Yö on jo pitkällä. Pietari on kieltänyt Jeesuksen kolme kertaa. Sanhedrinin jäsenet ovat päättäneet valeoikeudenkäyntinsä ja hajaantuneet, mutta perjantaiaamun valjetessa he kokoontuvat uudelleen. Heidän tarkoituksenaan on luultavasti saada öinen oikeudenkäynti vaikuttamaan jollain tavoin lailliselta. Jeesus tuodaan heidän eteensä.

Sanhedrinin jäsenet tivaavat jälleen Jeesukselta: ”Jos sinä olet Kristus, sano se meille.” Jeesus vastaa: ”Vaikka sanoisinkin teille, te ette uskoisi. Sitä paitsi jos kysyisin teiltä, te ette vastaisi.” Jeesus kertoo kuitenkin rohkeasti olevansa se, josta on kerrottu ennalta Danielin 7:13:ssa. Hän sanoo: ”Tästä lähtien Ihmisen Poika tulee kuitenkin istumaan voimakkaan Jumalan oikealla puolella.” (Luukas 22:67–69; Matteus 26:63.)

He kysyvät sinnikkäästi: ”Oletko sinä siis Jumalan Poika?” Jeesus vastaa: ”Te itse sanotte, että minä olen.” Nyt heillä on näennäiset perusteet syyttää Jeesusta jumalanpilkasta ja tuomita hänet kuolemaan. ”Mihin me enää todistajia tarvitsemme?” he kysyvät. (Luukas 22:70, 71; Markus 14:64.) Niinpä he sitovat Jeesuksen ja vievät hänet roomalaisen käskynhaltijan Pontius Pilatuksen luo.

Ehkä Juudas Iskariot näkee, kun Jeesusta viedään Pilatuksen luo. Tajutessaan, että Jeesus on tuomittu, hän tuntee epätoivoa ja ainakin jonkinlaisia tunnontuskia. Hän ei kuitenkaan kadu aidosti ja ano Jumalalta anteeksiantoa, vaan menee palauttamaan 30 hopearahaa. Juudas sanoo ylipapeille: ”Tein syntiä, kun kavalsin viattoman veren.” He vastaavat kylmästi: ”Mitä se meille kuuluu? Se on sinun ongelmasi!” (Matteus 27:4.)

Juudas heittää hopearahat temppeliin. Sitten hän pahentaa tilannettaan entisestään ja yrittää tehdä itsemurhan hirttäytymällä. Ilmeisesti oksa, johon hän on sitonut köyden, katkeaa. Hänen ruumiinsa putoaa alla olevaan kivikkoon ja repeää. (Apostolien teot 1:17, 18.)

On vielä varhainen aamu, kun Jeesus viedään Pontius Pilatuksen palatsiin. Juutalaiset, jotka vievät häntä, eivät kuitenkaan itse suostu menemään sisään. He uskovat, että jos he ovat tekemisissä ei-juutalaisten kanssa, heistä tulee epäpuhtaita eivätkä he siksi voi syödä ateriaa 15. nisankuuta, joka on happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä. Tuo juhla lasketaan osaksi pesahia.

Pilatus tulee ulos ja kysyy heiltä: ”Minkä syytöksen te esitätte tätä miestä vastaan?” He sanovat: ”Jos hän ei olisi rikollinen, emme olisi luovuttaneet häntä sinulle.” Pilatuksesta voi tuntua, että he yrittävät painostaa häntä, joten hän sanoo: ”Ottakaa hänet itse ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan.” Juutalaiset paljastavat murhanhimoiset aikeensa ja vastaavat: ”Meidän ei ole lupa tappaa ketään.” (Johannes 18:29–31.)

Se että juutalaiset tappaisivat Jeesuksen pesah-juhlan aikana, aiheuttaisi luultavasti mellakan kansan keskuudessa. Roomalaisilla olisi valtuudet teloittaa Jeesus jonkin poliittisen syytöksen nojalla. Jos siis juutalaiset saisivat roomalaiset tekemään niin, heitä itseään ei luultavasti pidettäisi syyllisinä.

Uskonnolliset johtajat eivät kerro Pilatukselle, että he ovat tuominneet Jeesuksen jumalanpilkasta. Nyt he sepittävät kolme uutta syytöstä: ”Olemme todenneet, että tämä mies villitsee kansaamme, kieltää maksamasta veroja keisarille ja sanoo itseään Kristukseksi, kuninkaaksi.” (Luukas 23:2.)

Pilatus edustaa Roomaa, joten hänellä on perusteet suhtautua vakavasti siihen syytökseen, että Jeesus väittää olevansa kuningas. Niinpä Pilatus menee takaisin sisälle palatsiin, pyytää tuomaan Jeesuksen paikalle ja kysyy häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Hän toisin sanoen kysyy, onko Jeesus rikkonut Rooman lakia ja julistautunut keisaria vastustavaksi kuninkaaksi. Jeesus ehkä haluaa tietää, minkä verran Pilatus on kuullut hänestä, ja sanoo: ”Kysytkö sinä tätä, koska haluat itse tietää vai koska toiset ovat puhuneet sinulle minusta?” (Johannes 18:33, 34.)

