”Etsikää Jehovaa” harjoittamalla hänen hyväksymäänsä palvontaa

1. Mitä siunauksia saat osaksesi Jumalan kansan keskuudessa?

SINULLA on suuri kunnia tuntea Jumala, joka toteuttaa ennustuksensa! Saat elää olosuhteissa, joista profeetta Hoosea kirjoitti: ”Minä kihlaan sinut itselleni uskollisuudella, ja sinä tulet varmasti tuntemaan Jehovan.” Hoosea kuvaili turvallisia, paratiisimaisia olosuhteita, joista Jumalan kansa saisi nauttia palattuaan Babylonin vankeudesta. Samoin Jumalan nykyinen kansa nauttii hengellisestä hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. He ovat ikään kuin paratiisissa. (Hoosea 2:18–20.) Sinä olet nyt Jehovan vihkiytynyt palvelija, Jehovan todistaja. Siksi Jumalan nimi liitetään sinuun, ja haluat, että näin on vastaisuudessakin (Jesaja 43:10, 12; Apostolien teot 15:14).

2, 3. a) Miksi Jehova alkoi vihata muinaisen kansansa palvontatapaa? b) Miksi meidän tulisi kiinnittää huomiota profeettojen välittämiin sanomiin?

² Muinainen Israel oli Jehovalle vihkiytynyt kansakunta, ja Jehova oli antanut heille sellaisia elämänohjeita, joita yksikään toinen kansa ei ollut saanut (5. Mooseksen kirja 4:33–35). Kuitenkin 800-luvun eaa. loppuun mennessä israelilaisten tilanne oli muuttunut niin paljon, että Jumala sanoi heille profeetta Aamoksen välityksellä: ”Minä olen vihannut juhlianne, olen hylännyt ne – – jos te uhraatte minulle kokonaispolttouhreja, minä en mielisty edes uhrilahjoihinne.” (Aamos 5:21, 22.) Vaikka Jumala ei sanokaan tällaista maailmanlaajuiselle seurakunnalleen nykyään, voitko kuvitella, miltä sinusta olisi tuntunut kuulla tällainen arvio omasta tavastasi palvoa Jumalaa? Voimmeko itse kukin oppia tästä jotain?

³ Israelilaiset väittivät tuolloin palvovansa Jehovaa hänen hyväksymällään tavalla. Silti monet heistä palvelivat pakanajumalia, esimerkiksi kanaanilaista Baalia ja vasikkapatsaita, tai uhrasivat uhrikukkuloilla. He kumarsivat taivaiden armeijaa ja samalla vannoivat edelleen Jehovalle. Niinpä tosi Jumala lähetti profeettoja, jotta nämä kehottaisivat kansaa palaamaan hänen luokseen harjoittamaan tosi palvontaa. (2. Kuninkaiden kirja 17:7–17; 21:3; Aamos 5:26.) Jumalan vihkiytyneiden palvelijoidenkin elämässä voi siis olla huomiota kaipaavia alueita: tekoja tai asenteita, joita on syytä tutkia, jotta voisi varmistua siitä, että ne ovat Jehovan hyväksymän palvonnan mukaisia.

”JUMALAN TUNTEMUS”

4. Millaiset olot vallitsivat kuningas Jerobeam II:n hallituskaudella?

⁴ Ajatellaanpa aikaa, jolloin ensimmäinen kahdestatoista profeetasta puhui Jumalan puolesta. Jehovan päivän oli ennustettu kohtaavan Israelin kymmenen heimon valtakuntaa. Päältäpäin kaikki näytti kuitenkin olevan hyvin. Joonan ennustuksen mukaisesti kuningas Jerobeam II oli palauttanut ennalleen Israelin rajat pohjoisesta Damaskoksen tienoilta Kuolleeseenmereen (2. Kuninkaiden kirja 14:24–27). Vaikka Jerobeam teki sitä, mikä oli pahaa, Jehova oli pitkämielinen, koska hän ei halunnut pyyhkäistä Israelia pois taivaan alta. Jehova antoi israelilaisille aikaa katua, etsiä häntä, jotta he saisivat elää (Aamos 5:6).

