Pietari ja Johannes ovat jo saapuneet Jerusalemiin tekemään valmisteluja pesahin viettoa varten, aivan kuten Jeesus on heitä neuvonut. Jeesus ja kymmenen muuta apostolia lähtevät sinne myöhemmin. On iltapäivä, ja aurinko on painumassa mailleen läntisellä taivaalla, kun Jeesus ja apostolit laskeutuvat Öljymäen rinnettä. Tämä on viimeinen kerta, kun Jeesus ennen ylösnousemustaan näkee kaupungin päiväsaikaan tältä paikalta.

Pian Jeesus ja apostolit saapuvat Jerusalemiin ja menevät taloon, jossa he syövät pesah-aterian. He nousevat portaat yläkerran suureen huoneeseen, jossa on kaikki valmiina heidän yksityistä tilaisuuttaan varten. Jeesus on odottanut tätä hetkeä, sillä hän sanoo: ”Olen kovasti halunnut syödä tämän pesah-aterian teidän kanssanne ennen kuin kärsin.” (Luukas 22:15.)

Pesahia vietettäessä on jo vuosia ollut tapana kierrättää läsnäolijoiden keskuudessa viinimaljoja. Otettuaan vastaan yhden maljoista Jeesus kiittää Jumalaa ja sanoo: ”Ottakaa tämä ja ojentakaa se joukossanne aina seuraavalle, sillä minä sanon teille: tästä lähtien en enää juo viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin Jumalan valtakunta tulee.” (Luukas 22:17, 18.) Hänen kuolemansa on selvästikin lähellä.

Pesah-aterian aikana tapahtuu jotain epätavallista. Jeesus nousee, laittaa päällysvaatteensa syrjään, ottaa pyyhkeen ja kaataa vettä vatiin. Tavallisesti isäntä pitää huolta siitä, että vieraiden jalat pestään. Työn tekee yleensä palvelija. (Luukas 7:44.) Koska tässä tilaisuudessa ei ole isäntää, Jeesus huolehtii tuosta palveluksesta. Kuka tahansa apostoli olisi voinut tarttua tilaisuuteen, mutta kukaan ei tehnyt niin. Ehkä heidän välillään on edelleen kilpailua. Onpa syy mikä tahansa, heitä nolottaa se, että Jeesus pesee heidän jalkansa.

Kun Jeesus tulee Pietarin kohdalle, tämä estelee: ”Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani.” Jeesus sanoo hänelle: ”Jos en pese sinua, sinulla ja minulla ei ole mitään yhteistä.” Silloin Pietari vastaa: ”Herra, älä pese vain jalkojani vaan myös kädet ja pää.” Pietari varmasti yllättyy Jeesuksen vastauksesta: ”Siltä, joka on kylpenyt, ei tarvitse pestä muuta kuin jalat, sillä hän on kokonaan puhdas. Te olette puhtaat, mutta ette kaikki.” (Johannes 13:8–10.)

Jeesus pesee kaikkien 12 apostolin jalat, myös Juudas Iskariotin. Jeesus pukee päällysvaatteensa ylleen ja asettuu jälleen pitkälleen pöydän ääreen. Sitten hän sanoo: ”Ymmärrättekö, mitä olen tehnyt teille? Te puhuttelette minua ’Opettajaksi’ ja ’Herraksi’ ja olette oikeassa, sillä se minä olen. Jos siis minä, Herra ja Opettaja, pesin teidän jalkanne, teidänkin pitää pestä toistenne jalat. Minä nimittäin näytin teille mallia, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille. Minä todella vakuutan teille: orja ei ole isäntäänsä suurempi eikä lähetetty lähettäjäänsä suurempi. Nyt te tiedätte nämä asiat, ja olette onnellisia, jos toimitte niiden mukaan.” (Johannes 13:12–17.)

Miten koskettava opetus nöyrästä palvelemisesta! Jeesuksen seuraajien ei tulisi ajatella, että he ovat muita tärkeämpiä ja että toisten pitäisi palvella heitä. Heidän tulisi jäljitellä Jeesusta – ei noudattamalla jotain jalkojenpesurituaalia vaan olemalla halukkaita palvelemaan toisia nöyrästi ja puolueettomasti.

Jeesus on aiemmin illalla opettanut apostoleilleen nöyryyttä pesemällä heidän jalkansa. Nyt kun pesah-ateria on ilmeisesti syöty, hän lainaa Daavidin profeetallisia sanoja: ”Ystäväni, johon luotin, se, joka söi minun leipääni, on kääntynyt minua vastaan.” Sitten hän sanoo: ”Yksi teistä kavaltaa minut.” (Psalmit 41:9; Johannes 13:18, 21.)

Apostolit katsovat toisiaan, ja jokainen heistä, myös Juudas Iskariot, kysyy: ”Herra, en kai se ole minä?” Johannes on Jeesuksen vieressä pöydän ääressä, ja Pietari pyytää häntä kysymään, kenestä Jeesus puhuu. Niinpä Johannes nojautuu kohti Jeesusta ja kysyy: ”Herra, kuka se on?” (Matteus 26:22; Johannes 13:25.)

Jeesus vastaa: ”Se jolle minä annan sen leipäpalan, jonka kastan.” Sitten hän kastaa palan leipää pöydällä olevaan astiaan, antaa sen Juudakselle ja sanoo: ”Ihmisen Poika tosin menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettukin, mutta voi sitä ihmistä, joka Ihmisen Pojan kavaltaa! Sille ihmiselle olisi ollut parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” (Johannes 13:26; Matteus 26:24.) Silloin Saatana menee Juudakseen. Juudas on jo osoittautunut pahaksi, mutta tästä eteenpäin hän toimii täysin Paholaisen tahdon mukaan. Hänestä tulee ”tuhon poika”. (Johannes 6:64, 70; 12:4; 17:12.)

Jeesus sanoo Juudakselle: ”Tee nopeammin se, mitä teet.” Muut apostolit luulevat, että koska rahalipas on Juudaksella, Jeesus käskee häntä ostamaan tarvikkeita juhlaa varten tai antamaan jotain köyhille. (Johannes 13:27–30.) Juudas lähtee kuitenkin kavaltamaan Jeesuksen.

Tänä samana iltana, jona he ovat syöneet pesah-aterian, Jeesus panee alulle aivan uudenlaisen juhlan vieton. Hän ottaa leivän, esittää kiitosrukouksen, taittaa leivän ja antaa sitä apostoleille. Hän sanoo: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19.) Leipä kiertää apostolilta toiselle, ja he syövät sitä.

Sen jälkeen Jeesus ottaa viinimaljan, kiittää Jumalaa ja antaa maljan heille. Jokainen juo siitä. Jeesus sanoo: ”Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa. Se tulee voimaan minun vereni perusteella, joka vuodatetaan teidän puolestanne.” (Luukas 22:20.)

Näin Jeesus panee alulle kuolemansa muistojuhlan vieton. Hänen seuraajansa viettäisivät tätä juhlaa joka vuosi nisankuun 14. päivänä. Juhla muistuttaa siitä, mitä Jeesus ja hänen Isänsä ovat tehneet, jotta heihin uskovat ihmiset voivat vapautua synnistä ja kuolemasta. Pesah muistutti juutalaisia heidän vapautuksestaan, mutta tämä juhla tähdentää ihmiskunnan todellista vapautusta.

