Järkevä perusteleminen

OLEMME kiitollisia siitä, miten Jumalan sana on muuttanut elämäämme, ja haluamme toisten hyötyvän samalla tavalla. Ymmärrämme myös, että ihmisten suhtautuminen hyvään uutiseen vaikuttaa heidän tulevaisuudennäkymiinsä (Matt. 7:13, 14; Joh. 12:48). Toivomme kaikesta sydämestämme heidän omaksuvan totuuden. Jotta kuitenkin pääsisimme parhaisiin tuloksiin, tarvitsemme lujan vakaumuksen ja innon lisäksi arvostelukykyä.

Ihmiset eivät tavallisesti suhtaudu suopeasti, jos heidän vaalimansa käsitykset paljastetaan suorasukaisesti vääriksi, vaikka sen tueksi esitettäisiin pitkä luettelo raamatunkohtia. Mikäli esimerkiksi yleisesti vietetyt juhlapäivät vain tuomitaan pakanallista alkuperää oleviksi juhliksi, ihmisten suhtautuminen niihin ei välttämättä muutu. Tavallisesti on parempi perustella asioita järkevästi. Mitä tähän sisältyy?

Raamatussa sanotaan, että ”ylhäältä tuleva viisaus on – – rauhaisa, järkevä” (Jaak. 3:17). Tässä ”järkevää” vastaava kreikkalainen sana tarkoittaa kirjaimellisesti ’joustavaa’. Jotkin käännökset käyttävät vastineita ”huomaavainen”, ”lempeä” tai ”kärsivällinen”. Huomaa, että järkevyys liitetään rauhallisuuteen. Tituksen kirjeen 3:2:ssa se mainitaan lempeyden rinnalla ja riidanhaluisuuden vastakohtana. Filippiläiskirjeen 4:5:ssä meitä kehotetaan tekemään ’järkevyytemme’ tunnetuksi. Järkevä ihminen ottaa huomioon puhuteltavan taustan, olosuhteet ja tunteet. Hän on valmis joustamaan, kun se on sopivaa. Tällainen suhtautuminen tekee ihmisistä mieleltään ja sydämeltään vastaanottavampia, kun perustelemme heille asioita Raamatulla.

Mistä aloittaa? Historioitsija Luukas kertoo, että apostoli Paavali käytti Tessalonikassa Raamattua, kun hän ”selitti ja todisti viittauksin, että Kristuksen täytyi kärsiä ja nousta kuolleista” (Apt. 17:2, 3). Pane merkille, että Paavali oli tällöin juutalaisten synagogassa. Hänen kuulijansa pitivät Raamatun heprealaisia kirjoituksia arvovaltaisina. Oli sopivaa aloittaa esitys jostain sellaisesta, minkä he hyväksyivät.

Kun Paavali puhui kreikkalaisille Ateenan Areiopagilla, hän ei aloittanut lainaamalla Raamattua. Sen sijaan hän kertoi ensin asioista, jotka he tunsivat ja hyväksyivät, ja johdatteli heidät niiden avulla pohtimaan Luojaa ja Hänen tarkoituksiaan. (Apt. 17:22–31.)

Nykyään on miljardeja ihmisiä, jotka eivät pidä Raamattua auktoriteettina. Sitä vastoin nykyisen asiainjärjestelmän kovuus koskettaa miltei jokaista. Ihmiset kaipaavat jotain parempaa. Jos osoitat ensin olevasi kiinnostunut siitä, mikä heitä koskettaa, ja sitten kerrot Raamatun näkökulman asiaan, tällainen järkevä lähestymistapa voi saada heidät kuuntelemaan, mitä Raamattu sanoo Jumalan tarkoituksesta ihmiskunnan suhteen.

Raamatuntutkisteluoppilas on saattanut aikanaan oppia uskonnolliset näkemyksensä ja tapansa kotona. Sitten hän saa tietää, että ne eivät miellytä Jumalaa, ja hän hylkää ne mukautuakseen siihen, mitä hän on oppinut Raamatusta. Miten hän voi selittää valintaansa vanhemmilleen? Heistä saattaa tuntua, että hylätessään uskonnollisen perintönsä hän hylkää heidät. Ehkä oppilas päättää ensin vakuuttaa heille rakastavansa ja kunnioittavansa heitä, ja vasta sitten yrittää selittää raamatulliset perusteet ratkaisuunsa.

Milloin joustaa? Jehovalla on täysi käskyvalta, mutta silti hän osoittaa huomattavaa järkevyyttä. Kun Jehovan enkelit olivat pelastamassa Lootia ja hänen perhettään Sodomasta, he sanoivat hänelle: ”Pakene vuoristoon, jottei sinua pyyhkäistäisi pois!” Loot kuitenkin anoi: ”Ei kai niin, Jehova!” Hän pyysi saada paeta Soariin. Jehova oli huomaavainen Lootia kohtaan ja salli sen hänelle, joten kun muut kaupungit hävitettiin, Soar säästettiin. Myöhemmin Loot kuitenkin noudatti Jehovan alkuperäistä neuvoa ja muutti vuoristoon. (1. Moos. 19:17–30.) Jehova tiesi olevansa oikeassa, mutta hän osoitti kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta, kunnes Lootkin ymmärsi tuon neuvon arvon.

