Lähdeaineistoa Kristityn elämä ja palvelus – Työkirjaan
1.–7. LOKAKUUTA
JUMALAN SANAN AARTEITA | JOHANNES 9–10
”Jeesus huolehtii lampaistaan”
nwtsty: media
Lammastarha: Lammastarha oli aitaus, joka suojeli lampaita varkailta ja petoeläimiltä. Paimenet pitivät laumaansa lammastarhan suojassa öisin. Raamatun aikoina lammastarhat olivat erimuotoisia ja -kokoisia, eikä niissä ollut kattoa. Niissä oli usein kiviseinät ja vain yksi oviaukko. (4Mo 32:16; 1Sa 24:3; Sef 2:6.) Johannes mainitsee, että lammastarhaan mentiin ”ovesta”, jota vartioi ”ovenvartija” (Joh 10:1, 3). Yhteisomistuksessa olevissa lammastarhoissa saattoi olla yöllä useampi kuin yksi lauma, ja ovenvartija vartioi ja suojeli lampaita. Aamulla ovenvartija avasi oven paimenille. Jokainen paimen kokosi laumansa kutsumalla lampaitaan, ja lampaat tunnistivat paimenensa äänen ja reagoivat siihen. (Joh 10:3–5.) Puhumalla tästä käytännöstä Jeesus havainnollisti sitä, miten hän huolehti opetuslapsistaan (Joh 10:7–14).
nwtsty: Joh 10:16, taustatietoa
tuoda: Tai ”johdattaa”. Tässä käytetty kreikan verbi ágō voi tekstiyhteydestä riippuen merkitä ’tuoda (sisään)’ tai ’johdattaa’. Eräs noin vuodelta 200 peräisin oleva kreikankielinen käsikirjoitus käyttää samassa kohdassa kreikkalaista sukulaissanaa (synágō), joka on usein käännetty vastineella ”koota”. Hyvä paimen Jeesus kokoaa sekä tähän tarhaan kuuluvat (joista puhutaan myös ”pienenä laumana” Lu 12:32:ssa) että hänen muut lampaansa, ja hän ohjaa, suojelee ja ruokkii niitä. Niistä tulee yksi lauma, joka on yhden paimenen alaisuudessa. Tämä kielikuva korostaa sitä yksimielisyyttä, josta Jeesuksen seuraajat saisivat nauttia.
Hengellisten helmien etsintää
nwtsty: Joh 9:38, taustatietoa
kumarsi häntä: Tai ”kumartui hänen eteensä; heittäytyi maahan hänen eteensä; osoitti hänelle kunnioitusta”. Kun kreikan verbi proskynéō viittaa jonkin jumalan tai jumaluuden palvontaan, se käännetään vastineella ”palvoa” (Mt 4:10; Lu 4:8). Tässä tekstiyhteydessä oli kuitenkin kyse siitä, että sokeana syntynyt mies, joka oli parannettu, tunnusti Jeesuksen olevan Jumalan edustaja ja kumarsi häntä kunnioittavasti. Hän ei pitänyt Jeesusta Jumalana tai jumaluutena vaan ennustettuna ”Ihmisen Poikana”, Jumalan valtuuttamana Messiaana (Joh 9:35). Ilmeisesti hän kumartui Jeesuksen eteen samaan tapaan kuin jotkut Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa mainitut ihmiset kumartuivat, kun he tapasivat profeettoja, kuninkaita tai muita Jumalan edustajia (1Sa 25:23, 24; 2Sa 14:4–7; 1Ku 1:16; 2Ku 4:36, 37). Monissa tapauksissa Jeesuksen kumartaminen ilmaisi joko kiitollisuutta jumalallisista paljastuksista tai sen tunnustamista, että Jumala hyväksyi Jeesuksen.
