Johannes Kastaja on edelleen vankilassa, johon hän joutui vuonna 30 vähän sen jälkeen kun Jeesus oli pesah-juhlassa. Johannes haluaisi opetuslastensa seuraavan Jeesusta, mutta kaikki eivät ole tehneet niin, vaikka Johanneksen vangitsemisesta on kulunut jo kuukausia.

Nyt kun vuoden 31 pesah lähestyy, Jeesuksen luo tulee Johanneksen opetuslapsia kysymään: ”Miksi meillä ja fariseuksilla on tapana paastota, mutta sinun opetuslapsesi eivät paastoa?” (Matteus 9:14.) Paastoaminen on fariseuksille uskonnollinen rituaali. Jeesus jopa kertoo myöhemmin vertauksen, jossa ylpeä fariseus rukoilee: ”Oi Jumala, minä kiitän sinua siitä, etten ole niin kuin kaikki muut – –. Minä paastoan kahdesti viikossa.” (Luukas 18:11, 12.) Myös Johanneksen opetuslapsilla on ehkä tapana paastota. Toisaalta he saattavat paastota siksi, että he surevat Johanneksen vangitsemista. Muutkin ihmettelevät, miksi Jeesuksen opetuslapset eivät paastoa edes sen merkiksi, että he surevat sitä, mitä Johannekselle on tapahtunut.

Jeesus vastaa kertomalla esimerkin: ”Ei kai sulhasen ystävillä ole syytä surra niin kauan kuin sulhanen on heidän luonaan? Mutta tulee aika, jolloin sulhanen otetaan pois heidän luotaan, ja silloin he paastoavat.” (Matteus 9:15.)

Johannes Kastaja itse sanoi Jeesusta sulhaseksi (Johannes 3:28, 29). Niinpä Jeesuksen opetuslapset eivät paastoa niin kauan kuin Jeesus on heidän keskuudessaan. Myöhemmin, kun Jeesus kuolee, he surevat eivätkä halua syödä. Tilanne muuttuu, kun hänet herätetään eloon. Silloin heillä ei ole enää syytä surra ja paastota.

Seuraavaksi Jeesus kertoo kaksi vertausta: ”Kukaan ei ompele kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaatteeseen, sillä uusi kangaspala kutistuu ja vaate repeää pahemmin. Uutta viiniäkään ei kaadeta vanhoihin viinileileihin. Jos niin tehdään, viinileilit halkeavat, viini valuu ulos ja leilit ovat pilalla. Uusi viini kaadetaan uusiin viinileileihin.” (Matteus 9:16, 17.) Mitä Jeesus tarkoittaa?

Jeesus auttaa Johannes Kastajan opetuslapsia ymmärtämään, että kenenkään ei pitäisi odottaa hänen opetuslastensa noudattavan vanhoja juutalaisia tapoja, esimerkiksi paastoamisrituaalia. Hän ei ole tullut paikkaamaan ja ylläpitämään vanhaa ja kulunutta palvontajärjestelmää, joka on aika hylätä. Jeesuksen edistämä palvonta ei mukaudu senaikaiseen juutalaisuuteen, johon kuuluu ihmisten perinteitä. Hän ei yritä ommella uutta paikkaa vanhaan vaatteeseen eikä kaataa uutta viiniä vanhaan, kovettuneeseen viinileiliin.

Jeesus on saanut paljon aikaan palvellessaan Galileassa. Mutta kun hän sanoi, että hänen ”täytyy julistaa Jumalan valtakunnan hyvää uutista muissakin kaupungeissa”, hän ei ajatellut vain Galilean aluetta. Siksi hän jatkaa saarnaamista Juudean synagogissa. (Luukas 4:43, 44.) Ajankohta on sopiva, koska nyt on kevät ja Jerusalemissa vietettävä juhla lähestyy.

Jeesuksen toiminnasta Juudeassa kerrotaan evankeliumeissa melko vähän verrattuna siihen, mitä niissä kerrotaan hänen palveluksestaan Galileassa. Vastaanotto Juudeassa on kaiken kaikkiaan vaisu, mutta se ei estä Jeesusta tekemästä hyvää ja saarnaamasta aktiivisesti, olipa hän missä tahansa.

On vuosi 31, ja Jeesus suuntaa pian Juudean huomattavimpaan kaupunkiin Jerusalemiin viettämään pesahia. Lammasportin tuntumassa sijaitsevalla vilkkaalla alueella on Betsataksi kutsuttu suuri allas, jonka yhteydessä on pylväskäytäviä. Altaalle tulee paljon sairaita, sokeita ja rampoja, koska uskotaan, että ihminen parantuu, jos hän menee altaaseen, kun sen vettä on kuohutettu.

Sapattipäivänä Jeesus näkee altaan luona miehen, joka on ollut sairaana 38 vuotta. Jeesus kysyy mieheltä: ”Haluatko tulla terveeksi?” Mies vastaa: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi on kuohutettu, vaan kun minä olen menossa sinne, joku toinen astuu alas ennen minua.” (Johannes 5:6, 7.)

Jeesuksen seuraavat sanat varmasti yllättävät miehen ja kaikki, jotka kuulevat ne. Hän sanoo: ”Nouse! Ota makuualustasi ja kävele.” (Johannes 5:8.) Mies paranee heti, ja hän ottaa makuualustansa ja alkaa kävellä!

Juutalaiset eivät iloitse tästä mahtavasta ihmeestä vaan sanovat miehelle tuomitsevasti: ”Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa makuualustaa.” Mies vastaa: ”Se joka paransi minut, sanoi minulle: ’Ota makuualustasi ja kävele.’” (Johannes 5:10, 11.) Nuo juutalaiset paheksuvat sitä, että joku on parantanut ihmisen sapattina.

”Kuka on se mies, joka käski sinun ottaa sen ja kävellä?” he tivaavat. He kysyvät tätä siksi, että Jeesus on hävinnyt ihmisjoukkoon, mutta parantunut mies ei tiedä Jeesuksen nimeä. (Johannes 5:12, 13.) Myöhemmin mies kuitenkin tapaa Jeesuksen temppelissä ja saa tietää, kuka hänet paransi altaalla.

Parantunut mies menee niiden juutalaisten luo, jotka kysyivät, kuka hänet paransi, ja kertoo, että se oli Jeesus. Tämän kuultuaan juutalaiset menevät Jeesuksen luo. Heitä ei kiinnosta se, miten Jeesus pystyy tekemään tällaisia ihmeitä, vaan he haluavat arvostella häntä siitä, että hän tekee hyvää sapattina. He alkavat jopa vainota häntä!