys on hyvin yleinen. Mutta Jehovan todistajat uskovat Raamatun perusteella vakaasti, että Jumalan valtakunta hallitsee jo taivaissa ja että meidän tulee osoittaa, haluammeko elää jatkuvasti maan päällä Jumalan vanhurskaan hallituksen alaisuudessa vai emme. Siksi tulin ovellenne tänään. Pankaapa merkille, mitä sanotaan täällä Matteuksen 24:14:ssä.”

Veri

Määritelmä: Todella suurenmoinen neste, joka kiertää ihmisten ja useimpien monisoluisten eläinten suonistossa. Se toimittaa ravintoa ja happea, kuljettaa pois jätteet ja sillä on tärkeä tehtävä elimistön suojelemisessa tartunnalta. Veri liittyy niin läheisesti elintoimintoihin, että Raamatun mukaan ”lihan sielu on veressä” (3. Moos. 17:11). Koska Jehova on elämän Lähde, hän on antanut selvät ohjeet siitä, miten verta voidaan käyttää.

Kristittyjä käsketään ’karttamaan verta’

Apt. 15:28, 29: ”Pyhä henki ja me [kristillisen seurakunnan hallintoelin] olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua [tai: tapettu laskematta sen verta], sekä haureutta. Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään. Hyvää vointia teille!” (Veren syöminen rinnastetaan tässä epäjumalanpalvelukseen ja haureuteen, joihin meidän ei tulisi haluta osallistua.)

Eläimen lihaa voi syödä, mutta ei sen verta

1. Moos. 9:3, 4: ”Jokainen liikkuva, elossa oleva eläin olkoon teille ravinnoksi. Minä annan sen kaiken teille kuten vihreät kasvitkin. Ainoastaan lihaa sieluineen – verineen – ette saa syödä.”

Veri tulisi vuodattaa asianmukaisesti pois jokaisesta ravinnoksi käytettävästä eläimestä. Kuristettu tai ansaan kuollut tai kuolleena löydetty eläin ei ole sopivaa ravinnoksi. (Apt. 15:19, 20; vrt. 3. Moos. 17:13–16.) Ei tulisi myöskään syödä ruokaa, johon on lisätty kokoverta tai vaikka vain jotakin veren aineosaa.

Jumala on hyväksynyt veren käytön vain uhritarkoituksiin

3. Moos. 17:11, 12: ”Lihan sielu on veressä, ja minä olen pannut sen alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne, sillä sovituksen tuottaa veri siinä olevan sielun perusteella. Siksi olen sanonut Israelin pojille: ’Yksikään sielu teistä ei saa syödä verta, eikä yhdenkään keskuudessanne asustavan muukalaisasukkaan pidä syödä verta.’” (Kaikki Mooseksen lain alaiset eläinuhrit esikuvasivat Jeesuksen Kristuksen yhtä uhria.)

Hepr. 9:11–14, 22: ”Kun Kristus tuli – – ylimmäiseksi papiksi, – – niin hän meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan ja hankki meille ikuisen vapautuksen. Sillä jos vuohien ja sonnien veri ja hiehon tuhka saastuneiden päälle vihmottuna pyhittää aina lihan puhtauteen asti, niin kuinka paljon enemmän Kristuksen veri, hänen joka ikuisen hengen välityksellä uhrasi itsensä virheettömänä Jumalalle, tuleekaan puhdistamaan meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle? – – ellei verta vuodateta, ei anteeksiantoa tapahdu.”

Ef. 1:7: ”Hänen [Jeesuksen Kristuksen] välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan.”

Miten ne, jotka väittivät olevansa kristittyjä ensimmäisillä vuosisadoilla, ymmärsivät verta koskevat Raamatun käskyt?

Tertullianus (n. 160–230): ”Joutukoot luonnottomat tapanne häpeään kristittyjen edessä. Meillä ei ole eläintenkään verta aterioillamme, sillä ne koostuvat tavallisesta ruoasta. – – Kristittyjen oikeudenkäynneissä te [pakanalliset roomalaiset] tarjoatte heille makkaroita, jotka ovat täynnä verta. Olette tietenkin varsin hyvin selvillä siitä, että juuri se, millä yritätte saada heidät poikkeamaan oikealta tieltä, on heille laitonta. Kun kerran olette varmoja siitä, että he kavahtavat eläimen verta, niin kuinka te uskotte heidän himoitsevan ihmisverta?” (Tertullian, Apologetical Works, and Minucius Felix, Octavius, engl. käänt. Emily Daly, New York 1950, s. 33.)