Pilatus tunnustaa, ettei tiedä Jeesusta koskevia tosiasioita, mutta hän haluaa kuulla ne. Hän vastaa: ”Enhän minä ole juutalainen!” Sitten hän jatkaa: ”Oma kansasi ja ylipapit luovuttivat sinut minulle. Mitä sinä olet tehnyt?” (Johannes 18:35.)

Jeesus ei yritä kiertää kysymystä kuninkuudestaan. Hänen vastauksensa kuitenkin epäilemättä yllättää maaherra Pilatuksen.

Jeesus ei yritä salata Pilatukselta sitä, että hän on kuningas. Hänen valtakuntansa ei kuitenkaan ole uhka Roomalle. Hän sanoo: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, minun seuraajani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” (Johannes 18:36.) Jeesuksen valtakunta ei tosiaan kuulu tähän maailmaan.

Pilatus ei tyydy tähän vaan kysyy: ”Oletko sinä sitten kuningas?” Jeesuksen vastaus vahvistaa, että Pilatuksen päätelmä on oikea: ”Sinä itse sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuudesta. Jokainen, joka on totuuden puolella, kuuntelee minua.” (Johannes 18:37.)

Aikaisemmin Jeesus sanoi Tuomaalle: ”Minä olen tie, totuus ja elämä.” Nyt myös Pilatus saa kuulla, että Jeesus on lähetetty maan päälle todistamaan ”totuudesta”, erityisesti valtakuntaansa koskevasta totuudesta. Jeesus on päättänyt olla uskollinen tuolle totuudelle vaikka joutuukin maksamaan siitä hengellään. Pilatus kysyy: ”Mikä on totuus?”, mutta ei halua kuulla enempää. Hän on kuullut tarpeeksi voidakseen antaa tuomionsa. (Johannes 14:6; 18:38.)

Pilatus menee takaisin palatsin ulkopuolella odottavan ihmisjoukon luo. Jeesus seisoo ilmeisesti hänen vieressään, kun hän sanoo ylipapeille ja muille: ”En havaitse, että tämä mies olisi syyllistynyt mihinkään rikokseen.” Ihmiset vihastuvat ja väittävät: ”Hän kiihottaa kansaa opetuksellaan koko Juudeassa. Hän aloitti Galileasta ja on tullut tänne asti.” (Luukas 23:4, 5.)

Juutalaisten järjetön fanaattisuus varmasti hämmästyttää Pilatusta. Ylipapit ja vanhimmat jatkavat huutamista, ja Pilatus kysyy Jeesukselta: ”Etkö kuule, mistä kaikesta he syyttävät sinua?” (Matteus 27:13.) Jeesus ei vastaa sanaakaan. Pilatus on ihmeissään siitä, että perusteettomista syytöksistä huolimatta Jeesus pysyy tyynenä.

Juutalaiset sanoivat, että Jeesus ”aloitti Galileasta”. Pilatus päättelee tästä, että Jeesus onkin galilealainen, ja keksii, miten hän voi välttyä Jeesuksen tuomitsemiselta. Herodes Antipas (Herodes Suuren poika) on Galilean paikallishallitsija, ja hän on pesahin aikaan Jerusalemissa. Niinpä Pilatus lähettää Jeesuksen hänen luokseen. Aiemmin juuri Herodes Antipas mestautti Johannes Kastajan. Kuullessaan myöhemmin Jeesuksen ihmeistä Herodes pelkäsi, että Jeesus oli kuolleista herätetty Johannes. (Luukas 9:7–9.)

Herodes ilahtuu siitä, että voi nähdä Jeesuksen. Hän ei halua auttaa Jeesusta eikä selvittää, pitävätkö häntä vastaan esitetyt syytökset paikkansa, vaan hän on pelkästään utelias. Hän toivoo, että näkisi Jeesuksen tekevän jonkin ihmeen. (Luukas 23:8.) Herodes ei kuitenkaan saa tyydytettyä uteliaisuuttaan. Jeesus ei edes vastaa hänen kysymyksiinsä. Pettyneinä Herodes ja hänen sotilaansa kohtelevat Jeesusta halveksivasti (Luukas 23:11). He pukevat hänet upeaan vaatteeseen ja tekevät hänestä pilkkaa. Sitten Herodes lähettää Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. Herodes ja Pilatus ovat olleet keskenään vihollisia, mutta nyt heistä tulee hyviä ystäviä.