Meidänkin on oltava järkeviä, jotta osaisimme käsitellä ihmisiä oikein. Saatamme olla vakuuttuneita siitä, että toinen on väärässä, ja mielessämme voi olla vankkoja todisteita sen puolesta. Toisinaan on kuitenkin parempi, ettemme osoita sitä hänelle kovin painokkaasti. Järkevyys ei merkitse tinkimistä Jehovan normeista. Voi olla viisasta vain kiittää puhuteltavaa hänen ajatuksistaan tai sivuuttaa väärät näkemykset, jotta voi pitää keskustelun hyödyllisemmässä aiheessa. Vaikka hän tuomitsisi kantasi, suhtaudu tilanteeseen maltillisesti. Voisit kysyä, miksi hän ajattelee siten. Kuuntele tarkasti hänen vastaustaan, koska se auttaa sinua ymmärtämään hänen ajattelutapaansa. Lisäksi se voi luoda pohjaa myöhemmille rakentaville keskusteluille. (Sananl. 16:23; 19:11.)

Jehova on antanut ihmisille kyvyn tehdä valintoja. Hän antaa heidän käyttää sitä, vaikkeivät he käyttäisi sitä viisaasti. Jehovan edustajana Joosua kertasi Israelille, mitä Jumala oli tehnyt sille. Mutta sitten hän sanoi: ”Jos nyt teistä näyttää pahalta palvella Jehovaa, niin valitkaa itsellenne tänään, ketä te palvelette, niitä jumaliako, joita Virran toisella puolella olleet esi-isänne palvelivat, vai niiden amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun huonekuntani palvelemme Jehovaa.” (Joos. 24:15.) Meidän tehtävänämme on nykyään ’todistaa’, ja vaikka puhumme vakaumuksellisesti, emme yritä painostaa toisia uskomaan (Matt. 24:14). Heidän täytyy valita itse, emmekä me epää heiltä oikeutta siihen.

Esitä kysymyksiä. Jeesus antoi erinomaisen esimerkin asioiden perustelemisesta. Hän otti huomioon ihmisten taustat ja kertoi kuvauksia, jotka heidän oli helppo ymmärtää. Lisäksi hän käytti tehokkaasti kysymyksiä. Se antoi heille tilaisuuden ilmaista ajatuksiaan ja paljasti, mitä he ajattelivat sydämessään. Se pani heidät myös pohtimaan käsiteltävää asiaa.

Muuan lainoppinut mies kysyi Jeesukselta: ”Opettaja, mitä tekemällä minä perin ikuisen elämän?” Jeesus olisi voinut vastata hänelle suoralta kädeltä, mutta hän pyysi miestä esittämään oman mielipiteensä. ”Mitä Lakiin on kirjoitettu? Kuinka luet?” Mies vastasi oikein. Päättyikö keskustelu siihen? Ei suinkaan. Jeesus antoi miehen jatkaa, ja miehen itsensä tekemä kysymys osoitti, että hän yritti todistaa olevansa vanhurskas. Hän kysyi: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” Jeesus ei esittänyt valmista määritelmää, jota mies ei olisi ehkä hyväksynyt sen vuoksi, miten juutalaiset suhtautuivat pakanoihin ja samarialaisiin. Sen sijaan Jeesus pani hänet itsensä tekemään päätelmiä kertomalla kuvauksen lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta, joka – päinvastoin kuin pappi ja leeviläinen – auttoi ryöstettyä ja hakattua matkalaista. Yksinkertaisella kysymyksellä Jeesus varmisti, että mies tajusi asian ytimen. Jeesuksen tapa käsitellä asia johdonmukaisesti antoi sanalle ”lähimmäinen” merkitystä, joka ei ollut milloinkaan tullut tuon miehen mieleen. (Luuk. 10:25–37.) Erinomainen malli meille! Sen sijaan että olisimme koko ajan itse äänessä ja käytännössä ajattelisimme puhuteltavan puolesta, voimme opetella käyttämään tahdikkaita kysymyksiä ja kuvauksia, jotka kannustavat häntä ajattelemaan.

Esitä perusteita. Kun apostoli Paavali puhui Tessalonikan synagogassa, hän ei pelkästään lainannut arvovaltaista lähdettä, jonka hänen kuulijansa hyväksyivät. Luukas kertoo, että hän selitti ja sovelsi lukemaansa ja esitti sitä koskevia todisteita. Sen johdosta ”muutamat heistä tulivat uskoviksi ja liittyivät Paavalin ja Silaksen seuraan”. (Apt. 17:1–4.)

Tällainen järkeen vetoava lähestymistapa voi olla hyödyllinen riippumatta siitä, todistatko sukulaisille, puhutko työ- tai koulutovereille, keskusteletko vieraiden ihmisten kanssa kenttäpalveluksessa, johdatko raamatuntutkistelua vai pidätkö puhetta seurakunnassa. Kun luet raamatunkohdan, sinä ehkä ymmärrät sen mutta joku toinen ei. Selityksesi ja sovelluksesi saattavat kuulostaa liian suoraviivaisilta. Auttaisiko avainsanojen poimiminen ja selittäminen? Voisitko perustella selitystäsi kenties tekstiyhteydellä tai toisella samaa aihetta käsittelevällä raamatunkohdalla? Valaisisiko jokin kuvaus selityksesi järkevyyttä? Auttaisivatko kysymykset kuulijoitasi tekemään asiasta päätelmiä? Tällaisesta asioiden järkevästä perustelemisesta jää toisille myönteinen vaikutelma, ja se antaa heille paljon ajateltavaa.