Jeesus sanoo, että hänen verensä ”vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi”. Niitä ”monia”, jotka saavat anteeksi, ovat hänen uskolliset apostolinsa ja muut heidän kaltaisensa. He tulevat olemaan hänen kanssaan hänen Isänsä valtakunnassa. (Matteus 26:28, 29.)

Jeesus viettää viimeistä iltaa apostoliensa kanssa. Hän on pessyt heidän jalkansa opettaakseen heitä palvelemaan toisia nöyrästi. Apostolit rakastavat Jumalaa syvästi, mutta heillä on edelleen taipumusta kiistellä siitä, kuka heistä on suurin (Markus 9:33, 34; 10:35–37). Kysymys nousee esiin taas tänä iltana.

Raamattu kertoo: ”Heidän keskuudessaan syntyi – – kiihkeä kiista siitä, ketä heistä pidettiin suurimpana.” (Luukas 22:24.) Jeesus on varmasti hyvin surullinen siitä, että he kinastelevat jälleen tästä samasta asiasta. Mitä hän tekee?

Jeesus ei ala moittia apostoleja heidän asenteensa ja käytöksensä vuoksi vaan sanoo kärsivällisesti: ”Kansojen kuninkaat määräilevät ihmisiä, ja niiden vallanpitäjiä kutsutaan hyväntekijöiksi. Mutta te ette saa olla sellaisia – –. Kumpi näet on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee?” Sitten hän muistuttaa apostoleja omasta esimerkistään ja sanoo: ”Mutta minä olen teidän keskellänne kuin se, joka palvelee.” (Luukas 22:25–27.)

Apostolit ovat heikkouksistaan huolimatta pysyneet Jeesuksen rinnalla monissa haastavissa tilanteissa. Siksi Jeesus sanoo: ”Minä teen teidän kanssanne liiton valtakunnasta – niin kuin Isäni on tehnyt liiton minun kanssani.” (Luukas 22:29.) Apostolit seuraavat Jeesusta uskollisesti. Hän vakuuttaa heille, että sen liiton ansiosta, jonka hän solmii heidän kanssaan, he voivat hallita hänen vierellään valtakunnassa.

Vaikka apostoleilla on tällainen hieno mahdollisuus, he ovat yhä epätäydellisiä ihmisiä. Jeesus sanoo heille: ”Saatana on vaatinut, että saisi seuloa teitä kaikkia kuin vehnää.” (Luukas 22:31.) Kun vehnää seulotaan, jyvät hajaantuvat. Hän varoittaa: ”Te kaikki hylkäätte minut tänä yönä, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajaantuvat.’” (Matteus 26:31; Sakarja 13:7.)

Pietari sanoo itsevarmasti: ”Vaikka kaikki muut hylkäisivät sinut, minä en koskaan hylkää!” (Matteus 26:33.) Jeesus sanoo Pietarille, että ennen kuin kukko kiekuu kahdesti tuona yönä, Pietari kieltää hänet. Sitten Jeesus jatkaa: ”Minä olen rukoillut hartaasti sinun puolestasi, ettei uskosi pettäisi, ja kun sinä sitten olet palannut, vahvista veljiäsi.” (Luukas 22:32.) Pietari kuitenkin vakuuttaa: ”Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en varmasti kiellä sinua.” (Matteus 26:35.) Muut apostolit sanovat samaa.

Jeesus sanoo opetuslapsille: ”Olen teidän kanssanne enää vähän aikaa. Te tulette etsimään minua, ja niin kuin sanoin juutalaisille, sanon nyt teillekin: ’Sinne, minne minä menen, te ette voi tulla.’” Sitten hän sanoo: ”Minä annan teille uuden käskyn: Rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:33–35.)

Kuullessaan Jeesuksen sanovan, että hän olisi apostolien kanssa enää vähän aikaa, Pietari kysyy: ”Herra, mihin sinä olet menossa?” Jeesus vastaa: ”Sinne, minne minä olen menossa, sinä et voi seurata minua nyt, mutta seuraat myöhemmin.” Pietari sanoo hämmentyneenä: ”Herra, miksi en voi seurata sinua nyt? Minä olen valmis kuolemaan sinun puolestasi.” (Johannes 13:36, 37.)

Seuraavaksi Jeesus muistuttaa apostoleja ajasta, jolloin hän lähetti heidät saarnaamaan ympäri Galileaa ilman rahapussia ja eväslaukkua (Matteus 10:5, 9, 10). Hän kysyy heiltä: ”Eihän teiltä puuttunut mitään?” He vastaavat: ”Ei!” Mutta miten heidän pitäisi toimia tästä eteenpäin? Jeesus neuvoo: ”Sen, jolla on rahapussi, pitää ottaa se mukaan, samoin eväslaukku, ja sen, jolla ei ole miekkaa, pitää myydä päällysvaatteensa ja ostaa miekka. Minä sanon teille, että minussa täytyy täyttyä se, mikä on kirjoitettu: ’Hänet luettiin lainrikkojien joukkoon.’ Nämä minua koskevat sanat nimittäin täyttyvät parhaillaan.” (Luukas 22:35–37.)

Jeesus tarkoittaa sitä, että hänet tullaan naulitsemaan paaluun rikollisten viereen. Sen jälkeen hänen seuraajiaan vainottaisiin ankarasti. Apostolit ajattelevat olevansa valmiita, ja he sanovat: ”Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa.” Jeesus vastaa: ”Se riittää.” (Luukas 22:38.) Koska heillä on miekat mukanaan, Jeesuksella on pian tilaisuus opettaa heille jälleen jotain tärkeää.

Jeesus ja apostolit ovat edelleen huoneessa, jossa he ovat juuri syöneet muistoaterian. Jeesus rohkaisee apostoleja: ”Älkää antako sydämenne tulla levottomaksi. Uskokaa Jumalaan, uskokaa myös minuun.” (Johannes 13:36; 14:1.)

Jeesus vakuuttaa uskollisille apostoleille, että heidän ei tarvitse olla huolissaan hänen lähtönsä vuoksi. Hän sanoo: ”Isäni talossa on monta asuinpaikkaa. – – Kun olen mennyt ja valmistanut teille paikan, tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” Apostolit eivät kuitenkaan ymmärrä, että hän puhuu taivaaseen menemisestä. Tuomas kysyy: ”Herra, emme tiedä, mihin sinä olet menossa. Kuinka voimme tietää tien?” (Johannes 14:2–5.)

Jeesus vastaa: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Jeesuksen Isän ”taloon” eli taivaaseen pääsee vain siten, että uskoo Jeesukseen ja hänen opetuksiinsa ja jäljittelee hänen elämäntapaansa. Jeesus sanoo: ”Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Johannes 14:6.)

