Jeesuksen haudalle tulevat naiset järkyttyvät: hauta vaikuttaa tyhjältä! Maria Magdaleena juoksee ”Simon Pietarin ja sen toisen opetuslapsen [apostoli Johanneksen] luo, johon Jeesus oli kiintynyt” (Johannes 20:2). Naiset, jotka jäävät haudan luo, näkevät enkelin. Haudan sisällä on toinen enkeli, ja hänellä on ”päällään pitkä valkoinen vaate” (Markus 16:5).

Toinen enkeleistä sanoo naisille: ”Älkää pelätkö. Tiedän, että te etsitte Jeesusta, joka teloitettiin paalussa. Ei hän ole täällä, sillä hänet on herätetty kuolleista, aivan niin kuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän makasi. Menkää sitten nopeasti sanomaan hänen opetuslapsilleen, että hänet on herätetty kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan.” (Matteus 28:5–7.) Kun naiset lähtevät haudalta, he vapisevat ja ovat ”voimakkaan tunnekuohun vallassa”, mutta he juoksevat kertomaan tapahtuneesta opetuslapsille (Markus 16:8).

Maria Magdaleena on tällä välin löytänyt Pietarin ja Johanneksen. Hän kertoo heille hengästyneenä: ”He ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin he ovat panneet hänet.” (Johannes 20:2.) Pietari ja Johannes lähtevät juoksemaan haudalle. Johannes on nopeampi ja tulee perille ensin. Hän kumartuu ja katsoo hautaan ja näkee käärinliinat mutta jää ulkopuolelle.

Kun Pietari tulee haudalle, hän menee suoraa päätä sisään. Hän näkee pellavaiset käärinliinat ja liinan, joka on ollut Jeesuksen pään ympärillä. Johanneskin tulee sisään hautaan, ja nyt hän uskoo sen, mitä Maria kertoi. Huolimatta siitä, mitä Jeesus oli sanonut aiemmin, kumpikaan miehistä ei ymmärrä, että Jeesus on herätetty kuolleista (Matteus 16:21). Hämmentyneinä he lähtevät kotiin. Maria, joka on tullut takaisin haudalle, jää sinne.

Sillä välin muut naiset juoksevat kertomaan opetuslapsille, että Jeesus on herätetty kuolleista. Matkalla Jeesus tulee heitä vastaan ja sanoo: ”Päivää!” He kumartuvat maahan Jeesuksen jalkojen juureen. Jeesus sanoo: ”Älkää pelätkö! Menkää ilmoittamaan tästä veljilleni, niin että he menisivät Galileaan. Siellä he näkevät minut.” (Matteus 28:9, 10.)

Aiemmin, kun haudalla oli maanjäristys ja enkelit ilmestyivät siellä, sotilaat ”vapisivat ja heistä tuli kuin kuolleita”. Toivuttuaan he menivät kaupunkiin ja ”ilmoittivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut”. Papit neuvottelivat asiasta juutalaisten vanhinten kanssa. He päättivät lahjoa sotilaat, niin että nämä eivät kertoisi tapahtuneesta kenellekään. He käskivät heidän sanoa: ”Hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja varastivat hänet meidän nukkuessamme.” (Matteus 28:4, 11, 13.)

Roomalaissotilas voidaan tappaa, jos hän nukahtaa vuoronsa aikana. Siksi papit lupaavat: ”Jos tämä [valhe, jonka mukaan he olisivat nukkuneet] kantautuu käskynhaltijan korviin, me selitämme asian hänelle eikä teidän tarvitse olla huolissanne.” (Matteus 28:14.) Sotilaat ottavat lahjuksen vastaan ja tekevät niin kuin papit sanovat. Tällä tavoin valhe Jeesuksen ruumiin varastamisesta leviää laajalti juutalaisten keskuudessa.

Maria Magdaleena on jäänyt haudalle suremaan. Hän kumartuu katsomaan haudan sisään ja näkee siellä kaksi valkopukuista enkeliä. He istuvat siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. He kysyvät: ”Nainen, miksi itket?” Maria vastaa: ”He ovat vieneet Herrani pois, enkä tiedä, mihin he ovat panneet hänet.” Sitten Maria kääntyy ja näkee erään miehen. Mies toistaa enkelien kysymyksen ja jatkaa: ”Ketä etsit?” Maria luulee miestä puutarhuriksi ja sanoo: ”Herra, jos sinä olet vienyt hänet pois, sano minulle, mihin panit hänet, niin minä haen hänet pois.” (Johannes 20:13–15.)

