Anna elämän lahjalle sille kuuluva arvo

”Kristuksen veri – – [tulee] puhdistamaan meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle.” (HEPREALAISILLE 9:14)

1. Mikä osoittaa, että pidämme elämää suuressa arvossa?

JOS sinulta kysyttäisiin, minkä arvoisena pidät elämääsi, niin mitä vastaisit? Annamme suuren arvon elämälle – omallemme ja toisten. Se voi näkyä siitä, että menemme lääkärin vastaanotolle, kun tarvitsemme sairauden vuoksi hoitoa tai kun on säännöllisten tarkastusten aika. Haluamme pysyä elossa ja terveinä. Useimmat niistäkään, jotka ovat iäkkäitä tai huonokuntoisia, eivät halua kuolla; he haluavat pysyä elossa.

2, 3. a) Mitä velvollisuutta Sananlaskujen 23:22 tähdentää? b) Miten Jumala liittyy Sananlaskujen 23:22:ssa mainittuun velvollisuuteen?

² Arvostuksesi elämää kohtaan vaikuttaa siihen, miten suhtaudut toisiin ihmisiin. Jumalan sanassa neuvotaan muun muassa: ”Kuuntele isääsi, joka sai aikaan syntymäsi, äläkä halveksi äitiäsi vain siksi, että hän on tullut vanhaksi.” (Sananlaskut 23:22.) Tässä sananlaskussa mainittu ’kuunteleminen’ ei merkitse vain sanojen kuulemista vaan sitä, että kuulee ja sitten tottelee (2. Mooseksen kirja 15:26; 5. Mooseksen kirja 7:12; 13:18; 15:5; Joosua 22:2; Psalmit 81:13). Minkä syyn Jumalan sana esittää kuuntelemiselle? Ei vain sitä, että isälläsi ja äidilläsi on enemmän ikää tai kokemusta kuin sinulla. Syyksi mainitaan se, että he ’saivat aikaan syntymäsi’. Joissakin käännöksissä tämä jae kuuluu: ”Kuuntele isääsi, joka antoi sinulle elämän.” On selvää, että jos arvostat elämääsi, tunnet olevasi kiitollisuudenvelassa niille, joilta olet sen saanut.

³ Jos olet tosi kristitty, tunnustat tietysti elämäsi tulleen alun perin Jehovalta. Hänessä sinulla ”on elämä”; voit ’liikkua’, käyttää aistejasi; olet parhaillaan ”olemassa” ja voit ajatella tai suunnitella tulevaisuutta, myös pysyvää elämää. (Apostolien teot 17:28; Psalmit 36:9; Saarnaaja 3:11.) Sopusoinnussa Sananlaskujen 23:22:n kanssa meidän on oikein ’kuunnella’ tottelevaisesti Jumalaa – haluamme ymmärtää hänen näkemyksensä elämästä ja toimia sen mukaisesti sen sijaan, että korottaisimme jonkun muun näkemyksen sen yläpuolelle.

Osoita kunnioitusta elämää kohtaan

4. Miten kunnioituksesta elämää kohtaan tuli polttava kysymys ihmiskunnan historian varhaisessa vaiheessa?

⁴ Jo ihmiskunnan historian varhaisessa vaiheessa Jehova teki selväksi, ettei ihmisillä ollut oikeutta käyttää elämää miten hyvänsä. Kain teki mustasukkaisen raivon vallassa lopun syyttömän ihmisen, veljensä Abelin, elämästä. Oliko Kainilla mielestäsi oikeus suhtautua elämään sillä tavalla? Jumala ei ollut sitä mieltä. Hän vaati Kainin tilille: ”Mitä olet tehnyt? Kuuntele! Veljesi veri huutaa minulle maasta.” (1. Mooseksen kirja 4:10.) Huomaa, että maassa oleva Abelin veri edusti hänen elämäänsä, joka oli raa’asti lopetettu ennen aikojaan, ja se huusi Jumalalle vaatien kostoa (Heprealaisille 12:24).

5. a) Minkä kiellon Jumala asetti Nooan päivinä, ja keitä se koski? b) Missä mielessä tämä kielto oli tärkeä askel?

⁵ Kun ihmiskunta sai uuden alun vedenpaisumuksen jälkeen, maan päällä eli vain kahdeksan sielua. Jumala esitti kaikkia ihmisiä koskevan julistuksen, jossa hän paljasti lisää siitä, millaisen arvon hän antaa elämälle ja verelle. Hän sanoi, että ihmiset saisivat syödä eläinten lihaa, mutta esitti seuraavan rajoituksen: ”Jokainen liikkuva, elossa oleva eläin olkoon teille ravinnoksi. Minä annan sen kaiken teille kuten vihreät kasvitkin. Ainoastaan lihaa sieluineen – verineen – ette saa syödä.” (1. Mooseksen kirja 9:3, 4.) Jotkut juutalaiset tulkitsevat tämän niin, että ihmiset eivät saaneet syödä sellaisen eläimen lihaa tai verta, joka oli yhä elossa. Myöhemmin kävi kuitenkin selväksi, että Jumala kielsi tässä veren käyttämisen elämän ylläpitämiseen. Lisäksi säädös, jonka Jumala antoi Nooan kautta, oli tärkeä askel kohti Hänen verta koskevan ylevän tarkoituksensa toteutumista, tarkoituksen, jonka ansiosta ihmiset voisivat saada ikuisen elämän.