Kun Jeesus palaa, Pilatus kutsuu koolle ylipapit, juutalaiset hallitusmiehet ja kansan ja sanoo: ”Minä kuulustelin häntä teidän edessänne mutta en havainnut mitään perusteita niihin syytöksiin, joita te esitätte häntä vastaan. Ei havainnut Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meidän luoksemme. Tämä mies ei ole tehnyt mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman. Siksi minä rankaisen häntä ja päästän hänet vapaaksi.” (Luukas 23:14–16.)

Pilatus haluaisi vapauttaa Jeesuksen, sillä hän tietää, että papit ovat luovuttaneet Jeesuksen hänelle kateudesta. Sitten hän saa vielä lisäsyyn yrittää vapauttaa Jeesuksen. Kun Pilatus istuu tuomarinistuimellaan, hän saa viestin vaimoltaan. Tämä on nähnyt unen, joka on ilmeisesti lähtöisin Jumalalta, ja sanoo: ”Älä ole missään tekemisissä sen viattoman miehen kanssa. Kärsin tänään paljon unen vuoksi, jonka näin hänestä.” (Matteus 27:19.)

Mutta miten Pilatus saisi vapautettua tämän syyttömän miehen?

Pilatus on sanonut Jeesuksen kuolemaa haluavalle väkijoukolle: ”En havainnut mitään perusteita niihin syytöksiin, joita te esitätte häntä vastaan. Ei havainnut Herodeskaan.” (Luukas 23:14, 15.) Yrittäessään säästää Jeesuksen hengen Pilatus kokeilee nyt toista taktiikkaa ja sanoo: ”Teidän tapanne mukaan minun tulisi pesahina päästää joku vapaaksi. Haluatteko siis, että päästän vapaaksi juutalaisten kuninkaan?” (Johannes 18:39.)

Pilatus tietää, että vangittuna on Barabbas-niminen mies, joka on ryöstäjä, kapinan lietsoja ja murhaaja. Niinpä hän kysyy ihmisjoukolta: ”Kumman haluatte minun päästävän vapaaksi, Barabbaan vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” Ylipappien yllytyksestä kansa pyytää Pilatusta vapauttamaan Barabbaan. Pilatus kysyy uudelleen: ”Kumman näistä kahdesta haluatte minun päästävän vapaaksi?” Kansa huutaa: ”Barabbaan.” (Matteus 27:17, 21.)

Neuvottomana Pilatus kysyy: ”Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Kansa karjuu: ”Pane paaluun!” (Matteus 27:22.) Häpeäkseen he vaativat viattoman miehen kuolemaa. Pilatus yrittää vielä vedota kansaan: ”Miksi? Mitä pahaa tämä mies on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hän ansaitsisi kuoleman. Siksi minä rankaisen häntä ja päästän hänet vapaaksi.” (Luukas 23:22.)

Pilatuksen toistuvista yrityksistä huolimatta raivostunut väkijoukko huutaa yhteen ääneen: ”Pane paaluun!” (Matteus 27:23.) Uskonnolliset johtajat ovat onnistuneet lietsomaan ihmisissä sellaista raivoa, että he janoavat verta. Kyse ei kuitenkaan ole rikollisen tai murhaajan vaan viattoman miehen verestä. Vain viisi päivää aiemmin Jerusalemissa tuo sama mies sai kuninkaan vastaanoton. Jos läsnä on Jeesuksen opetuslapsia, he pysyttelevät hiljaa ja yrittävät olla herättämättä huomiota.

Pilatus näkee, että hänen vetoomuksensa kaikuvat kuuroille korville. On nousemassa mellakka, joten hän ottaa vettä, pesee kätensä ihmisjoukon edessä ja sanoo: ”Minä olen viaton tämän miehen vereen. Se on teidän vastuullanne.” Tälläkään ei ole ihmisiin mitään vaikutusta. He sanovat: ”Me ja meidän lapsemme otamme vastuun hänen verestään.” (Matteus 27:24, 25.)

Käskynhaltija Pilatus toimii mieluummin kansan tahdon mukaan kuin tekee sen, minkä tietää olevan oikein. Niinpä hän ihmisten vaatimuksesta vapauttaa Barabbaan ja käskee riisua ja ruoskia Jeesuksen.

Kiduttavan ruoskinnan jälkeen sotilaat vievät Jeesuksen käskynhaltijan palatsiin. Paikalle tulee sotilasosasto, joka jatkaa hänen pahoinpitelyään ja solvaamistaan. He punovat orjantappuroista kruunun ja painavat sen hänen päähänsä. Lisäksi sotilaat panevat tukevan ruokokepin Jeesuksen oikeaan käteen ja kietovat hänet purppuranpunaiseen vaatteeseen, jollaista kuninkaalliset käyttävät. He sanovat ivallisesti: ”Terve, juutalaisten kuningas!” (Matteus 27:28, 29.) He myös sylkevät Jeesuksen päälle ja läimäyttelevät häntä kasvoihin. He ottavat kepin Jeesuksen kädestä ja lyövät sillä häntä päähän, niin että nöyryyttävän ”kruunun” terävät piikit tunkeutuvat syvemmälle.

