Raamatun kohokohtia Nehemia 1:1–13:31

Tosi palvonta voittaa

Päättäväinen toiminta ja horjumaton luottamus johtaa tosi palvonnan voittoon. Tämä on Nehemian kirjan ydin. Kirja kertoo eloisasti Jerusalemin muurien jälleenrakentamisesta Nehemian rohkean johdon alaisuudessa.

Nehemian kirjassa kerrotaan ratkaisevasta ajanjaksosta, jonka aikana Messiaan ilmaantumiseen johtavien 70 vuosiviikon oli määrä alkaa. (Daniel 9:24–27) Alkujae ja yksikön ensimmäisessä persoonassa tapahtuva kerronta osoittavat selvästi Nehemian olleen kirjoittaja. Kirja on jatkoa Esran kirjaan, jonka kertomusta se jatkaa noin 12 vuotta niiden tapahtumien jälkeen, joista Esra kertoi.

Tätä kertomusta lukiessamme näemme, miten suurenmoisella tavalla Jehova ohjaa tapahtumia tahtonsa toteutumiseksi. Näemme myös, miten hän vahvistaa ja lohduttaa uskollisia palvelijoitaan.

Jerusalemin kurja tila

Lue Nehemian 1:1–2:20. Persian kuninkaan juomanlaskija Nehemia saa tietää, että Jerusalemin muurit ovat yhä raunioina ja että sikäläiset ihmiset ovat ”suuressa kurjuudessa”. Suuressa ahdistuksessaan Nehemia vuodattaa sydämensä palavassa rukouksessa Jehovalle. Kuningas panee merkille hänen surunsa ja antaa Nehemialle mahdollisuuden matkustaa Jerusalemiin huolehtimaan kaupungin muurin jälleenrakentamisesta.

◆ 1:1 – Minä vuonna tämä tapahtui?

Tämä tapahtui kuningas Artahsastan (Artakserkses I:n) 20. hallitusvuotena. (2:1) Koska kislev (marras-joulukuu) mainitaan tässä kertomuksessa ennen niisankuuta (maalis-huhtikuu), Persian kuninkaat laskivat ilmeisesti hallitusvuotensa syksystä syksyyn tai siitä ajankohdasta, jolloin he todella alkoivat hallita. Luotettavat historialliset todisteet ja Raamatun täyttyneet ennustukset osoittavat vuoden 455 eaa. olleen se vuosi, jolle Artahsastan 20. hallitusvuoden niisankuu sattuu. Nehemian kertomus alkaa siksi syksystä 456 eaa., ja Jerusalemin muurin jälleenrakentamista koskeva säädös annettiin keväällä 455 eaa.

◆ 2:4 – Oliko tässä kyse viime hetken epätoivoisesta rukouksesta?

Ei ollut, sillä Nehemia oli jo jonkin aikaa rukoillut Jerusalemin rauniotilan vuoksi ”päivät ja yöt”. (1:4, 6) Kun Nehemialle tarjoutui tilaisuus kertoa kuningas Artahsastalle halustaan rakentaa jälleen Jerusalemin muurit, hän rukoili jälleen, kuten hän oli useasti aikaisemminkin tehnyt. Jehova vastasi suotuisasti, ja niin Nehemia sai valtuutuksen rakentaa uudelleen kaupungin muurit.

Opetus meille: Nehemia etsi Jehovan ohjausta. Ollessamme tärkeiden ratkaisujen edessä meidänkin tulisi olla ”hellittämättömiä rukouksessa” ja toimia Jehovan ohjauksen mukaisesti. – Roomalaisille 12:12.

Muuri rakennetaan juonittelusta huolimatta

Lue 3:1–6:19. Kun muurin rakentaminen alkaa, viholliset pilkkaavat ja ivaavat. Myöhemmin he uhkaavat hyökätä rakentajien kimppuun. Pelottomasti Nehemia kehottaa työntekijöitä: ”Muistakaa suurta ja peljättävää Herraa.” Puolet heistä vartioi keihäin ja jousin varustettuina, ja muut tekevät työtä aseet valmiina. Uhkailuista ja muusta juonittelusta huolimatta juutalaiset saavat muurin valmiiksi 52 päivässä!

◆ 3:5 – Keitä nämä ”ylhäiset” olivat?

He olivat huomattavia juutalaisia, jotka asuivat tai olivat asuneet Tekoassa, joka sijaitsi noin 15 kilometriä Jerusalemista etelään. Nämä ”ylhäiset” olivat ilmeisesti liian ylpeitä nöyrtyäkseen ja työskennelläkseen Nehemian määräämien valvojien ikeen alaisuudessa. – Vrt. Jeremia 27:11.

◆ 4:17 – Miten he tekivät työtä vain toisella kädellä?

