Voimme antaa jotain Jehovalle
1 Tiesitkö, että ihmiset voivat antaa jotain Jumalalle? Abel uhrasi Jehovalle osan arvokkaista karjaeläimistään, ja Nooa ja Job esittivät samankaltaisia uhreja (1. Moos. 4:4; 8:20; Job 1:5). Ne eivät tietenkään tehneet Luojasta millään tavoin rikkaampaa, sillä hänhän omistaa jo kaiken. Uhrit kuitenkin osoittivat, kuinka syvästi nuo uskolliset miehet rakastivat Jumalaa. Nykyään me voimme käyttää aikaamme, voimiamme ja varojamme uhratessamme Jehovalle ”ylistysuhria” (Hepr. 13:15).
2 Aika. On erittäin kiitettävää, jos voimme ”ostaa aikaa” vähemmän tärkeistä asioista ja osallistua enemmän sananpalvelukseen (Ef. 5:15, 16). Ehkä voimme suunnitella aikataulumme sellaiseksi, että voimme olla osa-aikaisena tienraivaajana yhtenä tai useampana kuukautena vuodessa. Kenties voimme käyttää palvelukseen tavanomaista enemmän aikaa. Puoli tuntia lisää viikossa merkitsee vähintään kahta tuntia kuussa!
3 Voimat. Jotta meillä riittäisi voimia palvelukseen, meidän on vältettävä sellaista ajanvietettä ja työtä, jotka uuvuttavat meidät siinä määrin, ettemme pysty antamaan Jehovalle parastamme. Meidän ei liioin pitäisi murehtia asioita niin paljon, että huolet ”painaisivat alas” sydämemme ja veisivät meiltä voimia, jotka muutoin voisimme käyttää Jumalan palvelemiseen (Sananl. 12:25). Vaikka huolenaiheet olisivat todellisiakin, meidän kannattaa aina ”heittää taakkamme Jehovalle” (Ps. 55:22; Fil. 4:6, 7).
4 Varat. Voimme tukea saarnaamistyötä myös taloudellisesti. Paavali kehotti kristittyjä panemaan säännöllisesti jotain säästöön niitä varten, jotka tarvitsivat apua (1. Kor. 16:1, 2). Ehkä mekin voimme panna jotain sivuun tukeaksemme paikallisen seurakunnan toimintaa ja maailmanlaajuista saarnaamistyötä. Jehova arvostaa pieniäkin lahjoituksiamme, kun annamme ne sydämestämme (Luuk. 21:1–4).
5 Jehova on antanut meille paljon (Jaak. 1:17). Osoitamme arvostuksemme hänelle siten, että käytämme auliisti aikaamme, voimiamme ja varojamme hänen palvelukseensa. Siten miellytämme Jehovaa, ”sillä Jumala rakastaa iloista antajaa” (2. Kor. 9:7).