Jeesuksen arvokkuus, itsehillintä ja rohkeus tässä tilanteessa tekevät Pilatukseen vaikutuksen. Hän yrittää jälleen vetäytyä vastuusta: ”Minä tuon hänet ulos teidän luoksenne, jotta tietäisitte, etten havaitse hänen olevan syyllinen mihinkään.” Ehkä Pilatus ajattelee, että piestyn ja verta vuotavan Jeesuksen tuominen ulos saisi ihmiset heltymään. Kun Jeesus seisoo sydämettömän ihmisjoukon edessä, Pilatus julistaa: ”Katsokaa! Ihminen!” (Johannes 19:4, 5.)

Vaikka Jeesusta on pahoinpidelty, hänestä huokuu arvokkuus ja tyyneys. Tämän osoittavat myös Pilatuksen sanat, jotka vaikuttavat olevan yhdistelmä kunnioitusta ja sääliä.

Jeesusta on pilkattu, ja häntä on pahoinpidelty raa’asti. Pilatus on yrittänyt vapauttaa hänet, mutta yritykset eivät ole tuottaneet tulosta. Ylipapit joukkoineen ovat päättäneet, että Jeesuksen on kuoltava. He huutavat taukoamatta: ”Paaluun! Paaluun!” Pilatus vastaa: ”Ottakaa hänet itse ja teloittakaa, sillä minä en havaitse hänen olevan syyllinen mihinkään.” (Johannes 19:6.)

Juutalaiset eivät saa Pilatusta vakuuttumaan siitä, että Jeesus ansaitsisi kuoleman poliittisin perustein. Siksi he turvautuvat jumalanpilkkaa koskevaan syytökseen, joka esitettiin aiemmin oikeudenkäynnissä sanhedrinin edessä. He sanovat: ”Meillä on laki, jonka mukaan hänen pitää kuolla, koska hän on väittänyt olevansa Jumalan poika.” (Johannes 19:7.) Tämä syytös on Pilatukselle uusi.

Pilatus on nähnyt, miten julmaa kohtelua Jeesus on kestänyt, ja lisäksi hänen vaimonsa on nähnyt Jeesusta koskevan unen (Matteus 27:19). Siksi hän menee takaisin palatsiinsa ja yrittää keksiä, miten voisi vapauttaa Jeesuksen. Entä juutalaisten uusi syytös, jonka mukaan vanki on ”Jumalan poika”? Pilatus tietää Jeesuksen olevan Galileasta (Luukas 23:5–7). Silti hän kysyy: ”Mistä sinä olet?” (Johannes 19:9.) Pohtiikohan Pilatus, onko Jeesus elänyt joskus aiemmin ja onko hän ehkä jumalallista alkuperää?

Jeesus on jo sanonut Pilatukselle suoraan, että hän on kuningas mutta että hänen valtakuntansa ei ole osa tästä maailmasta. Jeesuksella ei ole mitään lisättävää siihen, mitä hän sanoi aiemmin, joten hän pysyy hiljaa. Jeesuksen vaikeneminen loukkaa Pilatuksen ylpeyttä, ja harmistuneena hän sanoo: ”Kieltäydytkö sinä puhumasta minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja minulla on valta teloittaa sinut?” (Johannes 19:10.)

Jeesus sanoo vain: ”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi sen synti, joka luovutti minut sinulle, on suurempi.” (Johannes 19:11.) Jeesus ei luultavasti viittaa kehenkään tiettyyn ihmiseen vaan tarkoittaa sitä, että Kaifas apureineen ja Juudas Iskariot kantavat raskaamman vastuun kuin Pilatus.

Jeesuksen käytös ja sanat tekevät Pilatukseen vaikutuksen. Hän pelkää yhä enemmän, että Jeesus voi olla jumalallista alkuperää. Siksi hän yrittää jälleen saada Jeesuksen vapaaksi. Juutalaiset kuitenkin nostavat esiin erään toisen pelonaiheen, joka Pilatuksella varmasti on. He esittävät uhkauksen: ”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsestään kuninkaan, puhuu keisaria vastaan.” (Johannes 19:12.)

Pilatus tuo Jeesuksen ulos vielä kerran. Hän istuu tuomarinistuimelle ja sanoo kansalle: ”Katsokaa! Teidän kuninkaanne!” Mikään ei kuitenkaan saa juutalaisia leppymään. ”Pois! Pois! Paaluun!” he huutavat. Pilatus vetoaa heihin: ”Pitääkö minun teloittaa teidän kuninkaanne?” Rooman hallinto on jo pitkään vihastuttanut juutalaisia, mutta ylipapit vakuuttavat julkeasti: ”Ei meillä ole kuningasta vaan keisari.” (Johannes 19:14, 15.)

Juutalaisten loputtomat vaatimukset saavat Pilatuksen antamaan pelkurimaisesti periksi, ja hän luovuttaa Jeesuksen teloitettavaksi. Sotilaat riisuvat Jeesukselta purppuranpunaisen viitan ja pukevat hänelle hänen päällysvaatteensa. Kun häntä viedään pois, hänen täytyy kantaa omaa kidutuspaaluaan.

On jo lähes keskipäivä perjantaina 14. nisankuuta. Jeesus on ollut hereillä varhaisesta torstaiaamusta asti, ja hän on joutunut kestämään tuskallisen kokemuksen toisensa jälkeen. Hänen raahatessaan painavaa kidutuspaalua hänen voimansa loppuvat. Sotilaat pakottavat erään ohikulkijan, Kyrenestä Afrikasta kotoisin olevan Simonin, kantamaan paalun teloituspaikalle. Heitä seuraa suuri joukko ihmisiä, ja jotkut heistä valittavat ja lyövät itseään surusta.

Jeesus sanoo sureville naisille: ”Jerusalemin tyttäret, lakatkaa itkemästä minua. Itkekää sen sijaan itseänne ja lapsianne, sillä tulee aika, jolloin ihmiset sanovat: ’Onnellisia ovat hedelmättömät naiset ja ne, jotka eivät ole synnyttäneet eivätkä imettäneet!’ Silloin ihmiset alkavat sanoa vuorille: ’Kaatukaa päällemme!’ ja kukkuloille: ’Peittäkää meidät!’ Jos he tekevät näin, kun puu on vielä tuore, mitä tapahtuukaan, kun se on kuivunut?” (Luukas 23:28–31.)

Jeesus viittaa juutalaisiin. Tuo kansa on kuin kuoleva puu, joka ei ole vielä kokonaan kuivunut, koska Jeesus ja häneen uskovat juutalaiset ovat heidän parissaan. Kun Jeesus kuolee ja opetuslapsista tulee osa uutta hengellistä kansaa, juutalaiset kuihtuvat hengellisesti. Silloin tuo kansa on kuin kuollut puu. Ihmiset tulevat itkemään katkerasti, kun Rooman sotilaat toimivat Jumalan tuomion toimeenpanijoina ja käyvät kansan kimppuun.

Jeesus viedään kaupungin lähistölle paikkaan, jossa hänet ja kaksi ryöstäjää on määrä teloittaa. Paikkaa kutsutaan Golgataksi eli Pääkallonpaikaksi, ja se näkyy ”jonkin matkan päähän” (Markus 15:40).

Nuo kolme tuomittua miestä riisutaan. Sitten heille tarjotaan viiniä, johon on sekoitettu mirhaa ja kitkerää sappea. Jerusalemilaiset naiset ovat ilmeisesti valmistaneet tämän kipua lievittävän juoman, ja roomalaiset sallivat, että sitä annetaan teloitettaville. Maistettuaan juomaa Jeesus kuitenkin kieltäytyy juomasta sitä. Hän ei halua turruttaa aistejaan tämän suuren koetuksen aikana. Hän haluaa olla tajuissaan ja pysyä uskollisena kuolemaan asti.

Jeesus asetetaan pitkälleen paalun päälle (Markus 15:25). Sotilaat iskevät naulat hänen käsiensä ja jalkojensa läpi. Naulat lävistävät lihakset ja jänteet, mikä aiheuttaa hirvittävää kipua. Kun paalu nostetaan pystyyn, kipu on suorastaan sietämätön, sillä ruumiin paino repii käsien ja jalkojen haavoja. Jeesus ei kuitenkaan tuomitse sotilaita vaan rukoilee: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.” (Luukas 23:34.)

Roomalaisilla on tapana asettaa näkyviin laatta, jossa kerrotaan, mistä rikollinen on tuomittu. Pilatus on kirjoittanut laattaan ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”. Teksti on kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi, jotta mahdollisimman moni voi lukea sen. Pilatuksen laatima kirjoitus osoittaa hänen vastenmielisyytensä niitä juutalaisia kohtaan, jotka vaativat Jeesuksen kuolemaa. Ylipapit protestoivat: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas’ vaan kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” Pilatus ei kuitenkaan halua enää olla heidän sätkynukkensa, ja hän vastaa: ”Minkä olen kirjoittanut, sen olen kirjoittanut.” (Johannes 19:19–22.)