nwtsty: Joh 10:22, taustatietoa
vihkimisjuhla: Tämän juhlan hepreankielinen nimi on ḥanukkáh (hanukka), jonka merkitys on ’vihkiminen’. Vihkimisjuhla kesti kahdeksan päivää, ja se alkoi 25. kislevkuuta, lähellä talvipäivänseisausta (ks. sgd osio 19). Juhlaa vietettiin sen muistoksi, että Jerusalemin temppeli vihittiin uudelleen vuonna 165 eaa. Syyrian kuningas Antiokhos IV Epifanes oli osoittanut halveksuntaa juutalaisten Jumalaa Jehovaa kohtaan häpäisemällä hänen temppelinsä. Antiokhos oli esimerkiksi rakennuttanut alttarin sen suuren alttarin päälle, jolla päivittäiset polttouhrit oli uhrattu. Antiokhoksen tarkoitus oli saastuttaa Jehovan temppeli perusteellisesti, joten kislevin 25. päivänä 168 eaa. hän uhrasi alttarilla sian ja pirskotutti sen lihasta valmistetun liemen kaikkialle temppeliin. Hän poltti temppelin portit, hajotti pappien kammiot ja vei pois kultaisen alttarin, näkyleipäpöydän ja kultaisen lampunjalan. Sitten hän vihki Jehovan temppelin Zeukselle, Olympoksen pakanajumalalle. Kaksi vuotta myöhemmin Juudas Makkabi valtasi kaupungin ja temppelin takaisin. Kun temppeli oli puhdistettu, se vihittiin uudelleen 25. kislevkuuta 165 eaa., tasan kolme vuotta sen jälkeen kun Antiokhos oli uhrannut alttarilla vastenmielisen uhrinsa Zeukselle. Jehovalle ryhdyttiin jälleen uhraamaan päivittäisiä polttouhreja. Raamatussa, joka on kirjoitettu pyhän hengen ohjauksessa, ei suoranaisesti todeta, että Jehova olisi antanut Juudakselle voiton ja käskenyt häntä korjaamaan temppelin. Jehova oli kuitenkin aiemmin käyttänyt muihin kansoihin kuuluvia, esimerkiksi persialaista Kyyrosta, hänen palvontaansa liittyvien tarkoitusten toteuttamiseen (Jes 45:1). On siksi järkevää päätellä, että Jehova saattoi käyttää vihkiytyneeseen kansaansa kuuluvaa miestä hänen tahtonsa toteuttamiseen. Raamatusta käy ilmi, että temppelin piti olla olemassa ja toiminnassa, jotta Messiasta, hänen palvelustaan ja hänen uhriaan koskevat profetiat olisivat täyttyneet. Lisäksi leeviläisten tuli esittää uhreja siihen asti, kun Messias antaisi suuremman uhrin, elämänsä koko ihmiskunnan puolesta. (Da 9:27; Joh 2:17; Hpr 9:11–14.) Kristuksen seuraajia ei käsketty viettämään vihkimisjuhlaa (Kol 2:16, 17). Missään ei kuitenkaan sanota, että Jeesus tai hänen opetuslapsensa olisivat tuominneet tämän juhlan vieton.
8.–14. LOKAKUUTA
JUMALAN SANAN AARTEITA | JOHANNES 11–12
”Jäljittele Jeesuksen myötätuntoa”
nwtsty: Joh 11:24, 25, taustatietoa
Tiedän, että hän nousee: Martta ajatteli, että Jeesus puhui tulevasta ylösnousemuksesta, joka tapahtuisi viimeisenä päivänä (Joh 6:39). Hänen uskonsa tähän opetukseen oli merkittävää. Tuon ajan uskonnollisiin johtajiin kuuluvat saddukeukset kiistivät tulevan ylösnousemuksen, vaikka se on Raamatun selvä opetus (Da 12:13; Mr 12:18). Fariseukset puolestaan uskoivat sielun kuolemattomuuteen. Martta kuitenkin tiesi, että Jeesus opetti ylösnousemusta ja oli jopa herättänyt ihmisiä kuolleista – joskaan ei ketään, joka olisi ollut kuolleena yhtä pitkään kuin Lasarus.