Muurarien oli käytettävä molempia käsiä työssään. Heillä oli aseensa vyöllään. (4:18) Taakankantajat saattoivat helposti pitää asetta toisessa kädessään ja kantaa irtomaa- tai irtokivikuormia tasapainossa olkapäillään tai päänsä päällä. – 1. Mooseksen kirja 24:15, 45.

◆ 5:7 – Miksi koronkiskonta oli väärin?

Se oli suoranaisesti Jehovan lain vastaista. (3. Mooseksen kirja 25:36; 5. Mooseksen kirja 23:19) ”Sadannes” kuukausittain vaadittuna merkitsisi 12:ta prosenttia vuodessa. (5:11, UM) Ihmiset olivat jo nälänhädän ja Persian raskaan verotuksen vuoksi surkeassa pulassa. (5:3, 4) Silti rikkaat vaativat sydämettömästi korkeita korkoja köyhiltä veljiltään.

◆ 6:5 – Miksi käytettiin ”avointa kirjettä”?

Luottamukselliset kirjeet pantiin usein huolellisesti sinetöityihin laukkuihin. Sanballatin ”avoin kirje” on siksi saatettu tarkoittaa solvaukseksi. Tai koska muut saattoivat lukea tuon ”avoimen kirjeen” sisältämän syytteen, hän on saattanut toivoa Nehemian joutuvan siinä määrin pois tolaltaan, että tämä lähtisi Jerusalemista tullakseen Sanballatin luokse puhdistamaan itsensä syytteistä. Sanballat on saattanut toivoa myös, että kirje pelästyttäisi juutalaisia siinä määrin, että he lakkaisivat tekemästä työtä.

Opetus meille: Meidän ei tulisi pitää kovaa työtä arvollemme sopimattomana ja siksi pidättyä siitä tekoalaisten ”ylhäisten” tavoin. Sen sijaan meidän tulisi ponnistella uhrautuvasti tavallisten tekoalaisten tavoin, jotka tekivät kaksinkertaisen osuuden. – Nehemia 3:5, 27.

Tosi palvonta elvytetään

Lue 7:1–10:39. Koko työn tarkoituksena on ennallistaa tosi palvonta. Väestönlaskennan jälkeen kansa kokoontuu kuuntelemaan Esraa ja leeviläisiä, jotka lukevat ja selittävät lakia. Saatuaan laista siten ’selvän käsityksen’ (UM) he ryhtyvät iloiten viettämään lehtimajanjuhlaa. Kansa paastoaa ja tunnustaa syntinsä ja ryhtyy toimiin korjatakseen erheensä.

◆ 7:6 – Miksi tämä luettelo eroaa Esran esittämästä luettelosta?

Molempien kertomusten mukaan orjien ja laulajien lisäksi palanneita oli yhteensä 42 360. (Esra 2:64, 65; Nehemia 7:66, 67) Kuitenkin eri sukuihin kuuluvien palanneiden määrissä on eroja. Esra ja Nehemia ovat hyvin todennäköisesti käyttäneet luetteloidensa laatimisessa erilaisia menetelmiä. Toinen on esimerkiksi saattanut luetteloida ne, jotka ilmoittivat palaavansa, kun taas toinen on voinut mainita ne, jotka todella palasivat. Jotkut papit ja mahdollisesti jotkut muutkaan eivät pystyneet näyttämään toteen syntyperäänsä. (7:64) Tämä saattaa selittää, miksi erilliset summat eivät yhteenlaskettuina yllä yhteissummaan 42 360.

◆ 8:8 (UM) – Miten laille ”esitettiin merkitys”?

Sen lisäksi, että Esra ja häntä avustaneet lausuivat ja painottivat hyvin lakia lukiessaan, he ilmeisestikin selittivät lakia ja sovelsivat sen periaatteita, niin että ihmiset saattoivat paremmin ymmärtää sitä. Myös Jehovan todistajien raamatulliset julkaisut ja kokoukset ’esittävät merkityksen’ Jumalan sanalle.

◆ 9:1 (UM) – Miksi israelilaiset pukeutuivat säkkiin ja panivat tomua päälleen?

Säkkikankaan – vuohenkarvoista kudotun tumman vaatekappaleen – päälle pukeminen oli ilmaus surusta. Samoin tomun tai tuhkan paneminen päälleen tai päänsä päälle oli merkki syvästä murheesta tai nöyryytyksestä. (1. Samuelin kirja 4:12, UM; 2. Samuelin kirja 13:19) Juutalaiset tekivät siten ilmaistakseen olevansa pahoillaan ja tunnustaakseen nöyrästi syntinsä. Tämän jälkeen he tekivät synnintunnustustaan koskevan ”sitoumuksen” (10:alkujae) Meidän täytyy samoin nöyrästi tajuta ja tunnustaa syntimme, mikäli haluamme varjella suhdettamme Jumalaan. – 1. Johannes 1:6–9.