Raivostuneet papit esittävät samat valheelliset väitteet kuin oikeudenkäynnissä sanhedrinin edessä. Siksi ei ole yllättävää, että ohikulkijatkin pudistelevat päätään pilkallisesti ja sanovat herjaavasti: ”Hah! Sinä, joka muka hajotat temppelin ja rakennat sen kolmessa päivässä, pelasta itsesi ja tule alas kidutuspaalusta.” Myös ylipapit ja kirjanoppineet sanovat toisilleen: ”Tulkoon Kristus, Israelin kuningas, nyt alas kidutuspaalusta. Jos sen näemme, niin me uskomme.” (Markus 15:29–32.) Jopa Jeesuksen molemmilla puolilla olevat rikolliset häpäisevät häntä, vaikka hän on heistä ainoa viaton.

Myös neljä paikalla olevaa roomalaissotilasta pilkkaavat Jeesusta. He ovat saattaneet juoda hapanviiniä, ja nyt he ilmeisesti pilailevat Jeesuksen kustannuksella tarjoamalla hänelle viiniä, vaikka hän ei ylety juomaan sitä. He viittaavat Jeesuksen pään yläpuolella olevaan tekstiin ja sanovat ivallisesti: ”Jos sinä olet juutalaisten kuningas, pelasta itsesi.” (Luukas 23:36, 37.) Ajattele: täysin syytön mies, joka on osoittanut olevansa tie, totuus ja elämä, joutuu kestämään tällaista pilkkaa ja pahoinpitelyä. Jeesus kuitenkin kestää kaiken päättäväisesti syyttämättä ympärillä katselevia juutalaisia, häntä pilkkaavia roomalaisia sotilaita tai vierellään riippuvia rikollisia.

Sotilaat ovat ottaneet Jeesuksen päällysvaatteet ja jakaneet ne neljään osaan. He heittävät arpaa siitä, minkä vaatteen kukin saa. Jeesuksen alimmainen vaate on kuitenkin erittäin laadukas, sillä se on saumaton, ”kudottu yhtenä kappaleena”. Niinpä sotilaat sanovat: ”Ei revitä sitä vaan heitetään arpaa siitä, kuka sen saa.” Näin täyttyy raamatunkohta, jossa sanotaan: ”He jakoivat vaatteeni keskenään, ja he heittivät puvustani arpaa.” (Johannes 19:23, 24; Psalmit 22:18.)

Jossain vaiheessa toinen rikollisista ymmärtää, että Jeesuksen tosiaan täytyy olla kuningas. Hän moittii toista ryöstäjää: ”Etkö sinä lainkaan pelkää Jumalaa? Sinähän olet saanut saman tuomion kuin tämä mies. Meille se on aivan oikein, sillä me saamme, mitä ansaitsemme teoistamme, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään väärää.” Sitten hän pyytää hartaasti Jeesukselta: ”Muista minua, kun pääset valtakuntaasi.” (Luukas 23:40–42.)

Jeesus vastaa: ”Minä vakuutan sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luukas 23:43.) Jeesus ei sano, että tuo mies olisi hänen kanssaan valtakunnassa. Tämä lupaus siis eroaa siitä, mitä hän sanoi apostoleilleen. Heille hän lupasi, että he tulisivat istumaan hänen kanssaan valtaistuimilla valtakunnassa. (Matteus 19:28; Luukas 22:29, 30.) Tuo juutalainen rikollinen on kuitenkin voinut kuulla maanpäällisestä paratiisista, jonka Jehova aikoinaan antoi kodiksi Aadamille, Eevalle ja heidän jälkeläisilleen. Nyt kuolemaisillaan oleva ryöstäjä saa toivon elää tulevaisuudessa tuollaisessa paratiisissa.

On ”kuudes tunti” eli keskipäivä. Koko maahan laskeutuu outo pimeys, joka kestää ”yhdeksänteen tuntiin asti” eli kello kolmeen iltapäivällä. (Markus 15:33.) Tämä epätavallinen ilmiö ei johdu auringonpimennyksestä. Auringonpimennykset ajoittuvat uudenkuun aikaan, mutta nyt on pesah ja täysikuu. Lisäksi auringonpimennys kestäisi vain muutaman minuutin. Pimeys on siis Jumalan aiheuttama. Kuvittele, miltä Jeesuksen pilkkaajista täytyy tuntua!

Pimeyden vallitessa kidutuspaalun luo tulee neljä naista. He ovat Jeesuksen äiti Maria sekä Salome, Maria Magdaleena ja Jaakob nuoremman äiti Maria.

Apostoli Johannes seisoo kidutuspaalun luona Jeesuksen surevan äidin kanssa. Maria näkee, miten hänen oma poikansa, jonka hän on synnyttänyt ja jota hän on hoitanut, riippuu paalussa tuskissaan. Mariasta tuntuu kuin hänet olisi lävistänyt ”pitkä miekka”. (Johannes 19:25; Luukas 2:35.) Vaikka Jeesus kärsii hirvittävää kipua, hän ajattelee äitinsä hyvinvointia. Suurin ponnistuksin hän nyökkää Johannekseen päin ja sanoo äidilleen: ”Nainen, katso! Poikasi!” Sitten hän nyökkää Mariaan päin ja sanoo Johannekselle: ”Katso! Äitisi!” (Johannes 19:26, 27.)