Minä olen ylösnousemus ja elämä: Jeesuksen oma kuolema ja ylösnousemus avasivat kuolleille mahdollisuuden herätä jälleen eloon. Sen jälkeen kun Jeesus oli saanut ylösnousemuksen, Jehova valtuutti hänet paitsi herättämään kuolleet myös antamaan ihmisille ikuisen elämän (Joh 5:26). Il 1:18:ssa Jeesus kutsuu itseään ”eläväksi” ja sanoo, että hänellä on ”kuoleman ja Haadeksen avaimet”. Jeesus on siis elävien ja kuolleiden toivo. Hän lupasi avata haudat ja antaa kuolleille elämän. Jotkut heistä saavat elää taivaassa hänen hallitsijatovereinaan ja toiset hänen uudessa maassaan hänen taivaallisen hallituksensa alaisuudessa. (Joh 5:28, 29; 2Pi 3:13.)
nwtsty: Joh 11:33–35, taustatietoa
itkevän: Itkemistä vastaavalla kreikan sanalla tarkoitetaan usein ääneen itkemistä. Samaa verbiä käytetään Jeesuksesta, kun kerrotaan tilanteesta, jossa hän ennusti Jerusalemin tulevan tuhon (Lu 19:41).
huokaisi – – ja joutui liikutuksen valtaan: Näitä ilmauksia vastaavien kahden alkukielen sanan yhdistelmä kuvailee sitä, että Jeesuksella oli tässä tilanteessa hyvin voimakkaat tunteet. Vastineella ”huokaisi” käännetty kreikan sana (embrimáomai) ilmaisee jotakin voimakasta tunnetta yleensä, mutta tässä tekstiyhteydessä se osoittaa, että Jeesus oli niin syvästi liikuttunut, että hän huokaisi. Vastineella ”joutui liikutuksen valtaan” käännetyn kreikan sanan (tarássō) kirjaimellinen merkitys välittää ajatuksen levottomuudesta tai kiihtymyksestä. Erään oppineen mukaan se merkitsee tässä tekstiyhteydessä ”aiheuttaa sisäistä levottomuutta; tuottaa suurta tuskaa tai surua”. Samaa verbiä käytetään Joh 13:21:ssä kuvaamaan Jeesuksen reaktiota siihen ajatukseen, että Juudas kavaltaisi hänet. (Ks. Joh 11:35, taustatietoa.)
hengessään: Kreikan sanalla pneúma tarkoitetaan ilmeisesti tässä ihmisen kuvaannollisesta sydämestä lähtevää, pakottavaa voimaa, joka saa hänet puhumaan ja toimimaan jollakin nimenomaisella tavalla.
puhkesi kyyneliin: Tässä käytetty kreikan sana dakrýō on verbimuoto ”kyyneliä” vastaavasta substantiivista, jota käytetään esimerkiksi seuraavissa kohdissa: Lu 7:38; Ap 20:19, 31; Hpr 5:7; Il 7:17; 21:4. Vaikuttaa siltä, että painopiste on pikemminkin kyynelten vuodattamisessa kuin ääneen itkemisessä. Tätä kreikan verbiä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain tässä kohdassa, ja se on eri verbi kuin se, jolla kuvataan Marian ja muiden juutalaisten itkua Joh 11:33:ssa (ks. taustatietoa). Jeesus tiesi, että hän tulisi herättämään Lasaruksen kuolleista, mutta hän oli hyvin surullinen nähdessään rakkaat ystävänsä murheen murtamina. Syvä rakkaus ja myötätunto hänen ystäviään kohtaan sai hänet vuodattamaan kyyneliä avoimesti. Tämä kertomus osoittaa selvästi, että Jeesus tuntee myötätuntoa niitä kohtaan, joilta Aadamilta peritty kuolema on riistänyt läheisiä ihmisiä.