◆ 10:34 – Käskikö laki tuomaan uhrilahjaksi halkoja?

Ei käskenyt, mutta paljon puuta tarvittiin tulen ylläpitämiseksi alttarilla. Palanneiden joukossa ei ilmeisestikään ollut riittävästi netinejä, ei-israelilaisia temppeliorjia, jotka olivat ”puunkerääjiä”. (Joosua 9:23, 27, UM) Sen varmistamiseksi, että puuta olisi jatkuvasti saatavilla, heitettiin siis arpaa sen ratkaisemiseksi, mitkä perhekunnat huolehtisivat puiden hankkimisesta eri aikoina.

Opetus meille: Selvemmän ymmärryksen saaminen Jumalan sanasta, sen henkilökohtainen soveltaminen ja teokraattisen ohjauksen noudattaminen johti ”iloon Herrassa”. (8:10) Samoin Jehovan todistajat ymmärtävät, että ilon säilyttämiseksi on tärkeää tutkia henkilökohtaisesti, käydä säännöllisesti kokouksissa ja osallistua kenttäpalvelukseen.

Iloiset vihkiäiset

Lue 11:1–12:47. Jotta Jerusalem pysyisi tosi palvonnan keskuksena, se tarvitsee enemmän asukkaita. Siksi heitetään arpaa, jotta joka kymmenes Jerusalemin ulkopuolella asuva muuttaisi tuohon kaupunkiin niiden vapaaehtoisten lisäksi, jotka muuttivat sinne. Sitten muodostetaan iloinen juhlakulkue ja kaupungin muuri vihitään. Suuria uhreja uhrataan, ja ihmisten ilo voidaan kuulla kauas.

◆ 11:2 – Miksi vapaaehtoisia ’siunattiin’?

Perintömailta lähteminen ja Jerusalemiin muuttaminen aiheutti jonkin verran kuluja ja joitakin haittoja. Kaupungin asukkaat ovat myös saattaneet joutua joillekin vaaroille alttiiksi. Noissa olosuhteissa toiset pitivät vapaaehtoisten menettelyä kiitettävänä ja epäilemättä rukoilivat, että Jehova siunaisi heitä.

◆ 12:27 – Milloin muuri vihittiin?

Muuri saatiin valmiiksi 25. päivänä kuudetta kuukautta, elulkuuta, vuonna 455 eaa., ja seuraavassa kuussa pidettiin tärkeitä kokouksia. (6:15; 8:2; 9:1) Luultavasti heti niiden jälkeen seurasivat vihkiäiset tämän iloisen tapahtuman huippukohtana.

Opetus meille: Vapaaehtoisuuden henki ja kiitollisuuden ilmaiseminen Jehovalle laulun ja musiikin välityksellä on sydäntä lämmittävää. Nykyään Jehovan todistajat palvelevat konventeissa ja muissa tilaisuuksissa vapaaehtoisesti toisia ja laulavat kokosydämisesti ylistystä Jumalalle.

Epäpuhtaus poistetaan

Lue 13:1–31. Palattuaan matkaltaan Persian hoviin Nehemia pahastuu kovin siitä, mitä hänen poissa ollessaan on tapahtunut. Hän ryhtyy heti toimiin selvittääkseen ongelmat.

◆ 13:3 – Keistä tämä ”sekakansa” koostui?

”Sekakansaan” kuului ilmeisesti vierasmaalaisia, kuten mooabilaisia, ammonilaisia ja vierasmaalaisten puoli-israelilaisia poikia. (13:1, 2) Tähän viittaa se, että juutalaiset olivat aiemmin luopuneet sekä vierasmaalaisista vaimoistaan että näiden pojista. (Esra 10:44, UM) Mutta juutalaiset olivat jälleen ottaneet vierasmaalaisia vaimoja, ja tämän vuoksi oli tarpeellista poistaa nämä vaimot ja heidän jälkeläisensä kansasta ja koko maasta, ja siten heiltä evättiin etu palvoa yhdessä Jehovan kansan kanssa. – Nehemia 13:23–31.

Opetus meille: Uudelleen langenneet juutalaiset ovat meille varoittava esimerkki. Meidän täytyy olla aina varuillamme materialismia, turmelusta ja luopumusta vastaan.

Nehemian kirja korostaa yhä uudelleen sitä periaatetta, että ”jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät”. (Psalmi 127:1) Pääopetus meille on se, että me menestymme kaikissa hankkeissamme vain jos Jehova siunaa meitä. Ja hänen siunauksensa riippuu siitä, että pidämme tosi palvonnan ensi sijalla elämässämme.