ELETTIIN vuotta 49. Pietari, Jaakob ja Johannes – ”jotka näyttivät olevan pylväitä” – antoivat apostoli Paavalille ja hänen työtoverilleen Barnabaalle erään tehtävän. Samalla kun he saarnasivat kansakunnille, heidän oli määrä pitää köyhtyneet kristityt mielessään. (Gal. 2:9, 10.) Miten he täyttivät tämän velvollisuuden?

Paavalin kirjeistä ilmenee, että hän tosiaan kiinnitti huomiota tähän asiaan. Esimerkiksi Korintin kristityille hän kirjoitti: ”Mitä nyt siihen keräykseen tulee, joka on pyhiä varten, niin tehkää tekin sillä tavoin, kuin määräsin Galatian seurakunnille. Aina viikon ensimmäisenä päivänä pankoon kukin teistä kotonaan jotakin säästöön sen mukaan kuin hän menestyneekin, jottei keräyksiä tapahdu silloin kun saavun. Mutta kun tulen sinne, lähetän ne, jotka te kirjeitse hyväksytte, viemään huomaavaista lahjaanne Jerusalemiin.” (1. Kor. 16:1–3.)

Toisessa henkeytetyssä kirjeessään korinttilaisille Paavali mainitsi uudelleen tämän keräyksen tarkoituksen, nimittäin sen, että ”tasauksen avulla teidän ylijäämänne juuri nyt korvaisi heidän puutteensa” (2. Kor. 8:12–15).

Kun Paavali kirjoitti Rooman kristityille noin vuonna 56, keräys oli suoritettu melkein loppuun. Hän sanoi: ”Aion matkustaa Jerusalemiin palvelemaan pyhiä. Sillä Makedoniassa ja Akhaiassa olevat ovat nähneet hyväksi jakaa omastaan avustukseksi Jerusalemin pyhien köyhille.” (Room. 15:25, 26.) Pian sen jälkeen Paavali sai tehtävänsä päätökseen, sillä palattuaan Jerusalemiin ja jouduttuaan siellä pidätetyksi hän sanoi roomalaiselle käskynhaltijalle Felixille: ”Saavuin useiden vuosien kuluttua tuomaan armonlahjoja kansakunnalleni ja uhrilahjoja.” (Apt. 24:17.)

Ensimmäisen vuosisadan kristittyjen asenne käy ilmi siitä, mitä Paavali sanoi makedonialaisista. Hän totesi, että he ”anoivat meiltä jatkuvasti monin hartain pyynnöin” tilaisuutta ”huomaavaiseen antamiseen”. Tuo apostoli kehotti korinttilaisia jäljittelemään heidän esimerkkiään. Hän kirjoitti: ”Tehköön kukin niin kuin hän on sydämessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä Jumala rakastaa iloista antajaa.” Mikä sai seurakunnat osoittamaan tällaista anteliaisuutta? Tarkoitus ei ollut ”ainoastaan runsaasti täyttää pyhien tarpeita” vaan myös saada aikaan ”monia Jumalalle esitettäviä kiitoksen ilmauksia”. (2. Kor. 8:4; 9:7, 12.) Mekin saatamme osoittaa anteliaisuutta samoista syistä. Jehova Jumala tulee varmasti siunaamaan tällaisen erinomaisen ja epäitsekkään asenteen – ja hänen siunauksensa tekee rikkaaksi (Sananl. 10:22).

NÄIN JOTKUT HALUAVAT LAHJOITTAA MAAILMANLAAJUISEEN TYÖHÖN

Monet panevat säännöllisesti ”jotakin säästöön” eli varaavat jonkin summan laitettavaksi lahjalaatikkoon, jossa lukee ”Lahjoituksia maailmanlaajuiseen työhön” (1. Kor. 16:2). Suomessa toimivat seurakunnat lähettävät nämä rahat kuukausittain Jehovan todistajien Suomen-haaratoimistoon.

MUITA TAPOJA LAHJOITTAA

Ehdolliset lahjoitukset: Jos joku suunnittelee tekevänsä ehdollisen lahjoituksen Jehovan todistajat -uskonnolliselle yhdyskunnalle, pyydämme häntä ottamaan yhteyttä haaratoimistoon.

Kiinteistöt ja asunto-osakkeet: Myös kiinteistöjä ja asunto-osakkeita, jotka on mahdollista myydä edelleen, voidaan lahjoittaa. Ennen tällaisten lahjoitusten tekemistä tulisi ottaa yhteyttä haaratoimistoon.

Vakuutukset: Jehovan todistajat -uskonnollinen yhdyskunta voidaan nimetä henkivakuutuksen edunsaajaksi. Kaikista tällaisista järjestelyistä tulisi ilmoittaa haaratoimistoon.

Testamentit: Rahaa tai muuta omaisuutta voidaan testamentata Jehovan todistajat -uskonnolliselle yhdyskunnalle. Testamentti tai sen kopio tulee lähettää haaratoimistoon.

