Lähdeaineistoa Kristityn elämä ja palvelus – Työkirjaan

4.–10. KESÄKUUTA

JUMALAN SANAN AARTEITA | MARKUS 15–16

”Jeesus täytti ennustuksia”

nwtsty: Mr 15:24, 29, taustatietoa

jakoivat hänen päällysvaippansa: Joh 19:23, 24:ssä olevassa kertomuksessa on täydentäviä yksityiskohtia, joita Matteus, Markus ja Luukas eivät mainitse: roomalaiset sotilaat ilmeisesti heittivät arpaa sekä päällysvaipoista että aluspukineesta; sotilaat jakoivat päällysvaipat ”neljään osaan, kullekin sotilaalle osan”; he eivät halunneet jakaa aluspukinetta osiin, joten he heittivät siitä arpaa; arvan heittäminen Messiaan vaatteista täytti psalmin 22:18. Teloittajilla oli nähtävästi tapana pitää uhrien vaatteet. Rikolliset riisuttiin ja heiltä otettiin heillä olevat tavarat ennen teloittamista, mikä teki koettelemuksesta entistä nöyryyttävämmän.

ravistelivat päätään: Tämä sanallista viestintää täydentävä ele ilmaisi pilkkaa, ylenkatsetta tai halveksuntaa. Tietämättään ohikulkijat täyttivät psalmissa 22:7 olevan ennustuksen.

nwtsty: Mr 15:43, taustatietoa

Joosef: Evankeliuminkirjoittajien persoonallisuudesta kertoo se, miten eri tavalla he kuvailevat Joosefia. Veronkantaja Matteus mainitsee hänen olleen ”rikas – – mies”; Markus, joka kirjoitti pääasiassa roomalaisille, sanoo hänen olleen ”arvossa pidetty Neuvoston jäsen”, joka odotti Jumalan valtakuntaa; myötätuntoinen lääkäri Luukas kertoo hänen olleen ”hyvä ja vanhurskas mies”, joka ei äänestänyt sen menettelyn puolesta, johon Neuvosto ryhtyi Jeesusta vastaan; vain Johannes kertoo hänen olleen ”opetuslapsi, vaikkakin juutalaisten pelosta salaa” (Mt 27:57–60; Mr 15:43–46; Lu 23:50–53; Joh 19:38–42).

Hengellisten helmien etsintää

nwtsty: Mr 15:25, taustatietoa

kolmas tunti: Toisin sanoen noin kello 9. Jotkut kiinnittävät huomiota näennäiseen ristiriitaan tämän kertomuksen ja Joh 19:14–16:ssa olevan kertomuksen välillä, jonka mukaan ”oli noin kuudes tunti”, kun Pilatus luovutti Jeesuksen teloitettavaksi. Raamattu ei täysin selitä tätä eroa, mutta seuraavat seikat ovat harkinnan arvoisia: Evankeliumit kertovat yleensä yhdenmukaisesti Jeesuksen maanpäällisen elämän viimeisen päivän tapahtumien ajankohdista. Kaikki neljä kertomusta osoittavat, että papit ja vanhimmat tapasivat aamun valjettua ja veivät sitten Jeesuksen roomalaisen käskynhaltija Pontius Pilatuksen eteen (Mt 27:1, 2; Mr 15:1; Lu 22:66–23:1; Joh 18:28). Niin Matteus, Markus kuin Luukaskin kertovat, että kun Jeesus oli jo paalussa, maahan tuli pimeys ”kuudennesta tunnista – – yhdeksänteen tuntiin asti” (Mt 27:45, 46; Mr 15:33, 34; Lu 23:44). Seuraavalla seikalla saattaa olla merkitystä, kun on kyse Jeesuksen teloituksen ajankohdasta: jotkut pitivät ruoskimista osana teloitusprosessia. Joskus uhria ruoskittiin niin ankarasti, että hän kuoli. Jeesuksen tapauksessa ruoskinta oli niin ankaraa, että toisen miehen oli jatkettava hänen kidutuspaalunsa kantamista sen jälkeen kun Jeesus oli ensin kantanut sitä yksin (Lu 23:26; Joh 19:17). Jos teloitusprosessin katsottiin alkaneen ruoskimisesta, Jeesuksen teloitusprosessin alun ja varsinaisen kidutuspaaluun naulitsemisen välillä kului jonkin verran aikaa. Tätä tukee se, että Mt 27:26:ssa ja Mr 15:15:ssä ruoskiminen ja kidutuspaalussa teloittaminen mainitaan samassa yhteydessä. Niinpä eri henkilöt saattavat esittää teloitusajankohdaksi eri ajan riippuen siitä, mistä he katsovat prosessin alkaneen. Tämä voi selittää sen, miksi Pilatus hämmästyi kuullessaan, että Jeesus oli kuollut niin nopeasti paaluun naulitsemisen jälkeen (Mr 15:44). Lisäksi raamatunkirjoittajien teksteistä käy usein ilmi, että he noudattivat tapaa jakaa päivä neljään kolmen tunnin mittaiseen jaksoon, aivan kuten yökin oli tapana jakaa. Päivän jakaminen tällä tavoin selittää, miksi Raamatussa puhutaan usein kolmannesta, kuudennesta ja yhdeksännestä tunnista laskettuna siitä, kun aurinko nousi noin kello 6 aamulla (Mt 20:1–5; Joh 4:6; Ap 2:15; 3:1; 10:3, 9, 30). Ihmisillä ei myöskään ollut tarkkoja kelloja, joten päivän ajankohtaa määriteltiin monesti sanalla ”noin”, kuten Joh 19:14:ssä (Mt 27:46; Lu 23:44; Joh 4:6; Ap 10:3, 9). Markus saattoi siis tarkoittaa sekä ruoskimista että paaluun naulitsemista, kun taas Johannes puhui pelkästään paaluun naulitsemisesta. Molemmat kirjoittajat saattoivat pyöristää ajankohdan lähimpään kolmen tunnin jaksoon, ja Johannes käytti ajanilmauksensa yhteydessä sanaa ”noin”. Nämä seikat saattavat selittää, miksi kertomuksissa mainitut ajankohdat eroavat toisistaan. Lopuksi voidaan todeta, että koska Johannes kirjoitti kertomuksensa kymmeniä vuosia Markusta myöhemmin ja sisällytti tekstiinsä ajankohdan, joka näyttää olevan eri kuin Markuksen mainitsema ajankohta, hän ei vain kopioinut tämän kertomusta.