Maria puhuu todellisuudessa kuolleista herätetyn Jeesuksen kanssa mutta ei vielä tunnista häntä. Vasta kun Jeesus sanoo: ”Maria!”, tämä tajuaa miehen tutusta puhetavasta, että hän on Jeesus. Maria huudahtaa ilahtuneena: ”Rabbuuni!” (Rabbuuni merkitsee ’opettajaa’.) Hän pelkää, että Jeesus aikoo nousta taivaaseen ja tarttuu siksi häneen. Jeesus kuitenkin sanoo: ”Lakkaa pitämästä minusta kiinni, sillä minä en ole vielä noussut Isän luo. Mutta mene veljieni luo ja sano heille, että minä nousen minun Isäni ja teidän Isänne luo, minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo.” (Johannes 20:16, 17.)

Maria juoksee paikkaan, johon apostolit ja muut opetuslapset ovat kokoontuneet. Hän kertoo heille: ”Olen nähnyt Herran!” (Johannes 20:18.) Nyt he ovat kuulleet sekä Marian että muiden naisten selonteon tapahtumista. He eivät kuitenkaan usko, että naisten kertomukset pitävät paikkaansa (Luukas 24:11).

On sunnuntai 16. nisankuuta. Opetuslapset ovat alla päin. He eivät ymmärrä, miten Jeesuksen hauta voi olla tyhjä. (Matteus 28:9, 10; Luukas 24:11.) Myöhemmin samana päivänä Kleopas ja eräs toinen opetuslapsi lähtevät Jerusalemista Emmauksen kylään, joka sijaitsee noin 11 kilometrin päässä.

Kävellessään opetuslapset keskustelevat kaikesta, mitä on tapahtunut. Sitten heidän seuraansa liittyy mies, joka kysyy: ”Mistä te tässä kävellessänne väittelette?” Kleopas vastaa: ”Oletko sinä ulkomaalainen, joka asut yksin Jerusalemissa, etkä tiedä, mitä siellä on tapahtunut viime päivinä?” Mies kysyy: ”Mitä tarkoitatte?” (Luukas 24:17–19.)

”Etkö tiedä, mitä on tapahtunut Jeesus Nasaretilaiselle?” opetuslapset vastaavat. ”Me toivoimme tämän miehen olevan se, joka vapauttaisi Israelin.” (Luukas 24:19–21.)

Kleopas ja hänen ystävänsä selittävät, mitä tuona päivänä on tapahtunut. He kertovat, että naiset, jotka menivät Jeesuksen haudalle, huomasivat sen olevan tyhjä ja kokivat jotain yliluonnollista: he näkivät enkeleitä, jotka sanoivat heille, että Jeesus on elossa. Sitten miehet kertovat, että haudalle meni myös muita, jotka ”totesivat, että kaikki oli niin kuin naiset olivat sanoneet” (Luukas 24:24).

Hämmentyneet opetuslapset eivät selvästikään ymmärrä tapahtumien merkitystä. Mies korjaa heidän ajatteluaan ja sanoo heille suoraan: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Te olette hitaita uskomaan kaikkeen siihen, mitä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen täytynyt kärsiä kaikki tämä saadakseen hänelle kuuluvan kirkkauden?” (Luukas 24:25, 26.) Sitten hän selittää heille monia Kristukseen liittyviä raamatunkohtia.

Lopulta he tulevat lähelle Emmausta. Kleopas ja hänen ystävänsä haluavat kuulla lisää, joten he sanovat miehelle: ”Jää meidän luoksemme, koska kohta on jo ilta ja päivä on päättymässä.” Mies suostuu, ja he syövät yhdessä. Kun mies esittää rukouksen, taittaa leivän ja ojentaa sen heille, he tunnistavat hänet. Mutta sitten hän katoaa. (Luukas 24:29–31.) Nyt he ovat varmoja siitä, että Jeesus on elossa!

