Fariseukset eivät suostu hyväksymään sitä, että Jeesus on antanut näön sokeana syntyneelle miehelle. Niinpä he kutsuvat luokseen miehen vanhemmat. Vanhemmat tietävät olevansa vaarassa tulla erotetuksi synagogasta. (Johannes 9:22.) Sillä, että heidät eristettäisiin tällä tavoin muista juutalaisista, olisi perheelle vakavia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia.

Fariseukset esittävät kaksi kysymystä: ”Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte syntyneen sokeana? Kuinka hän sitten nyt näkee?” Vanhemmat vastaavat: ”Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän syntyi sokeana. Mutta me emme tiedä, kuinka hän nyt näkee, emmekä tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä.” Vaikka poika olisi kertonut vanhemmilleen siitä, mitä on tapahtunut, he ovat varovaisia sanoissaan ja vastaavat: ”Kysykää häneltä. Hän on täysi-ikäinen. Hän saa itse vastata.” (Johannes 9:19–21.)

Niinpä fariseukset kutsuvat miehen takaisin. He pelottelevat häntä väittämällä, että heillä on todisteita Jeesusta vastaan. He sanovat: ”Anna kunnia Jumalalle. Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Välittämättä heidän syytöksestään mies vastaa: ”Sitä en tiedä, onko hän syntinen vai ei. Tiedän vain sen, että olin sokea mutta nyt minä näen.” (Johannes 9:24, 25.)

Fariseukset eivät anna periksi vaan sanovat: ”Mitä hän teki sinulle? Miten hän avasi silmäsi?” Mies vastaa rohkeasti: ”Minähän jo sanoin teille, mutta te ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte kuulla sen? Ette kai tekin halua tulla hänen opetuslapsikseen?” Fariseukset syyttävät miestä raivoissaan: ”Sinä olet sen miehen opetuslapsi, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala on puhunut Moosekselle, mutta sitä emme tiedä, mistä tuo mies on.” (Johannes 9:26–29.)

Mies sanoo hämmästyneenä: ”Sehän tässä ihmeellistä onkin, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän avasi minun silmäni.” Sitten hän päättelee johdonmukaisesti, keitä Jumala kuuntelee ja ketkä hän hyväksyy: ”Me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta jos joku pelkää Jumalaa ja tekee hänen tahtonsa, häntä hän kuuntelee. Koskaan ennen ei ole kuultu, että kukaan olisi avannut sokeana syntyneen silmiä.” Lopuksi mies toteaa: ”Jos tämä mies ei olisi Jumalan lähettämä, hän ei voisi tehdä yhtään mitään.” (Johannes 9:30–33.)

Fariseukset eivät pysty kumoamaan miehen perusteluja, joten he sanovat halveksivasti: ”Sinä olet syntynyt täysin syntisenä, ja sinäkö opetat meitä?” He heittävät miehen ulos. (Johannes 9:34.)

Kun Jeesus kuulee, mitä on tapahtunut, hän etsii parantamansa miehen ja kysyy häneltä: ”Uskotko sinä Ihmisen Poikaan?” Mies vastaa: ”Herra, kuka hän on, niin että voisin uskoa häneen?” Jeesus sanoo hänelle suoraan: ”Sinä olet nähnyt hänet, ja hän puhuu juuri nyt sinun kanssasi.” (Johannes 9:35–37.)

Mies sanoo: ”Minä uskon häneen, Herra.” Miehen usko ja kunnioitus saavat hänet kumartamaan Jeesukselle. Sitten Jeesus esittää syvällisen totuuden: ”Minä olen tullut tähän maailmaan tuomiota varten, jotta sokeat näkisivät ja näkevät tulisivat sokeiksi.” (Johannes 9:38, 39.)

Paikalla olevat fariseukset tietävät, etteivät he ole kirjaimellisesti sokeita. He kuitenkin aavistavat Jeesuksen tarkoittavan sitä, että he eivät hoida tehtäväänsä hengellisinä oppaina. Niinpä he ovat puolustuskannalla ja sanovat: ”Emme kai mekin ole sokeita?” Jeesus sanoo: ”Jos olisitte sokeita, teillä ei olisi syntiä. Mutta nyt te sanotte: ’Me näemme.’ Teidän syntinne pysyy.” (Johannes 9:40, 41.) Jos fariseukset eivät olisi Israelin opettajia, olisi ehkä helpompi ymmärtää, että he eivät usko Jeesuksen olevan Messias. Mutta koska he tuntevat Mooseksen lain hyvin, he tekevät vakavaa syntiä torjuessaan Jeesuksen.

Eletään vuoden 32 loppupuolta, ja Jeesuksen kasteesta on kulunut kolmisen vuotta. Hän oli hiljattain opetuslastensa kanssa lehtimajanjuhlassa Jerusalemissa, ja he ovat luultavasti edelleen kaupungin lähistöllä (Luukas 10:38; Johannes 11:1). Jeesuksen palvelusta on jäljellä noin puoli vuotta, ja hän viettää suurimman osan siitä Juudeassa ja Jordanin toisella puolella Pereassa. Noillakin alueilla täytyy kertoa hyvää uutista.

Aiemmin vuoden 30 pesahin jälkeen Jeesus saarnasi Juudeassa joitain kuukausia ja kulki myös Samarian halki. Sitten vuoden 31 pesahin aikaan juutalaiset yrittivät tappaa hänet Jerusalemissa. Seuraavat puolitoista vuotta Jeesus opetti enimmäkseen pohjoisessa Galileassa. Monista tuli sinä aikana hänen seuraajiaan. Galileassa hän valmensi apostoleja, minkä jälkeen hän lähetti heidät matkaan ja käski heitä: ”Saarnatkaa sanoen: ’Taivaan valtakunta on tullut lähelle.’” (Matteus 10:5–7.) Nyt hän organisoi todistuskampanjan Juudeassa.

Aluksi Jeesus valitsee 70 opetuslasta ja lähettää heidät matkaan pareittain. Nämä 35 paria kertoisivat valtakunnasta alueella, jolla ”satoa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän” (Luukas 10:2). Heidän on tarkoitus mennä edeltä paikkoihin, joihin Jeesuskin ehkä myöhemmin menisi. Nuo 70 opetuslasta parantaisivat sairaita ja kertoisivat samaa sanomaa kuin Jeesus on kertonut.

Opetuslasten ei tulisi opettaa vain synagogissa. Jeesus käskee heitä menemään ihmisten koteihin. Hän neuvoo: ”Kun menette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: ’Rauha tälle talolle.’ Jos siellä on rauhan ystävä, teidän rauhanne tulee lepäämään hänen päällään.” Mikä olisi heidän sanomansa? Jeesus kehottaa heitä sanomaan: ”Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” (Luukas 10:5–9.)

Ohjeet, jotka Jeesus antaa näille 70 opetuslapselle, ovat samanlaiset kuin ohjeet, jotka hän antoi 12 apostolille, kun hän lähetti heidät saarnaamaan noin vuotta aiemmin. Hän varoittaa heitä, että kaikki eivät ota heitä tervetulleina vastaan. Heidän työnsä ansiosta myönteisesti suhtautuvat ihmiset olisivat kuitenkin valmiimpia ottamaan Jeesuksen vastaan, kun hän tulisi vähän heidän jälkeensä. He haluaisivat tavata hänet ja kuunnella hänen opetustaan.

Ennen pitkää nuo valtakunnan sanoman julistajat palaavat Jeesuksen luo. He kertovat hänelle iloiten: ”Herra, demonitkin tottelevat meitä, kun käytämme sinun nimeäsi.” Nämä hienot uutiset saavat varmasti Jeesuksenkin iloitsemaan, sillä hän sanoo: ”Minä näen Saatanan jo pudonneen kuin salama taivaasta. Minä olen antanut teille vallan tallata jalkoihinne käärmeitä ja skorpioneja.” (Luukas 10:17–19.)

Näillä sanoilla Jeesus vakuuttaa seuraajilleen, että he selviäisivät kohtaamistaan vaikeuksista eli kuvaannollisesti tallaisivat käärmeitä ja skorpioneja. He voivat myös olla varmoja siitä, että tulevaisuudessa Saatana putoaa taivaasta. Lisäksi Jeesus auttaa lähettämiään opetuslapsia ymmärtämään, millä on todellista merkitystä pitkällä aikavälillä. Hän sanoo: ”Älkää – – iloitko siksi, että henget tottelevat teitä, vaan iloitkaa siksi, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaassa.” (Luukas 10:20.)

Jeesus tulee erittäin iloiseksi ja ylistää julkisesti Isäänsä siksi, että tämä saa aikaan näin vaikuttavia tuloksia nöyrien palvelijoidensa avulla. Hän sanoo opetuslapsilleen: ”Onnelliset ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat halusivat nähdä, mitä te näette, mutta eivät nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät kuulleet.” (Luukas 10:23, 24.)