Filippus, joka on kuunnellut tarkkaavaisesti, pyytää Jeesukselta: ”Herra, näytä meille Isä, niin se riittää meille.” Hän ilmeisesti haluaa, että Jumala näyttäytyisi heille jollain tavalla, niin kuin hän oli ilmestynyt näyssä esimerkiksi Moosekselle, Elialle ja Jesajalle. Apostolit ovat kuitenkin saaneet jotain näkyjä parempaa, kuten Jeesuksen vastaus osoittaa: ”Vaikka olen ollut teidän kanssanne näin kauan, etkö ole oppinut tuntemaan minua, Filippus? Se joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” Jeesus heijastaa täydellisesti Isänsä persoonallisuutta. Siksi ne, jotka ovat eläneet Jeesuksen kanssa ja tarkkailleet häntä, ovat ikään kuin nähneet hänen Isänsä. Isä on tietenkin korkeampi kuin Poika, ja siksi Jeesus huomauttaa: ”Niitä asioita, jotka minä sanon teille, en puhu omasta aloitteestani.” (Johannes 14:8–10.) Apostolit voivat nähdä, että Jeesus antaa Isälleen kaiken kunnian siitä, mitä hän opettaa.

Jeesuksen apostolit ovat nähneet hänen tekevän hämmästyttäviä ihmeitä ja kuulleet hänen kertovan hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. Nyt hän sanoo heille: ”Se, joka uskoo minuun, tulee tekemään niitä tekoja, joita minä teen, ja hän tulee tekemään suurempia tekoja kuin ne.” (Johannes 14:12.) Jeesus ei tarkoita, että he tekisivät suurempia ihmeitä kuin hän. He tulevat kuitenkin kertomaan hyvää uutista paljon pidemmän aikaa, paljon laajemmalla alueella ja paljon useammille ihmisille.

Vaikka Jeesus lähtee pois, hän ei hylkää heitä. Hän lupaa: ”Jos pyydätte jotain minun nimessäni, minä teen sen.” Sitten hän jatkaa: ”Minä pyydän Isältä, ja hän antaa teille toisen auttajan, joka on kanssanne ikuisesti, totuuden hengen.” (Johannes 14:14, 16, 17.) Hän vakuuttaa, että he saavat ”toisen auttajan” eli pyhän hengen. Näin tapahtuukin helluntaina.

Jeesus sanoo: ”Vähän ajan kuluttua maailma ei enää näe minua, mutta te näette minut, koska minä elän ja te tulette elämään.” (Johannes 14:19.) Sen lisäksi että Jeesus näyttäytyy heille liharuumiissa ylösnousemuksensa jälkeen, hän herättää heidät aikanaan kuolleista, ja he tulevat olemaan hänen kanssaan henkiolentoina taivaassa.

Sitten Jeesus esittää yksinkertaisen totuuden: ”Se, joka ottaa vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, rakastaa minua. Sitä taas, joka rakastaa minua, minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja näytän itseni hänelle selvästi.” Apostoli Juudas, jota sanotaan myös Taddeukseksi, kysyy: ”Herra, mitä on tapahtunut, niin että sinä aiot näyttää itsesi selvästi meille etkä maailmalle?” Jeesus vastaa: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanojani, ja minun Isäni rakastaa häntä – –. Se joka ei rakasta minua, ei noudata minun sanojani.” (Johannes 14:21–24.) Toisin kuin Jeesuksen seuraajat, maailma ei tunnusta, että Jeesus on tie, totuus ja elämä.

Nyt kun Jeesus on menossa pois, miten hänen opetuslapsensa pystyvät muistamaan kaiken, mitä hän on heille opettanut? Jeesus selittää: ”Auttaja, pyhä henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille sanonut.” Apostolit ovat nähneet, mitä kaikkea pyhä henki voi saada aikaan, joten nämä sanat varmasti lohduttavat heitä. Jeesus lisää: ”Minä jätän teille rauhan, annan teille oman rauhani. – – Älkää tulko levottomiksi älkääkä pelätkö.” (Johannes 14:26, 27.) Opetuslasten ei siis tarvitse olla levottomia. Jeesuksen Isä opastaa heitä ja suojelee heitä.

Todiste Jumalan suojeluksesta nähtäisiin pian. Jeesus sanoo: ”Maailman hallitsija on tulossa, eikä hänellä ole mitään otetta minuun.” (Johannes 14:30.) Paholainen pystyi menemään Juudakseen ja ohjailemaan häntä. Jeesuksessa ei kuitenkaan ole mitään synnistä johtuvaa heikkoutta, jonka avulla Saatana saisi käännettyä hänet Jumalaa vastaan. Paholainen ei myöskään onnistu estämään Jeesuksen herättämistä kuolleista. Jeesus sanoo: ”Minä teen juuri niin kuin Isä on käskenyt minun tehdä.” Hän on varma, että hänen Isänsä herättää hänet kuolleista. (Johannes 14:31.)

Jeesus on puhunut luottamuksellisesti uskollisille apostoleilleen ja rohkaissut heitä. On jo myöhä, ehkä yli puolenyön, ja Jeesus kertoo kannustavan vertauksen.

Hän aloittaa: ”Minä olen tosi viiniköynnös, ja Isäni on viljelijä.” (Johannes 15:1.) Hänen sanansa tuovat mieleen sen, mitä sanottiin satoja vuosia aiemmin Israelin kansasta, jota kutsuttiin Jehovan viiniköynnökseksi (Jeremia 2:21; Hoosea 10:1, 2). Jehova aikoo kuitenkin hylätä tuon kansan (Matteus 23:37, 38). Jeesus tarkoittaa siis jotain muuta. Hän itse on viiniköynnös, jota hänen isänsä on kasvattanut siitä lähtien kun hän voiteli Jeesuksen pyhällä hengellä vuonna 29. Viiniköynnös ei kuitenkaan edusta vain häntä. Hän sanoo:

”[Isäni] ottaa pois jokaisen minussa olevan oksan, joka ei kanna hedelmää, ja puhdistaa jokaisen, joka kantaa hedelmää, jotta se kantaisi enemmän hedelmää. – – Niin kuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viiniköynnöksessä, niin ette tekään voi, ellette pysy minun yhteydessäni. Minä olen viiniköynnös, te olette oksat.” (Johannes 15:2–5.)

Jeesus on luvannut uskollisille opetuslapsilleen, että poislähtönsä jälkeen hän lähettää heille auttajan, pyhän hengen. 51 päivää myöhemmin, kun apostolit ja muut saavat pyhää henkeä, heistä tulee ”viiniköynnöksen oksia”. Kaikkien ”oksien” pitäisi myös pysyä Jeesuksen yhteydessä. Miksi?

Jeesus selittää: ”Se joka pysyy minun yhteydessäni ja jonka yhteydessä minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä minusta erossa te ette voi tehdä yhtään mitään.” Nämä ”oksat” eli Jeesuksen uskolliset seuraajat kantavat paljon hedelmää jäljittelemällä Jeesuksen ominaisuuksia, kertomalla aktiivisesti toisille Jumalan valtakunnasta ja tekemällä lisää opetuslapsia. Entä jos joku ei pysy Jeesuksen yhteydessä eikä kanna hedelmää? Jeesus sanoo: ”Jos joku ei pysy minun yhteydessäni, hänet heitetään pois.” Mutta hän sanoo myös: ”Jos pysytte minun yhteydessäni ja minun sanani pysyvät teissä, niin pyydättepä, mitä vain haluatte, se tapahtuu teille.” (Johannes 15:5–7.)

