Jeesuksen uskonnolliset vastustajat eivät ole onnistuneet horjuttamaan hänen arvovaltaansa tai saamaan häntä ansaan, niin että hänet voitaisiin luovuttaa roomalaisille (Luukas 20:20). On 11. nisankuuta, ja Jeesus on yhä temppelissä. Nyt osat vaihtuvat, kun hän alkaakin esittää kysymyksiä vastustajilleen. Samalla hän osoittaa heille, kuka hän todellisuudessa on. Hän kysyy heiltä: ”Mitä ajattelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?” (Matteus 22:42.) On yleisesti tiedossa, että Kristus eli Messias tulisi Daavidin suvusta, joten he vastaavat sen mukaisesti (Matteus 9:27; 12:23; Johannes 7:42).

Jeesus kysyy: ”Kuinka sitten Daavid hengen vaikutuksesta kutsuu häntä Herraksi sanoessaan: ’Jehova sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealla puolellani, kunnes minä asetan vihollisesi jalkojesi alle”’? Jos kerran Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on Daavidin poika?” (Matteus 22:43–45.)

Fariseukset eivät vastaa mitään, sillä he odottavat, että Daavidin suvusta tulisi joku, joka vapauttaisi heidät Rooman herruudesta. Jeesus kuitenkin lainaa psalmissa 110:1, 2 olevia Daavidin sanoja ja osoittaa, että Messias ei olisi ihmishallitsija. Hän on Daavidin Herra, ja istuuduttuaan Jumalan oikealle puolelle hän alkaisi hallita. Jeesuksen vastaus hiljentää vastustajat.

Jeesusta ovat kuuntelemassa myös opetuslapset ja monet muut. Nyt Jeesus alkaa puhua heille. Hän varoittaa heitä kirjanoppineista ja fariseuksista, jotka ovat ”istuutuneet Mooseksen istuimelle” opettamaan Jumalan lakia. Jeesus neuvoo kuulijoitaan: ”Tehkää siis kaikki, mitä he teille sanovat, ja noudattakaa sitä, mutta älkää tehkö niin kuin he tekevät, sillä he sanovat mutta eivät toimi sanojensa mukaan.” (Matteus 23:2, 3.)

Sitten Jeesus mainitsee esimerkkejä heidän tekopyhyydestään. Hän sanoo: ”He leventävät raamatunlausekotelot, joita he käyttävät suojelusesineinä.” Jotkut juutalaiset pitävät otsallaan tai käsivarressaan pieniä koteloita, joissa on katkelmia Mooseksen laista. Fariseukset käyttävät kuitenkin suuria koteloita antaakseen sellaisen vaikutelman, että he noudattavat lakia tunnollisesti. Lisäksi he ”pidentävät vaatteidensa reunukset”. Israelilaisten piti tehdä vaatteidensa helmaan ripsureunat, mutta fariseusten vaatteissa ne ovat tavallista pidemmät (4. Mooseksen kirja 15:38–40). He tekevät kaiken tämän ”siksi, että ihmiset näkisivät heidät” (Matteus 23:5).

Halu saada huomattava asema voisi tarttua myös opetuslapsiin, joten Jeesus neuvoo heitä: ”Älkää te antako kutsua itseänne rabbeiksi, sillä yksi on teidän Opettajanne ja te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaassa. Älkääkä antako kutsua itseänne johtajiksi, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus.” Mitä opetuslasten sitten pitäisi ajatella itsestään, ja miten heidän pitäisi käyttäytyä? Jeesus sanoo: ”Suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne. Se, joka korottaa itsensä, joutuu nöyrtymään, ja se, joka nöyrtyy, korotetaan.” (Matteus 23:8–12.)

Seuraavaksi Jeesus jälleen arvostelee tekopyhiä kirjanoppineita ja fariseuksia: ”Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, tekopyhät! Te suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä, sillä itse te ette mene sisään ettekä anna sisään menossa olevien mennä sisään.” (Matteus 23:13.)

Jeesus tuomitsee fariseukset, koska heitä ei kiinnosta se, mikä on todella tärkeää Jumalan mielestä. Tämä ilmenee heidän vääristyneestä ajattelutavastaan. He sanovat esimerkiksi: ”Jos joku vannoo temppelin kautta, se ei ole mitään, mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, hän on velvollinen pitämään valansa.” He osoittavat olevansa moraalisesti sokeita, sillä temppelin kulta on heille tärkeämpi kuin itse temppeli, jossa palvotaan Jehovaa. He ovat myös ”jättäneet huomiotta lain painavammat asiat, nimittäin oikeuden, armon ja uskollisuuden”. (Matteus 23:16, 23; Luukas 11:42.)

Jeesus sanoo fariseuksia ”sokeiksi oppaiksi”, jotka ”siivilöivät sääsken mutta nielevät kamelin” (Matteus 23:24). He siivilöivät viinistään sääsken, koska se on lain mukaan epäpuhdas eläin. He kuitenkin sivuuttavat lain painavammat asiat eli ikään kuin nielevät kamelin, joka myös on epäpuhdas eläin mutta vain paljon suurempi. (3. Mooseksen kirja 11:4, 21–24.)