6. Miten Jumala korosti Nooan välityksellä näkemystään elämän arvosta?

⁶ Jumala jatkoi: ”Minä vaadin takaisin teidän sielunne veren. Minä vaadin sen takaisin jokaisen elollisen kädestä, ja ihmisen sielun minä vaadin takaisin ihmisen kädestä, hänen jokaisen veljensä kädestä. Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen oman verensä ihminen vuodattaa, sillä Jumala teki ihmisen kuvakseen.” (1. Mooseksen kirja 9:5, 6.) Tästä koko ihmissuvulle esitetystä julistuksesta ilmenee, että Jumala katsoo ihmisen veren edustavan hänen elämäänsä. Luoja antaa ihmiselle elämän, eikä kenenkään ihmisen pitäisi riistää tuota elämää, jota veri edustaa. Jos joku Kainin tavoin tekee murhan, Luojalla on oikeus vastaavasti vaatia murhaajan elämä.

7. Miksi sen, mitä Jumala sanoi Nooalle verestä, pitäisi kiinnostaa meitä?

⁷ Tällä julistuksellaan Jumala kielsi ihmisiä käyttämästä verta väärin. Oletko koskaan miettinyt, mistä se johtui? Miksi Jumala suhtautui vereen tällä tavalla? Vastaus liittyy yhteen Raamatun tärkeimmistä opetuksista. Se on kristillisen sanoman perusasioita, vaikka monet kirkot jättävätkin sen huomiotta. Mikä tuo opetus on, ja miten se vaikuttaa elämääsi, ratkaisuihisi ja toimiisi?

Miten verta sai käyttää?

8. Minkä rajoituksen Jehova asetti Laissa veren käytölle?

⁸ Jehova esitti elämästä ja verestä yksityiskohtaisempaa tietoa, kun hän antoi Israelille Lain. Samalla hän astui askeleen eteenpäin tarkoituksensa toteuttamiseksi. Luultavasti tiedät, että Laissa vaadittiin esittämään Jumalalle uhreja, esimerkiksi viljaa, öljyä ja viiniä (3. Mooseksen kirja 2:1–4; 23:13; 4. Mooseksen kirja 15:1–5). Eläimiäkin uhrattiin. Jumala sanoi niistä: ”Lihan sielu on veressä, ja minä olen pannut sen alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne, sillä sovituksen tuottaa veri siinä olevan sielun perusteella. Siksi olen sanonut Israelin pojille: ’Yksikään sielu teistä ei saa syödä verta.’” Jehova lisäsi, että jos joku, esimerkiksi metsästäjä tai maanviljelijä, tappoi eläimen ruoaksi, hänen piti vuodattaa veri pois ja peittää se tomuun. Maa on Jumalan jalkojen alusta, ja vuodattamalla veren maahan ihminen tunnusti, että elämä palautettiin Elämänantajalle. (3. Mooseksen kirja 17:11–13; Jesaja 66:1.)

9. Ainoastaan millä tavoin verta voitiin Lain mukaan käyttää, ja mikä oli tämän tarkoitus?

⁹ Tuo laki ei ollut pelkkä uskonnollinen muotomeno, jolla ei olisi merkitystä meille. Huomasitko, miksi israelilaiset eivät saaneet nauttia verta? Jumala sanoi: ”Siksi olen sanonut Israelin pojille: ’Yksikään sielu teistä ei saa syödä verta.’” Mikä oli tuo syy? ”Minä olen pannut sen [veren] alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne.” Havaitsetko, miten tämä valaisee syytä, jonka vuoksi Jumala sanoi Nooalle, että ihmiset eivät saisi syödä verta? Luoja päätti antaa verelle ylevän merkityksen ja varata sen yhteen erityiskäyttöön, joka voisi pelastaa monien elämän. Sillä piti olla tärkeä osa syntien peittämisessä (sovituksessa). Lain alaisuudessa Jumala antoi siis luvan käyttää verta vain alttarilla sovituksen tuottamiseksi niille israelilaisille, jotka etsivät hänen anteeksiantoaan.

10. Miksi eläinten veri ei voinut johtaa täyteen anteeksiantoon, mutta mistä Lain alaisuudessa annetut uhrit muistuttivat?

¹⁰ Tämä ajatus ei ole vieras kristityille. Kristitty apostoli Paavali viittasi tähän Laissa esitettyyn Jumalan järjestelyyn, kun hän kirjoitti: ”Miltei kaikki puhdistetaankin verellä Lain mukaan, ja ellei verta vuodateta, ei anteeksiantoa tapahdu.” (Heprealaisille 9:22.) Paavali osoitti selvästi, että vaaditut uhrit eivät tehneet israelilaisista täydellisiä, synnittömiä ihmisiä. Hän kirjoitti: ”Näissä uhreissa on vuodesta vuoteen muistutus synneistä, sillä sonnien ja vuohien veren on mahdotonta ottaa pois syntejä.” (Heprealaisille 10:1–4.) Tällaiset uhrit olivat silti hyödyllisiä. Ne muistuttivat israelilaisia siitä, että he olivat syntisiä ja tarvitsivat jotain muuta saadakseen täydellisen anteeksiannon. Mutta jos eläinten elämää edustava veri ei voinut täysin peittää ihmisten syntejä, voisiko mikään elämänveri tehdä niin?

Elämänantajan ratkaisu

11. Mistä tiedämme, että eläinten veren uhraaminen viittasi johonkin?

¹¹ Laki viittasi todellisuudessa johonkin sellaiseen, mikä toteutti Jumalan tahdon paljon tarkemmin. Paavali kysyi: ”Miksi sitten Laki?” Hän vastasi: ”Se lisättiin tekemään rikkomukset ilmeisiksi, kunnes saapuisi se siemen, jolle lupaus oli annettu, ja se välitettiin enkelien kautta välittäjän [Mooseksen] kädellä.” (Galatalaisille 3:19.) Paavali kirjoitti myös: ”Laissa on tulevan hyvän varjo mutta ei itse asioiden todellista olemusta.” (Heprealaisille 10:1.)

12. Miten verta koskeva Jumalan tarkoitus on vähitellen paljastunut?

¹² Tähän mennessä olemme siis oppineet seuraavaa: Nooan päivinä Jumala antoi ihmisille luvan syödä eläinten lihaa elämänsä ylläpidoksi, mutta he eivät saaneet nauttia verta. Aikanaan Jumala sanoi, että ”lihan sielu on veressä”. Hän katsoi, että veri edusti elämää, ja sanoi: ”Minä olen pannut sen alttarille teidän hyväksenne tuottamaan sovituksen sielullenne.” Jumalan tarkoituksen piti kuitenkin paljastua edelleen suurenmoisella tavalla. Laki kuvasi tulevia hyviä asioita. Mitä ne olivat?

13. Miksi Jeesuksen kuolemalla oli tärkeä merkitys?

¹³ Se todellisuus, johon kaikki tähtäsi, oli Jeesuksen Kristuksen kuolema. Jeesusta kidutettiin ja hänet pantiin paaluun. Hän kuoli kuin rikollinen. Paavali kirjoitti: ”Ollessamme vielä heikkoja Kristus tosiaankin kuoli jumalattomien puolesta määräaikana. – – Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.” (Roomalaisille 5:6, 8.) Kuollessaan puolestamme Kristus antoi lunnaat syntiemme peittämiseksi. Lunnaat kuuluvat kristillisen sanoman ydinasioihin. (Matteus 20:28; Johannes 3:16; 1. Korinttilaisille 15:3; 1. Timoteukselle 2:6.) Miten tämä liittyy vereen ja elämään, ja miten se koskee sinun elämääsi?

14, 15. a) Miten jotkin Efesolaiskirjeen 1:7:n käännökset korostavat Jeesuksen kuolemaa? b) Mikä Efesolaiskirjeen 1:7:ään liittyvä asia voisi jäädä huomaamatta?

¹⁴ Jotkin kirkot korostavat Jeesuksen kuolemaa, ja niiden kannattajat sanovat esimerkiksi, että ”Jeesus on kuollut puolestani”. Katsotaanpa muutamista raamatunkäännöksistä, miten ne esittävät Efesolaiskirjeen 1:7:n: ”Hänessä ja hänen kuolemansa välityksellä meillä on vapautus, toisin sanoen rikkomustemme pois paneminen.” (Frank Scheil Ballentine, The American Bible, 1902.) ”Kristus on kuolemallaan lunastanut meidät vapaiksi ja antanut meille pahat tekomme anteeksi.” (Uusi testamentti nykysuomeksi, 1972.) ”Kristuksessa ja hänen elämänsä uhrissa ja niiden kautta meidät on vapautettu, ja tuo vapautus merkitsee syntien anteeksiantoa.” (William Barclay, The New Testament, 1969.) ”Kristuksen kuoleman välityksellä syntimme on annettu anteeksi ja meidät on vapautettu.” (The Translator’s New Testament, 1973.) Voit nähdä, että näissä käännöksissä korostetaan Jeesuksen kuolemaa. ”Mutta Jeesuksen kuolemahan on todella tärkeä asia”, voi joku sanoa. ”Mitä vikaa näissä käännöksissä on?”

¹⁵ Jos olisit riippuvainen tällaisista käännöksistä, sinulta voisi jäädä huomaamatta eräs hyvin tärkeä seikka, ja tämä voisi rajoittaa mahdollisuuttasi ymmärtää Raamatun sanomaa. Nämä käännökset peittävät näkyvistä sen, että Efesolaiskirjeen 1:7:ssä esiintyy alun perin kreikkalainen sana, joka merkitsee ’verta’. Siksi monet Raamatut, esimerkiksi Uuden maailman käännös, kääntävät alkutekstin täsmällisemmin: ”Hänen välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan.”

16. Mitä sanojen ”hänen verensä” pitäisi välittää mieleemme?

¹⁶ Sanat ”hänen verensä” ovat hyvin merkitykselliset, ja niiden pitäisi välittää mieleemme monia asioita. Pelkkä kuolema ei riittänyt, ei edes täydellisen ihmisen, Jeesuksen, kuolema. Hän täytti sen, mistä annettiin esikuva Laissa, erityisesti sovituspäivän tapahtumissa. Tuona nimenomaisena päivänä uhrattiin tiettyjä eläimiä. Sitten ylimmäinen pappi vei niiden verta tabernaakkelin tai temppelin kaikkeinpyhimpään osastoon, jossa se esitettiin Jumalan edessä, ikään kuin hänen läsnäolossaan. (2. Mooseksen kirja 25:22; 3. Mooseksen kirja 16:2–19.)

17. Miten Jeesus täytti sen, mistä saatiin esikuva sovituspäivänä?

¹⁷ Jeesus täytti sen, mistä sovituspäivänä saatiin esikuva, kuten Paavali selitti. Hän mainitsi ensin, että Israelin ylimmäinen pappi meni kerran vuodessa kaikkeinpyhimpään mukanaan verta, jonka hän uhrasi ”omasta puolestaan ja kansan tietämättömyydensyntien edestä” (Heprealaisille 9:6, 7). Tuon mallin mukaisesti Jeesus, kun hänet oli herätetty henkiolentona, meni itse taivaaseen. Koska hänellä ei ollut enää lihaa ja verta olevaa ruumista vaan hän oli henki, hän saattoi mennä ”Jumalan kasvojen eteen meidän puolestamme”. Mitä hän esitti Jumalalle? Ei mitään aineellista uhria vaan jotain erittäin merkityksellistä. Paavali jatkoi: ”Kun Kristus tuli – – ylimmäiseksi papiksi, – – hän meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan ja hankki meille ikuisen vapautuksen. Sillä jos vuohien ja sonnien veri – – pyhittää aina lihan puhtauteen asti, niin kuinka paljon enemmän Kristuksen veri, hänen joka ikuisen hengen välityksellä uhrasi itsensä virheettömänä Jumalalle, tuleekaan puhdistamaan meidän omantuntomme kuolleista teoista suorittaaksemme pyhää palvelusta elävälle Jumalalle?” Jeesus esitti siis Jumalalle elämänverensä arvon. (Heprealaisille 9:11–14, 24, 28; 10:11–14; 1. Pietarin kirje 3:18.)

18. Miksi sen, mitä Raamattu sanoo verestä, pitäisi olla tärkeää kristityille nykyään?

¹⁸ Jumalalta tulevan totuuden ansiosta voimme tajuta verta koskevien Raamatun opetusten suurenmoiset ulottuvuudet: miksi Jumala suhtautuu vereen tietyllä tavalla, miten meidän pitäisi suhtautua siihen ja miksi meidän tulee kunnioittaa niitä rajoituksia, jotka Jumala on asettanut sen käytölle. Lukiessamme Raamatun kreikkalaisia kirjoituksia löydämme lukuisia viittauksia Kristuksen vereen. (Ks. tekstiruutu.) Niistä käy selvästi ilmi, että jokaisen kristityn pitäisi uskoa ”hänen [Jeesuksen] vereensä” (Roomalaisille 3:25). Voimme saada anteeksiannon ja rauhan Jumalan kanssa vain ”hänen [Jeesuksen] – – vuodattamansa veren kautta” (Kolossalaisille 1:20). Tämä pitää varmasti paikkansa niistä, joiden kanssa Jeesus teki erikoisliiton siitä, että he tulevat hallitsemaan hänen kanssaan taivaassa (Luukas 22:20, 28–30; 1. Korinttilaisille 11:25; Heprealaisille 13:20). Se pitää paikkansa myös nykyisestä ”suuresta joukosta”, joka säilyy elossa tulevasta ”suuresta ahdistuksesta” ja saa elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. He kuvaannollisesti ’pesevät pitkät vaatteensa Karitsan veressä’ (Ilmestys 7:9, 14).

19, 20. a) Miksi Jumala on päättänyt asettaa rajat veren käytölle, ja mitä meidän pitäisi ajatella siitä? b) Mitä meidän pitäisi haluta tietää?

¹⁹ Verellä on selvästikin erikoismerkitys Jumalan silmissä. Sillä pitäisi olla erikoismerkitys meidänkin silmissämme. Luojalla, joka on kiinnostunut elämästä, on oikeus asettaa rajat sille, mitä ihmiset tekevät verellä. Koska hän on hyvin kiinnostunut meidänkin elämästämme, hän on päättänyt varata veren erittäin merkitykselliseen käyttöön, ainoaan käyttöön, joka mahdollistaa ikuisen elämän. Siihen liittyi Jeesuksen kallisarvoinen veri. Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jehova Jumala on toiminut hyväksemme käyttämällä verta – Jeesuksen verta – tällä elämää pelastavalla tavalla! Ja miten kiitollisia meidän pitäisikään olla Jeesukselle siitä, että hän on vuodattanut verensä uhriksi puolestamme! Voimme tosiaan ymmärtää tunteita, jotka apostoli Johannes ilmaisi: ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja joka päästi meidät synneistämme omalla verellään – ja hän teki meidät valtakunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen – hänelle olkoon kunnia ja väkevyys ikuisesti. Aamen.” (Ilmestys 1:5, 6.)

²⁰ Kaikkiviisaalla Jumalallamme ja Elämänantajallamme oli kauan mielessään tämä elämää pelastava tehtävä. Voisimme nyt kysyä, miten tämän pitäisi vaikuttaa omiin ratkaisuihimme ja tekoihimme. Tätä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.

Miten vastaisit?

• Mitä Abelia ja Nooaa koskevat kertomukset voivat opettaa meille siitä, miten Jumala suhtautuu vereen?

• Minkä rajoituksen Jumala asetti Laissa veren käytölle ja miksi?

• Miten Jeesus täytti sen, mistä sovituspäivä oli esikuva?

• Miten Jeesuksen veri voi pelastaa elämämme?

Anna elävän Jumalan ohjata sinua

”[Kääntykää] elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on.” (APOSTOLIEN TEOT 14:15)

1, 2. Miksi on sopivaa sanoa Jehovaa ”eläväksi Jumalaksi”?

SEN jälkeen kun apostoli Paavali ja Barnabas olivat parantaneet erään miehen Lystrassa, Paavali vakuutti paikalla oleville: ”Mekin olemme ihmisiä, ja meillä on samat vajavaisuudet kuin teillä, ja me olemme julistamassa teille hyvää uutista, jotta te kääntyisitte näistä turhista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on.” (Apostolien teot 14:15.)