Jeesus on jo kahdesti aiemmin puhunut käskyjensä noudattamisesta (Johannes 14:15, 21). Nyt hän kertoo, mikä todistaisi, että opetuslapset noudattavat niitä: ”Jos noudatatte minun käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isän käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.” Mutta sen lisäksi että rakastaa Jehova Jumalaa ja hänen poikaansa, on rakastettava myös muita ihmisiä. Jeesus sanoo: ”Tämä on minun käskyni: rakastakaa toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä. Kukaan ei voi osoittaa suurempaa rakkautta kuin se, joka antaa elämänsä ystäviensä puolesta. Te olette minun ystäviäni, jos teette, mitä minä käsken teitä tekemään.” (Johannes 15:10–14.)

Muutaman tunnin kuluttua Jeesus näyttää rakkautensa antamalla elämänsä kaikkien niiden puolesta, jotka uskovat häneen. Jeesuksen esimerkin tulisi saada hänen seuraajansa tuntemaan samanlaista uhrautuvaa rakkautta toisiaan kohtaan. Tällainen rakkaus olisi heidän tuntomerkkinsä, kuten Jeesus aiemmin sanoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.)

Apostolit panevat varmasti merkille, että Jeesus kutsuu heitä ystävikseen. Hän kertoo, miksi hän kutsuu heitä siten: ”Olen sanonut teitä ystäviksi, koska olen kertonut teille kaiken, minkä olen kuullut Isältäni.” Ajattele, miten hienoa on saada olla Jeesuksen läheinen ystävä ja tietää, mitä hänen isänsä on hänelle kertonut! Läheinen suhde on kuitenkin mahdollinen vain, jos he ”kantavat jatkuvasti hedelmää”. Jeesus sanoo, mitä siitä seuraa: ”Isä voi antaa teille kaiken, mitä pyydätte minun nimessäni.” (Johannes 15:15, 16.)

Näiden ”oksien” eli opetuslasten välinen rakkaus auttaa heitä kestämään sen, mitä on tulossa. Jeesus varoittaa, että maailma tulee vihaamaan heitä. Toisaalta hän myös lohduttaa heitä sanomalla: ”Jos maailma vihaa teitä, tietäkää, että se on vihannut minua ennen teitä. Jos olisitte osa maailmasta, maailma rakastaisi omaansa. Mutta koska ette ole osa maailmasta – –, maailma vihaa teitä.” (Johannes 15:18, 19.)

Jeesus kertoo lisää syitä siihen, miksi maailma vihaa heitä. Hän sanoo: ”He tekevät teille kaiken tämän minun nimeni vuoksi, koska he eivät tunne häntä, joka on lähettänyt minut.” Jeesus sanoo, että hänen tekemänsä ihmeet oikeastaan tuomitsevat ne, jotka vihaavat häntä: ”Jos en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita kukaan muu ei ole tehnyt, heillä ei olisi syntiä. Nyt he ovat kuitenkin nähneet minut ja vihanneet sekä minua että Isääni.” Heidän vihansa itse asiassa täyttää sen, mitä Raamatussa on ennustettu. (Johannes 15:21, 24, 25; Psalmit 35:19; 69:4.)

Jeesus lupaa jälleen lähettää heille auttajan, pyhän hengen. Tuo mahtava voima on kaikkien hänen seuraajiensa saatavilla, ja se voi auttaa heitä kantamaan hedelmää eli ”todistamaan” (Johannes 15:27).

Jeesus ja apostolit ovat valmiita lähtemään paikasta, jossa he söivät pesah-aterian. Jeesus on antanut apostoleille paljon neuvoja, ja hän sanoo heille: ”Olen sanonut nämä asiat teille, jottette menettäisi uskoanne.” Miksi hän sanoo näin? Hän selittää: ”Ihmiset tulevat erottamaan teidät synagogasta. Onpa tulossa aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee palvelleensa siten Jumalaa.” (Johannes 16:1, 2.)

Nämä sanat voivat huolestuttaa apostoleja. Jeesus on aiemmin sanonut, että maailma vihaisi heitä, mutta hän ei ole sanonut suoraan, että heitä tapettaisiin. Miksi ei? Hän sanoo: ”En kertonut teille näitä asioita aluksi, koska olin teidän kanssanne.” (Johannes 16:4.) Nyt ennen lähtöään hän kuitenkin varoittaa heitä, jotteivät he myöhemmin menettäisi uskoaan.

Jeesus jatkaa: ”Olen – – menossa hänen luokseen, joka on lähettänyt minut. Silti kukaan teistä ei kysy minulta: ’Mihin olet menossa?’” Aiemmin samana iltana apostolit ovat kysyneet Jeesukselta, mihin hän on menossa. (Johannes 13:36; 14:5; 16:5.) Nyt apostolit ovat kuitenkin järkyttyneitä siitä, mitä Jeesus sanoi tulevasta vainosta, eivätkä he murheissaan pysty ajattelemaan mitään muuta. Siksi he eivät kysy häneltä hänen tulevasta asemastaan tai siitä, miten se vaikuttaa Jumalan palvelijoihin. Jeesus sanookin: ”Koska olen kertonut teille nämä asiat, murhe on täyttänyt sydämenne.” (Johannes 16:6.)

Jeesus selittää: ”Teille on hyötyä siitä, että minä menen pois. Jos en mene pois, ei auttaja tule luoksenne, mutta jos menen, minä lähetän sen teille.” (Johannes 16:7.) Ellei Jeesus kuolisi ja nousisi taivaaseen, opetuslapset eivät voisi saada pyhää henkeä. Mutta taivaasta käsin hän voi lähettää auttajan seuraajilleen, ovatpa he missä tahansa maapallolla.

Pyhä henki tulee antamaan ”maailmalle vakuuttavan todisteen synnistä ja siitä, mikä on oikein, ja tuomiosta” (Johannes 16:8). Silloin se, että maailma ei usko Jumalan Poikaan, paljastuu. Jeesuksen ylösnousemus taivaaseen on vakuuttava todiste siitä, että hän on toiminut oikein Jumalan silmissä. Se myös osoittaa, miksi Saatana, ”tämän maailman hallitsija”, ansaitsee tulla tuomituksi (Johannes 16:11).

Jeesus jatkaa: ”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette pysty ymmärtämään sitä nyt.” Myöhemmin hän antaa heille pyhää henkeä, joka auttaa heitä ymmärtämään ”koko totuuden” ja elämään sen mukaan. (Johannes 16:12, 13.)

