saavat ne Jumalan uskolliset palvelijat, jotka kuolivat ennen kuin Jeesus maksoi lunnaat, ja jopa monet sellaiset, jotka eivät palvoneet Jumalaa vaan kuolivat tietämättöminä lunnaista. Raamattu sanoo: ”Tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.) Tuolloin Jehova antaa lunnaiden perusteella kaikille tottelevaisille ihmisille ikuisen elämän (Johannes 3:36). Jeesus itse sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.) Kaikki nämä siunaukset vuodatetaan ihmiskunnalle sen vuoksi, että Jumala on järjestänyt lunastusuhrin.

Merkittävintä lunnaissa eivät kuitenkaan ole ne siunaukset, joita me saamme. Paljon tärkeämpää on se, miten Kristuksen lunnaat vaikuttavat Jehovan nimeen. Ne todistavat, että Jehova on täydellisen oikeudenmukainen Jumala, joka voi olla tekemisissä syntisten ihmisten kanssa ja silti pysyä puhtaana ja pyhänä. Jollei Jumalan tarkoituksena olisi ollut järjestää lunnaita, ei yksikään Aadamin jälkeläinen, ei edes Hanok, Nooa tai Abraham, olisi voinut vaeltaa Jehovan kanssa ja olla hänen ystävänsä. Psalmista tajusi tämän ja kirjoitti: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää?” (Psalmit 130:3.) Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla sekä Jehovalle, joka lähetti rakkaan Poikansa maan päälle, että Jeesukselle, joka antoi halukkaasti elämänsä lunnaiksi meidän puolestamme! (Markus 10:45.)

Hyvä käytös kantaa hedelmää

ERÄÄLLÄ pienellä saarella Japanin etelärannikon tuntumassa muuan äiti ja hänen kolme lastaan alkoivat tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Huomatessaan tämän naapurit tuolla syrjäisellä ja konservatiivisella alueella alkoivat karttaa perheen äitiä. ”Vielä loukkaavampaa kuin minun karttelemiseni oli se, että miestäni ja lapsiani kohdeltiin ylimielisesti”, äiti kertoo. Hän neuvoi silti lapsia: ”Meidän täytyy jatkaa naapureiden tervehtimistä Jehovan takia.” (Matteus 5:47, 48.)

Hän opetti kotona lapsia olemaan kohteliaita hyljeksinnästä huolimatta. Aina kun perhe oli matkalla paikallisille kuumille lähteille, lapset harjoittelivat tervehtimistä autossa. Astuessaan rakennukseen lapsilla oli tapana huutaa iloisesti: ”Konnichiwa!” (Hyvää päivää!) Perhe jatkoi kärsivällisesti kaikkien tapaamiensa ihmisten tervehtimistä, vaikka naapurit pysyivätkin kylmäkiskoisina. Ihmisiltä ei kuitenkaan voinut jäädä huomaamatta lasten hyvät tavat.

Lopulta yksi ja toinen naapuri alkoi vastata perheen tervehdyksiin. Kahden vuoden kuluttua niihin vastasivat lähes kaikki tuon pikkukaupungin asukkaat. He olivat alkaneet tervehtiä myös toisiaan ja tulleet ystävällisemmiksi. Varapormestari halusi palkita lapset heidän osastaan tässä muutoksessa. Lasten äiti kuitenkin vakuutti hänelle, että he toimivat vain niin kuin kristittyjen tuleekin toimia. Myöhemmin koko saaren käsittävässä puheenpitokilpailussa yksi pojista kertoi, miten äiti oli opettanut heitä tervehtimään toisia kohteliaasti, olipa reaktio millainen tahansa. Pojan puhe voitti ensimmäisen palkinnon, ja se julkaistiin paikallislehdessä. Nykyään perhe on hyvin iloinen siitä, että kristillisten periaatteiden noudattaminen tuotti näin hyviä tuloksia. Hyvän uutisen kertominen on paljon helpompaa ystävällisille ihmisille.