² Miten totta onkaan, että Jehova ei ole eloton epäjumala vaan ”elävä Jumala”! (Jeremia 10:10; 1. Tessalonikalaisille 1:9, 10.) Sen lisäksi, että Jehova itse elää, hän on meidän elämämme Lähde. ”Hän itse antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken.” (Apostolien teot 17:25.) Hän on kiinnostunut siitä, että nautimme elämästä sekä nykyään että tulevaisuudessa. Paavali lisäsi, että Jumala ”ei ole ollut antamatta itsestään todistusta tehdessään hyvää, antaessaan teille sateita taivaasta ja hedelmällisiä aikoja ja täyttäessään sydämenne ruoalla ja hyvällä mielellä” (Apostolien teot 14:17).

3. Miksi voimme luottaa Jumalalta tuleviin ohjeisiin?

³ Koska Jumala on kiinnostunut elämästämme, meillä on syytä luottaa hänen ohjeisiinsa (Psalmit 147:8; Matteus 5:45). Jotkut saattavat olla toista mieltä, jos he löytävät Raamatusta käskyn, jota he eivät ymmärrä tai joka tuntuu rajoittavalta. Jehovan ohjeisiin luottaminen on kuitenkin osoittautunut viisaaksi. Valaisemme asiaa: Vaikka joku israelilainen ei ymmärtänyt lakia, joka kielsi koskemasta kuolleeseen ruumiiseen, hän hyötyi sen noudattamisesta. Hänen tottelevaisuutensa ensinnäkin lähensi häntä elävään Jumalaan ja toiseksi auttoi häntä välttymään sairauksilta. (3. Mooseksen kirja 5:2; 11:24.)

4, 5. a) Mitä ohjeita Jehova antoi verestä ennen kristillistä aikaa? b) Mistä tiedämme, että verta koskevat Jumalan ohjeet soveltuvat kristittyihin?

⁴ Sama pitää paikkansa verta koskevista Jumalan ohjeista. Hän sanoi Nooalle, että ihmisten ei tullut käyttää verta ravinnokseen. Mooseksen laissa Jumala paljasti sitten, että verta sai käyttää vain alttarilla – tuottamaan anteeksiannon synnistä. Näiden määräysten avulla Jumala loi perustan veren ylevimmälle käytölle: elämän pelastamiselle Jeesuksen lunnaiden välityksellä (Heprealaisille 9:14). Jumala antoi nämä ohjeet pitäen silmällä elämäämme ja hyvinvointiamme. Käsitellessään 1. Mooseksen kirjan 9:4:ää 1800-luvulla elänyt raamatunoppinut Adam Clarke kirjoitti: ”Idän ortodoksisen kirkon kristityt noudattavat yhä tunnollisesti tätä [Nooalle annettua] käskyä – –. Lain alaisuudessa ei syöty verta, koska se viittasi vereen, joka piti vuodattaa maailman synnin vuoksi, ja evankeliumin alaisuudessa sitä ei saa syödä, koska sen tulee aina katsoa edustavan verta, joka on vuodatettu syntien anteeksi antamiseksi.”

⁵ Tämä oppinut saattoi viitata perustavaa laatua olevaan evankeliumiin eli hyvään uutiseen, joka keskittyi Jeesukseen. Siihen sisältyy se, että Jumala lähetti Poikansa kuolemaan meidän puolestamme, vuodattamaan verensä, jotta me voisimme saada ikuisen elämän. (Matteus 20:28; Johannes 3:16; Roomalaisille 5:8, 9.) Kommenttiin sisältyi myös se myöhemmin annettu käsky, että Kristuksen seuraajien piti karttaa verta.

6. Mitä ohjeita kristityille annettiin verestä ja miksi?

⁶ Kuten tiedämme, Jumala antoi israelilaisille satoja sääntöjä. Kun Jeesus kuoli, hänen opetuslapsensa eivät olleet enää velvollisia noudattamaan kaikkia noita lakeja (Roomalaisille 7:4, 6; Kolossalaisille 2:13, 14, 17; Heprealaisille 8:6, 13). Aikanaan heräsi kuitenkin kysymys, joka koski yhtä perusvelvollisuutta, miesten ympärileikkausta. Pitikö ne ei-juutalaiset, joka halusivat hyötyä Kristuksen verestä, ympärileikata sen osoitukseksi, että he olivat yhä Lain alaisuudessa? Vuonna 49 kristillinen hallintoelin käsitteli tätä kysymystä. (Apostolien teot, 15. luku.) Apostolit ja vanhimmat tulivat Jumalan hengen avulla siihen tulokseen, että pakollinen ympärileikkaus päättyi Lain mukana. Kristittyjen piti kuitenkin yhä noudattaa joitakin Jumalan vaatimuksia. Hallintoelin kirjoitti seurakunnille osoitetussa kirjeessä: ”Pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta. Jos te pysytte huolellisesti erossa näistä, niin tulette menestymään.” (Apostolien teot 15:28, 29.)

7. Miten tärkeää kristittyjen on ’karttaa verta’?

⁷ Hallintoelin piti selvästikin ’veren karttamista’ moraalisesti yhtä tärkeänä kuin sukupuolisen moraalittomuuden ja epäjumalanpalvonnan karttamista. Tämä osoittaa, että verta koskeva kielto on vakava. Kristityt, jotka harjoittavat katumattomasti epäjumalanpalvelusta tai sukupuolista moraalittomuutta, eivät voi ’periä Jumalan valtakuntaa’; heidän osanaan tulee olemaan ”toinen kuolema” (1. Korinttilaisille 6:9, 10; Ilmestys 21:8; 22:15). Pane merkille vastakohtaisuus: Elämänveren pyhyyttä koskevien Jumalan ohjeiden huomiotta jättäminen voi johtaa ikuiseen kuolemaan. Kunnioituksen osoittaminen Jeesuksen uhria kohtaan voi johtaa ikuiseen elämään.