Hengellisten helmien etsintää
nwtsty: Joh 11:49, taustatietoa
ylimmäisenä pappina: Kun Israel oli itsenäinen valtio, ylimmäinen pappi toimi tehtävässään kuolemaansa saakka (4Mo 35:25). Mutta silloin kun Israel oli Rooman vallan alaisuudessa, Rooman asettamilla vallanpitäjillä oli oikeus nimittää ylimmäinen pappi ja panna hänet viralta. Roomalaisten virkaanasettama Kaifas oli taitava diplomaatti, joka pysyi virassaan kauemmin kuin kukaan hänen lähimmistä edeltäjistään. Hänet nimitettiin virkaan noin vuonna 18, ja hän pysyi tässä tehtävässä noin vuoteen 36 saakka. Kun Johannes sanoi, että Kaifas oli ylimmäisenä pappina sinä vuonna eli vuonna 33, hän ilmeisesti tarkoitti, että Kaifaan virkakauteen ylimmäisenä pappina sisältyi se merkittävä vuosi, jona Jeesus teloitettiin. (Ks. sgd osio 16, josta näkyy, missä Kaifaan talo mahdollisesti sijaitsi.)
nwtsty: Joh 12:42, taustatietoa
hallitusmiehistäkin: ”Hallitusmiehiä” vastaavalla kreikan sanalla tarkoitetaan ilmeisesti juutalaisten ylimmän tuomioistuimen, sanhedrinin, jäseniä. Samaa sanaa käytetään Joh 3:1:ssä Nikodemoksesta, joka oli tämän tuomioistuimen jäsen.
erotettu synagogasta: Kreikkalaista adjektiivia aposynágōgos käytetään ainoastaan Joh 9:22:ssa, 12:42:ssa ja 16:2:ssa. Synagogasta erotettua ihmistä kartettiin, pilkattiin ja hyljeksittiin. Juutalaisyhteisön ulkopuolelle joutumisesta oli perheelle vakavia taloudellisia seurauksia. Vaikka synagogat olivat pääasiassa opetukseen tarkoitettuja paikkoja, niissä kokoontuivat joissakin tapauksissa paikalliset oikeusistuimet, joilla oli valta panna täytäntöön ruoskimis- ja erottamisrangaistuksia (Mt 10:17).
15.–21. LOKAKUUTA
JUMALAN SANAN AARTEITA | JOHANNES 13–14
”Minä annoin teille mallin”
nwtsty: Joh 13:5, taustatietoa
pesemään opetuslasten jalkoja: Muinaisessa Israelissa yleisimmät jalkineet olivat sandaalit. Niissä ei ollut oikeastaan muuta kuin pohjat, jotka kiinnitettiin hihnoilla jalkaterän ja nilkan ympärille, joten matkalaisen jalat väistämättä likaantuivat pölyisillä tai kuraisilla teillä ja pelloilla. Siksi sandaalit oli tapana riisua sisälle tultaessa, ja vieraanvarainen isäntä huolehti siitä, että hänen vieraansa jalat pestiin. Tästä tavasta kerrotaan Raamatussa monessa kohdassa. (1Mo 18:4, 5; 24:32; 1Sa 25:41; Lu 7:37, 38, 44.) Pesemällä opetuslastensa jalat Jeesus antoi heille havainto-opetusta nöyryydestä ja toisten palvelemisesta.
nwtsty: Joh 13:12–14, taustatietoa
pitäisi: Tai ”on velvollisuus”. Vastaavaa kreikan verbiä käytetään usein talousasioista puhuttaessa, ja se merkitsee pohjimmiltaan ’olla velkaa jollekulle’ (Mt 18:28, 30, 34; Lu 16:5, 7). Tässä ja joissakin muissa kohdissa sitä käytetään laajemmassa merkityksessä ilmaisemaan, että jollakulla on velvollisuus tehdä jotakin (1Jo 3:16; 4:11; 3Jo 8).