nwtsty: Mr 16:8, taustatietoa

sillä he pelkäsivät: Varhaisimmissa käytettävissä olevissa käsikirjoituksissa, joissa on Markuksen evankeliumin loppuosa, evankeliumi päättyy jakeen 8 sanoihin. Jotkut sanovat, että tällainen lopetus on liian töksähtävä ollakseen tämän kirjan alkuperäinen loppu. Mutta kun otetaan huomioon Markuksen yleensäkin lyhytsanainen kirjoitustyyli, tälle ajatukselle ei välttämättä ole perusteita. Lisäksi 300-luvulla eläneet oppineet Hieronymus ja Eusebios osoittavat, että alkuperäinen kertomus päättyy sanoihin ”sillä he pelkäsivät”.

Monissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ja muunkielisissä käännöksissä on jakeen 8 jälkeen vielä joko pitkät tai lyhyet loppusanat. Pitkät loppusanat (jotka sisältävät 12 lisäjaetta) löytyvät Codex Alexandrinuksesta, Codex Ephraemi Syri rescriptuksesta ja Codex Bezae Cantabrigiensiksesta, jotka ovat kaikki peräisin 400-luvulta. Ne ovat myös latinalaisessa Vulgatassa, Syrus Curetonianuksessa ja syyrialaisessa Pešittassa. Niitä ei kuitenkaan ole kahdessa varhaisemmassa kreikkalaisessa käsikirjoituksessa, Codex Sinaiticuksessa ja Codex Vaticanuksessa, jotka ovat peräisin 300-luvulta. Niitä ei ole myöskään 300- tai 400-luvulta peräisin olevassa Codex Sinaiticus Syriacuksessa eikä 400-luvulta olevassa Markuksen evankeliumin käsikirjoituksessa, joka on kirjoitettu koptin kieleen kuuluvalla sahidin murteella. Samoin vanhimmat armenian- ja georgiankieliset Markuksen käsikirjoitukset päättyvät jakeeseen 8.

Joissakin myöhemmissä kreikkalaisissa käsikirjoituksissa ja muunkielisissä käännöksissä on lyhyet loppusanat (joissa on vain pari lausetta). Codex Regiuksessa (700-luvulta) on molemmat loppusanat, joista lyhyemmät ovat ensin. Tässä käsikirjoituksessa molempia loppusanoja edeltää huomautus, jonka mukaan nämä jakeet hyväksytään yleisesti joissakin piireissä, mutta kumpiakaan ei ilmeisesti tunnusteta käsikirjoituksessa arvovaltaisiksi.