8. Mikä osoittaa, että varhaiskristityt suhtautuivat verta koskeviin Jumalan ohjeisiin vakavasti?

⁸ Miten varhaiskristityt ymmärsivät verta koskevat Jumalan ohjeet, ja miten he noudattivat niitä? Palauta mieleesi Clarken kommentti: ”Evankeliumin alaisuudessa sitä ei saa syödä, koska sen tulee aina katsoa edustavan verta, joka on vuodatettu syntien anteeksi antamiseksi.” Historia vahvistaa, että varhaiskristityt suhtautuivat tähän asiaan vakavasti. Tertullianus kirjoitti: ”Ajatelkaa, että kun areenalla on näytäntö, – – [jotkut] ovat ahneesti keränneet rikollisten tuoretta verta – – ja vieneet sen pois parantaakseen kaatumatautinsa.” Pakanat nauttivat verta, mutta kristityistä Tertullianus sanoi, että heillä ”ei ole eläintenkään verta aterioilla – –. Kristittyjen oikeudenkäynneissä te tarjoatte heille makkaroita, jotka ovat täynnä verta. Olette tietenkin varsin hyvin selvillä siitä, että – – [se] on heille laitonta.” Kristityt eivät nauttineet verta kuolemankaan uhalla. He pitivät Jumalan ohjeita niin tärkeinä.

9. Mitä muuta veren karttamiseen sisältyi sen lisäksi, ettei suoranaisesti syönyt verta?

⁹ Jotkut voivat ajatella hallintoelimen tarkoittaneen vain sitä, etteivät kristityt saaneet suoranaisesti syödä tai juoda verta eivätkä syödä lihaa, josta verta ei ollut vuodatettu pois, tai ruokaa, johon oli sekoitettu verta. Tämä olikin Jumalan Nooalle antaman käskyn ensisijainen merkitys. Ja apostolien säädöksessäkin kristittyjä käskettiin ’pysymään erossa siitä, mikä on kuristettua’, eli lihasta, jossa veri on jäljellä. (1. Mooseksen kirja 9:3, 4; Apostolien teot 21:25.) Varhaiskristityt kuitenkin tiesivät, että asiaan liittyi muutakin. Joskus verta nautittiin lääketieteellisistä syistä. Tertullianus mainitsi, että jotkut pakanat yrittivät parantaa kaatumataudin nauttimalla tuoretta verta. Verta saatettiin käyttää muillakin tavoin sairauksien hoitoon tai terveyden parantamiseen. Kristityt karttoivat siis verta myös siten, että he eivät nauttineet sitä ”lääketieteellisiin” tarkoituksiin. He pitivät kiinni kannastaan, vaikka se olisi vaarantanut heidän elämänsä.

Veri lääkkeenä

10. Millä tavoilla lääketieteessä käytetään verta, ja minkä kysymyksen tämä herättää?

¹⁰ Lääketieteessä käytetään nykyään yleisesti verta. Aiemmin verensiirroissa annettiin kokoverta: sitä otettiin luovuttajasta, se varastoitiin ja annettiin sitten potilaalle, kenties haavoittuneelle sotilaalle. Aikanaan tutkijat oppivat jakamaan veren pääkomponentteihin. Komponenttisiirtojen ansiosta lääkärit saattoivat jakaa luovutusveren useammille potilaille, vaikkapa plasmaa yhdelle ja punasoluja toiselle. Tutkimuksia jatkettaessa selvisi, että joistakin komponenteista, esimerkiksi veriplasmasta, voitiin erottaa monenlaisia pieniä aineosia eli fraktioita, joita voitiin antaa vieläkin useammille potilaille. Tutkimukset jatkuvat edelleen, ja kaiken aikaa saadaan tietoja uusista tavoista käyttää näitä fraktioita. Miten kristityn tulee suhtautua niihin? Hän on päättänyt lujasti olla koskaan ottamatta verensiirtoa, mutta entä jos hänen lääkärinsä kehottaa häntä ottamaan yhtä veren pääkomponenttia, vaikkapa punasolutiivistettä? Tai hoidossa voidaan käyttää yhtä jostakin komponentista saatua pientä fraktiota. Miten Jumalan palvelija voi ratkaista tällaiset kysymykset sen valossa, että veri on pyhää ja että Kristuksen veri on elämää pelastavaa suurimmassa merkityksessä?

11. Mistä lääketieteellisesti tarkasta kannasta todistajat ovat kauan pitäneet kiinni?

¹¹ Kymmeniä vuosia sitten Jehovan todistajat tekivät kantansa selväksi. He antoivat esimerkiksi Amerikan lääkäriliiton lehdelle erään kirjoituksen, jossa lainattiin 1. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa ja Apostolien tekoja. Siinä sanottiin: ”Vaikkei näissä jakeissa käytetäkään lääketieteen termejä, Jehovan todistajien mielestä ne sulkevat pois kokoveren, punasolujen ja plasman siirtämisen sekä valkosolujen ja verihiutaleiden antamisen.” (The Journal of the American Medical Association, 27.11.1981; painettu uudelleen kirjasessa Miten veri voi pelastaa elämäsi? s. 27–29.a) Eräässä vuodelta 2001 olevassa ensiavun käsikirjassa sanotaan otsikon ”Veren koostumus” alla: ”Veri koostuu eri komponenteista: plasmasta, puna- ja valkosoluista ja verihiutaleista.” (Emergency Care.) Sopusoinnussa lääketieteellisten tosiasioiden kanssa todistajat kieltäytyvät siis siirroista, joissa annettaisiin kokoverta tai mitä tahansa sen neljästä pääkomponentista.

