Laulu 120
Ole luja kuin Ruut
1. Noomi käskee Ruutin lähtemään,
vaikka tuntee tuskaa syömessään.
Mutta Ruut ei tahdo Mooabiin,
sillä kiintynyt on hän Noomiin.
2. ’Sinua en hylkää milloinkaan,
luonasi jos suinkin olla saan.
Missä lepäät, lepään minäkin,
samaan paikkaan haudan tahtoisin.’
3. ’Kansaasi myös tahdon kuulua,
Jumalaasi aina palvoa.
Sinulle jos oisin uskoton,
Jehovalta saisin tuomion.’
4. Näytti meille uskon, rakkauden
jalon mallin Ruut näin ainaisen.
Lujat mekin olla tahdomme,
Jehovaan me aina turvaamme.