5. Mitä israelilaisilta puuttui, niin että Jehova hylkäsi heidät?

⁵ Hyvinvoivat israelilaiset olisivat voineet hyödyntää Jehovan luo palaamiseen annetun ajan opettelemalla tuntemaan hänet paremmin ja tekemällä sitä, minkä hän hyväksyy. He kuitenkin ajattelivat itsevarmoina: ”Onnettomuus ei tule lähelle eikä saavuta meitä.” (Aamos 9:10.) Voitaisiin sanoa, että he unohtivat Jehovan, koska ”he tulivat kylläisiksi ja heidän sydämensä alkoi ylpistyä” (Hoosea 13:6). Meidän ei pitäisi ajatella, että tämä on kaukaista historiaa, jolla ei ole merkitystä meille. On hyvä panna merkille, miksi Jehovalla oli oikeusasia Israelia vastaan: ”Koska sinä olet hylännyt tuntemukseni, hylkään minäkin sinut palvelemasta pappinani.” Israelilaiset perheineen kuuluivat Jehovalle vihkiytyneeseen kansaan. Silti heiltä yksilöinä puuttui todellinen ”Jumalan tuntemus”. (Hoosea 4:1, 6.)

6. Missä mielessä israelilaiset tunsivat Jumalan puutteellisesti?

⁶ Kyse ei ollut siitä, etteivätkö he olleet kuulleet Jumalan sanoja, joista israelilaisvanhempien piti puhua lastensa kanssa. Luultavasti useimmat heistä olivat kuulleet Raamatun kertomuksia vanhemmiltaan tai saaneet tietää niistä keskustellessaan muiden kanssa tai ollessaan julkisissa kokouksissa. (2. Mooseksen kirja 20:4, 5; 5. Mooseksen kirja 6:6–9; 31:11–13.) He olivat esimerkiksi kuulleet, mitä tapahtui, kun Aaron teki kultaisen vasikan Mooseksen ollessa Siinainvuorella saamassa kymmentä käskyä (2. Mooseksen kirja 31:18–32:9). Israelilaisilla siis oli kahdentoista profeetan päivinä tietoa Laista, ja he olivat kuulleet, mitä menneisyydessä oli tapahtunut. Se oli kuitenkin kuollutta tietoa, koska se ei saanut heitä palvomaan Jumalaa hänen haluamallaan tavalla.

7. a) Miksi israelilaiset lankesivat tottelemattomuuteen niin helposti? b) Miten kristitty voi ”alkaa unohtaa Tekijänsä”?

⁷ Saatat pohtia, miten israelilaiset saattoivat langeta niin helposti tottelemattomuuteen. Hoosea kertoo, mitä tapahtui: ”Israel alkoi unohtaa Tekijänsä.” (Hoosea 8:14.) Ilmaus ”alkoi unohtaa” on hyvä käännösvastine alkuperäiselle heprean verbin muodolle. Kyse ei ollut siitä, että israelilaiset olisivat kokeneet yhtäkkisen muistinmenetyksen eivätkä olisi enää muistaneet, kuka Jehova oli. Sen sijaan he kadottivat ajan oloon mielestään, kuinka tärkeää oli palvoa Jehovaa hänen hyväksymällään tavalla. Luuletko, että kristitty voisi langeta samaan ansaan? Ajatellaanpa miestä, joka suhtautuu vakavasti perheensä elättämiseen (1. Timoteukselle 5:8). Siksi hän pitää ansiotyötään tärkeänä, mikä on aivan oikein. Ehkä olosuhteet muuttuvat, ja hänestä tuntuu, että hänen on oltava työn vuoksi poissa joistakin seurakunnan kokouksista. Aikaa myöten kokouksia on helpompi jättää väliin, ja hän on niistä useammin poissa. Pikkuhiljaa hänen suhteensa Jumalaan heikkenee: hän on ”alkanut unohtaa Tekijänsä”. Näin voi käydä myös kristitylle, jonka vanhemmat tai muut sukulaiset eivät ole uskovia. Hänen edessään on ongelma: kuinka paljon heille pitäisi antaa aikaa ja milloin? (2. Mooseksen kirja 20:12; Matteus 10:37.) Entä kuinka paljon aikaa ja huomiota olisi viisasta uhrata matkoihin, harrastuksiin tai ajanvietteeseen?

