”Sydämeni mukaisia paimenia”

1, 2. a) Mitä voi tapahtua, jos lammaslaumaa ei suojella? b) Mitä paimenen työhön kuului Raamatun aikoina?

JAPANILAINEN Hiroyasu oli pieni poika, kun hänen äitinsä osti hänelle pässin ja uuhen. Hän piti niistä hyvää huolta. Uuhi synnytti kaksi karitsaa vuodessa, ja lauma alkoi kasvaa. Kun Hiroyasu oli 12-vuotias, hänellä oli tusinan verran lampaita. Hän muistelee: ”Aikaisin eräänä aamuna ollessani vielä vuoteessa kuulin lampaiden määkivän. En mennyt ulos heti. Kun sitten vihdoin menin, näin lauman villikoiria juoksevan pois. Lampaitteni mahat oli revitty auki. Etsin hätääntyneenä emolammasta. Kun löysin sen verilammikosta, se hengitti vielä. Vain pässi jäi henkiin. Olin surun murtama. Minun olisi pitänyt mennä katsomaan lampaita heti kun kuulin määkimistä. Ne olivat koirien edessä täysin puolustuskyvyttömiä.”

² Raamatun aikoina paimenen työ oli tuttua melkein kaikille. Paimenen tehtävä oli johdattaa katras laitumelle ja huolehtia siitä, että lampaat olivat hyvin ravittuja. Hän suojeli niitä petoeläimiltä ja etsi kadonneet (1. Sam. 17:34–36). Paimen piti huolen siitä, että hänen katraansa sai levätä kaikessa rauhassa. Hän myös auttoi synnytyksessä ja hoivasi pieniä karitsoita. Monien raamatunkirjoittajien, myös Jeremian, teksteissä paimen kuvaa miestä, jolle on uskottu vastuu toisista ihmisistä joko heidän hallitsijanaan tai hengellisenä valvojanaan.

3. Mihin Jeremia viittasi sanoilla ”paimen” ja ”kaitsea”?

³ Jotkut kristillisessä seurakunnassa voivat ajatella, että vanhimmat toimivat paimenina vain silloin, kun nämä menevät veljiensä luo auttamaan ja rohkaisemaan heitä. Jeremian tapa käyttää sanoja ”paimen” ja ”kaitsea” osoittaa kuitenkin, että ne soveltuivat Juudan valvojien ja kansan välisen suhteen kaikkiin puoliin. Jumala tuomitsi usein Juudan ruhtinaat, profeetat ja papit huonoiksi paimeniksi, koska he eivät ajatelleet tavallisen kansan parasta (Jer. 2:8). Tavoitellessaan omaa etuaan he kohtelivat ”lampaitaan” kaltoin, johtivat heitä harhaan ja laiminlöivät heitä. Jumalan kansa oli jätetty heitteille, ja sen hengellinen tila oli järkyttävän huono. Jehova esitti voi-huudon väärien paimenten vuoksi ja vakuutti kansalleen antavansa sille huolehtivaisia paimenia, jotka todella suojelisivat laumaa. (Lue Jeremian 3:15; 23:1–4.)

4. Ketkä huolehtivat Jumalan laumasta nykyään ja missä hengessä?

⁴ Jehovan lupauksella oli suurempi täyttymys hänen lampaidensa Ylipaimenessa, Jeesuksessa, josta tuli kristillisen seurakunnan pää. Jeesus sanoi itseään ”hyväksi paimeneksi” ja osoitti aitoa myötätuntoa niitä kohtaan, joita hän johdatti (Joh. 10:11–15). Nykyään Jehova huolehtii maanpäällisestä laumastaan alipaimenten välityksellä, joita ovat uskolliseen ja ymmärtäväiseen orjaluokkaan kuuluvat voidellut veljet sekä ”suureen joukkoon” kuuluvat tunnolliset vanhimmat (Ilm. 7:9). Nämä paimenet pyrkivät heijastamaan Jeesuksen uhrautuvaa henkeä. He haluavat Kristuksen mallin mukaan ruokkia ja vaalia seurakuntaa. Voi niitä, jotka laiminlyövät veljiään, hallitsevat heitä herroina tai omaksuvat kovan tai ylimielisen asenteen heitä kohtaan! (Matt. 20:25–27; 1. Piet. 5:2, 3.) Mitä Jehova odottaa kristityiltä paimenilta nykyään? Mitä Jeremian kirjoitukset opettavat siitä, millainen asenne ja vaikutin vanhimmilla tulisi olla heidän huolehtiessaan vastuistaan? Tarkastellaanpa heidän osaansa auttajina ja suojelijoina, opettajina seurakunnan sisä- ja ulkopuolella sekä tuomareina.