Hengellisten helmien etsintää
nwtsty: Joh 14:6, taustatietoa
Minä olen tie ja totuus ja elämä: Jeesus on tie, koska ainoastaan hänen kauttaan on mahdollista lähestyä Jumalaa rukouksessa. Hän on ”tie” myös siten, että hänen välityksellään ihmiset voivat tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa. (Joh 16:23; Ro 5:8.) Jeesus on totuus siinä mielessä, että hän puhui ja eli sopusoinnussa totuuden kanssa. Hän myös täytti lukuisia ennustuksia, joista ilmenee hänen keskeinen osansa Jumalan tarkoituksen toteutumisessa (Joh 1:14; Il 19:10). Näistä ennustuksista on tullut ” ’kyllä’ [tai: ne ovat täyttyneet] hänen välityksellään” (2Ko 1:20). Jeesus on elämä, koska antamalla lunnaat hän mahdollisti sen, että ihmiset voivat saada ”todellisen elämän” eli ”ikuisen elämän” (1Ti 6:12, 19; Ef 1:7; 1Jo 1:7). Hänestä tulee ”elämä” myös niille miljoonille ihmisille, jotka herätetään kuolleista ja joilla on toivo elää ikuisesti paratiisissa (Joh 5:28, 29).
nwtsty: Joh 14:12, taustatietoa
suurempia tekoja kuin nämä: Jeesus ei tarkoita, että hänen opetuslapsensa tekisivät suurempia ihmetekoja kuin hän itse. Sen sijaan hän tunnustaa nöyrästi, että heidän osuutensa saarnaamis- ja opetustyössä olisi suurempi kuin hänen. He työskentelisivät laajemmalla alueella, tavoittaisivat useampia ihmisiä ja saarnaisivat pidemmän aikaa kuin hän. Jeesuksen sanoista käy selvästi ilmi, että hän odotti seuraajiensa jatkavan hänen työtään.
22.–28. LOKAKUUTA
JUMALAN SANAN AARTEITA | JOHANNES 15–17
”Ette ole osa maailmasta”
nwtsty: Joh 15:19, taustatietoa
maailmasta: Tässä tekstiyhteydessä kreikan sana kósmos tarkoittaa Jumalan palvelijoista erillään olevaa ihmismaailmaa, Jumalasta vieraantunutta epävanhurskasta ihmisyhteiskuntaa. Johannes on ainut evankeliuminkirjoittaja, joka kertoo Jeesuksen sanoneen, että hänen seuraajansa eivät ole osa maailmasta eli eivät kuulu maailmaan. Sama ajatus tulee esille kaksi kertaa Jeesuksen viimeisessä rukouksessa, jonka hän piti uskollisten apostoliensa kanssa (Joh 17:14, 16).
nwtsty: Joh 15:21, taustatietoa
minun nimeni vuoksi: Raamatussa sanalla ”nimi” tarkoitetaan joskus persoonaa, jolle nimi kuuluu, sekä hänen mainettaan ja kaikkea sitä, mitä hän edustaa (Mt 6:9). Kun puhutaan Jeesuksen ”nimestä”, sillä tarkoitetaan myös valtaa ja asemaa, jotka hänen Isänsä on hänelle antanut (Mt 28:18; Fil 2:9, 10; Hpr 1:3, 4). Jeesus selittää tässä kohdassa, miksi maailman ihmiset toimisivat hänen seuraajiaan vastaan. Syy olisi se, että he eivät tunne häntä, joka on lähettänyt Jeesuksen. Jumalan tunteminen auttaisi heitä ymmärtämään ja tunnustamaan sen, mitä Jeesuksen nimi edustaa (Ap 4:12). Siihen sisältyy Jeesuksen asema Jumalan nimittämänä hallitsijana, ”kuninkaiden Kuninkaana”, jota kaikkien ihmisten täytyy kumartaa alamaisuuden merkiksi, jotta he saisivat elämän (Joh 17:3; Il 19:11–16; vrt. Ps 2:7–12).