8. Mitä tarkoitettiin ”hampaiden puhtaudella” Aamoksen päivinä?

⁸ Me olemme tutkineet Jumalan sanaa ja soveltaneet tietojamme käytäntöön. Silti jokainen meistä voisi miettiä Aamoksen kirjan ilmausta ”hampaiden puhtaus”. Jumala varoitti Aamoksen välityksellä kansaansa: ”Minäkin annoin teille hampaiden puhtauden kaikissa kaupungeissanne ja leivän puutteen kaikilla paikkakunnillanne.” (Aamos 4:6.) Tässä tapauksessa hampaat eivät olleet puhtaat siksi, että ne olisi harjattu, vaan siksi, ettei ollut syötävää nälänhädän vuoksi. Jehova varoitti myös lähettävänsä nälän, ei leivän nälkää eikä veden janoa, ”vaan Jehovan sanojen kuulemisen nälän” (Aamos 8:11).

9, 10. a) Miten kristitty voisi nälkiintyä hengellisesti? b) Miksi meidän on varottava hengellistä nälkiintymistä?

⁹ Aamoksen sanoilla on hengellinen täyttymys kristikunnassa, jonka tila on surkuteltava. Sitä vastoin Jumalan kansalle ovat avoinna kautta maailman ”taivaiden sulkuportit”. Heitä siunataan ylenpalttisesti hengellisellä ravinnolla. (Malakia 3:10; Jesaja 65:13, 14.) Kristitty voi kuitenkin kysyä itseltään, kuinka paljon hän nauttii hengellistä ravintoa? Tutkijat ovat tehneet kiinnostavan havainnon koe-eläimistä, joiden aivoissa oleva nälkäkeskus on vaurioitunut. Tällaiset eläimet voivat menettää niin täysin ruokahalunsa, että ne kuolevat nälkään, vaikka niillä olisi runsaasti ruokaa. Voisiko kristityn hengellinen nälkäkeskus vaurioitua siinä määrin, että hän alkaa nähdä nälkää, vaikka hänen ympärillään on yllin kyllin hengellistä ravintoa?

¹⁰ Pidä oma tilanteesi mielessäsi, kun pohdit seuraavaa. Jehova antoi israelilaisille runsaasti hengellistä ravintoa. Heillä oli Laki, joka saattoi vahvistaa heidän suhdettaan Jumalaan; heillä oli opetusohjelma, jonka avulla he saattoivat teroittaa Jumalan tuntemusta jälkeläisilleen; heillä oli myös profeettoja, jotka auttoivat heitä ymmärtämään, mikä oli Jumalan tahto. Silti he alkoivat unohtaa Jehovan. Raamattu sanoo, että Hoosean päivinä ”he tulivat kylläisiksi [aineellisesti] ja heidän sydämensä alkoi ylpistyä” (Hoosea 13:6; 5. Mooseksen kirja 8:11; 31:20). Jos emme halua, että taloudellinen asemamme tulee tärkeämmäksi kuin suhteemme Jumalaan, meidän on tiedostettava tämä vaara päivittäin (Sefanja 2:3).

HUOMIO TÄRKEÄMPIIN ASIOIHIN

11, 12. a) Miksi profeettojen oli kuningas Ussian hallituskaudella kannustettava kansaa palaamaan Jehovan luo? b) Minkä tarpeellisuutta Joel korosti?

¹¹ Kun Jerobeam II hallitsi Israelia, Juudaa hallitsi Ussia (sanotaan myös Asarjaksi). Ussia laajensi maansa rajoja ja rakennutti Jerusalemia sekä ”ilmaisi voimaa poikkeuksellisessa määrin”, koska ”tosi Jumala auttoi häntä jatkuvasti”. Hän ”teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä” ja ”pyrki – – etsimään Jumalaa”. Monet Juudan asukkaat kuitenkin suitsuttivat edelleen uhrisavua uhrikukkuloilla. (2. Aikakirja 26:4–9.)

¹² Tästä voi havaita, että vaikka Juudan ja Israelin asukkaat kuuluivat Jumalan nimikkokansaan, heidän palvontaansa liittyi usein sellaista, mitä hän ei hyväksynyt. Profeetat yrittivät auttaa heitä erottamaan tosi palvonnan väärästä. ”Palatkaa luokseni kaikesta sydämestänne sekä paastoten ja itkien ja valittaen”, pyysi Jumala Joelin välityksellä (Joel 2:12). Huomaa, että Jumala halusi kansansa palaavan luokseen ”kaikesta sydämestään”. Ongelmana oli tosiaankin sydän (5. Mooseksen kirja 6:5). He huolehtivat Jehovan palvontaan liittyvistä rutiineista, mutta heidän palvontansa ei ollut kokosydämistä. Kerran toisensa jälkeen hän tähdensi profeettojensa välityksellä, miten tärkeitä ovat rakkaudellinen huomaavaisuus, oikeudenmukaisuus ja sävyisyys – jotka kaikki ovat sydämen ominaisuuksia (Matteus 23:23).

