Petollisuus – aikamme huolestuttava tunnuspiirre

”Te olette sen todistajia – –, miten uskollisiksi ja vanhurskaiksi ja moitteettomiksi osoittauduimme.” (1. TESS. 2:10)

HUOMAA NÄMÄ PÄÄKOHDAT:

Mitä opimme Delilan, Absalomin ja Juudas Iskariotin petollisuudesta?

Millä tavoin voimme jäljitellä Jonatanin ja Pietarin uskollisuutta?

Miten voimme pysyä uskollisina aviopuolisollemme ja Jehovalle?

1–3. a) Mikä on aikamme huolestuttava tunnuspiirre, ja mitä siihen sisältyy? b) Mihin kolmeen kysymykseen saamme vastauksen?

MIKÄ yhdistää Delilaa, Absalomia ja Juudas Iskariotia? Uskottomuus. Delila oli uskoton tuomari Simsonille, joka rakasti häntä. Absalom oli uskoton isälleen, kuningas Daavidille. Juudas puolestaan oli uskoton Herralleen, Kristukselle Jeesukselle. Paheksuttavilla teoillaan he kaikki aiheuttivat toisille vahinkoa. Mutta miksi tämän tulisi kiinnostaa meitä?

² Pettämisen on sanottu olevan yksi nykyajan yleisimmistä paheista. Sen ei pitäisi tuntua meistä yllättävältä. Sana ”pettää” merkitsee muun muassa ’olla uskoton, hylätä petollisesti joku, kavaltaa’. Jeesus mainitsi ”asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkkiä” kuvaillessaan: ”Monet – – kavaltavat toisensa.” (Matt. 24:3, 10.) Tällainen uskollisuuden puute todistaa meidän elävän ”viimeisiä päiviä”, joina ihmiset Paavalin ennustuksen mukaan olisivat ”uskottomia, – – kavaltajia” (2. Tim. 3:1, 2, 4). Vaikka petollisuus saadaan kirjoissa ja elokuvissa usein näyttämään jännittävältä tai romanttiselta, niin tosielämässä uskottomuus ja pettäminen aiheuttavat tuskaa ja kärsimystä. Petollisuus on tosiaan aikamme huolestuttava tunnuspiirre!

³ Mitä Raamattu kertoo niistä, jotka olivat uskottomia menneinä aikoina? Ketkä osoittivat uskollisuutta jäljittelemisen arvoisella tavalla? Entä keille meidän tulee pysyä uskollisina? Katsotaanpa.

VAROITTAVIA ESIMERKKEJÄ MENNEISYYDESTÄ

4. Miten Delila petti Simsonin, ja miksi se oli halveksittavaa?

⁴ Ensimmäinen esimerkki on juonitteleva Delila, johon tuomari Simson oli rakastunut. Simsonin oli tarkoitus taistella Jumalan kansan puolesta filistealaisia vastaan. Filistealaisten viidellä akseliruhtinaalla saattoi olla tiedossaan, ettei Delila tuntenut Simsonia kohtaan uskollista rakkautta. Niinpä he tarjosivat Delilalle suurta lahjusta, jotta hän selvittäisi Simsonin epätavallisen voiman salaisuuden ja he voisivat tappaa tämän. Ahne Delila hyväksyi heidän tarjouksensa, mutta hänen yrityksensä päästä selville Simsonin salaisuudesta epäonnistuivat kolme kertaa. Sitten Delila ”painosti häntä koko ajan sanoillaan ja jankutti hänelle”. Koska Simsonin ”sielu tuskastui kuollakseen”, hän lopulta kertoi, ettei hänen hiuksiaan ollut milloinkaan leikattu ja että jos ne leikattaisiin, hän menettäisi voimansa.a Kun Delila oli saanut haluamansa tiedon, hän antoi ajella Simsonin hiukset tämän nukkuessa hänen sylissään ja luovutti sitten Simsonin tämän vihollisten armoille. (Tuom. 16:4, 5, 15–21.) Miten halveksittavasti Delila toimikaan! Ahneus sai hänet pettämään ihmisen, joka rakasti häntä.

5. a) Miten Absalom osoittautui uskottomaksi Daavidia kohtaan, ja mitä se paljasti hänestä? b) Miltä Daavidista tuntui, kun Ahitofelista tuli petturi?