11.–17. KESÄKUUTA

JUMALAN SANAN AARTEITA | LUUKAS 1

Hengellisten helmien etsintää

nwtsty: Lu 1:69, taustatietoa

pelastuksen sarven: Tai ”väkevän pelastajan”. Raamatussa eläinten sarvet edustavat usein voimaa, valloitusta ja voittoa (1Sa 2:1; Ps 75:4, 5, 10; 148:14). Lisäksi sarvilla kuvataan sekä vanhurskaita että jumalattomia hallitsijoita ja hallitsijasukuja. Heidän valloituksiaan puolestaan verrataan sarvilla puskemiseen. (5Mo 33:17; Da 7:24; 8:2–10, 20–24.) Tässä tekstiyhteydessä ilmaus ”pelastuksen sarvi” osoittaa, että Messiaalla on valtaa ja voimaa pelastaa, että hän on mahtava pelastaja.

nwtsty: Lu 1:76, taustatietoa

sinä tulet kulkemaan ennakolta Jehovan edessä: Johannes Kastaja tulisi ”kulkemaan ennakolta Jehovan edessä” siinä mielessä, että hän olisi Jeesuksen edelläkävijä, hänen, joka edustaisi Isäänsä ja tulisi Isänsä nimessä (Joh 5:43; 8:29).

18.–24. KESÄKUUTA

JUMALAN SANAN AARTEITA | LUUKAS 2–3

”Nuoret, edistyttekö hengellisesti?”

nwtsty: Lu 2:41, taustatietoa

Hänen vanhempansa olivat tottuneet: Laki ei vaatinut naisia olemaan läsnä pesah-juhlassa. Marialla oli kuitenkin tapana mennä Joosefin kanssa vuosittain tähän juhlaan Jerusalemiin. (2Mo 23:17; 34:23.) He tekivät joka vuosi tämän lähes 300 km:n edestakaisen matkan kasvavan perheensä kanssa.

nwtsty: Lu 2:46, 47, taustatietoa

kyseli heiltä: Jeesusta kuunnelleiden reaktiosta ilmenee, että hänen kysymyksensä eivät olleet sellaisia, joita pikkupoika esittää tyydyttääkseen uteliaisuuttaan (Lu 2:47). ”Kyselemistä” vastaava kreikan sana voi joissain tekstiyhteyksissä tarkoittaa oikeuden kuulustelussa tapahtuvaa kyselemistä ja ristikuulustelua (Mt 27:11; Mr 14:60, 61; 15:2, 4; Ap 5:27). Historioitsijoiden mukaan joillakin huomattavimmilla uskonnollisilla opettajilla oli tapana jäädä juhlien jälkeen temppeliin ja opettaa jossakin sen avarista sisäpihoista. Ihmiset saattoivat istua heidän jalkojensa juuressa kuuntelemassa ja esittämässä kysymyksiä.

hämmästelivät: Tässä käytetty kreikan verbi merkitsee ’olla hämmästynyt’, ja se on muodossa, joka voi osoittaa jatkuvaa tai toistuvaa hämmästymistä.

nwtsty: Lu 2:51, 52, taustatietoa

pysyi – – alamaisena: Tai ”pysyi – – tottelevaisena”. Jatkuvaa toimintaa ilmaiseva kreikan verbimuoto osoittaa, että sen jälkeen kun Jeesus oli temppelissä tehnyt Jumalan sanan tuntemuksellaan vaikutuksen opettajiin, hän meni kotiin ja oli nöyrästi alamainen vanhemmilleen. Hänen tottelevaisuutensa oli merkittävämpää kuin kenenkään muun lapsen; se kuului osana siihen, että hän täytti Mooseksen lain jokaista yksityiskohtaa myöten (2Mo 20:12; Ga 4:4).

Hengellisten helmien etsintää

nwtsty: Lu 2:14, taustatietoa

ja maan päällä rauha hyvän tahdon ihmisten keskuudessa: Joissakin käsikirjoituksissa tämä kohta kuuluu tavalla, joka voitaisiin kääntää ”ja maassa rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan”, ja näiden käsikirjoitusten sanamuoto on vaikuttanut joihinkin raamatunkäännöksiin. Uuden maailman käännöksen käännösratkaisulla on kuitenkin paljon vahvempi käsikirjoitusten tuki. Tämä enkelien ilmoitus ei tarkoittanut, että Jumala ilmaisisi hyvää tahtoaan kaikkia ihmisiä kohtaan riippumatta heidän asenteistaan ja toiminnastaan. Sen sijaan sillä tarkoitetaan niitä, jotka saavat osakseen hänen hyvän tahtonsa siksi, että he ilmaisevat aitoa uskoa häneen ja tulevat hänen Poikansa seuraajiksi. (Ks. taustatietoa tämän jakeen ilmauksesta hyvän tahdon ihmisten.)