13. Mihin Babylonin vankeudesta palanneiden juutalaisten oli kiinnitettävä huomiota?

¹³ Tarkastellaan seuraavaksi, mitä tapahtui sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet kotimaahansa. Vaikka Lain mukainen tosi palvonta ennallistettiin, kaikki ei ollut hyvin. Juutalaiset paastosivat päivinä, joita vietettiin Jerusalemin tuhoon liittyvien tapahtumien muistoksi. ”Paastositteko te todella minulle, niin, minulle?” kysyi Jehova. Jerusalem oli autioitunut siksi, että sitä oli kohdannut Jumalan oikeudenmukainen tuomio, eikä siinä ollut mitään murehdittavaa. Juutalaisten ei olisi pitänyt surra paastoten menneitä, vaan riemuita ja iloita juhla-aikoina tosi palvonnasta koituvien siunausten vuoksi. (Sakarja 7:3–7; 8:16, 19.) Oli muutakin, mihin heidän oli kiinnitettävä huomiota. Esimerkiksi mihin? ”Tuomitkaa tosi oikeuden mukaan, ja osoittakaa toisillenne rakkaudellista huomaavaisuutta ja armoa – – älkääkä suunnitelko sydämessänne mitään pahaa toisianne vastaan.” (Sakarja 7:9, 10.) Me kaikki voimme hyötyä siitä, mitä nämä profeetat opettivat kansalle Jumalan kokosydämisestä palvonnasta.

14. a) Mitä pakkosiirtolaisuudesta palanneiden oli sisällytettävä palvontaansa? b) Miten profeetat korostivat palvonnan painavampia puolia?

¹⁴ Mitä kokosydämiseen palvontaan sisältyy? Mietitäänpä, mitä Jumalan kansalta vaadittiin sekä ennen pakkosiirtolaisuutta että sen jälkeen. Tiedät, että oli pidettävä kiinni Jumalan moraalinormeista. Laissa edellytettiin myös nimenomaista toimintaa, esimerkiksi yhteen kokoontumista kuulemaan ja oppimaan, mikä on Jumalan tahto. Lisäksi Jumala kuitenkin pani profeettansa korostamaan sitä, että oli tärkeää kehittää ja osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta, oikeudenmukaisuutta, sävyisyyttä, armollisuutta ja vaatimattomuutta. Huomaa, miten Jehova tähdensi näiden ominaisuuksien merkitystä: ”Rakkaudelliseen huomaavaisuuteen minä olen mieltynyt enkä teurasuhriin ja Jumalan tuntemukseen ennemmin kuin kokonaispolttouhreihin.” ”Kylväkää itsellenne vanhurskaudessa, korjatkaa rakkaudellisen huomaavaisuuden mukaan.” (Hoosea 6:6; 10:12; 12:6.) Miika julisti: ”Mitä muuta Jehova vaatii sinulta takaisin kuin että noudatat oikeutta ja rakastat huomaavaisuutta ja olet vaatimaton vaeltaessasi Jumalasi kanssa?” (Miika 6:6–8.) Profeetta Sefanja kehotti Jumalan kansaa: ”Etsikää Jehovaa, kaikki te maan sävyisät – –. Etsikää vanhurskautta, etsikää sävyisyyttä.” (Sefanja 2:3.) Tällaiset asenteet ovat välttämättömiä, jotta voisi palvoa Jumalaa hänen hyväksymällään tavalla.