⁵ Myös Absalom ilmaisi petollisuutta. Kunnianhimon sokaisemana hän päätti anastaa valtaistuimen isältään, kuningas Daavidilta. Aluksi Absalom ”varasti Israelin miesten sydämiä” mielistelemällä heitä, esittämällä heille viekkaita lupauksia ja teeskentelemällä tuntevansa heitä kohtaan kiintymystä. Hän syleili ja suuteli heitä ikään kuin olisi ollut aidosti kiinnostunut heistä ja heidän tarpeistaan. (2. Sam. 15:2–6.) Absalom voitti puolelleen jopa Daavidin uskotun ystävän Ahitofelin, josta tuli petturi ja joka liittyi kapinaan (2. Sam. 15:31). Psalmeissa 3 ja 55 Daavid kuvailee, miten tuskalliselta tällainen uskottomuus hänestä tuntui. (Ps. 3:1–8; lue psalmi 55:12–14.) Kunnianhimoisella juonittelullaan ja julkealla salaliitollaan Jehovan asettamaa kuningasta vastaan Absalom paljasti, että hän halveksi häpeämättömästi Jehovan suvereeniutta (1. Aik. 28:5). Loppujen lopuksi vallankaappaus epäonnistui ja Daavid jatkoi hallitsemista Jehovan voideltuna kuninkaana.

6. Miten Juudas kavalsi Jeesuksen, ja mitä nimi Juudas on alkanut tarkoittaa?

⁶ Pohditaanpa seuraavaksi sitä, mitä kavala Juudas Iskariot teki Kristukselle. Viettäessään viimeistä pesahiaan 12 apostolinsa seurassa Jeesus kertoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut.” (Matt. 26:21.) Myöhemmin samana yönä Jeesus sanoi Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle Getsemanen puutarhassa: ”Katso! Kavaltajani on tullut lähelle.” Siinä samassa Juudas saapui puutarhaan muiden salaliittolaisten kanssa, ”meni suoraan Jeesuksen luo ja sanoi: ’Terve, rabbi!’ ja suuteli häntä hyvin hellästi.” (Matt. 26:46–50; Luuk. 22:47, 52.) Juudas ”kavalsi vanhurskaan veren” ja luovutti Jeesuksen hänen vihollisilleen. Mitä ahne Juudas sai palkkiokseen? Vaivaiset 30 hopearahaa! (Matt. 27:3–5.) Nimi Juudas on siitä lähtien tarkoittanut ’petturia’, varsinkin sellaista, joka pettää toisen tekeytyen hänen ystäväkseen.b

7. Mitä olemme oppineet a) Absalomista ja Juudaksesta? b) Delilasta?

⁷ Mitä olemme oppineet tarkastelemistamme varoittavista esimerkeistä? Absalom ja Juudas kokivat kumpikin häpeällisen lopun, koska olivat pettäneet Jehovan voidellun (2. Sam. 18:9, 14–17; Apt. 1:18–20). Delilan nimi tullaan aina yhdistämään petollisuuteen ja teeskenneltyyn rakkauteen (Ps. 119:158). Meidän on erittäin tärkeää juuria sydämestämme mikä tahansa taipumus sokeaan kunnianhimoon tai ahneuteen, sillä ne saisivat meidät menettämään Jehovan suosion. Epäilemättä nämä vaikuttavat kertomukset auttavat meitä karttamaan uskottomuuden vastenmielistä ominaisuutta.

JÄLJITTELE NIITÄ JOTKA OSOITTAUTUIVAT USKOLLISIKSI

8, 9. a) Miksi Jonatan vakuutti uskollisuuttaan Daavidille? b) Miten me voimme jäljitellä Jonatania?

⁸ Raamattu kuvailee myös monien uskollisten ihmisten elämää. Tarkastelemme nyt kahta heistä nähdäksemme, mitä voimme oppia heistä. Kuningas Saulin vanhin poika Jonatan osoitti uskollisuutta Daavidia kohtaan. Jonatan olisi todennäköisesti perinyt Israelin valtaistuimen, ellei Jehova olisi valinnut seuraavaksi kuninkaaksi Daavidia. Jonatan kunnioitti Jumalan päätöstä. Sen sijaan että hän olisi mustasukkaisesti pitänyt Daavidia kilpailijanaan, hänen ”sielunsa kiintyi Daavidin sieluun” ja hän vakuutti tälle uskollisuuttaan. Jonatan jopa antoi Daavidille pukineensa, miekkansa, jousensa ja vyönsä, mikä oli kuninkaallinen kunnianosoitus. (1. Sam. 18:1–4.) Jonatan teki kaikkensa Daavidin tukemiseksi ja vaaransi oman henkensäkin puolustaessaan häntä Saulin edessä. Uskollinen Jonatan sanoi Daavidille: ”Sinä tulet olemaan Israelin kuningas, ja minusta tulee sinusta seuraava.” (1. Sam. 20:30–34; 23:16, 17.) Ei ihme, että kun Jonatan oli kuollut, Daavid ilmaisi surunsa ja häntä kohtaan tuntemansa rakkauden sepittämällä surulaulun (2. Sam. 1:17, 26).