Jeesus uskoo äitinsä huolenpidon apostolille, joka on hänelle erityisen rakas. Maria on ilmeisesti jäänyt leskeksi, eivätkä hänen muut poikansa, Jeesuksen velipuolet, ole vielä alkaneet uskoa Jeesukseen. Siksi Jeesus järjestää niin, että hänen äidistään pidetään huolta sekä fyysisesti että hengellisesti. Miten hieno esimerkki!

Kun jälleen alkaa tulla valoisaa, Jeesus sanoo: ”Minulla on jano.” Tämä täyttää erään ennustuksen. (Johannes 19:28; Psalmit 22:15.) Jeesus tuntee, että hänen isänsä on ikään kuin poistanut häneltä suojeluksensa, jotta hänen nuhteettomuutensa voitaisiin koetella äärimmilleen. Jeesus huutaa: ”Eli, Eli, lama sabaktani?” Näiden sanojen arvellaan olevan arameaa, kenties jotain Galilean murretta, ja ne tarkoittavat ’Jumalani, Jumalani, miksi olet hylännyt minut?’ Jotkut lähellä seisovista ymmärtävät hänen sanansa väärin ja sanovat: ”Hän huutaa Eliaa!” Yksi heistä juoksee kastamaan sienen hapanviiniin, panee sen ruokokepin päähän ja antaa Jeesukselle juotavaa. Muut kuitenkin sanovat: ”Antakaa hänen olla! Katsotaan, tuleeko Elia ottamaan hänet alas.” (Markus 15:34–36.)

Jeesus huutaa: ”Se on saatu päätökseen!” (Johannes 19:30.) Hän on tehnyt kaiken, mitä hänen isänsä lähetti hänet maan päälle tekemään. Lopuksi Jeesus sanoo: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” (Luukas 23:46.) Jeesus luovuttaa elämänvoimansa Jehovan käsiin varmana siitä, että Jehova antaa sen hänelle takaisin. Sitten hän kallistaa päänsä ja kuolee. Hänen luottamuksensa Jumalaan on ollut horjumaton.

Silloin tapahtuu voimakas maanjäristys, joka halkaisee kallioita. Maa tärähtelee niin rajusti, että Jerusalemin ulkopuolella olevat haudat avautuvat ja niistä tulee esiin ruumiita. Ohikulkijat, jotka näkevät ruumiit, menevät ”pyhään kaupunkiin” ja kertovat tapahtuneesta muille. (Matteus 12:11; 27:51–53.)

Jumalan temppelissä on väliverho, joka erottaa pyhän huoneen kaikkeinpyhimmästä. Samalla hetkellä, jona Jeesus kuolee, tuo suuri ja painava väliverho repeää kahtia, ylhäältä alas asti. Tämä hämmästyttävä ihme on osoitus Jumalan vihasta niitä kohtaan, jotka ovat tappaneet hänen Poikansa. Se on myös merkki siitä, että tie kaikkeinpyhimpään, taivaaseen, on nyt avattu. (Heprealaisille 9:2, 3; 10:19, 20.)

Ihmiset ovat peloissaan sen vuoksi, mitä on tapahtunut. Jeesuksen teloitusta valvonut upseeri julistaa: ”Varmasti tämä mies oli Jumalan Poika.” (Markus 15:39.) Upseeri on voinut olla paikalla Pilatuksen luona pidetyssä oikeudenkäynnissä, jossa käsiteltiin sitä, onko Jeesus Jumalan Poika. Nyt hän on vakuuttunut siitä, että Jeesus oli viaton ja että hän tosiaan oli Jumalan Poika.

Järkyttyneinä näistä epätavallisista ilmiöistä paikallaolijat lähtevät kotiin. He lyövät rintaansa merkiksi syvästä surusta ja häpeästä. (Luukas 23:48.) Niiden joukossa, jotka ovat tarkkailleet tilannetta jonkin matkan päässä, on monia naisia. He ovat Jeesuksen opetuslapsia, ja he ovat toisinaan kulkeneet Jeesuksen mukana. Nämä merkittävät tapahtumat vaikuttavat syvästi myös heihin.

Perjantai nisankuun 14. päivä on kallistumassa iltaan. Auringonlaskusta alkaa 15. päivä, joka on sapatti. Jeesus on jo kuollut, mutta hänen vierellään olevat ryöstäjät ovat vielä elossa. Lain mukaan ruumiit eivät saa jäädä paaluun koko yöksi, vaan ne on haudattava samana päivänä (5. Mooseksen kirja 21:22, 23).

Lisäksi perjantai on niin kutsuttu valmistuspäivä, jolloin ihmiset valmistavat aterioita ja suorittavat muita askareita, joita ei voi lykätä sapatin yli. Auringonlaskusta alkaa ”suuri” eli kaksinkertainen sapatti (Johannes 19:31). Nisankuun 15. päivä on aina sapatti, koska se on seitsenpäiväisen happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä. Tällä kertaa tuo päivä kuitenkin osuu samalle päivälle tavallisen viikoittaisen sapatin kanssa, ja siksi sapattia sanotaan ”suureksi”. (3. Mooseksen kirja 23:5–7.)

Niinpä juutalaiset pyytävät Pilatukselta lupaa nopeuttaa Jeesuksen ja ryöstäjien kuolemaa. Kuolemaa nopeutetaan murtamalla teloitettavien sääret, niin että kun jalat eivät voi enää kannatella kehoa, hengittäminen käy mahdottomaksi. Sotilaat murtavat ryöstäjien sääret, mutta koska Jeesus on jo kuollut, hänen sääriään ei murreta. Tämä täyttää psalmin 34:20:n ennustuksen: ”Hän suojelee kaikki hänen luunsa, niistä ei ole murrettu yhtäkään.”

Varmistuakseen siitä, että Jeesus on tosiaan kuollut, yksi sotilaista puhkaisee keihäällä hänen kylkensä. Keihäs lävistää sydämen seudun, ja ulos tulee verta ja vettä. (Johannes 19:34.) Näin toteutuu Sakarjan 12:10:n ennustus: ”He katsovat häneen, jonka he lävistivät.”

Teloituspaikalla on myös Arimatian kaupungista oleva Joosef, joka on rikas mies ja arvostettu sanhedrinin jäsen (Matteus 27:57). Hänestä sanotaan, että hän on ”hyvä ja oikeamielinen” ja että hän odottaa Jumalan valtakuntaa. Hän on ”Jeesuksen opetuslapsi, vaikkakin juutalaisten pelosta salaa”, eikä hän ollut kannattanut Jeesusta koskevaa tuomioistuimen päätöstä. (Luukas 23:50; Markus 15:43; Johannes 19:38.) Joosef rohkaistuu pyytämään Pilatukselta Jeesuksen ruumista. Pilatus kutsuu luokseen upseerin, joka vakuuttaa Jeesuksen olevan kuollut. Niinpä Pilatus suostuu Joosefin pyyntöön.

Joosef ottaa Jeesuksen ruumiin alas paalusta. Hän on ostanut puhdasta, hienoa pellavakangasta, ja hän käärii ruumiin siihen. Nikodemos, ”joka oli tullut Jeesuksen luo ensimmäisen kerran yöllä”, auttaa häntä valmisteluissa (Johannes 19:39). Nikodemoksella on mukanaan yli 30 kiloa (noin sata roomalaista naulaa) kallista mirhan ja aaloen sekoitusta. He käärivät nämä tuoksuaineet ja Jeesuksen ruumiin käärinliinoihin juutalaisten hautaustapojen mukaan.

Joosef omistaa uuden haudan, joka on louhittu lähellä sijaitsevaan kallioon, ja Jeesuksen ruumis pannaan siihen. Haudan suulle vieritetään suuri kivi. Pian alkavan sapatin vuoksi kaikki tehdään kiireesti. Maria Magdaleena ja Jaakob nuoremman äiti Maria ovat ehkä auttaneet hautausvalmisteluissa. Nyt he kiiruhtavat kotiin ”valmistelemaan tuoksuaineita ja hyväntuoksuisia öljyjä”, joilla Jeesuksen ruumista on tarkoitus käsitellä lisää sapatin jälkeen (Luukas 23:56).

Seuraavana päivänä, sapattina, ylipapit ja fariseukset menevät Pilatuksen luo ja sanovat: ”Me muistamme, että se petkuttaja vielä elossa ollessaan sanoi: ’Kolmen päivän kuluttua minut herätetään kuolleista.’ Käske siksi vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi varastamaan häntä ja sanoisi kansalle: ’Hänet on herätetty kuolleista!’ Silloin tämä viimeinen petos olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Pilatus vastaa: ”Saatte vartioston. Menkää vartioimaan hautaa niin hyvin kuin osaatte.” (Matteus 27:63–65.)

Hyvin varhain sunnuntaiaamuna Maria Magdaleena, Jaakob nuoremman äiti Maria ja muut naiset tuovat haudalle tuoksuaineita Jeesuksen ruumista varten. He sanovat toisilleen: ”Kuka vierittäisi puolestamme kiven pois haudan suulta?” (Markus 16:3.) On kuitenkin tapahtunut maanjäristys, ja Jumalan enkeli on vierittänyt kiven haudan suulta. Vartijat ovat poissa, ja hauta vaikuttaa tyhjältä!