Kleopas ja hänen ystävänsä ovat innoissaan siitä, mitä ovat kokeneet. He sanovat: ”Eikö sydämemme ollut palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille selvästi Raamatun kirjoitukset?” (Luukas 24:32.) He lähtevät kiireesti takaisin Jerusalemiin, jossa apostolit ja muut ovat koolla. Ennen kuin Kleopas ja hänen ystävänsä ehtivät kertoa toisille mitään, he kuulevat näiden sanovan: ”Herra on todellakin herätetty eloon, ja hän on näyttäytynyt Simonille!” (Luukas 24:34.) Sitten he kertovat, miten Jeesus näyttäytyi myös heille.

Yhtäkkiä Jeesus ilmestyy huoneeseen, ja kaikki järkyttyvät! He eivät ole uskoa sitä todeksi, sillä he ovat juutalaisten pelosta lukinneet ovet. Silti Jeesus seisoo heidän keskellään. Hän sanoo tyynnyttävästi: ”Olkoon teillä rauha.” He ovat kuitenkin peloissaan. Kuten kerran aiemmin, he luulevat jälleen näkevänsä hengen. (Luukas 24:36, 37; Matteus 14:25–27.)

Jeesus todistaa opetuslapsille, ettei hän ole mikään aave eikä vain heidän mielikuvituksensa tuotetta vaan että hänellä on liharuumis. Hän näyttää heille kätensä ja jalkansa ja sanoo: ”Miksi olette levottomia, ja miksi sydämessänne on herännyt epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani, niin näette, että minä se olen. Koskettakaa minua ja katsokaa. Hengellä ei ole lihaa eikä luita, niin kuin näette minulla olevan.” (Luukas 24:36–39.) Opetuslapset ovat iloisia ja ihmeissään mutta edelleen hieman epäileviä.

Jeesus yrittää saada heidät ymmärtämään, että hän on todellinen, ja kysyy: ”Onko teillä täällä jotain syötävää?” He antavat hänelle tulella kypsennettyä kalaa, ja hän syö sitä. Sitten hän sanoo: ”Kun olin vielä teidän kanssanne [ennen kuolemaa], minä sanoin teille, että kaiken, mitä minusta on kirjoitettu Mooseksen lakiin, Profeettoihin ja Psalmeihin, täytyy täyttyä.” (Luukas 24:41–44.)

Jeesus auttoi Kleopasta ja hänen ystäväänsä ymmärtämään Raamatun kirjoituksia, ja nyt hän auttaa kaikkia, jotka ovat koolla tuossa huoneessa. Hän sanoo: ”On kirjoitettu, että Kristus kärsisi ja nousisi kuolleista kolmantena päivänä ja hänen nimessään kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, saarnattaisiin sanomaa siitä, että ihmisten tulisi katua saadakseen synnit anteeksi. Teidän tulee olla tämän todistajia.” (Luukas 24:46–48.)

Jostain syystä apostoli Tuomas ei ole paikalla. Seuraavina päivinä muut kertovat hänelle iloisina: ”Me olemme nähneet Herran!” Tuomas vastaa: ”Jos en näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani niihin ja kättäni hänen kylkeensä, en varmasti usko.” (Johannes 20:25.)

Kahdeksan päivää myöhemmin opetuslapset ovat jälleen koolla lukittujen ovien takana, ja tällä kertaa Tuomaskin on läsnä. Jeesus ilmestyy heidän keskelleen liharuumiissa ja tervehtii heitä: ”Olkoon teillä rauha.” Sitten hän kääntyy Tuomaaseen päin ja sanoo: ”Pane sormesi tähän ja katso käsiäni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä enää epäile vaan usko.” Tuomas huudahtaa: ”Herrani ja Jumalani!” (Johannes 20:26–28.) Nyt hän on vakuuttunut siitä, että Jeesus on elossa ja hän on mahtava henkiolento, joka edustaa Jehova Jumalaa.

Jeesus sanoo: ”Uskotko siksi, että olet nähnyt minut? Onnellisia ovat ne, jotka eivät ole nähneet ja silti uskovat.” (Johannes 20:29.)