⁹ Jonatanin ei ollut vaikea päättää, kenelle olla uskollinen. Hän oli täysin alamainen suvereenille Jehovalle ja kannatti varauksetta Daavidia, Jumalan voideltua. Vastaavasti vaikka meille ei annettaisi jotakin erikoistehtävää seurakunnassa, meidän tulisi alttiisti tukea veljiä, jotka on asetettu ottamaan johto keskuudessamme (1. Tess. 5:12, 13; Hepr. 13:17, 24).

10, 11. a) Miksi Pietari pysyi uskollisesti Jeesuksen rinnalla? b) Mihin Pietarin esimerkin tulisi kannustaa meitä?

¹⁰ Hyvää esimerkkiä näytti myös apostoli Pietari, joka julisti olevansa uskollinen Jeesukselle. Kun Jeesus korosti havainnollisella kuvakielellä sitä, miten tärkeää oli uskoa hänen lihaansa ja vereensä, jotka tultaisiin pian uhraamaan, monet opetuslapset järkyttyivät hänen sanoistaan ja jättivät hänet (Joh. 6:53–60, 66). Silloin Jeesus kääntyi 12 apostolinsa puoleen ja kysyi: ”Ette kai tekin tahdo mennä?” Pietari vastasi: ”Herra, kenen luo menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat, ja me olemme tulleet uskomaan ja tietämään, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Joh. 6:67–69.) Ymmärsikö Pietari siis täysin kaiken, mitä Jeesus oli juuri sanonut tulevasta uhristaan? Luultavasti ei. Hän oli silti päättänyt pysyä uskollisena Jumalan voidellulle Pojalle.

¹¹ Pietari ei järkeillyt, että Jeesus oli varmastikin väärässä ja peruisi sanansa, jos hänelle annettaisiin aikaa. Sen sijaan Pietari tunnusti nöyrästi, että Jeesuksella oli ”ikuisen elämän sanat”. Miten me nykyään reagoimme, jos huomaamme ”uskolliselta taloudenhoitajalta” tulevissa julkaisuissa sellaisen seikan, jota on vaikea ymmärtää tai josta emme ole samaa mieltä? Meidän tulisi vilpittömästi pyrkiä tajuamaan sen merkitys eikä vain olettaa, että jokin tuleva muutos vahvistaa oman näkemyksemme oikeaksi. (Lue Luukkaan 12:42.)

PYSY USKOLLISENA AVIOPUOLISOLLESI

12, 13. Miten avioliitossa saattaisi jäädä sijaa pettämiselle, ja miksi tällaista ei voi puolustella ihmisen iällä?

¹² Kaikenlainen pettäminen on pahuutta, jonka ei tule antaa häiritä kristityn perheen tai seurakunnan rauhaa ja ykseyttä. Pohditaanpa tämä mielessämme, miten voimme vahvistaa uskollisuutta aviopuolisoamme ja Jumalaa kohtaan.

¹³ Aviorikos on yksi tuhoisimmista petollisuuden muodoista. Avionrikkoja on luopunut uskollisuudesta puolisoaan kohtaan ja alkanut ilmaista kiinnostusta johonkuhun toiseen. Petetty puoliso jää yhtäkkiä yksin, ja hänen elämänsä muuttuu perin pohjin. Kuinka näin voi käydä kahdelle ihmiselle, jotka aikanaan rakastivat toisiaan? Usein ensimmäinen askel tähän suuntaan otetaan, kun aviopuolisot etääntyvät toisistaan tunneperäisesti. Sosiologian professori Gabriella Turnaturin mukaan ”parisuhteessa, jossa ei olla enää täysin läsnä, jää sijaa pettämiselle”. Jotkut ovat etääntyneet puolisostaan keski-iässä. Esimerkiksi viisissäkymmenissä oleva mies saattaa erota uskollisesta vaimostaan 25 avioliittovuoden jälkeen saadakseen toisen naisen, josta hän on kiinnostunut. Tätä puolustellaan puhumalla keski-iän kriisistä. Mutta sen sijaan että tällainen käytös saataisiin kuulostamaan väistämättömältä, sitä olisi oikein kutsua keski-iän uskottomuudeksi.c

14. a) Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka kohtelevat puolisoaan petollisesti? b) Mitä Jeesus sanoi aviollisesta uskollisuudesta?

¹⁴ Miten Jehova suhtautuu niihin, jotka hylkäävät puolisonsa ilman raamatullista syytä? Jumalamme ”vihaa avioeron ottamista”, ja hän on suorin sanoin tuominnut ne, jotka kohtelevat puolisoaan huonosti ja jättävät tämän. (Lue Malakian 2:13–16.) Jeesus opetti täysin Isänsä ajattelutavan mukaisesti, ettei kukaan saa ajaa viatonta puolisoaan pois tai hylätä tätä ja olla ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. (Lue Matteuksen 19:3–6, 9.)

