Koko Raamattu on kuin sanoma Jumalalta, taivaalliselta Isältämme. Sen välityksellä hän opastaa meitä. Yli 2 000 vuotta sitten taivaasta annettiin kuitenkin kaksi aivan erityistä sanomaa. Ne välitti Gabriel-niminen enkeli, joka ”seisoo Jumalan edessä” (Luukas 1:19). Missä tilanteissa enkeli välitti nuo tärkeät sanomat?

Eletään noin vuotta 3 eaa. Juudean kukkuloilla, luultavasti Jerusalemin lähistöllä, asuu Jehovan pappi nimeltä Sakarja. Hän ja hänen vaimonsa Elisabet ovat jo iäkkäitä, eikä heillä ole lapsia. Sakarja menee vuorollaan Jerusalemiin Jumalan temppeliin palvelemaan siellä pappina. Kun Sakarja on temppelissä, Gabriel näyttäytyy hänelle yllättäen suitsutusalttarin lähellä.

Sakarja ymmärrettävästi säikähtää. Enkeli kuitenkin rauhoittelee häntä ja sanoo: ”Älä pelkää, Sakarja, sillä Jumala on kuullut hartaat rukouksesi. Vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimeksi Johannes.” Gabriel kertoo myös, että Johanneksesta ”tulee suuri Jehovan silmissä” ja että hän ”valmistaa kansan Jehovalle”. (Luukas 1:13–17.)

Sakarjan on vaikea uskoa enkelin sanoja, sillä hän ja Elisabet ovat jo vanhoja. Siksi Gabriel sanoo: ”Sinusta tulee mykkä etkä pysty puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä kaikki tapahtuu, koska et uskonut minun sanojani.” (Luukas 1:20.)

Temppelin ulkopuolella ihmiset alkavat ihmetellä, miksi Sakarja viipyy sisällä niin pitkään. Lopulta hän tulee ulos. Hän ei pysty puhumaan vaan ainoastaan viittoilemaan käsillään. Hän on selvästikin nähnyt temppelissä jotain yliluonnollista.

Kun Sakarjan palvelusaika temppelissä päättyy, hän palaa kotiin. Pian sen jälkeen Elisabet alkaa odottaa lasta! Hän pysyttelee kotona poissa ihmisten parista seuraavat viisi kuukautta.

Sitten Gabriel näyttäytyy toisen kerran – nyt Maria-nimiselle naimattomalle naiselle. Hän asuu Jerusalemin pohjoispuolella Galilean alueella Nasaretin kaupungissa. Enkeli sanoo Marialle: ”Sinä olet saanut Jumalan suosion. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun pitää antaa hänelle nimeksi Jeesus. Hänestä tulee suuri, ja häntä tullaan kutsumaan Korkeimman Pojaksi – –, ja hän hallitsee kuninkaana Jaakobin jälkeläisiä ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luukas 1:30–33.)

Gabriel piti varmasti suurena kunniana välittää nämä kaksi sanomaa. Kun tutustumme tarkemmin Johannekseen ja Jeesukseen, näemme, miksi nämä taivaasta tulleet sanomat ovat tärkeitä.

Enkeli Gabriel on juuri kertonut nuorelle Marialle, että hän saa pojan, jonka nimeksi tulee Jeesus ja joka tulee hallitsemaan kuninkaana ikuisesti. Maria kysyy: ”Kuinka tämä voisi tapahtua, kun en ole ollut sukupuolisuhteessa miehen kanssa?” (Luukas 1:34.)

Gabriel vastaa: ”Pyhää henkeä tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima peittää sinut varjoonsa. Siksi myös lasta, joka syntyy, kutsutaan pyhäksi, Jumalan Pojaksi.” (Luukas 1:35.)

Jotta Marian olisi helpompi uskoa tämä sanoma, Gabriel jatkaa: ”Myös sukulaisesi Elisabet on tullut vanhalla iällään raskaaksi ja odottaa poikaa. Vaikka häntä sanottiin hedelmättömäksi naiseksi, hän on nyt kuudennella kuukaudella, sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” (Luukas 1:36, 37.)

Marian vastaus osoittaa, että hän uskoo Gabrielia. Hän sanoo: ”Olen Jehovan orjatar! Tapahtukoon minulle julistuksesi mukaan.” (Luukas 1:38.)

Kun Gabriel on lähtenyt, Maria valmistautuu menemään vierailulle Elisabetin luo, joka asuu miehensä Sakarjan kanssa Juudean kukkuloilla lähellä Jerusalemia. Marian kotikaupungista Nasaretista matka sinne kestää kolmesta neljään päivää.

Viimein Maria pääsee perille, ja kun hän menee Sakarjan kotiin, hän tervehtii sukulaistaan Elisabetia. Silloin Elisabet täyttyy pyhällä hengellä, ja hän sanoo Marialle: ”Sinä olet naisista siunatuin, ja siunattu on kohdussasi oleva lapsi! Miten minä voin saada tällaisen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Kun kuulin tervehdyksesi, kohdussani oleva lapsi hypähti ilosta.” (Luukas 1:42–44.)

Sydän täynnä kiitollisuutta Maria vastaa: ”Sieluni julistaa Jehovan suuruutta, eikä henkeni voi olla riemuitsematta Jumalasta, Pelastajastani, sillä hän on nähnyt orjattarensa alhaisen aseman. Tästä lähtien kaikki sukupolvet sanovat minua onnelliseksi, sillä Voimakas on tehnyt minulle suuria.” Vaikka Maria on saanut suuren etuoikeuden, hän antaa kaiken kunnian Jumalalle. Hän jatkaa: ”Pyhä on hänen nimensä. Sukupolvesta sukupolveen hän osoittaa armoa niille, jotka pelkäävät häntä.” (Luukas 1:46–50.)

Maria jatkaa Jumalan ylistämistä ja lainaa pyhän hengen ohjauksessa kirjoitettuja sanoja: ”Hän on tehnyt mahtavia tekoja käsivarrellaan. Hän on saanut hajaantumaan ne, joiden sydämen aikomukset ovat ylpeitä. Hän on syössyt mahtimiehiä valtaistuimilta ja korottanut alhaisia. Hän on antanut nälkäisille runsaasti hyvää ja lähettänyt rikkaita pois tyhjin käsin. Hän on tullut palvelijansa Israelin avuksi, ja hän muistaa osoittaa armoa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen ikuisesti, niin kuin hän lupasi esi-isillemme.” (Luukas 1:51–55.)

Maria viipyy Elisabetin luona kolmisen kuukautta ja varmaankin auttaa Elisabetia hänen raskautensa viimeisinä viikkoina. On hienoa, että nämä Jumalalle uskolliset naiset, jotka molemmat ovat tulleet raskaaksi Jumalan avulla, voivat olla yhdessä tällaisena aikana.

On kiinnostavaa, että Jeesusta kunnioitettiin jo ennen hänen syntymäänsä. Elisabet kutsui häntä ”Herrakseen”, ja hänen kohdussaan oleva lapsi ”hypähti ilosta” heti Marian tullessa. Kaikki eivät kuitenkaan tule suhtautumaan Mariaan ja hänen pian syntyvään lapseensa yhtä hyväntahtoisesti.