hyvän tahdon ihmisten: Tässä enkelien ilmoituksessa ”hyvä tahto” tarkoittaa ilmeisesti Jumalan, ei ihmisten, ilmaisemaa hyvää tahtoa. Kreikan sana eudokía voidaan kääntää myös ”suosio, mielisuosio, hyväksyntä”. Sen sukulaisverbiä eudokéō käytetään Mt 3:17:ssä, Mr 1:11:ssä ja Lu 3:22:ssa, joissa Jumala puhuu Pojalleen heti hänen kasteensa jälkeen. Sen perusmerkitys on ’hyväksyä, olla mieltynyt, suhtautua suopeasti, saada iloa’. Sopusoinnussa tämän käyttötavan kanssa ilmaus ”hyvän tahdon ihmiset” (anthrṓpois eudokías) merkitsee ihmisiä, jotka saavat Jumalan hyväksynnän ja joita kohtaan hän on suosiollinen, ja se voitaisiin kääntää myös ”ihmiset, jotka hän hyväksyy; ihmiset, joihin hän on mieltynyt”. Nämä enkelien sanat eivät siis tarkoita Jumalan hyvää tahtoa ihmisiä kohtaan yleensä vaan niitä kohtaan, jotka miellyttävät häntä ilmaisemalla aitoa uskoa häneen ja tulemalla hänen Poikansa seuraajiksi. Vaikka kreikan sanalla eudokía voidaan joissakin tekstiyhteyksissä tarkoittaa ihmisten hyvää tahtoa (Ro 10:1; Fil 1:15), sitä käytetään usein Jumalan ilmaisemasta hyvästä tahdosta eli mielisuosiosta tai menettelytavasta, jonka hän näkee hyväksi (Mt 11:26; Lu 10:21; Ef 1:5, 9; Fil 2:13; 2Te 1:11). Septuagintassa tätä sanaa käytetään Ps 51:18:ssa [50:20, LXX] Jumalan ”hyväntahtoisuudesta”.

25. KESÄKUUTA – 1. HEINÄKUUTA

JUMALAN SANAN AARTEITA | LUUKAS 4–5

”Vastusta kiusauksia Jeesuksen tavoin”

nwtsty: media

Temppelin korkein kohta

Saatana saattoi kirjaimellisesti viedä Jeesuksen ”temppelin sakaraharjalle [tai ”korkeimmalle kohdalle”]” ja käskeä häntä heittäytymään alas, mutta tarkkaa paikkaa, jossa Jeesus ehkä seisoi, ei tiedetä. Koska tässä kohdassa käytetty sana ”temppeli” voi tarkoittaa koko temppelikompleksia, Jeesus saattoi seistä temppelialueen kaakkoiskulmassa (1) tai jossakin muussa temppelikompleksin kulmassa. Jos hän olisi hypännyt mistä tahansa näistä paikoista, seurauksena olisi ollut varma kuolema, ellei Jehova olisi puuttunut asiaan.

Hengellisten helmien etsintää

nwtsty: Lu 4:17, taustatietoa

profeetta Jesajan kirjakäärö: Kuolleenmeren kirjakääröihin kuuluva Jesaja-käärö koostuu 17:stä toisiinsa kiinnitetystä pergamenttikaistaleesta. Se on 7,3 m pitkä, ja siinä on 54 palstaa. Nasaretin synagogassa käytetty kirjakäärö saattoi olla samanpituinen. Jeesuksen täytyi etsiä haluamansa kohta ilman luku- ja jaenumeroiden apua, sillä ne eivät vielä olleet käytössä ensimmäisellä vuosisadalla. Hän kuitenkin löysi kohdan, jonka profeetalliset sanat hän halusi lukea. Tämä osoittaa, että hän tunsi Jumalan sanan perin pohjin.

nwtsty: Lu 4:25, taustatietoa

kolme vuotta ja kuusi kuukautta: 1Ku 18:1:n mukaan Elia ilmoitti kuivuuden päättymisestä ”kolmantena vuonna”. Jotkut ovat siksi sanoneet, että Jeesuksen sanat ovat ristiriidassa 1. Kuninkaiden kirjan kertomuksen kanssa. Tämä Raamatun heprealaisten kirjoitusten kertomus ei kuitenkaan anna ymmärtää, että kuivuus olisi kestänyt alle kolme vuotta. Ilmauksella ”kolmantena vuonna” tarkoitetaan ilmeisesti ajanjaksoa, joka alkoi, kun Elia ilmoitti kuivuudesta Ahabille (1Ku 17:1). Silloin kun tämä ilmoitus annettiin, kuivaa kautta – joka yleensä kestää jopa kuusi kuukautta mutta joka oli ehkä kestänyt tavallista pidempään – oli jo kulunut jonkin aikaa. Kuivuus ei myöskään päättynyt heti kun Elia tuli jälleen Ahabin puheille, ”kolmantena vuonna”, vaan vasta myöhemmin, Karmelinvuorella tapahtuneen tulikokeen jälkeen (1Ku 18:18–45). Näin ollen tässä olevat Jeesuksen Kristuksen sanat samoin kuin hänen velipuolensa samanlaiset sanat, jotka on merkitty muistiin Ja 5:17:ään, ovat sopusoinnussa 1Ku 18:1:ssä mainitun ajan kanssa.