omaksua ”kristillisyys”. Raamattu tuomitsee kuitenkin selväsanaisesti pakanallisten symbolien kunnioituksen (2. Korinttilaisille 6:14–18). Se myös kieltää harjoittamasta minkäänlaista epäjumalanpalvontaa (2. Mooseksen kirja 20:4, 5; 1. Korinttilaisille 10:14). Tosi kristityillä on siis erittäin pätevät syyt olla käyttämättä ristiä palvonnassa.a

KRISTITTYJÄ käsketään viettämään Kristuksen kuoleman muistojuhlaa. Sitä kutsutaan myös ”Herran illalliseksi” (1. Korinttilaisille 11:20). Miksi se on merkittävä juhla? Milloin ja miten sitä tulisi viettää?

Jeesus Kristus pani tämän kuolemansa muistonvieton alulle juutalaisten pesah-juhlan iltana vuonna 33. Pesahia vietettiin ainoastaan kerran vuodessa juutalaisen nisankuun 14. päivänä. Tuo päivä laskettiin ilmeisesti kevätpäiväntasauksesta, jolloin päivä ja yö kestävät kumpikin noin 12 tuntia. Nisankuu alkoi, kun kevätpäiväntasausta lähinnä oleva uusikuu oli ensimmäisen kerran havaittavissa. Pesah-juhla oli 14 päivää myöhemmin, auringonlaskun jälkeen.

Jeesus vietti pesahia apostoliensa kanssa, lähetti Juudas Iskariotin pois ja pani sitten alulle Herran illallisen. Tämä ateria tuli juutalaisen pesahin tilalle, ja siksi sitä tulisi viettää ainoastaan kerran vuodessa.

Matteuksen evankeliumissa kerrotaan: ”Jeesus otti leivän, ja esitettyään siunauksen hän taittoi sen ja antoi opetuslapsille ja sanoi: ’Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.’ Hän otti myös maljan, ja esitettyään kiitoksen hän antoi sen heille ja sanoi: ’Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä tarkoittaa minun vertani, ”liiton verta”, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi.’” (Matteus 26:26–28.)

Jotkut uskovat, että Jeesus muutti leivän sananmukaisesti lihakseen ja viinin verekseen. Jeesuksen liharuumis oli kuitenkin edelleen koskematon, kun hän tarjosi tuota leipää. Söivätkö apostolit tosiaan kirjaimellisesti hänen lihaansa ja joivat hänen vertaan? Eivät, sillä se olisi ollut ihmissyöntiä ja vastoin Jumalan lakia (1. Mooseksen kirja 9:3, 4; 3. Mooseksen kirja 17:10). Jeesus sanoi Luukkaan 22:20:n mukaan: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” Muuttuiko tuo malja kirjaimellisesti ”uudeksi liitoksi”? Se ei ollut mahdollista, sillä liitto ei ole mitään käsin kosketeltavaa vaan sopimus.

Sekä leipä että viini ovat näin ollen pelkästään vertauskuvia. Leipä kuvaa Kristuksen täydellistä ruumista. Jeesus käytti pesah-aterialta jäänyttä leipää, joka oli valmistettu ilman hapatetta eli hiivaa (2. Mooseksen kirja 12:8). Hapate on Raamatussa usein synnin tai turmeluksen vertauskuva. Siksi tuo leipä edustaa Jeesuksen uhraamaa täydellistä ruumista. Se oli synnitön. (Matteus 16:11, 12; 1. Korinttilaisille 5:6, 7; 1. Pietarin kirje 2:22; 1. Johanneksen kirje 2:1, 2.)

Punaviini edustaa Jeesuksen verta. Tuo veri saattoi uuden liiton voimaan. Jeesus sanoi, että hänen verensä vuodatettiin ”syntien anteeksi antamiseksi”. Ihmisistä voi tulla Jumalan silmissä puhtaita, jolloin he voivat astua uuteen liittoon Jehovan kanssa (Heprealaisille 9:14; 10:16, 17). Tämän liiton eli sopimuksen ansiosta 144 000 uskollista kristittyä voidaan ottaa taivaaseen. Siellä he palvelevat kuninkaina ja pappeina koko ihmiskunnan siunaukseksi. (1. Mooseksen kirja 22:18; Jeremia 31:31–33; 1. Pietarin kirje 2:9; Ilmestys 5:9, 10; 14:1–3.)

Keiden tulisi ottaa osaa näihin muistonvieton vertauskuviin? Johdonmukaisesti ainoastaan uuteen liittoon kuuluvien eli niiden, joilla on toivo päästä taivaaseen. Jumalan pyhä henki vakuuttaa heidät siitä, että heidät on valittu taivaallisiksi kuninkaiksi (Roomalaisille 8:16). He ovat lisäksi valtakuntaliitossa Jeesuksen kanssa (Luukas 22:29).

Entä ne, joilla on toivo elää ikuisesti paratiisissa maan päällä? He noudattavat Jeesuksen käskyä ja ovat läsnä Herran illallisella. He eivät kuitenkaan ota osaa vertauskuviin vaan ovat paikalla ainoastaan kunnioittavina tarkkailijoina. Jehovan todistajat viettävät Kristuksen kuoleman muistojuhlaa kerran vuodessa nisanin 14. päivänä auringonlaskun jälkeen. Se on hyvin tärkeä juhla kaikille kristityille, vaikka vain muutama tuhat maailmassa tunnustautuu niiksi, joilla on taivaallinen toivo. Tämä juhla tarjoaa jokaiselle tilaisuuden pysähtyä miettimään Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ylivertaista rakkautta (Johannes 3:16).

MITÄ sinulle tulee mieleen, kun kuulet sanat ”sielu” ja ”henki”? Monet uskovat, että ne tarkoittavat jotain näkymätöntä ja kuolematonta osaa ihmisessä. He ajattelevat, että kuolemassa tuo näkymätön osa sitten lähtee ruumiista ja jatkaa elämää. Tämä uskonkäsitys on niin yleinen, että monet yllättyvät saadessaan tietää, ettei Raamattu opeta mitään sellaista. Mitä sitten ovat sielu ja henki Jumalan sanan mukaan?

”SIELU” RAAMATUSSA

Tarkastellaanpa ensin sielua. Raamattuhan kirjoitettiin alun perin pääasiassa hepreaksi ja kreikaksi. Puhuessaan sielusta raamatunkirjoittajat käyttivät heprean sanaa neʹfeš tai kreikan sanaa psy·khēʹ. Nämä kaksi sanaa esiintyvät Raamatussa pitkälti yli 800 kertaa, ja Uuden maailman käännöksessä