Minucius Felix (200-luku): ”Niin paljon me kavahdamme ihmisverta, ettemme käytä edes syötävien eläinten verta ruoassamme.” (The Ante-Nicene Fathers, toim. A. Roberts ja J. Donaldson, Grand Rapids, Michigan, USA, 1956, IV osa, s. 192.)

Verensiirrot

Sisältääkö Raamatun kielto ihmisveren?

Sisältää. Apostolien tekojen 15:29 käskee ’karttamaan verta’. Se ei puhu ainoastaan eläinten veren karttamisesta. (Vrt. 3. Moos. 17:10, joka kielsi syömästä ”verta, millaista hyvänsä”.)

Merkitseekö verensiirto todellisuudessa samaa kuin veren syöminen?

Kun potilas ei sairaalassa voi syödä suun kautta, hänelle annetaan ravintoa suoneen. Noudattaisiko henkilö, joka ei koskaan ota verta suuhunsa, mutta hyväksyy verensiirron, todellisuudessa käskyä ’karttaa verta’? (Apt. 15:29.) Ajatelkaamme vertailun vuoksi miestä, jota lääkäri kehottaa karttamaan alkoholia. Noudattaisiko hän kehotusta, jos hän lakkaisi juomasta alkoholia, mutta antaisi panna sitä suoraan suoniinsa?

Onko verestä kieltäytyvällä potilaalla mitään vaihtoehtoisia hoitomuotoja?

Usein keittosuolaliuosta, Ringerin laktaattiliuosta ja dekstraaniliuosta voidaan käyttää kohottamaan plasmavolyymia eli -tilavuutta, ja näitä on saatavissa lähes kaikissa nykyaikaisissa sairaaloissa. Usein voidaan näitä aineita käyttämällä välttyä verensiirtoihin liittyviltä vaaroilta. Canadian Anaesthetists’ Society Journal (tammikuu 1975, s. 12) sanoo: ”Verensiirtojen riskit ovat plasmankorvikkeiden etuja: niitä käyttämällä vältytään bakteeri- ja virusinfektiolta, verensiirtoreaktioilta ja Rh-immunisaatiolta.” Jehovan todistajilla ei ole uskonnollisista syistä mitään verettömien plasmavolyymin kohottajien käyttöä vastaan.

Jehovan todistajat saavat todellisuudessa parempaa lääkärinhoitoa, koska he eivät ota verta. Eräs American Journal of Obstetrics and Gynecology (1.6.1968, s. 395) -lehdessä kirjoittanut lääkäri tunnusti: ”Leikkaustilanne, jossa ei ole verensiirron mahdollisuutta, panee kirurgin epäilemättä parantamaan työtään. Hän on hieman innokkaampi sulkemaan jokaisen vuotavan verisuonen.”

Kaikenlaisia leikkauksia voidaan suorittaa menestyksellisesti ilman verensiirtoja. Tähän sisältyvät avoimet sydänleikkaukset, aivoleikkaukset, jäsenten amputointi ja syövän vahingoittamien elinten poistaminen. New York State Journal of Medicine (15.10.1972, s. 2527) -lehdessä kirjoittanut tri Philip Roen sanoi: ”Emme ole epäröineet suorittaa joka ainoaa tarpeelliseksi katsottua kirurgista toimenpidettä veren käyttöä koskevasta kiellosta huolimatta.” Texasin sydäninstituutissa työskentelevä tri Denton Cooley sanoi: ”Tulokset, joita saimme [verettömien plasmavolyymin kohottajien käytöstä] Jehovan todistajilla, olivat niin vaikuttavia, että me aloimme käyttää tätä menetelmää kaikkiin sydänpotilaisiimme.” (San Diego Union, 27.12.1970, s. A-10.) ”Koska Jehovan todistajien uskonto kieltää verensiirrot, kehitettiin alun perin tuon lahkon aikuisia jäseniä varten menetelmä avoimien sydänleikkauksien suorittamiseksi ilman verensiirtoa, mutta nyt sitä on turvallisesti sovellettu kaikenikäisten lasten monimutkaisiin sydänleikkauksiin.” (Cardiovascular News, helmikuu 1984, s. 5.)