SUOJELEVAA HUOLENPITOA

5–7. a) Millä tavoin Jehova odottaa lampaistaan huolehdittavan ja miksi? b) Miten vanhimmat voivat osoittaa aitoa rakkautta veljiään, myös eksyneitä, kohtaan?

⁵ Apostoli Pietari kutsui Jehovaa ”sielumme paimeneksi ja valvojaksi” (1. Piet. 2:25). Miten Jumala suhtautuu ”lampaisiinsa”? Saamme vastauksen, kun käännämme katseemme Jeremian päiviin. Arvosteltuaan huonoja paimenia, jotka hajottivat ja laiminlöivät laumaa, Jehova sanoi, että hän ”keräisi” lampaansa ja toisi ne takaisin niiden laidunmaalle. Hän lupasi nimittää heille hyviä paimenia, jotka ”todella kaitsisivat” heitä ja huolehtisivat siitä, että hänen kansansa olisi suojassa saaliinhimoisilta vihollisilta. (Jer. 23:3, 4.) Jehovan lampaat tosiaan olivat hänelle kallisarvoisia. Samoin ovat hänen nykyiset lampaansa. Hän on maksanut heidän ikuisesta hyvinvoinnistaan kalliin hinnan (1. Piet. 1:18, 19).

⁶ Kristittyjen valvojien tulee jäljitellä kirjaimellisia paimenia ja huolehtia seurakunnasta tunnollisesti. Jos palvelet vanhimpana, pyritkö panemaan valppaasti merkille, onko veljilläsi huolia, ja oletko halukas auttamaan heitä viipymättä? Viisas kuningas Salomo kirjoitti: ”Sinun pitäisi ehdottomasti tietää, miltä katraasi näyttää. Kohdista sydämesi laumoihisi.” (Sananl. 27:23.) Tämä jae tähdentää kirjaimellisten paimenten uutteruutta, mutta sitä voidaan periaatteessa soveltaa myös seurakunnasta huolehtiviin hengellisiin paimeniin. Jos olet vanhin, vastustatko tietoisesti taipumusta hallita toisia? Pietari käyttää ilmausta ”herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö”, mikä osoittaa, että vanhin voisi toimia näin. Miten voit omalta osaltasi vaikuttaa Jeremian 33:12:n sanojen toteutumiseen? (Lue.) Erityistä huomiota ja apua voivat tarvita yksinhuoltajat, lesket, uusperheet, iäkkäät ja nuoret.

⁷ Kirjaimellisen paimenen tavoin seurakunnan paimenen täytyy joskus etsiä ja auttaa yksilöitä, jotka ovat syystä tai toisesta harhautuneet laumasta. Tämä vaatii uhrautuvuutta ja nöyryyttä. Hän huolehtii kärsivällisesti niiden tarpeista, jotka on uskottu hänen valvontaansa, ja uhraa aikaansa heidän hyväkseen. Seurakunnan vanhinten on hyvä kysyä itseltään suoraan: Pyrinkö rohkaisemaan ja rakentamaan toisia sen sijaan, että tuomitsisin ja kritisoisin heitä? Haluanko vilpittömästi onnistua tässä paremmin? Toisinaan vaaditaan useita yrityksiä, jotta jotakuta voitaisiin auttaa näkemään asiat Jumalan näkökulmasta. Jos veli tai sisar ei heti ota vastaan raamatullisia neuvoja (ei vanhimman henkilökohtaista mielipidettä), on hyvä muistaa Suurinta Paimenta ja Valvojaa, Jehovaa. Hän ”puhui toistuvasti” oikukkaalle kansalleen ja yritti kärsivällisesti auttaa sitä (Jer. 25:3–6). Useimmat Jumalan nykyiset palvelijat eivät harjoita pahaa, mutta kun neuvoja tarvitaan, vanhimman täytyy antaa niitä, kuten Jehovakin antoi.