Se mitä Jeesus seuraavaksi sanoo, hämmentää apostoleja: ”Vähän ajan kuluttua te ette näe minua enää, ja taas vähän ajan kuluttua te näette minut.” He kyselevät toisiltaan, mitä hän tarkoittaa. Jeesus huomaa, että he haluaisivat kysyä sitä häneltä, joten hän selittää: ”Minä todella vakuutan teille: Te tulette itkemään ja valittamaan, mutta maailma tulee iloitsemaan. Te tulette olemaan murheellisia, mutta murheenne muuttuu iloksi.” (Johannes 16:16, 20.) Kun Jeesus tapetaan seuraavana iltapäivänä, uskonnolliset johtajat iloitsevat mutta opetuslapset surevat. Heidän murheensa kuitenkin muuttuu iloksi, kun Jeesus herätetään eloon! Myöhemmin he saavat iloa myös siitä, että hän vuodattaa heidän päälleen Jumalan pyhää henkeä.

Jeesus vertaa apostolien tilannetta siihen, mitä synnyttävä nainen kokee: ”Kun nainen synnyttää, hän tuntee tuskaa, koska hänen hetkensä on tullut. Mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, hän ei enää muista ahdistustaan, koska hän iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.” Jeesus rohkaisee apostoleja: ”Tekin tunnette nyt murhetta, mutta minä tulen näkemään teidät jälleen, ja teidän sydämenne tulee iloitsemaan, eikä kukaan vie teiltä iloanne.” (Johannes 16:21, 22.)

Tähän mennessä apostolit eivät ole pyytäneet mitään Jeesuksen nimessä. Nyt Jeesus sanoo: ”Sinä päivänä te esitätte pyyntöjä Isälle minun nimessäni.” Jeesuksen nimessä pyytäminen ei johdu siitä, että Isä ei haluaisi vastata heidän pyyntöihinsä. Jeesus sanoo: ”Isä itse on – – kiintynyt teihin, koska te olette olleet kiintyneitä minuun ja uskoneet minun tulleen Jumalan edustajana.” (Johannes 16:26, 27.)

Jeesuksen sanat rohkaisevat apostoleja, ja he vakuuttavat: ”Tämän perusteella me uskomme, että sinä olet tullut Jumalan luota.” Heidän uskonsa joutuu pian koetukselle. Jeesus kuvailee, mitä tapahtuu: ”Tulee aika – ja se on jo tullut – jolloin teidät hajotetaan kukin tahollenne ja te jätätte minut yksin.” Hän kuitenkin vakuuttaa heille: ”Olen sanonut teille nämä asiat, jotta teillä olisi minun avullani rauha. Maailmassa te kohtaatte vaikeuksia, mutta olkaa rohkeita! Minä olen voittanut maailman.” (Johannes 16:30–33.) Jeesus ei siis hylkää heitä. Hän on varma, että hänen tavallaan myös he voivat voittaa maailman. Vaikka Saatana ja hänen maailmansa yrittävät murtaa heidän nuhteettomuutensa, he voivat voittaa, jos he toimivat uskollisesti Jumalan tahdon mukaan.

Jeesus rakastaa apostoleja syvästi, ja siksi hän on valmistanut heitä lähtöönsä. Nyt hän katsoo taivasta kohti ja rukoilee Isäänsä: ”Saata poikasi kunniaan, jotta poikasi saattaisi sinut kunniaan. Sinä olet antanut hänelle vallan kaikkiin ihmisiin, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille niille, jotka olet antanut hänelle.” (Johannes 17:1, 2.)

Jeesus tunnustaa selvästi, että kaikkein tärkeintä on Jumalan saattaminen kunniaan. Mutta lisäksi Jeesus esittää lohduttavan ajatuksen: ihmisillä on mahdollisuus saada ikuinen elämä! Hän on saanut ”vallan kaikkiin ihmisiin”, joten hän voi hyödyttää lunastusuhrillaan koko ihmiskuntaa. Vain jotkut kuitenkin hyötyvät siitä. Miksi? Koska lunastusuhrista voivat hyötyä vain ne, jotka toimivat seuraavien Jeesuksen sanojen mukaan: ”He voivat saada ikuisen elämän, kun he oppivat tuntemaan sinut, ainoan tosi Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.)

Ihmisen täytyy oppia tuntemaan Isä ja Poika hyvin. Hänellä on oltava asioista sama näkemys kuin heillä. Lisäksi hänen täytyy pyrkiä jäljittelemään heidän hienoja ominaisuuksiaan ollessaan tekemisissä toisten kanssa. Ihmisen täytyy myös ymmärtää, että ikuisen elämän saaminen ei ole yhtä tärkeää kuin Jumalan saattaminen kunniaan. Jeesus palaa tähän aiheeseen, kun hän sanoo:

”Minä olen saattanut sinut kunniaan maan päällä ja vienyt päätökseen sen työn, jonka olet antanut minun tehtäväkseni. Korota siis nyt, Isä, minut siihen asemaan, joka minulla oli rinnallasi ennen kuin maailma olikaan.” (Johannes 17:4, 5.) Jeesus siis pyytää, että Jumala herättäisi hänet kuolleista taivaaseen ja palauttaisi hänet siihen asemaan, joka hänellä oli aiemmin.

Päällimmäisenä Jeesuksen mielessä on kuitenkin se, mitä hänen palveluksensa on saanut aikaan. Hän rukoilee: ”Olen tehnyt sinun nimesi tunnetuksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat noudattaneet sinun sanaasi.” (Johannes 17:6.) Jeesus ei ole pelkästään käyttänyt Jumalan nimeä Jehova, vaan hän on myös auttanut apostoleitaan ymmärtämään, millainen Jumala on: millaisia ominaisuuksia hänellä on ja miten hän kohtelee ihmisiä.

Apostolit ovat oppineet tuntemaan Jehovan ja saaneet tietää, mikä osa Jeesuksella on. Lisäksi Jeesus on opettanut heille monia muitakin asioita. Hän sanoo nöyrästi: ”Olen antanut heille ne sanat, jotka annoit minulle. He ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät varmasti, että olen tullut sinun edustajanasi, ja he ovat uskoneet, että sinä olet lähettänyt minut.” (Johannes 17:8.)

Sitten Jeesus kertoo, miten hänen seuraajansa eroavat muusta maailmasta: ”Minä pyydän heidän puolestaan. En pyydä maailman puolesta vaan niiden puolesta, jotka olet antanut minulle, koska he ovat sinun. – – Pyhä Isä, suojele heitä oman nimesi vuoksi, jonka olet antanut minulle, jotta he olisivat yhtä niin kuin me olemme yhtä. – – olen varjellut heitä, eikä heistä ole tuhoutunut kukaan muu kuin tuhon poika, jotta tätä koskeva raamatunkohta täyttyisi.” (Johannes 17:9–12.)

Jeesuksen rukous jatkuu: ”Maailma on vihannut heitä – –. En pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta vaan suojelemaan heitä Paholaisen takia. He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:14–16.) Apostolit ja muut opetuslapset elävät maailmassa, Saatanan hallitsemassa yhteiskunnassa, mutta heidän täytyy pysyä erossa siitä ja sen pahuudesta. Miten?

Heidän täytyy pitää itsensä pyhinä, Jumalan palvelemista varten erilleen asetettuina. He voivat onnistua siinä elämällä niiden totuuksien mukaan, joita on Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ja joita Jeesus on opettanut. Jeesus rukoilee: ”Pyhitä heidät totuudella. Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17.) Myöhemmin jotkut apostolit kirjoittaisivat Jumalan hengen ohjauksessa Raamattuun kirjoja, ja myös ne olisivat osa ”totuutta”, joka voi ”pyhittää” ihmisen.

Aikanaan muutkin ottaisivat ”totuuden” vastaan. Jeesus sanookin: ”En pyydä vain heidän [paikalla olevien apostolien] puolestaan vaan myös niiden puolesta, jotka uskovat minuun heidän sanansa perusteella.” Mitä Jeesus pyytää heidän kaikkien puolesta? Hän pyytää, että ”he kaikki olisivat yhtä”, ja jatkaa: ”Niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, ja hekin olisivat meidän yhteydessämme.” (Johannes 17:20, 21.) Jeesus ja hänen Isänsä eivät ole kirjaimellisesti sama persoona. He ovat ”yhtä” siten, että he ovat yhtä mieltä kaikesta. Jeesus rukoilee, että hänen seuraajansa olisivat samalla tavoin yksimielisiä.

Vähän aikaisemmin Jeesus kertoi Pietarille ja muille, että hän on menossa valmistamaan heille ”paikkaa” taivaassa (Johannes 14:2, 3). Nyt Jeesus viittaa samaan asiaan rukouksessaan: ”Isä, toivon, että ne, jotka olet antanut minulle, olisivat minun kanssani siellä, missä minä olen. Näin he näkisivät korotetun asemani, jonka olet antanut minulle, koska rakastit minua ennen maailman perustamista.” (Johannes 17:24.) Tällä tavoin hän vahvistaa sen, että kauan sitten – ennen kuin Aadam ja Eeva saivat jälkeläisiä – Jumala rakasti ainosyntyistä poikaansa, josta tuli Jeesus Kristus.

Rukouksensa lopuksi Jeesus kiinnittää jälleen huomion Isänsä nimeen. Hän toistaa myös sen, että Jumala rakastaa apostoleja ja kaikkia niitä, jotka ottavat ”totuuden” vastaan. Jeesus sanoo: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen edelleen tekemään sen tunnetuksi, jotta he rakastaisivat toisia samalla tavalla kuin sinä olet rakastanut minua ja minä olisin heidän yhteydessään.” (Johannes 17:26.)

Jeesus päättää rukouksen, jonka hän on pitänyt uskollisten apostoliensa kanssa. Laulettuaan lopuksi ylistyslauluja he menevät ulos Öljymäelle (Markus 14:26). He suuntaavat itään päin kohti Getsemanen puutarhaa, jossa Jeesus on käynyt monesti aiemminkin.

Kun he saapuvat tähän oliivipuita kasvavaan miellyttävään paikkaan, Jeesus jättää kahdeksan apostolia luultavasti puutarhan sisäänkäynnin läheisyyteen. Hän sanoo heille: ”Istukaa tässä sillä aikaa kun menen tuonne rukoilemaan.” Hän ottaa mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja menee heidän kanssaan syvemmälle puutarhaan. Hän tulee hyvin levottomaksi ja sanoo apostoleille: ”Olen syvästi murheellinen, kuolemaan asti. Jääkää tähän ja pysykää valveilla minun kanssani.” (Matteus 26:36–38.)

Jeesus menee heistä vähän matkan päähän, kumartuu maahan ja alkaa rukoilla Jumalaa. Mitä hän rukoilee tällä ahdistavalla hetkellä? Hän sanoo: ”Isä, kaikki on mahdollista sinulle. Ota tämä malja minulta pois. Ei kuitenkaan, mitä minä tahdon vaan mitä sinä tahdot.” (Markus 14:35, 36.) Mitä hän tarkoittaa? Haluaisiko hän luopua Jumalan antamasta tehtävästä? Ei missään tapauksessa!

Jeesus on taivaassa ollessaan nähnyt, millaista äärimmäistä kärsimystä roomalaiset ovat aiheuttaneet ihmisille surmatessaan heitä. Nyt hän itse on ihminen, jolla on inhimilliset tunteet ja joka voi tuntea kipua, joten hän ei iloitse siitä, mikä häntä odottaa. Mutta häntä ahdistaa ennen kaikkea se, että hänen kuolemansa halveksittavana rikollisena voi tuoda häpeää hänen isänsä nimelle. Muutaman tunnin kuluttua hänet ripustetaan paaluun syytettynä jumalanpilkasta.

Rukoiltuaan pitkään Jeesus palaa kolmen apostolin luo ja löytää heidät nukkumasta. Hän sanoo Pietarille: ”Ettekö voineet pysyä kanssani valveilla edes yhtä tuntia? Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen.” Jeesus ymmärtää, että tilanne on raskas apostoleillekin, ja lisäksi on jo myöhä. Hän sanoo vielä: ”Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.” (Matteus 26:40, 41.)

Sitten Jeesus menee pois toisen kerran ja pyytää Jumalaa poistamaan häneltä ”tämän maljan”. Kun hän tulee takaisin, kolme apostolia ovat jälleen unessa, vaikka heidän olisi pitänyt rukoilla, etteivät he joutuisi kiusaukseen. Kun Jeesus puhuu heille, he eivät tiedä, mitä vastata. (Markus 14:40.) Jeesus menee pois kolmannen kerran ja polvistuu rukoilemaan.

Jeesus on syvästi huolissaan siitä häpeästä, jota hänen kuolemansa rikollisena aiheuttaa hänen isänsä nimelle. Jehova kuulee poikansa rukoukset ja lähettää enkelin vahvistamaan häntä. Jeesus ei kuitenkaan lopeta rukoilemista vaan rukoilee ”yhä hartaammin”. Henkinen paine on valtava! Jeesuksen harteilla on raskas taakka. Kyse on hänen omasta ikuisesta elämästään ja myös uskovien ihmisten ikuisesta elämästä. Hänen hikensäkin tulee kuin veripisaroiksi, jotka putoavat maahan. (Luukas 22:44.)

Kun Jeesus tulee apostolien luo kolmannen kerran, he ovat taas nukahtaneet. Hän sanoo: ”Tällaisena aikana te nukutte ja lepäätte! Pian on se hetki, jona Ihmisen Poika kavalletaan syntisille. Nouskaa, lähdetään. Katsokaa! Kavaltajani on tullut lähelle.” (Matteus 26:45, 46.)

On pitkälti yli puolenyön. Papit ovat sopineet maksavansa Juudakselle 30 hopearahaa Jeesuksen kavaltamisesta. Niinpä suuri joukko ylipappeja ja fariseuksia on lähtenyt Juudaksen johdolla etsimään Jeesusta. Heidän mukanaan on aseistautunut roomalainen sotilasosasto sekä komentaja.

Juudas meni ilmeisesti suoraan ylipappien luo sen jälkeen kun Jeesus lähetti hänet pois pesah-aterialta (Johannes 13:27). Ylipapit kutsuivat koolle virkailijansa ja sotilasjoukon. Juudas vei heidät ehkä ensin taloon, jossa Jeesus ja apostolit olivat viettäneet pesahia. Nyt joukko on ylittänyt Kidroninlaakson, ja se suuntaa kohti Getsemanen puutarhaa. Heillä on mukanaan aseita, lamppuja ja soihtuja. He aikovat löytää Jeesuksen.

Juudas vie joukon Öljymäelle, sillä hän uskoo tietävänsä, missä Jeesus on. Kuluneen viikon aikana Jeesus ja apostolit ovat kulkeneet Betanian ja Jerusalemin väliä ja pysähtyneet matkalla usein Getsemanen puutarhaan. Nyt on kuitenkin yö, ja Jeesus voi olla jossain oliivipuiden varjossa. Miten siis sotilaat, jotka eivät ole aiemmin nähneet Jeesusta, voivat tunnistaa hänet? Juudas sanoo antavansa heille merkin: ”Hän on se, jota minä suutelen. Pidättäkää hänet ja viekää hänet pois tarkasti vartioituna.” (Markus 14:44.)

Juudas johdattaa joukon puutarhaan. Siellä hän näkee Jeesuksen ja hänen apostolinsa ja menee suoraan Jeesuksen luokse. ”Terve, rabbi!” Juudas sanoo ja antaa Jeesukselle hellän suudelman. Jeesus vastaa: ”Miksi sinä olet täällä?” (Matteus 26:49, 50.) Vastaukseksi omaan kysymykseensä Jeesus sanoo: ”Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?” (Luukas 22:48.) Sitten hän kääntää huomion kavaltajastaan muualle.

Jeesus astuu soihtujen ja lamppujen valoon ja kysyy: ”Ketä te etsitte?” Joku väkijoukosta vastaa: ”Jeesus Nasaretilaista.” Jeesus sanoo rohkeasti: ”Minä se olen.” (Johannes 18:4, 5.) Miehet eivät tiedä, mitä on odotettavissa, joten he perääntyvät ja kaatuvat maahan.

Sen sijaan että Jeesus käyttäisi tilaisuutta hyväkseen ja pakenisi yön pimeyteen, hän kysyy uudelleen, ketä he etsivät. Kun he jälleen sanovat etsivänsä Jeesus Nasaretilaista, Jeesus jatkaa rauhallisesti: ”Sanoin teille, että minä se olen. Jos siis etsitte minua, antakaa näiden mennä.” Jeesus on aiemmin sanonut, että hän ei ”kadottaisi ketään”, ja hän muistaa sen tällä ratkaisevalla hetkelläkin (Johannes 6:39; 17:12). Jeesus on pitänyt uskolliset apostolit lähellään, eikä heistä ole ”kadonnut” kukaan muu kuin ”tuhon poika”, Juudas. (Johannes 18:7–9.) Siksi hän pyytää, että hänen uskolliset seuraajansa saisivat mennä.

Kun sotilaat alkavat tulla Jeesusta kohti, apostolit tajuavat, mitä on tapahtumassa. He kysyvät: ”Herra, iskemmekö miekalla?” (Luukas 22:49.) Apostoleilla on kaksi miekkaa, ja ennen kuin Jeesus ehtii vastata, Pietari tarttuu toiseen niistä. Hän käy ylimmäisen papin orjan Malkoksen kimppuun ja sivaltaa tämän oikean korvan irti.

Jeesus koskettaa Malkoksen korvaa, ja haava paranee. Sitten hän opettaa jotain tärkeää, kun hän käskee Pietaria: ”Pistä miekkasi takaisin paikalleen, sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, miekkaan tuhoutuvat.” Jeesus ei vastustele pidätystä vaan sanoo: ”Kuinka siinä tapauksessa täyttyisivät Raamatun kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?” (Matteus 26:52, 54.) Hän jatkaa: ”Eikö minun tulisi juoda se malja, jonka Isä on minulle antanut?” (Johannes 18:11.) Jeesus haluaa tehdä Jumalan tahdon ja on valmis jopa kuolemaan sen vuoksi.

Jeesus kysyy ihmisjoukolta: ”Tulitteko miekat ja nuijat mukananne ottamaan minua kiinni kuin ryöstäjää? Minä istuin joka päivä temppelissä opettamassa, ja kuitenkaan ette pidättäneet minua. Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset täyttyisivät.” (Matteus 26:55, 56.)

Sotilasjoukko, komentaja ja juutalaisten virkailijat ottavat Jeesuksen kiinni ja sitovat hänet. Nähdessään sen apostolit pakenevat. ”Eräs nuori mies”, ehkä opetuslapsi Markus, jää kuitenkin ihmisjoukkoon ja alkaa seurata Jeesusta (Markus 14:51). Ihmiset tunnistavat hänet ja yrittävät ottaa hänet kiinni, joten hän jättää pellavavaatteensa taakseen ja pakenee.

Jeesus viedään Hannaan luo sidottuna kuin rikollinen. Hannas oli ylimmäinen pappi silloin kun nuori Jeesus hämmästytti opettajia temppelissä (Luukas 2:42, 47). Hannaan jälkeen ylimmäisenä pappina toimivat jotkut hänen pojistaan, ja nyt virkaa hoitaa hänen vävynsä Kaifas.

Sillä aikaa kun Hannas kuulustelee Jeesusta, Kaifas ehtii kutsua koolle sanhedrinin. Tuossa tuomioistuimessa on 71 jäsentä, joihin kuuluvat ylimmäinen pappi ja tässä virassa aiemmin toimineet.

Hannas kyselee Jeesukselta ”hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan”. Jeesus sanoo vain: ”Minä olen puhunut maailmalle julkisesti. Minä opetin aina synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä sanonut mitään salassa. Miksi kyselet minulta? Kysele niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä olen heille puhunut.” (Johannes 18:19–21.)

Lähellä seisova virkailija läimäyttää Jeesusta kasvoihin ja sanoo tylysti: ”Tuolla tavallako sinä vastaat ylipapille?” Jeesus tietää, ettei ole tehnyt mitään väärää, ja vastaa: ”Jos sanoin jotain väärin, todista se, mutta jos se, mitä sanoin, oli oikein, miksi lyöt minua?” (Johannes 18:22, 23.) Tämän jälkeen Hannas käskee viedä Jeesuksen vävynsä Kaifaan luo.

Nyt koko sanhedrin – ylimmäinen pappi, kansan vanhimmat ja kirjanoppineet – on koolla Kaifaan kodissa. Tällainen pesah-yönä pidetty oikeudenkäynti on laiton, mutta mikään ei estä heitä toteuttamasta pahoja aikeitaan.

Tältä joukolta on turha odottaa oikeudenmukaista kohtelua. Sen jälkeen kun Jeesus herätti kuolleista Lasaruksen, sanhedrin päätti, että Jeesuksesta on päästävä eroon (Johannes 11:47–53). Lisäksi vain muutama päivä sitten uskonnolliset johtajat neuvottelivat siitä, miten saada Jeesus kiinni ja tappaa hänet (Matteus 26:3, 4). Jeesus on käytännössä saanut kuolemantuomion jo ennen oikeudenkäynnin alkamista!

Sen lisäksi että oikeudenkäynti on laiton, ylipapit ja muut sanhedrinin jäsenet yrittävät löytää ihmisiä, jotka esittäisivät tekaistuja todisteita Jeesusta vastaan. He löytävätkin monia, mutta näiden lausunnot eivät ole yhtäpitäviä. Lopulta tulee kaksi todistajaa, jotka väittävät: ”Me kuulimme hänen sanovan: ’Minä hajotan tämän ihmiskäsin tehdyn temppelin ja rakennan kolmessa päivässä toisen, jota ei ole tehty ihmiskäsin.’” (Markus 14:58.) Heidänkin lausuntonsa ovat kuitenkin keskenään ristiriitaiset.

Kaifas kysyy Jeesukselta: ”Etkö vastaa mitään? Etkö kuule, mitä nämä miehet todistavat sinua vastaan?” (Markus 14:60.) Jeesus ei yritä kumota vääriä syytöksiä, joita keskenään erimieliset todistajat esittävät. Niinpä Kaifas päättää vaihtaa taktiikkaa.

Se että joku väittää olevansa Jumalan Poika, on juutalaisille punainen vaate, ja Kaifas tietää tämän. Aiemmin kun Jeesus kutsui Jumalaa isäkseen, juutalaiset halusivat tappaa hänet, koska heidän mielestään hän ”teki siten itsestään Jumalan vertaisen” (Johannes 5:17, 18; 10:31–39). Tietoisena tästä Kaifas tivaa Jeesukselta ovelasti: ”Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta sanomaan meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika!” (Matteus 26:63.) Jeesus on jo aiemmin myöntänyt olevansa Jumalan Poika (Johannes 3:18; 5:25; 11:4). Jollei hän myönnä sitä nyt, ihmiset voisivat ajatella, että hän kieltää olevansa Jumalan Poika ja Kristus. Siksi Jeesus sanoo: ”Olen, ja te tulette näkemään Ihmisen Pojan istuvan voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien mukana.” (Markus 14:62.)

Kaifas repäisee teatraalisesti vaatteensa ja huudahtaa: ”Hän on pilkannut Jumalaa! Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Nyt olette kuulleet jumalanpilkan! Mitä mieltä olette?” Sanhedrin julistaa epäoikeudenmukaisen tuomionsa: ”Hän ansaitsee kuoleman.” (Matteus 26:65, 66.)

Sitten he alkavat pilkata Jeesusta ja lyödä häntä nyrkeillä. Toiset läimäyttävät häntä kasvoihin ja sylkevät hänen päälleen. Sen jälkeen he peittävät hänen kasvonsa, lyövät häntä ja sanovat ivallisesti: ”Profetoi! Kuka sinua löi?” (Luukas 22:64.) Näin karkeasti kohdellaan Jumalan Poikaa laittomassa yöllisessä oikeudenkäynnissä!

Jeesus on pidätetty Getsemanen puutarhassa, ja apostolit ovat jättäneet hänet ja paenneet peloissaan. Kaksi heistä kuitenkin kääntyy takaisin: Pietari ja ”eräs toinen opetuslapsi”, ilmeisesti apostoli Johannes (Johannes 18:15; 19:35; 21:24). He saavuttavat Jeesuksen ehkä silloin kun häntä ollaan viemässä Hannaan luo. Kun Hannas lähettää Jeesuksen ylimmäisen papin Kaifaan luo, Pietari ja Johannes seuraavat jonkin matkan päässä. He ovat luultavasti peloissaan oman henkensä puolesta mutta samalla huolissaan siitä, mitä heidän Herralleen tapahtuu.

Kaifas tuntee Johanneksen, ja siksi hänet päästetään Kaifaan talon sisäpihalle. Pietari jää odottamaan oven ulkopuolelle. Kun Johannes palaa ja puhuu ovenvartijana olevalle palvelustytölle, myös Pietari pääsee sisään.

Yö on kylmä, ja sisäpihalla palaa hiilituli. Pietari istuutuu muiden joukkoon lämmittelemään ja jää odottamaan Jeesuksen oikeudenkäynnin tulosta. (Matteus 26:58.) Tulen valossa palvelustyttö, joka päästi Pietarin sisään, näkee hänet paremmin. Tyttö kysyy: ”Etkö sinäkin ole tämän miehen opetuslapsia?” (Johannes 18:17.) Myös muut tunnistavat Pietarin ja sanovat, että hän on samaa joukkoa Jeesuksen kanssa (Matteus 26:69, 71–73; Markus 14:70).

Pietari pelästyy. Hän vetäytyy sisäänkäynnin luo ja yrittää pysytellä mahdollisimman huomaamattomana. Hän kieltää olleensa tekemisissä Jeesuksen kanssa ja sanoo: ”En tunne häntä enkä ymmärrä, mistä puhut.” (Markus 14:67, 68.) Pietari alkaa myös ”kirota ja vannoa”, eli hän on valmis jopa vannomaan, että hän puhuu totta, ja kestämään seuraukset, jos hän valehtelee (Matteus 26:74).

Samaan aikaan on meneillään Jeesuksen oikeudenkäynti. Se pidetään ilmeisesti siinä Kaifaan talon osassa, jossa on parveke sisäpihan puolella. Pietari ja muut, jotka odottavat alhaalla, näkevät todistajien tulevan ja menevän.

Pietarin galilealainen aksentti paljastaa, että hän valehtelee väittäessään, ettei tunne Jeesusta. Lisäksi eräs ihmisjoukossa olevista on sukua Malkokselle, jonka korvan Pietari sivalsi irti. Mies kysyy Pietarilta syyttävään sävyyn: ”Enkö minä nähnyt sinut puutarhassa hänen kanssaan?” Kun Pietari kieltää kolmannen kerran tuntevansa Jeesuksen, kukko kiekuu, kuten oli ennustettu. (Johannes 13:38; 18:26, 27.)

Tuolloin Jeesus on ilmeisesti parvekkeella, jolta näkee sisäpihalle. Jeesus kääntyy ja katsoo suoraan Pietariin, ja tämä tuntee viiltävän tuskan sydämessään. Hän muistaa, mitä Jeesus oli sanonut vain muutama tunti sitten yläkerran huoneessa. Kuvittele, miltä Pietarista tuntuu, kun hän tajuaa, mitä on tehnyt! Hän menee ulos ja itkee katkerasti. (Luukas 22:61, 62.)

Miten on mahdollista, että Pietari kieltää Herransa? Hänhän oli varma siitä, että hän oli hengellisesti vahva ja pysyisi uskollisena. Olosuhteet epäilemättä yllättävät Pietarin. Totuutta vääristellään, ja Jeesus esitetään halpamaisena rikollisena. Sen sijaan että Pietari puolustaisi viatonta miestä, jolla on ”ikuisen elämän sanat”, hän kääntää tälle selkänsä (Johannes 6:68).

Tämä surullinen tapaus osoittaa, että jopa sellainen Jumalan palvelija, jolla on vahva usko, voi menettää tasapainonsa, jos hän ei ole valmistautunut koetuksiin ja kiusauksiin riittävän hyvin. Se mitä Pietarille tapahtui, on varoittava esimerkki kaikille Jumalan palvelijoille!