12. a) Mitä on sanottu veren pääkomponenteista johdetuista fraktioista? b) Mistä voidaan saada tätä koskevaa lisätietoa?

¹² Tuossa lääketieteellisessä kirjoituksessa jatkettiin: ”Jehovan todistajien uskonnolliset käsitykset eivät kuitenkaan ehdottomasti kiellä sellaisten aineosien [fraktioiden] kuin albumiinin, immunoglobuliinien ja hyytymistekijävalmisteiden käyttöä; jokaisen todistajan täytyy itse päättää, hyväksyykö hän niiden käytön.” Vuodesta 1981 lähtien on eristetty monia fraktioita (jostakin neljästä pääkomponentista johdettuja erillisiä pienempiä osia). Siksi Vartiotornissa 15.6.2000 esitettiin tätä koskevaa hyödyllistä tietoa palstalla ”Lukijoiden kysymyksiä”. Vastaus on painettu uudelleen miljoonien nykyisten lukijoiden hyödyksi tämän lehden sivuille 29–31. Siihen sisältyy tarkempia yksityiskohtia ja perusteluja, mutta huomaat sen olevan sopusoinnussa vuonna 1981 esitettyjen peruslinjojen kanssa.

Omantuntosi osuus

13, 14. a) Mikä on omatunto, ja miten se tulee mukaan kuvaan, kun on kyse veren käytöstä? b) Mitä ohjeita Jumala antoi Israelille lihan syömisestä, mutta mitä kysymyksiä saattoi herätä?

¹³ Tällainen tieto korostaa omantunnon merkitystä. Minkä vuoksi? Kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että heidän täytyy noudattaa Jumalan ohjeita, mutta joissakin tilanteissa on tehtävä henkilökohtaisia ratkaisuja, ja omatunto tulee kuvaan mukaan. Omatunto on synnynnäinen kyky punnita ja ratkaista asioita, ja monet niistä koskevat moraalisia kysymyksiä (Roomalaisille 2:14, 15). Tiedät kuitenkin, että eri ihmisillä on erilainen omatunto.b Raamatun mukaan joidenkuiden ”omatunto – – on heikko”, mistä voi päätellä, että toisten omatunto on vahva (1. Korinttilaisille 8:12). Se missä määrin eri kristityt ovat edistyneet Jumalan tahdon oppimisessa, hänen ajatustensa herkässä tajuamisessa ja niiden soveltamisessa ratkaisuihinsa, vaihtelee. Voimme valaista tätä sillä, miten juutalaiset suhtautuivat lihan syömiseen.

¹⁴ Raamatussa osoitetaan selvästi, että Jumalalle tottelevainen ihminen ei söisi lihaa, josta verta ei ole vuodatettu pois. Asia oli niin tärkeä, että jopa silloin kun israelilaissotilaat hätätapauksessa söivät lihaa, josta verta ei ollut vuodatettu pois, he olivat syyllisiä vakavaan väärintekoon eli syntiin. (5. Mooseksen kirja 12:15, 16; 1. Samuelin kirja 14:31–35.) Silti saattoi herätä kysymyksiä. Kun israelilainen tappoi lampaan, miten nopeasti hänen piti vuodattaa sen veri? Pitikö hänen vuodattaa se tekemällä eläimen kaulaan viilto? Oliko lammas pantava riippumaan takajaloistaan? Miten pitkäksi aikaa? Miten hänen piti menetellä, jos hän teurasti suuren lehmän? Senkin jälkeen, kun veri oli vuodatettu pois, lihaan voisi vielä jäädä hiukan verta. Voisiko hän syödä sellaista lihaa? Kuka sen päättäisi?

15. Miten jotkut juutalaiset suhtautuivat lihan syömiseen, mutta mitä Jumala käski?

¹⁵ Kuvittele harrasta juutalaista, jonka eteen tuli tällaisia kysymyksiä. Hänestä saattoi olla turvallisinta karttaa lihakaupassa myytävää lihaa – samoin kuin joku toinen saattoi karttaa lihaa, jos oli olemassa mahdollisuus, että se oli aikoinaan uhrattu epäjumalalle. Toiset juutalaiset söivät lihaa ehkä vasta sen jälkeen, kun he olivat vuodattaneet veren pois kaikkien rituaalien mukaisesti.c (Matteus 23:23, 24.) Miltä tällaiset erilaiset suhtautumistavat tuntuvat sinusta? Lisäksi koska Jumala ei vaatinut erityisiä rituaaleja, olisiko juutalaisten ollut parasta hakea rabbien neuvostolta päätös joka ainoaan monista kysymyksistään? Vaikka tämä tulikin tavaksi juutalaisuudessa, Jehova ei onneksi käskenyt tosi palvojiaan etsimään verta koskevia ratkaisuja sillä tavoin. Jumala esitti perusohjeet puhtaiden eläinten teurastamisesta ja niiden veren vuodattamisesta, mutta hän ei mennyt sen pitemmälle. (Johannes 8:32.)

16. Miksi kristityillä voisi olla erilaisia näkemyksiä siitä, että jostakin veren pääkomponentista johdettua pientä fraktiota otetaan ruiskeena?