8. Miten hengelliset paimenet voivat jäljitellä Jeremian esimerkkiä?

⁸ Jeremia rukoili toisten juutalaisten puolesta, kun oli vielä toivoa siitä, että he palaisivat Jehovan luo. Hän sanoi Jumalalle: ”Muista, miten minä olen seisonut edessäsi puhuakseni hyvää juuri heistä, kääntääkseni vihastuksesi heistä pois.” (Jer. 18:20.) Jeremia ei siis ajatellut veljistään pahaa vaan etsi heistä hyvää. Kristittyjen valvojien tulisi nykyään jäljitellä Jeremian asennetta, kunnes käy täysin selväksi, että ihminen on katumaton ja haluaa toimia väärin. On tärkeää kiittää toisia siitä hyvästä, jota he tekevät, ja rukoilla heidän puolestaan ja heidän kanssaan (Matt. 25:21).

”VARMASTI HE RUOKKIVAT TEITÄ”

9, 10. Miksi hyvänä paimenena (seurakunnan vanhimpana) oleminen merkitsee opettajana olemista?

⁹ Sopusoinnussa Jeremian 3:15:n kanssa kristittyjen paimenten tulee ”ruokkia – – [toisia] tiedolla ja ymmärtäväisyydellä” eli palvella opettajina (1. Tim. 3:2; 5:17). Jehova lupasi kansalleen, että hyvät paimenet tekisivät niin. Lisäksi hän kannusti juutalaisia ottamaan vastaan oikaisevaa opetusta hänen profeetaltaan Jeremialta. (Lue Jeremian 6:8.) Lampaita täytyy ravita, jotta ne pysyisivät terveinä. Vastaavasti Jumalan palvelijat tarvitsevat raamatullista ravintoa ja ohjausta pysyäkseen hengellisesti terveinä.

¹⁰ Vanhimmilla on kaksitahoinen opetustehtävä: heidän tulee auttaa niitä, jotka ovat jo seurakunnassa, ja niitä, jotka eivät vielä ole tosi kristittyjä. On hyvä muistaa, että yksi pääsyy kristillisen seurakunnan olemassaoloon on Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen. Vanhinten täytyykin olla innokkaita evankelistoja (Jer. 1:7–10). Näin he täyttävät oman vastuunsa Jumalaa kohtaan ja ovat myös hyvänä esimerkkinä veljilleen. Jos olet vanhin, saarnaaminen säännöllisesti rinta rinnan eri veljien ja sisarten kanssa antaa sinulle tilaisuuden auttaa heitä hiomaan opetustaitoaan, ja samalla voit myös parantaa omia taitojasi. Lisäksi kun otat innokkaasti johdon evankelioimistyössä, annat tärkeää rohkaisua, joka auttaa koko seurakuntaa edistymään.

11, 12. Mihin vanhimman, joka haluaa olla hyvä paimen, täytyy kiinnittää huomiota?

¹¹ Sen mitä vanhimmat opettavat seurakunnalle, täytyy perustua Raamattuun; vain silloin tuo opetus on terveellistä hengellistä ravintoa. Niinpä ollakseen tehokkaita opettajia seurakunnan paimenten on tutkittava innokkaasti Jumalan sanaa. Huomaa, minkä Jeremia sanoi olevan syynä kansansa johtajien huonoihin tuloksiin: ”Paimenet ovat käyttäytyneet järjettömästi eivätkä ole etsineet Jehovaa. Siksi he eivät ole toimineet ymmärtäväisesti, ja kaikki heidän laidunnettavansa on hajotettu.” (Jer. 10:21.) Ne joiden olisi pitänyt olla opettajia, eivät noudattaneet Raamatun periaatteita eivätkä etsineet Jumalaa. Siksi he eivät pystyneet toimimaan tosi viisautta osoittaen. Jeremia esitti vielä voimakkaamman tuomiojulistuksen niin kutsutuille profeetoille. (Lue Jeremian 14:14, 15.)