15. Miten kristittyjen tulee toimia profeettojen kehotusten mukaisesti palvoessaan Jumalaa?

¹⁵ Millainen sija tällaisilla asenteilla on meidän palvonnassamme? Tiedät, että on elintärkeää saarnata Valtakunnan hyvää uutista (Matteus 24:14; Apostolien teot 1:8). Voisit kuitenkin kysyä itseltäsi: Olenko taipuvainen pitämään saarnaamista omalla alueellani raskaana urakkana, taakkana? Vai pidänkö sitä tilaisuutena auttaa ihmisiä, joiden on kuultava Raamatun elämää pelastava sanoma? Osoitanko heitä kohtaan armoa? Armollisuuden ja rakkaudellisen huomaavaisuuden tulisi tosiaan saada meidät varoittamaan toisia Jehovan päivästä. Oma osansa on myös oikeudenmukaisuudella ja vanhurskaudella, kun pyrimme viemään tätä sanomaa kaikenlaisille ihmisille (1. Timoteukselle 2:4).

16, 17. Miksi sävyisyys ja vaatimattomuus ovat tärkeitä Jumalan palvonnassa?

¹⁶ Ajatellaanpa myös velvollisuuttamme käydä kristillisissä kokouksissa, minkä tiedät olevan tärkeää (Heprealaisille 10:24, 25). Oletko ajatellut, miten sävyisyys ja vaatimattomuus liittyvät siihen? Sävyisät ottavat nöyrästi vastaan ohjeita ja soveltavat oppimaansa noudattaen siten Jehovan oikeudellisia päätöksiä. Se joka on vaatimaton, tunnustaa rajoituksensa ja ymmärtää tarvitsevansa kokouksissa saatavaa rohkaisua ja tietoa.

¹⁷ Nämä esimerkit osoittavat, miten voimme hyötyä siitä, mitä profeetat opettivat. Entä jos sinusta tuntuu, että sinun on tehtävä muutoksia yhdellä tai useammalla edellä mainituista alueista? Tai entä jos olet tehnyt vakavia virheitä, joiden muistot vaivaavat sinua toisinaan? Saat lohdutusta ja apua kahdeltatoista profeetalta.

PALAA JEHOVAN LUO

18. a) Keille kahdellatoista profeetalla on erityisen lohduttava sanoma? b) Millaisia tunteita sinussa herättää se, että Jehova pyytää hartaasti ihmisiä palaamaan luokseen?

¹⁸ Kuten olemme nähneet, tarkasteltavana olevat profeetat eivät vain esittäneet moitteita ja tuomioita. He kuvasivat Jehovan Jumalana, joka kehottaa hartaasti kansaansa palaamaan luokseen. Ajattele seuraavien Hoosean kehotusten taustalla olevia tunteita: ”Tulkaa, ja palatkaamme toki Jehovan luo, sillä hän itse on raadellut, mutta hän parantaa meidät. Hän löi toistuvasti, mutta hän sitoo meidät. – – Ja me tahdomme tuntea, me tahdomme pyrkiä tuntemaan Jehovan.” (Hoosea 6:1–3.) Oikeudenmukaisena Jumalana Jehova kylläkin pani täytäntöön tuomion ensin Israelille ja sitten Juudalle. Hänen kansansa olisi kuitenkin pitänyt ajatella, että näiden lyöntien oli tarkoitus auttaa heitä toipumaan hengellisesti (Heprealaisille 12:7–13). Jos Jehovan oikukas kansa palaisi, hän ”parantaisi” ja ”sitoisi” heidät. Kuvittele miestä, joka polvistuu sitomaan toverinsa haavat. Aseta nyt mielessäsi tuon miehen tilalle Jehova. Hän on hyvin armollinen Jumala, joka sitoo ne, jotka haluavat palata hänen luokseen. Eikö tämä herätäkin meissä halun palata hänen luokseen, jos teemme syntiä häntä vastaan? (Joel 2:13.)

19. Mitä Jehovan tuntemiseen liittyy?

¹⁹ Mitä Jumalan luo palaamiseen liittyy? Hoosea muistuttaa, että me tahdomme paitsi ”tuntea” myös ”pyrkiä tuntemaan Jehovan”. Eräässä nykyisessä hakuteoksessa sanotaan Hoosean 6:3:sta: ”On aivan eri asia tietää jotakin Jumalasta kuin tuntea Jumala. Ero on yhtä suuri kuin rakkaudesta lukemisen ja rakastumisen välillä.” Tarvitaan enemmän kuin pintapuolista tietoa Jehovasta. Hänestä on tultava meille todellinen, uskottu Ystävä, jota voimme lähestyä vapaasti (Jeremia 3:4). Kun suhteesi häneen on tällainen, voit ymmärtää, millaisia tunteita tekosi herättävät hänessä, ja tästä on paljon apua, kun pyrit palvomaan häntä hänen hyväksymällään tavalla.