Arvoesineet ja arvopaperit: Myös arvoesineitä ja arvopapereita voidaan lahjoittaa. Ennen tällaisten lahjoitusten tekemistä tulisi ottaa yhteyttä haaratoimistoon.

Jos haluat lisätietoja tai neuvoja näistä asioista, kirjoita osoitteeseen Jehovan todistajat, PL 68, 01301 Vantaa, tai soita numeroon 09 825 885. Muiden haaratoimistojen yhteystiedot löytyvät internetosoitteesta www.pr418.com.

JEHOVA JUMALA ilmaisee hyvyyttä ja vanhurskautta täydellisesti. Psalmissa 145:7 sanotaan hänen palvojistaan: ”Heidän puheensa pulppuaa hyvyytesi runsautta, ja vanhurskautesi tähden he huutavat ilosta.” Myös joissakin muissa raamatunkohdissa hyvyys ja vanhurskaus mainitaan samassa tekstiyhteydessä (Sananl. 2:9). Onko näillä ominaisuuksilla sitten jotain eroa?

Hyvyys voidaan määritellä moraaliseksi oivallisuudeksi. Se on läpeensä kunnollista, vailla kaikkea pahuutta ja turmelusta. Se on myönteinen ominaisuus, joka ilmenee hyvien ja hyödyllisten tekojen tekemisenä toisille. Yleisimmät Raamatussa vastineella ”hyvä” käännetyt sanat ovat heprealainen tōv ja kreikkalainen a·ga·thosʹ.

Raamatussa ”vanhurskaudeksi” käännettyihin heprean sanoihin tse ʹdeq ja tseda·qahʹ sekä kreikkalaiseen sanaan di·kai·o·sy ʹnē sisältyy puolestaan ajatus ’oikeamielisyydestä’ ja ’rehtiydestä’. Ne ilmaisevat mittapuun tai normin, jonka perusteella voidaan määrittää, mikä on oikeamielistä. Sanalla ”vanhurskaus” onkin jossain määrin oikeudellinen vivahde. Se ei kuitenkaan viittaa vain oikeudenmukaisuuteen yleensä vaan nimenomaan Jumalan asettamaan normiin.

Kiinnostavaa kyllä apostoli Paavali näyttää tekevän eron hyvyyden ja vanhurskauden välillä, kun hän Kristuksen uhrikuolemasta puhuessaan sanoo: ”Tuskin kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta ehkä joku uskaltaakin kuolla. Mutta Jumala suosittelee omaa rakkauttaan meille siinä, että Kristus kuoli puolestamme ollessamme vielä syntisiä.” (Room. 5:7, 8.) Ihmistä voidaan sanoa ”vanhurskaaksi”, jos hän täyttää velvollisuutensa, on oikeudenmukainen, puolueeton ja rehellinen eikä syyllisty väärintekoon tai moraalittomuuteen – on siis tunnettu oikeamielisyydestään ja nuhteettomasta käytöksestään.

Paavalin sanat viittaavat kuitenkin siihen, että ”hyvä” ihminen olisi jollain tavoin parempi. Jotta ihminen olisi ”hyvä”, hän ei tietenkään voisi olla epävanhurskas tai epäoikeudenmukainen. Silti jotkin ominaisuudet erottavat hänet ensisijaisesti ”vanhurskaana” tunnetusta ihmisestä. ”Hyvää” vastaava kreikkalainen sana osoittaa, että hyvyytensä takia huomionarvoinen eli huomattava ihminen on hyväntahtoinen ja hyvää tekevä. Hän ei ole kiinnostunut pelkästään sen tekemisestä, mitä oikeus vaatii. Hän menee pitemmälle, koska hän haluaa osoittaa huomaavaisuutta toisia kohtaan ja pyrkii hyödyttämään ja auttamaan heitä. (Matt. 12:35; Luuk. 6:9, 33, 35, 36; Apt. 14:17; 1. Tess. 5:15.)

Paavalin viesti on siis ilmeisesti se, että vaikka ”vanhurskaana” tunnettu voikin saada osakseen toisten kunnioituksen ja jopa ihailun, hän ei ehkä vetoa heidän sydämeensä niin voimakkaasti, että saisi jonkun kuolemaan puolestaan. Mutta ”hyvä” ihminen, joka on lämmin, avulias, huomaavainen, armollinen ja aktiivisesti hyödyksi toisille, saa osakseen kiintymyksen. Tällaisen ihmisen hyvyys voi vaikuttaa sydämeen niin syvästi, että joku saattaa olla halukas kuolemaan hänen puolestaan.

Epäilemättä me kaikki haluamme jäljitellä Jehovaa ja ilmaista näitä molempia jumalisia ominaisuuksia – sekä hyvyyttä että vanhurskautta – mahdollisimman täydessä määrin.