¹² Kristityt valvojat eivät ole noiden väärien paimenten kaltaisia, vaan he tutkivat Jeesuksen esimerkkiä ja jäljittelevät sitä. Näin he voivat palvella lauman viisaina paimenina. Heidän voi olla vaikeaa järjestää säännöllisesti aikaa tällaiseen tutkimiseen, koska monenlaiset asiat vaativat heidän aikaansa ja huomiotaan. Jos palvelet vanhimpana, oletko kuitenkin vakuuttunut siitä, että opetuksesi on hyödyllistä ja totuudenmukaista ja heijastaa tietoa ja ymmärrystä vain silloin, kun perustat sen Jumalan sanaan ja uskollisen ja ymmärtäväisen orjaluokan antamaan ohjaukseen? Jos huomaat, ettet tutki henkilökohtaisesti yhtä ahkerasti kuin ennen, mitä aiot tehdä ollaksesi erilainen kuin Jeremian ajan väärät paimenet?

13. Mikä teki Jeremiasta hyvän opettajan, ja mitä kristityt paimenet voivat oppia häneltä?

¹³ Jeremiasta teki tehokkaan opettajan hänen tapansa käyttää havaintoesimerkkejä. Hän tietenkin sai ohjeet Jehovalta. Olisi ollut unohtumaton kokemus nähdä, miten Jeremia paiskasi saviastian maahan ja julisti, että Jerusalem ja sen asukkaat murskattaisiin samalla tavoin. (Jer. 19:1, 10, 11.) Erään kerran Jeremia teki puisen ikeen ja pani sen niskaansa osoittaakseen, miten hänen kansansa kärsisi Babylonian orjuudessa (Jer., luvut 27, 28). Jumala ei ole käskenyt seurakuntasi vanhimpia tekemään mitään näin dramaattista jonkin asian valaisemiseksi. Etkö kuitenkin arvosta sitä, että he sisällyttävät opetukseensa sopivia vertauksia ja kokemuksia? Tarkkaan harkitut ja sopivat kielikuvat ja esimerkit voivat olla tehokkaita ja innostaa toimintaan.

14. a) Mihin Jeremian viittaus ”Gileadin palsamiin” perustui? b) Miten kristityt vanhimmat voivat edistää veljiensä hengellistä terveyttä?

¹⁴ Emmekö olekin kiitollisia kristittyjen paimenten antamasta opetuksesta! Jeremia näki, että hänen aikalaistensa oli tarpeen parantua hengellisesti. Hän kysyi: ”Eikö Gileadissa ole palsamia? Tai eikö siellä ole parantajaa?” (Jer. 8:22.) Gileadissa, joka kuului Israeliin ja sijaitsi Jordanin itäpuolella, oli kirjaimellista palsamia. Tuo aromaattinen kasviöljy tunnettiin lääkinnällisistä ominaisuuksistaan, ja sitä käytettiin usein haavojen hoitoon. Jeremian aikalaiset eivät kuitenkaan parantuneet hengellisesti. Mikseivät? Jeremia totesi: ”Profeetat itse profetoivat todellisuudessa valhetta, ja papit puolestaan voimiensa mukaan kulkevat alistaen. Ja minun kansani on rakastanut sellaista.” (Jer. 5:31.) Entä nykyään? Eikö ”Gileadin palsamia” olekin omassa seurakunnassasi? Voimme verrata rauhoittavaa palsamia siihen lohdutukseen, jota huolehtivaiset vanhimmat antavat, kun he kiinnittävät rakkaudellisesti veljien huomion Raamatun periaatteisiin, kannustavat heitä ja rukoilevat heidän puolestaan ja heidän kanssaan. (Jaak. 5:14, 15.)

”NÄIN ON JEHOVA SANONUT”

15, 16. Miksi sekä kirjaimellinen että hengellinen lauma vaatii huomiota?

¹⁵ Ajattelehan, millaista iloa kirjaimellinen paimen tuntee, kun hänen pitkä uurastuksensa palkitaan ja laumaan syntyy terveitä karitsoita. Hän kuitenkin tietää, että ne tarvitsevat huolenpitoa voidakseen hyvin. Paimenen täytyy huolehtia siitä, että ne saavat sopivaa ravintoa. Joillakin lampailla on syntyessään pitkä häntä, johon voi tarttua maasta lantaa ja likaa. Paimen haluaa lampaidensa pysyvän puhtaina ja terveinä, joten hän voi lyhentää niiden hännät, ja hän tekee sen taitavasti aiheuttamatta tarpeetonta kipua. Myös hengelliset paimenet osoittavat rakkaudellista huomiota lampaille, seurakuntansa jäsenille (Joh. 21:16, 17). Lisäksi vanhimmat ovat hyvin iloisia, kun kiinnostuneet ottavat edistysaskeleita tullakseen tosi kristityiksi. Kristityt valvojat haluavat kaikkien lampaiden, niin nuorten kuin vanhojenkin, olevan terveitä ja hyvin ravittuja. Niinpä he kiinnittävät heihin jatkuvaa huomiota ja puuttuvat asioihin tarvittaessa. Tuohon työhön sisältyy se, että he muistuttavat veljiään siitä, mitä ”Jehova [on] sanonut” eli mitä Raamattu opettaa. (Jer. 2:2, 5; 7:5–7; 10:2; Tit. 1:9.)

¹⁶ Jeremia tarvitsi rohkeutta julistaessaan Jumalan sanomaa. Sitä tarvitsevat myös seurakunnan valvojat, erityisesti silloin, kun heidän on otettava puheeksi jokin asia suojellakseen veljiään. Hengellinen paimen voi esimerkiksi havaita, että hänen on tarpeen auttaa ”vastasyntynyttä karitsaa” tai vanhempaa ”lammasta”, jotta tämä ei tahraisi itseään Saatanan maailman lokaan. Vaarassa oleva ei ehkä edes pyydä neuvoa. Mutta voisiko tunnollinen paimen vain katsella sivusta, kun hänen laumansa jäsen kulkee kohti vaikeuksia? Ei tietenkään! Hän ei myöskään suhtautuisi tilanteeseen kevyesti ja teeskentelisi kaiken olevan kunnossa, vaikka selvästikään näin ei ole. Palvojatoveri voisi jopa menettää rauhaisan suhteensa Jehovaan. (Jer. 8:11.)

17. Milloin ja miten vanhimman voi olla tarpeen kiinnittää erityishuomiota johonkuhun lampaaseen?

¹⁷ Mikäli varomaton lammas houkuteltaisiin lähtemään laumasta harhateille, valpas paimen ohjaisi sen nopeasti takaisin turvaan. (Lue Jeremian 50:6, 7.) Samoin valvojan on ehkä toisinaan annettava lujaa mutta rakkaudellista ohjausta niille, jotka ovat ajautuneet vaaralliseen tilanteeseen. Hän voisi esimerkiksi huomata, että kihloissa oleva pari viettää aikaa ilman esiliinaa sellaisissa paikoissa, joissa heidän halunsa voisivat saada heistä vallan. Huomaavainen ja ymmärtäväinen vanhin voisi auttaa heitä välttämään tällaisia riskialttiita tilanteita. Hän varoisi syyttämästä heitä mutta voisi puhua heidän kanssaan siitä, mikä saattaisi johtaa käytökseen, jota Jehova vihaa. Uskolliset vanhimmat tuomitsevat Jeremian tavoin sen, minkä Jumala tuomitsee. Näin he jäljittelevät Jehovaa, joka ei puhunut ankarasti vaan vetosi kansaansa profeettansa kautta: ”Pyydän: älkää tehkö tällaista inhottavaa tekoa, jota olen vihannut.” (Jer. 5:7; 25:4, 5; 35:15; 44:4.) Arvostatko todella sitä, että rakkaudelliset paimenet pitävät huolta laumasta?

18. Millaisia rohkaisevia tuloksia hengellisten paimenten ponnistelut tuottavat?

¹⁸ Kaikki, joita Jeremia neuvoi, eivät tietenkään kuunnelleet häntä. Jotkut kuitenkin kuuntelivat. Esimerkiksi kun Baruk, Jeremian toveri ja sihteeri, tarvitsi voimakasta neuvontaa, Jeremia oli valmis antamaan sitä (Jer. 45:5). Millaisin tuloksin? Baruk sai Jumalan suosion ja säilyi elossa Jerusalemin tuhosta. Nykyäänkin uskontovereiden auttaminen tuo hyviä tuloksia, ja se voi kannustaa seurakunnan vanhimpia ”kiinnittämään jatkuvasti huomiota” elämää pelastavaan ”kehottamiseen” ja ”opettamiseen” (1. Tim. 4:13, 16).

KURIA ”SOPIVASSA MÄÄRIN”

19, 20. Mikä vastuu vanhimmilla on, kun he käsittelevät väärintekotapauksia?

¹⁹ Valvojat ovat nykyään myös hengellisiä tuomareita. Joskus harvoin seurakunnassa on tahallinen synnintekijä, ja vanhimmat yrittävät johdattaa hänet katumukseen. Jehova kehotti ystävällisesti mutta suoraan väärintekijöitä jättämään pahat tiensä (Jer. 4:14). Jos seurakunnan jäsen ei kuitenkaan hylkää syntistä menettelyään, valvojien on suojeltava laumaa hänen turmelevalta vaikutukseltaan. Ehkä heidän pitää Raamatun ohjeen mukaan erottaa väärintekijä. Jehova odottaa vanhinten noudattavan tällaisissa tilanteissa jumalallista oikeutta. Hyvä kuningas Josia toimi näin. ”Hän ajoi ahdistetun ja köyhän oikeusvaateen.” Jumalan tavoin hän rakasti oikeutta. Josian tekoihin viitaten Jehova kysyikin: ”Eikö siinä ollut kyse minun tuntemuksestani?” Koska Josia toteutti oikeutta ja vanhurskautta, ”hänen kävi hyvin”. Etkö tunnekin olosi turvalliseksi, kun seurakuntasi vanhimmat pyrkivät jäljittelemään Josian esimerkkiä? (Jer. 22:11, 15, 16.)

²⁰ Voit luottaa siihen, että Jehova kurittaa väärintekijöitä ”sopivassa määrin” (Jer. 46:28). Sen mukaan, millaiset ovat olosuhteet ja väärintekijän asenne, vanhinten täytyy ehkä neuvoa, kehottaa tai nuhdella häntä. Joskus väärintekijä on jopa erotettava, mikäli hän ei kadu. Vanhimmat eivät rukoile julkisesti sellaisen puolesta, joka on erotettu ja jatkaa syntistä toimintaansa; se olisi hyödytöntäa (Jer. 7:9, 16). He jäljittelevät kuitenkin Jumalaa osoittamalla erotetulle, miten hän voi päästä takaisin Jumalan suosioon. (Lue Jeremian 33:6–8.) Vaikka erottaminen voikin olla tuskallista, voimme olla varmoja, että Jumalan normit ovat vanhurskaita ja oikeudenmukaisia ja koituvat kaikkien parhaaksi (Valit. 1:18).

21. Millainen Jumalan lauman tilan pitäisi olla, ja miten voit myötävaikuttaa siihen?

²¹ Kun seurakunnan paimenet kohdistavat huomion Jumalan henkeytettyihin mittapuihin ja soveltavat niitä, lauma on hyvin ravittu, terve ja turvassa (Ps. 23:1–6). Se mitä Jeremia kertoo asenteista ja vaikuttimista, niin sopivista kuin sopimattomistakin, voi hyödyttää kristittyjä valvojia, kun he täyttävät vakavan vastuunsa huolehtia Jumalan lampaista. Jokainen meistä voikin kysyä itseltään: osoitanko jatkuvasti arvostavani sitä, että Jehova opettaa, ohjaa ja suojelee kansaansa antamalla sen tueksi paimenia, jotka ”todella kaitsevat” laumaa ”tiedon ja ymmärtäväisyyden” mukaan? (Jer. 3:15; 23:4.)