20, 21. Miten kuningas Josia oppi tuntemaan Jumalan?

²⁰ Kuningas Josia oli erinomainen esimerkki tosi palvonnan harjoittamisesta. Tarkastellaanpa lisää hänen elämänvaiheitaan. Siihen mennessä, kun Josiasta tuli kuningas, kansa oli turmeltunut epäjumalanpalveluksen, väkivallan ja vilpillisyyden vuoksi, jotka olivat olleet vallalla Manassen ja Amonin hallitessa (2. Kuninkaiden kirja 21:1–6, 19–21). Sefanjan kehotuksella ”etsikää Jehovaa” on täytynyt olla myönteinen vaikutus Josiaan, sillä ”hän rupesi etsimään esi-isänsä Daavidin Jumalaa”. Josia ryhtyi puhdistamaan Juudaa epäjumalanpalveluksesta ja ulotti tämän hankkeen jopa alueelle, joka oli aikoinaan kuulunut pohjoiselle valtakunnalle. (Sefanja 1:1, 14–18; 2:1–3; 3:1–4; 2. Aikakirja 34:3–7.)

²¹ Tämän puhdistuksen jälkeen Josia jatkoi Jehovan etsimistä. Hän käski korjata temppelin. Tuon työn aikana löydettiin ”Jehovan lain kirja, joka oli annettu Mooseksen käden kautta”. Kyseessä oli ilmeisesti Lain alkuperäinen käsikirjoitus. Miten Josia reagoi, kun tuota kirjaa luettiin? ”Heti kun kuningas kuuli lain sanat, hän repäisi vaatteensa.” Hän myös ”repäisi rikki sydämensä” ja sovelsi viipymättä luettua käytäntöön. Hän ei yrittänyt puolustella itseään sanomalla, että hän oli jo tehnyt paljon. Muistatko, mitä uudistuksesta seurasi? ”Kaikkina hänen päivinään he [Israelin pojat] syrjään poikkeamatta seurasivat Jehovaa, esi-isiensä Jumalaa.” (2. Aikakirja 34:8, 14, 19, 21, 30–33; Joel 2:13.)

22. Miten voimme hyötyä Josian esimerkistä?

²² Voisit kysyä itseltäsi, miten sinä olisit reagoinut. Olisitko Josian tavoin kuunnellut profeettoja ja muuttanut tarpeen mukaan toimintaasi ja ajatteluasi? Vaikka emme eläkään Sefanjan ja Josian aikaa, voimme ymmärtää, että Jumalan sanomiin ja neuvoihin on nykyään reagoitava. Jos siis kristitty tuntee sydämessään tarvetta tehdä muutoksia elämäntavassaan tai Jumalan palvonnassaan, kahdentoista profeetan kirjoitusten tarkastelu voi olla kuin herätyskellon ääni, joka saa hänet toimimaan (Heprealaisille 2:1).

23. Mitä voit tehdä, jos sinusta tuntuu, että sinun on syytä edistyä jollain alueella?

²³ Sinusta voi toisinaan tuntua samalta kuin Joonasta, kun hän oli suuren kalan vatsassa: ”Minut on ajettu pois silmiesi edestä! Miten saan jälleen katsoa pyhää temppeliäsi?” (Joona 2:4.) Seuraavat Jehovan sanat voivat kuitenkin tuntua meistä helposti erehtyvistä epätäydellisistä ihmisistä hyvin huojentavilta: ”Palatkaa minun luokseni, niin minä tahdon palata teidän luoksenne.” (Malakia 3:7.) Jos havaitset tarpeelliseksi lujittaa suhdettasi Jehovaan, seurakuntasi vanhimmat auttavat sinua mielellään. Kuten autolla ajettaessa, sinun on niin sanoaksemme lähdettävä liikkeelle pienellä vaihteella. Kun pääset vauhtiin, eteneminen on helpompaa. Voit olla varma, että Jehova ottaa sinut vastaan ja auttaa sinua, koska hän on ”suosiollinen ja armollinen, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa” (Joel 2:12–14). Kahdentoista profeetan sanomat voivat tosiaan rohkaista jokaista, joka pyrkii palvomaan Jumalaa hänen hyväksymällään tavalla.