Hengellisten helmien etsintää
nwtsty: Joh 17:21–23, taustatietoa
yhtä: Tai ”ykseydessä”. Jeesus rukoili, että hänen aidot seuraajansa olisivat ”yhtä” eli työskentelisivät yhdessä yksimielisesti saman tarkoituksen hyväksi, aivan kuten hän ja hänen Isänsä ovat ”yhtä” siinä mielessä, että he toimivat yhteistyössä ja ajattelevat asioista samalla tavalla (Joh 17:22). 1Ko 3:6–9:ssä Paavali kuvailee tällaista yksimielisyyttä, joka vallitsee kristittyjen keskuudessa, kun he työskentelevät toistensa ja Jumalan kanssa. (1Ko 3:8; Joh 10:30; 17:11.)
olisivat täydellisesti yhdeksi tulleita: Tai ”heidän keskuudessaan vallitsisi täydellinen ykseys”. Tässä jakeessa Jeesus yhdistää täydellisen ykseyden siihen, että saa osakseen Jumalan rakkauden. Tämä on sopusoinnussa Kol 3:14:n kanssa, jossa sanotaan: ”Rakkaus – – on täydellinen yhdysside.” Tällainen täydellinen ykseys on suhteellista. Se ei tarkoita sitä, että kaikki ihmisten väliset erot poistuisivat – ettei heillä olisi erilaisia kykyjä, tapoja tai omiatuntoja. Sen sijaan se merkitsee sitä, että Jeesuksen seuraajat ovat yksimielisiä siinä, miten he toimivat, mihin he uskovat ja mitä he opettavat (Ro 15:5, 6; 1Ko 1:10; Ef 4:3; Fil 1:27).
nwtsty: Joh 17:24, taustatietoa
maailman perustamista: ”Perustamista” vastaava kreikan sana yhdistetään jälkeläisen saamiseen Hpr 11:11:ssä, jossa se on käännetty ilmauksella ”tulla raskaaksi”. Tässä sitä käytetään ilmauksessa ”maailman perustaminen”, ja sillä tarkoitetaan ilmeisesti Aadamin ja Eevan lasten syntymää. Jeesus yhdistää ”maailman perustamisen” Abeliin, joka oli ilmeisesti ensimmäinen lunastuskelpoinen ihminen ja ensimmäinen, jonka nimi ”on kirjoitettu elämän kirjakääröön maailman perustamisesta asti” (Lu 11:50, 51; Il 17:8). Nämä sanat, jotka Jeesus esitti rukouksessa Isälleen, vahvistavat myös sen, että Jumala rakasti ainosyntyistä Poikaansa jo kauan sitten, ennen kuin Aadam ja Eeva saivat jälkeläisiä.
29. LOKAKUUTA – 4. MARRASKUUTA
JUMALAN SANAN AARTEITA | JOHANNES 18–19
”Jeesus todisti totuudesta”
nwtsty: Joh 18:37, taustatietoa
todistaisin: Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vastineilla ”todistaa” (martyréō), ”todistus” (martyría) ja ”todistaja” (mártys) käännetyt kreikkalaiset sanat ovat laajamerkityksisiä. Näitä kaikkia sanoja käytetään perusmerkityksessä tosiasioiden todistamisesta omakohtaisen kokemuksen tai tiedon perusteella, mutta niihin voi sisältyä myös ajatus siitä, että julistaa tai vahvistaa jotakin tai puhuu jostakin hyvää. Sen lisäksi että Jeesus todisti niistä totuuksista, joista hän oli vakuuttunut, ja julisti niitä, hän myös osoitti omalla elämällään, että hänen Isänsä profeetallinen sana ja lupaukset ovat totta (2Ko 1:20). Valtakuntaa ja sen messiaanista hallitsijaa koskeva Jumalan tarkoitus oli ennustettu yksityiskohtaisesti. Jeesuksen koko maanpäällinen elämä, joka päättyi hänen uhrikuolemaansa, täytti kaikki hänestä esitetyt profetiat, myös lakiliittoon sisältyvät varjot eli esikuvat (Kol 2:16, 17; Hpr 10:1). Voidaan siis sanoa, että Jeesus ”todisti totuudesta” sanoin ja teoin.
