Raamatun käyttäminen vastauksissa

KUN meiltä kysytään uskonkäsityksistämme, elämäntavastamme, tulevaisuudentoivostamme tai siitä, mitä mieltä olemme ajankohtaisista tapahtumista, pyrimme käyttämään vastauksessa Raamattua. Miksi? Koska se on Jumalan sana. Uskonkäsityksemme perustuvat siihen. Elämäntapamme perustuu siihen. Se vaikuttaa näkemyksiimme maailman tapahtumista. Tulevaisuudentoivomme pohjautuu vankasti sen henkeytettyihin lupauksiin. (2. Tim. 3:16, 17.)

Ymmärrämme hyvin, mikä vastuu nimeemme liittyy. Olemme Jehovan todistajia (Jes. 43:12). Vastauksemme eivät siksi nojaudu ihmisten aatteisiin vaan siihen, mitä Jehova sanoo henkeytetyssä Sanassaan. Meillä on toki henkilökohtaisia mielipiteitä asioista, mutta annamme Jumalan sanan muokata näkemyksiämme, koska uskomme lujasti, että se on totuus. Raamattu jättää tietenkin tilaa omille mieltymyksille monissa asioissa. Emme tuputa niitä toisille, vaan haluamme opettaa heille Raamatun periaatteita ja jättää heille siten saman valinnanvapauden, joka itsellämmekin on. Pyrimme apostoli Paavalin tavoin edistämään ”uskosta tulevaa tottelevaisuutta” (Room. 16:26).

Jeesusta Kristusta sanotaan Ilmestyksen 3:14:ssä ”uskolliseksi ja totuudelliseksi todistajaksi”. Miten hän vastasi kysymyksiin ja selvitti eteensä tulleet tilanteet? Toisinaan hän käytti kuvauksia, jotka panivat ihmiset ajattelemaan. Joskus taas hän tiedusteli, miten kysyjä itse ymmärsi jonkin raamatunkohdan. Monesti hän lainasi raamatunkohtia suoraan, esitti niitä omin sanoin tai viittasi niihin. (Matt. 4:3–10; 12:1–8; Luuk. 10:25–28; 17:32.) Ensimmäisellä vuosisadalla Raamatun kirjoitusten kirjakääröjä säilytettiin tavallisesti synagogissa. Ei ole todisteita siitä, että Jeesuksella itsellään olisi ollut niitä, mutta hän tunsi Raamatun hyvin ja viittasi siihen usein opettaessaan toisia (Luuk. 24:27, 44–47). Hän saattoi todenmukaisesti sanoa, ettei hän opettanut toisille itse keksimiään asioita. Hän puhui sitä, mitä oli kuullut Isältään. (Joh. 8:26.)

Haluamme seurata Jeesuksen esimerkkiä. Emme ole itse kuulleet Jumalan puhuvan, kuten Jeesus oli, mutta Raamattu on Jumalan sana. Perustaessamme vastauksemme siihen vältämme kiinnittämästä huomiota itseemme. Osoitamme, ettemme ole esittämässä kenenkään epätäydellisen ihmisen mielipiteitä, vaan olemme lujasti päättäneet antaa Jumalan sanoa, mikä on totuus. (Joh. 7:18; Room. 3:4.)

Tarkoituksena ei tietenkään ole pelkästään lukea Raamattua, vaan käyttää sitä siten, että kuulijamme hyötyy siitä mahdollisimman paljon. Haluamme hänen kuuntelevan avoimin mielin. Siksi hänen asenteensa vaikuttaa tapaan, jolla esitämme Raamatun ajatuksia. Saattaisit sanoa: ”Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on se, mitä Jumala sanoo.” Tai vaihtoehtoisesti: ”Tiesittekö, että Raamatussa käsitellään juuri tuota kysymystä?” Jos puhuteltava ei arvosta Raamattua, täytyy ehkä käyttää erilaista lähestymistapaa, esimerkiksi: ”Saisinko näyttää, mitä eräs vanha ennustus sanoo?” tai: ”Kaikkien aikojen laajalevikkisin kirja sanoo näin...”

Joskus ehkä päätät kertoa raamatunkohdan ajatuksen omin sanoin, mutta aina kun on mahdollista, on parasta avata Raamattu ja lukea suoraan siitä. Näytä luettava kohta puhuteltavan omasta Raamatusta, jos se on käytännöllistä. Tällainen Raamatun suora käyttö vaikuttaa ihmisiin usein voimakkaasti (Hepr. 4:12).

Kristityillä vanhimmilla on erityinen vastuu käyttää Raamattua vastatessaan kysymyksiin. Yksi vanhimman pätevyysvaatimuksista on se, että hän on ”opetustaidoltaan lujasti luotettavassa sanassa pysyvä” (Tit. 1:9). Joku veli tai sisar saattaa tehdä suuren ratkaisun elämässään jonkun vanhimman neuvon perusteella. On siksi erittäin tärkeää, että tuo neuvo nojautuu vankasti Raamattuun! Vanhimman esimerkki voi vaikuttaa monien muiden opetustapaan.