15. Millä tavoin naimisissa olevat voivat vahvistaa uskollisuutta puolisoaan kohtaan?

¹⁵ Millä tavoin naimisissa olevat voivat vahvistaa uskollisuutta aviopuolisoaan kohtaan? Jumalan sanassa kehotetaan: ”Iloitse nuoruutesi vaimon [tai aviomiehen] kanssa” ja ”Näe elämää rakastamasi vaimon [tai aviomiehen] kanssa.” (Sananl. 5:18; Saarn. 9:9.) Kummankin puolison tulee ikääntyessään olla suhteessa ”täysin läsnä” – sekä fyysisesti että tunneperäisesti. Tämä merkitsee sitä, että he panevat valppaasti merkille toistensa tarpeet, viettävät aikaa toistensa kanssa ja pyrkivät pääsemään lähemmäksi toisiaan. Heidän on pidettävä hyvää huolta avioliitostaan samoin kuin suhteestaan Jehovaan. Siksi puolisoiden tulee tutkia Raamattua yhdessä, käydä kenttäpalveluksessa säännöllisesti yhdessä ja rukoilla Jehovan siunausta yhdessä.

PYSY USKOLLISENA JEHOVALLE

16, 17. a) Miten uskollisuutemme Jumalalle saattaisi joutua koetukselle perheessä ja seurakunnassa? b) Mikä esimerkki valaisee sitä, että on hyödyllistä totella Jumalan käskyä karttaa erotettujen sukulaisten kanssa seurustelemista?

¹⁶ Jotkut seurakunnan jäsenet ovat syyllistyneet vakaviin synteihin, ja heitä on ojennettu ”ankarasti, jotta he olisivat uskossa terveitä” (Tit. 1:13). Muutamat ovat toimineet siten, että heidät on täytynyt erottaa seurakunnasta. Kuri on auttanut ”sen avulla valmennettuja” elpymään hengellisesti (Hepr. 12:11). Entä jos joku sukulaisemme tai läheinen ystävämme on erotettu? Tällainen tilanne koettelee, olemmeko uskollisia tuolle henkilölle vai Jumalalle. Jehova tarkkailee meitä nähdäkseen, noudatammeko hänen käskyään pidättyä kanssakäymisestä jokaisen kanssa, joka on erotettu. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 5:11–13.)

¹⁷ Se että perhe kannattaa uskollisesti Jehovan määräystä karttaa erotettujen sukulaisten kanssa seurustelemista, voi johtaa hyviin tuloksiin. Tätä valaisee seuraava esimerkki. Eräs nuori mies oli ollut erotettuna yli kymmenen vuotta, ja tuona aikana hänen isänsä, äitinsä ja neljä veljeään ”lakkasivat olemasta” hänen seurassaan. Välillä hän yritti lyöttäytyä heidän joukkoonsa, mutta kaikki perheenjäsenet pysyivät uskollisina ja kieltäytyivät päättäväisesti pitämästä häneen yhteyttä. Kun tämä mies oli otettu takaisin seurakuntaan, hän kertoi kaivanneensa aina perheenjäsentensä seuraa, varsinkin ollessaan yksin iltaisin. Hän kuitenkin myönsi, että jos perhe olisi vähänkin seurustellut hänen kanssaan, se olisi riittänyt hänelle. Mutta koska perheenjäsenet eivät pitäneet häneen minkäänlaista yhteyttä, palava halu olla heidän kanssaan kannusti osaltaan häntä korjaamaan suhteensa Jehovaan. Muista tämä, jos joskus tunnet kiusausta vastoin Jumalan käskyä seurustella erotettujen sukulaistesi kanssa.

18. Mitä tarkastelemamme esimerkit uskollisuudesta ja uskottomuudesta ovat saaneet sinut päättämään?

¹⁸ Elämme petollisessa ja uskottomassa maailmassa. Mutta kristillisessä seurakunnassa meillä on ympärillämme lukuisia uskollisuuden esimerkkejä, joita jäljitellä. Heidän elämänvaelluksensa ikään kuin sanoo heidän puolestaan: ”Te olette sen todistajia ja Jumala on myös, miten uskollisiksi ja vanhurskaiksi ja moitteettomiksi osoittauduimme teitä uskovia kohtaan.” (1. Tess. 2:10.) Pyrkikäämme kaikin keinoin pysymään uskollisina Jumalalle ja toisillemme!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 10]

Vaikka monet hylkäsivät Jumalan voidellun Pojan, Pietari oli hänelle uskollinen.