On edelleen Jeesuksen viimeinen päivä temppelissä. Hän paljastaa jälleen kirjanoppineiden ja fariseusten teeskentelyn ja sanoo suoraan heitä tekopyhiksi. Hän kuvailee heitä: ”Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisäpuolelta ne ovat täynnä ahneutta ja nautinnonhalua. Sokea fariseus, puhdista ensin maljan ja vadin sisäpuoli, jotta sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi.” (Matteus 23:25, 26.) Fariseukset huolehtivat tunnollisesti siitä, että he ovat palvonnan kannalta puhtaita ja ulkoisesti moitteettomia, mutta eivät kiinnitä huomiota sisimpäänsä eivätkä puhdista kuvaannollista sydäntään.

Fariseusten tekopyhyys näkyy myös siinä, että he rakentavat ja koristelevat mielellään profeettojen hautoja. Todellisuudessa he ovat kuitenkin ”niiden poikia, jotka murhasivat profeetat”, kuten Jeesus sanoo (Matteus 23:31). He ovat todistaneet sen yrittämällä tappaa Jeesuksen (Johannes 5:18; 7:1, 25).

Jeesus kertoo, miten uskonnollisille johtajille käy, jos he eivät kadu: ”Käärmeet, kyykäärmeiden jälkeläiset, kuinka te pakenisitte Gehennan tuomiota?” (Matteus 23:33.) Gehenna tarkoittaa Jerusalemin lähellä sijaitsevaa Hinnominlaaksoa, jossa on tapana polttaa jätteitä. Siksi se kuvaa hyvin sitä lopullista tuhoa, joka pahoja kirjanoppineita ja fariseuksia odottaa.

Jeesuksen opetuslapset tulisivat olemaan ”profeettoja, viisaita miehiä ja opettajia”. Miten heitä kohdeltaisiin? Jeesus sanoo uskonnollisille johtajille: ”Jotkut heistä te tapatte ja teloitatte paalussa, ja joitain heistä te ruoskitte synagogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin, niin että olette vastuussa kaikesta oikeamielisten verestä, joka maan päällä on vuodatettu, oikeamielisen Abelin verestä – – Sakarjan vereen, hänen, jonka te murhasitte.” Hän varoittaa: ”Minä vakuutan teille: tämä sukupolvi joutuu vastaamaan kaikesta tästä.” (Matteus 23:34–36.) Näin tapahtuu vuonna 70, kun Rooman armeija tuhoaa Jerusalemin ja tuhannet juutalaiset saavat surmansa.

Jeesus tulee hyvin surulliseksi miettiessään heidän synkkää tulevaisuuttaan, ja hän sanoo: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä! Kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi niin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Niinpä teidän temppelinne hylätään.” (Matteus 23:37, 38.)

Jeesus lisää: ”Minä sanon teille: tästä lähtien ette missään tapauksessa näe minua ennen kuin sanotte: ’Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä!’” (Matteus 23:39.) Hänen sanansa ovat lainaus profeetallisesta psalmista 118:26: ”Siunattu on hän, joka tulee Jehovan nimessä. Me siunaamme teidät Jehovan pyhäköstä.” Kun kirjaimellinen temppeli tuhotaan, kukaan ei enää tule sinne Jehovan nimessä eli palvo siellä Jumalaa.

Seuraavaksi Jeesus menee siihen temppelin osaan, jossa on astioita lahjoituksia varten. Rahat pudotetaan astioiden yläosassa olevasta pienestä aukosta. Jeesus näkee, että monet juutalaiset antavat lahjoituksia. Esimerkiksi jotkut rikkaat pudottavat ”monta kolikkoa”. Sitten eräs köyhä leski pudottaa ”kaksi pientä kolikkoa, joilla on hyvin vähän arvoa”. (Markus 12:41, 42.) Jeesus tietää, että Jumala ilahtuu suuresti hänen lahjastaan.

Jeesus kutsuu opetuslapset luokseen ja sanoo heille: ”Minä vakuutan teille, että tämä köyhä leski pudotti enemmän kuin kaikki muut, jotka pudottivat rahaa lippaisiin.” Sitten hän selittää, mitä hän tarkoittaa: ”He kaikki antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään kaiken, mitä hänellä oli, koko elatuksensa.” (Markus 12:43, 44.) Leski ajattelee ja toimii aivan eri tavalla kuin uskonnolliset johtajat!

Myöhemmin samana päivänä (11. nisankuuta) Jeesus lähtee temppelistä viimeistä kertaa. Yksi hänen opetuslapsistaan huudahtaa: ”Opettaja, katso, miten upeita kiviä ja rakennuksia!” (Markus 13:1.) Jotkin temppelin rakennuskivistä ovat valtavan kokoisia, minkä takia voi olla vaikea uskoa, että temppeli tuhoutuisi. Siksi se, mitä Jeesus seuraavaksi sanoo, kuulostaa varmasti erikoiselta: ”Näetkö nämä suuret rakennukset? Tähän ei missään tapauksessa jätetä kiveä kiven päälle, vaan kaikki revitään alas.” (Markus 13:2.)

Tämän jälkeen Jeesus ja apostolit menevät Kidroninlaakson toiselle puolelle ja kiipeävät Öljymäelle. Sieltä voi katsella mahtavaa temppeliä. Jossain vaiheessa Jeesuksen kanssa ovat vain Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes.