Jeesus on edelleen Jerusalemin lähistöllä, ja hänen luokseen tulee joitain juutalaisia. Jotkut haluavat kuunnella hänen opetustaan, toiset taas haluavat koetella häntä. Eräs mies, joka tuntee hyvin Mooseksen lain, kysyy Jeesukselta: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin ikuisen elämän?” (Luukas 10:25.)

Jeesus huomaa, että miehen tarkoitus ei ole vain saada tietoa. Ehkä hän yrittää saada Jeesuksen vastaamaan tavalla, joka loukkaisi juutalaisia. Jeesus näkee, että miehellä on jo asiasta selvä mielipide. Niinpä hän käsittelee asian niin, että mies itse paljastaa, mitä ajattelee.

Jeesus kysyy: ”Mitä lakiin on kirjoitettu? Miten ymmärrät sen, mitä olet lukenut?” Mies on perehtynyt hyvin Jumalan lakiin, ja hän perustaa vastauksensa siihen. Hän lainaa 5. Mooseksen kirjan 6:5:tä ja 3. Mooseksen kirjan 19:18:aa ja sanoo: ”’Rakasta Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimallasi ja koko mielelläsi’ ja ’lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’.” (Luukas 10:26, 27.) Onko miehen vastaus oikea?

Jeesus sanoo miehelle: ”Oikein vastasit. Tee näin jatkuvasti, niin saat elämän.” Keskustelu ei kuitenkaan pääty tähän, sillä mies ei halua vain vastausta kysymykseen, vaan hän haluaa ”osoittaa toimivansa oikein”. Hän hakee vahvistusta sille, että hänen näkemyksensä ja tapansa kohdella toisia on oikea. Siksi hän kysyy: ”Kuka oikeastaan on minun lähimmäiseni?” (Luukas 10:28, 29.) Kysymys ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä se ehkä kuulostaa.

Juutalaiset uskovat, että sana ”lähimmäinen” sopii vain niihin, jotka noudattavat juutalaisia perinteitä. Lisäksi 3. Mooseksen kirjan 19:18 voi näyttää tukevan tätä näkemystä. Joidenkin juutalaisten mielestä heidän ei ole edes sallittua olla tekemisissä ei-juutalaisten kanssa (Apostolien teot 10:28). Niinpä tämä mies ja mahdollisesti jotkut Jeesuksen opetuslapsetkin katsovat toimivansa oikein, jos he kohtelevat ystävällisesti vain toisia juutalaisia. Ei-juutalaisia he voivat mielestään kohdella epäystävällisesti; eiväthän he oikeastaan ole heidän ”lähimmäisiään”.

Miten Jeesus voi oikaista tämän näkemyksen loukkaamatta miestä ja muita juutalaisia? Hän tekee sen kertomalla vertauksen: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryöstäjien uhriksi. He riisuivat ja pahoinpitelivät hänet. Sitten he menivät pois ja jättivät hänet maahan puolikuolleena.” Jeesus jatkaa: ”Sattumalta eräs pappi oli menossa alas sitä tietä, mutta nähtyään miehen hän meni ohi tien toista puolta. Samoin teki muuan leeviläinen: kun hän tuli paikalle ja näki miehen, hän meni ohi tien toista puolta. Mutta sitten eräs samarialainen kulki sitä tietä ja tuli miehen kohdalle, ja nähdessään hänet hän liikuttui säälistä.” (Luukas 10:30–33.)

Mies, jolle Jeesus kertoo vertauksen, tietää varmasti, että Jerikossa asuu monia pappeja ja temppelin töissä auttavia leeviläisiä. Kun he palaavat temppelistä Jerikoon, heidän on kuljettava noin 23 kilometrin matka. Reitti voi olla vaarallinen siellä väijyvien ryöstäjien vuoksi. Jos pappi tai leeviläinen näkisi jonkun juutalaisen olevan ahdingossa, eikö hänen pitäisi auttaa tätä? Jeesuksen kertomuksessa he eivät tehneet niin. Miestä auttoi samarialainen, joka kuului juutalaisten halveksimaan kansaan (Johannes 8:48).

Jeesus kertoo, mitä samarialainen teki loukkaantuneen juutalaisen hyväksi: ”Hän meni miehen luo, sitoi hänen haavansa ja kaatoi niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän nosti hänet juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana päivänä hän antoi majatalonpitäjälle kaksi denaaria ja sanoi: ’Pidä hänestä huolta, ja kaiken, mitä sinulta kuluu tämän lisäksi, minä maksan sinulle, kun tulen takaisin.’” (Luukas 10:34, 35.)

Tämän jälkeen Jeesus esittää miehelle ajatuksia herättävän kysymyksen: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti, että hän oli ryöstäjien uhriksi joutuneen miehen lähimmäinen?” Miehestä voi tuntua kiusalliselta vastata ”samarialainen”, joten hän sanoo: ”Se joka kohteli häntä myötätuntoisesti.” Jeesus on todella loistava opettaja. Kertomuksen ydin tulee täysin selväksi, kun hän kehottaa miestä: ”Mene ja tee itse samoin.” (Luukas 10:36, 37.)

Jeesus käyttää tosiaan tehokasta opetusmenetelmää. Jos hän olisi vain sanonut miehelle, että myös ei-juutalaiset ovat hänen lähimmäisiään, mies ja muut juutalaiset eivät luultavasti olisi hyväksyneet ajatusta. Mutta kun Jeesus kertoo tämän suhteellisen yksinkertaisen vertauksen, jonka piirteet ovat kuulijoille tuttuja, kenellekään ei jää epäselväksi, mitä ”lähimmäinen” tarkoittaa. Aito lähimmäinen osoittaa toisille rakkautta ja huomaavaisuutta niin kuin Raamattu käskee.

Öljymäen itärinteellä noin kolmen kilometrin päässä Jerusalemista sijaitsee Betanian kylä (Johannes 11:18). Jeesus menee sinne ja vierailee Martan ja Marian luona. He ovat sisaruksia, ja he ja heidän veljensä Lasarus ovat Jeesuksen ystäviä. He ottavat hänet lämpimästi vastaan.

On suuri kunnia saada Messias kylään. Martta haluaa tarjota Jeesukselle parastaan, joten hän ryhtyy valmistamaan monimutkaista ateriaa. Maria sen sijaan istuu Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuuntelee häntä. Jossain vaiheessa Martta sanoo Jeesukselle: ”Herra, etkö välitä siitä, että sisareni on jättänyt kaikki työt minun tehtäväkseni? Käske hänen tulla auttamaan minua.” (Luukas 10:40.)

Jeesus ei kuitenkaan arvostele Mariaa. Sitä vastoin hän neuvoo Marttaa, koska tämä on liian huolissaan tarjoiluista. Jeesus sanoo: ”Martta, Martta, sinä olet levoton ja huolissasi monista asioista. Tarvitaan kuitenkin vain muutamia tai vain yksi. Maria puolestaan on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luukas 10:41, 42.) Jeesus tarkoittaa sitä, että tarjolla ei tarvitse olla monia ruokalajeja, joiden valmistamiseen menee paljon aikaa. Yksinkertainen ateria riittää hyvin.

Martta tarkoittaa hyvää: hän haluaa olla vieraanvarainen. Mutta koska hän on liian huolissaan ateriasta, hän menettää arvokkaan tilaisuuden saada opetusta Jumalan Pojalta! Jeesus sanoo, että Maria on tehnyt viisaan valinnan, josta on hänelle pysyvää hyötyä. Myös me voimme oppia siitä paljon.

Erään kerran Jeesus puhuu toisesta yhtä tärkeästä asiasta. Yksi hänen opetuslapsistaan pyytää häneltä: ”Herra, opeta meitä rukoilemaan, niin kuin Johanneskin opetti opetuslapsiaan.” (Luukas 11:1.) Noin puolitoista vuotta aikaisemmin Jeesus antoi vuorisaarnassa ohjeita rukoilemisesta (Matteus 6:9–13). Tämä opetuslapsi ei ehkä ollut paikalla, joten nyt Jeesus kertaa pääajatukset. Sitten hän kertoo vertauksen korostaakseen sitä, että on tärkeää rukoilla hellittämättä:

”Kuvitellaanpa, että jollain teistä on ystävä, jonka luo hän menee keskiyöllä ja sanoo: ’Ystävä, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on tullut matkallaan luokseni, eikä minulla ole hänelle mitään tarjottavaa.’ Mutta toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja lapset ovat vieressäni nukkumassa. En minä voi nousta antamaan sinulle mitään.’ Minä sanon teille: vaikka ystävä ei nousisikaan antamaan hänelle mitään heidän ystävyytensä vuoksi, niin hänen sinnikkyytensä vuoksi ystävä varmasti nousee antamaan hänelle, mitä tahansa hän tarvitsee.” (Luukas 11:5–8.)

Jeesus ei tarkoita sitä, että Jehova olisi kuin vertauksen ystävä ja että hän olisi haluton vastaamaan rukouksiin. Vertauksen opetus on, että jos välinpitämätön ystävä vastaa sinnikkäisiin pyyntöihin, rakastava taivaallinen Isämme varmasti vastaa vilpittömiin pyyntöihin, joita hänen uskolliset palvelijansa esittävät! Jeesus jatkaa: ”Minä sanon teille: Pyytäkää jatkuvasti, niin teille annetaan. Etsikää hellittämättä, niin te löydätte. Kolkuttakaa lakkaamatta, niin teille avataan. Jokainen pyytävä saa, jokainen etsivä löytää, ja jokaiselle kolkuttavalle avataan.” (Luukas 11:9, 10.)

Asian korostamiseksi Jeesus esittää myös toisen vertauksen: ”Kuka teistä tosiaankaan on sellainen isä, joka ojentaa pojalleen käärmeen, jos hän pyytää kalaa? Tai ojentaa hänelle skorpionin, jos hän pyytää kananmunaa? Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin taivaassa oleva Isä antaakaan pyhää henkeä niille, jotka pyytävät häneltä!” (Luukas 11:11–13.) Voimme siis olla varmoja siitä, että Isämme haluaa kuunnella meitä ja huolehtia tarpeistamme!