totuudesta: Jeesus ei tarkoittanut totuutta yleensä vaan totuutta, joka koskee Jumalan tarkoituksia. Jumalan tarkoitukseen kuuluu keskeisenä osana se, että Jeesus, ”Daavidin poika”, toimii ylimmäisenä pappina ja Jumalan valtakunnan hallitsijana (Mt 1:1). Jeesus selitti, että yksi tärkeimmistä syistä, joiden vuoksi hän tuli ihmismaailmaan, eli maan päällä ja suoritti palvelustaan, oli julistaa totuutta tästä valtakunnasta. Ennen Jeesuksen syntymää Juudean Betlehemissä, Daavidin synnyinkaupungissa, ja Jeesuksen syntymän aikoihin enkelit julistivat samanlaisen sanoman (Lu 1:32, 33; 2:10–14).
nwtsty: Joh 18:38a, taustatietoa
Mikä on totuus?: Pilatuksen kysymys koskee ilmeisesti totuutta yleensä, ei sitä nimenomaista totuutta, josta Jeesus oli juuri puhunut (Joh 18:37). Jos tämä olisi ollut vilpitön kysymys, Jeesus olisi epäilemättä vastannut siihen. Mutta todennäköisesti Pilatuksen kysymys on retorinen ja hän esittää sen skeptisesti tai ivallisen epäuskoisena. Hän ikään kuin sanoo: ”Totuus? Mikä se on? Eihän sellaista olekaan!” Pilatus ei edes odota vastausta vaan poistuu ja menee ulos juutalaisten luo.
Hengellisten helmien etsintää
nwtsty: Joh 19:30, taustatietoa
hän – – luovutti henkensä: Tai ”hän kuoli; hän lakkasi hengittämästä”. Vastineella ”henki” käännetyn kreikan sanan (pneúma) voidaan ymmärtää tarkoittavan tässä hengitystä tai elämänvoimaa. Tätä tukee se, että Mr 15:37:n ja Lu 23:46:n rinnakkaiskertomuksissa käytetään vastaavissa kohdissa kreikan verbiä ekpnéō (kirjaimellisesti ’hengittää ulos’), ja se on käännetty niissä ilmauksella ”antoi henkensä”. Sanaa ”luovutti” vastaavan kreikan sanan käyttö tarkoittaa joidenkin mukaan sitä, että Jeesus lakkasi vapaaehtoisesti taistelemasta hengissä pysymisen puolesta, koska kaikki oli täytetty. Hän ”vuodatti sielunsa kuolemaan” halukkaasti (Jes 53:12; Joh 10:11).
nwtsty: Joh 19:31, taustatietoa
sen sapatin päivä oli suuri: 15. nisankuuta, pesahin jälkeinen päivä, oli aina sapatti riippumatta siitä, mikä viikonpäivä silloin oli (3Mo 23:5–7). Mutta kun tämä erikoissapatti osui samalle päivälle, jolloin oli tavanmukainen sapatti (juutalaisen viikon seitsemäs päivä, joka kesti perjantain auringonlaskusta lauantain auringonlaskuun), siitä tuli ”suuri” sapatti. Jeesus kuoli perjantaina, ja hänen kuolinpäivänsä jälkeinen päivä oli juuri tällainen sapatti. Vuosien 29 ja 35 välisenä aikana ainoa nisanin 14. päivä, joka osui perjantaille, oli vuonna 33. Tämä tukee sitä päätelmää, että Jeesus kuoli 14. nisankuuta vuonna 33.