¹⁶ Kuten kappaleissa 11 ja 12 mainittiin, Jehovan todistajat eivät hyväksy siirtoja, jotka sisältävät kokoverta tai yhtä sen neljästä pääkomponentista: plasmaa, punasoluja, valkosoluja tai verihiutaleita. Mitä on sanottava jostakin pääkomponentista johdetuista pienistä fraktioista, kuten vasta-aineita sisältävistä seerumeista, joita käytetään joidenkin tautien hoidossa tai käärmeenmyrkyn vasta-aineena? (Ks. s. 30, kpl 4.) Jotkut ovat päätelleet, että tällaiset pienen pienet fraktiot eivät todellisuudessa ole enää verta ja että käsky ’karttaa verta’ ei siksi koske niitä (Apostolien teot 15:29; 21:25; s. 31, kpl 1). Vastuu on heillä itsellään. Joidenkuiden muiden omatunto panee heidät hylkäämään kaiken, mikä saadaan (eläimen tai ihmisen) verestä, jopa jostakin pääkomponentista johdetun aivan pienen fraktion.d Jotkut muut taas saattavat hyväksyä plasman proteiinia sisältävät lääkeruiskeet tai käärmeseerumin, mutta hylätä muut pienet fraktiot. Sitä paitsi jotkin tuotteet, jotka on johdettu jostakin pääkomponentista, saattavat toimia siinä määrin koko komponentin tavoin ja huolehtia sellaisesta elämää ylläpitävästä tehtävästä elimistössä, että useimmat kristityt eivät voisi hyväksyä niitä.

17. a) Miten omatuntomme voi auttaa meitä, kun kohtaamme veren fraktioita koskevia kysymyksiä? b) Miksi tällaiset ratkaisut ovat hyvin vakavia?

¹⁷ Se mitä Raamatussa sanotaan omastatunnosta, auttaa tällaisten ratkaisujen teossa. Ensimmäinen askel on hankkia tietoa siitä, mitä Jumalan sana sanoo, ja yrittää antaa sen muovata omaatuntoaan. Näin voi tehdä ratkaisuja Jumalan ohjeiden mukaan sen sijaan, että pyytäisi jotakuta toista ratkaisemaan asian puolestaan. (Psalmit 25:4, 5.) Kun on kyse veren fraktioiden ottamisesta, jotkut ovat ajatelleet, että se on omantunnon asia, joten sillä ei ole merkitystä. Se on väärää järkeilyä. Se että jokin on omantunnon asia, ei tee siitä vähäpätöistä. Ratkaisullamme voi olla hyvin suuri merkitys. Yksi syy on se, että se voi vaikuttaa ihmisiin, joilla on erilainen omatunto kuin meillä. Näemme sen siitä, mitä Paavali neuvoi sellaisesta lihasta, joka oli saatettu esittää epäjumalalle ja joka myytiin myöhemmin torilla. Kristityn pitäisi huolehtia siitä, ettei hän ’haavoita omiatuntoja, jotka ovat heikkoja’. Jos hän kompastuttaisi toisia, hän voisi ’saattaa turmioon veljensä, jonka tähden Kristus on kuollut’, ja tehdä syntiä Kristusta vastaan. Vaikka veren pienen pieniä fraktioita koskevat kysymykset ratkaistaan henkilökohtaisesti, näihin ratkaisuihin tulee suhtautua hyvin vakavasti. (1. Korinttilaisille 8:8, 11–13; 10:25–31.)

18. Miten kristitty voi välttää turruttamasta omaatuntoaan verta koskevien ratkaisujen suhteen?

¹⁸ On vielä eräs kysymys, joka korostaa verta koskevien ratkaisujen vakavuutta: miten tällaiset ratkaisut saattavat vaikuttaa sinuun itseesi? Jos pienen verifraktion ottaminen vaivaisi Raamatun avulla valmennettua omaatuntoasi, sinun ei pitäisi jättää sitä huomiotta. Sinun ei tule myöskään vaientaa omantuntosi ääntä vain siksi, että joku sanoo sinulle: ”Tätä ei ole väärin ottaa; monet ovat ottaneet.” Muista, että miljoonat ihmiset jättävät nykyään omantuntonsa huomiotta, ja se turtuu, niin että he voivat valehdella ja tehdä muuta väärää ilman mitään tunnonvaivoja. Kristityt haluavat varmasti karttaa tällaista menettelyä. (2. Samuelin kirja 24:10; 1. Timoteukselle 4:1, 2.)

19. Mitä meidän olisi pidettävä päällimmäisenä mielessämme, kun ratkaisemme verta koskevia lääketieteellisiä kysymyksiä?

¹⁹ Sivuilla 29–31 olevan uudelleen painetun vastauksen loppupuolella sanotaan: ”Tarkoittavatko näkemysten ja omaantuntoon perustuvien ratkaisujen mahdolliset erot sitä, että tällä kysymyksellä ei ole kovin suurta merkitystä? Ei. Asia on vakava.” Se on vakava erityisesti siksi, että kyseessä on suhteesi ”elävään Jumalaan”. Ainoastaan tämä suhde voi johtaa ikuiseen elämään, joka perustuu Jeesuksen vuodatetun veren pelastusvoimaan. Kehitä syvä kunnioitus verta kohtaan, koska Jumala käyttää sitä elämän pelastamiseen. Paavali kirjoitti sattuvasti: ”Teillä [ei] ollut toivoa, ja te olitte ilman Jumalaa maailmassa. Mutta nyt Kristuksen Jeesuksen yhteydessä te, jotka olitte kerran kaukana, olette tulleet lähelle Kristuksen veren välityksellä.” (Efesolaisille 2:12, 13.)